Mikä on kun joillain 60 vuotiailla on kokoajan tarve touhuta jotain?!

Vierailija kirjoitti:

On just saatu potkaistua viimeisetkin velliperseet omilleen, niin nyt on aikaa remontoida ja tehdä omasta elämästään mukavaa. Muuta kysyttävää?

Olisko kannattanut jättää ne velliperseet alun alkaen kokonaan pungertamatta maailmaan, niin olis ollut aikaa eikä tarvisi nyt henkihieverissä ehtiä sitä omaa elämää....

Nimimerkillä vapaaehtoisesti lapseton ja omasta elämästä - myös laiskotellen - nauttiva.

Vierailija kirjoitti:

Oma isä vaimoineen just tuollainen, anoppi myös. Ite mielellään chillailisin välillä. Toki oon joskus ollut kade siitä energiamäärästä, mut toisaalta näyttää jotenkin rasittavan levottomalta se meno välillä! Just sellasta että elämä kaatuu jos päivän olis tekemättä mitään ja rauhottuis vaan.

Elämässä on kaikille rajallinen aika annettu, mut osan siitä vois käyttää hilhaiseen pohdiskeluun ja rentoutumiseen ainaisen tohinan sijaan.

Kyllä sitä sitten haudassa ehtii rauhassa maata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä voi olla myös se että vanhemmiten sitä huomaa (varsinkin eläkeikään vankasti päätyneenä) että elämää on oikeastaan aika vähän enää jäljellä.

Kun vielä keski-iässä sitä vaan loikoili ja löhöili ja päätti ”en mä nyt, sit joskus teen” niin eläkkeellä olevat tajuavat paljon selkeämmin että aikaa on hyvin rajallisesti. Jos haluaa tehdä x, y, z ja vielä monta kertaa niin ne pitää tehdä nyt, ei sitten joskus.

Ei se kuolema yhtään kauemmas siirry vaikka niitä jalkalistoja nuolis joka päivä :D ... päinvastoin.

No pysyvät ainakin toimintakuntoisina paremmin loppuun asti jos ei muuta. mut kyl se voi pidentää ikääkin kun on kunto parempi. joillekin se vaan ei tunnu menevän perille. No sitä saa mitä tilaa sitten vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ap. En jaksa sitten kuulla sitä jatkuvaa vinkuna kuinka sattuu ja on väsynyt jostain tekemisistä.

Mä olen itse minimalisti. Tykkään että asioita tehdään loppuun asti, laadukkaasti ja tehokkaasti. Mä uskon siihen että vähemmän on enemmän.

Kun kämppäkin on hyvin sisustettu ja ei ole tavaraa niin on vähemmän siivottavaa, tämä ei mee kalloon ihmisille. Samoin kun ostan ruokaa ja vaatteita, menee vähän rahaa kun suunnittelen.

Toi loputon hamstraaminen, mässäily ja aamusta iltaan tavaroiden siirtely ja jogurttipurkkien peseminen " koska niitä voi tarvita" ajattelu on jotain aivan käsittämätöntä!!

Rauhallisuus ja järjestelmällisyys ei tarkoita sitä että olisit laiska tai tyhjänpanttina!

Kun aivoja käyttää eikä juoksee kuin päätön kana niin elämä on laadukkaampi.

Olen 70 v ja olen juuri samanlainen kuin sinä🤗

Vierailija kirjoitti:

Tehdessään ihminen on enemmän elossa kuin vain ollessaan.

Nuorilla on runsaasti mielenterveysongelmia, vaikka heillä on kaikki kunnossa ja yhteiskunta takaa asunnon, ruuan ja terveydenhoidon ilman, että täytyy itse tehdä yhtään mitään. Nuoret viettävät aikaansa olemalla, ei tekemällä.

Ne parjatut vanhukset eivät kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta, heillä ei ole siihen aikaa, koska pitää hoitaa kasvihuonetta, auttaa ikivanhaa äitiä, pestä matot, käydä kirjastossa lukemassa lehtiä, siivota keittiö jne.

Samaan aikaan se ap:n ihanne eli mitääntekemätön nuori vain on ja ahdistuu. Silti hän on se esimerkki, jota kohti pitää mennä.

Tuo nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa. Moni vanhus on masentunut ja odottaa alistuneena vain kuolemaa. Myös koko ajan puuhaava ihminen saattaa kokea elämänsä tyhjäksi ja yksinäiseksi. Ei se elämänlaatu siitä tule, että siivoaa koko ajan jotain. Ja jos on vaikka jäänyt leskeksi ja asuu pienessä asunnossa, niin eipä sitä siivoamista ole paljon, eikä ole ketään jolle laittaa ruokaa ja leipoa isoja määriä. Oman ikäiset ystävät alkavat kuolla pois eikä uusia ole helppo enää vanhana hankkia. Myös monet sairaudet voivat rasittaa henkisesti ja olla pelottavia. Sulla on liian idealistinen kuva vanhoista ihmisistä. Juuri sellainen vanhan ajan ajatus, että ihminen voi olla onnellinen vain silloin, jos tekee koko ajan töitä.

Sitä paitsi nuorilla on vaikka mitä tekemistä. Videopelejä, sarjoja ja leffoja, nettikeskusteluja. Uusien asioiden oppimista, netistä löytyy kaikki maailman tieto, jos jaksaa vaan hankkia tietoa. Suurin osa nuorista opiskelee ja/tai käy töissä, monella on parisuhde ja lapsia. Lemmikkejä, harrastuksia, matkoja. On toki niitäkin jotka eivät jaksa tehdä muuta kuin istua kotona, mutta se ei ole ongelmien syy vaan seuraus.

ghjm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä voi olla myös se että vanhemmiten sitä huomaa (varsinkin eläkeikään vankasti päätyneenä) että elämää on oikeastaan aika vähän enää jäljellä.

Kun vielä keski-iässä sitä vaan loikoili ja löhöili ja päätti ”en mä nyt, sit joskus teen” niin eläkkeellä olevat tajuavat paljon selkeämmin että aikaa on hyvin rajallisesti. Jos haluaa tehdä x, y, z ja vielä monta kertaa niin ne pitää tehdä nyt, ei sitten joskus.

Ei se kuolema yhtään kauemmas siirry vaikka niitä jalkalistoja nuolis joka päivä :D ... päinvastoin.

No pysyvät ainakin toimintakuntoisina paremmin loppuun asti jos ei muuta. mut kyl se voi pidentää ikääkin kun on kunto parempi. joillekin se vaan ei tunnu menevän perille. No sitä saa mitä tilaa sitten vanhempana.

No joo, mutta sitten pettää ekana mieli. Alzheimer-vanhus karkaa laitoksesta ja menee niillä terveillä jaloillaan pitkiä matkoja, ja omaiset ja hoitajat sydän kurkussa jahtaavat niitä. Itse kuolisin mieluummin 70-vuotiaana mieli kunnossa kuin 100-vuotiaana muistin menettänneenä.

Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Meidät on kasvatettu tällaisiksi. Lapsuuden ajan maalaistalossa ei istuttu jouten, vaan aina oli puuhailtava jotakin vaikka käsitöitä jos muuta ei ollut. Yöt oli lepäämistä varten.

Mä oon 63-vee, enkä todellakaan tee mitään, ellei oo aivan pakko.

Jäin raskaasta siivoustyöstä ekäkkeelle, nyt ei oo pallo ellei halua. :D

Oma äitini on tuollainen touhottaja. Älytön tarve todistella muille koko ajan, kuinka tehokas hän onkaan ja heittäytyä marttyyriksi, jos joku kyseenalaistaa hänen touhujaan. On eläkkeellä ja voisi ottaa rennommin, mutta vahingossakaan ei voi istua hetkeksi alas tai nukkua kunnon yöunia. Isä on myös eläkkeellä ja kyllästynyt äidin touhuun, koska haluaisi itse olla välillä rennosti, mutta ei tuossa ympäristössä voi.

Oma äitini oli tuollainen. Aina oli lähdettävä johonkin "hommiin". Hänellä oli omakotitalo jossa iso piha, joten hommia kyllä riitti jos niin halusi. Jos loppuivat, keksittiin joku uusi mahdollisimman aikaavievä ja raskas projekti. Lisäksi kaikki tehtiin aina vaikeimman kautta ja vanhanaikaisesti.  Hommia myös nakitettiin lapsille ja muille lähisukulaisille. Jos äitini olisi saanut valita, hän olisi ollut onnellisin jossakin 40-50-luvulla maatalon emäntänä jolla oli pari palkollista lisäksi hoputettavanaan.

Tuon lapsuuden ja nuoruuden pakkotyöleirin jälkeen olen itse patalaiska enkä pyytele sitä anteeksi. Teen asialliset hommat kyllä mutta en haali mitään ylimääräistä puurtamista elämääni. Osaan mainiosti rentoutua lepotuolissa hyvän kirjan kanssa tai löhötä rannalla varjon alla tekemättä yhtään mitään. Tai lenkkeilen metsäpoluilla ihan vaan huvin vuoksi, ei tarvitse marjastaa eikä sienestää nauttiakseen luonnosta. Juu ja olen jo 60 vuoden paremmalla puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehdessään ihminen on enemmän elossa kuin vain ollessaan.

Nuorilla on runsaasti mielenterveysongelmia, vaikka heillä on kaikki kunnossa ja yhteiskunta takaa asunnon, ruuan ja terveydenhoidon ilman, että täytyy itse tehdä yhtään mitään. Nuoret viettävät aikaansa olemalla, ei tekemällä.

Ne parjatut vanhukset eivät kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta, heillä ei ole siihen aikaa, koska pitää hoitaa kasvihuonetta, auttaa ikivanhaa äitiä, pestä matot, käydä kirjastossa lukemassa lehtiä, siivota keittiö jne.

Samaan aikaan se ap:n ihanne eli mitääntekemätön nuori vain on ja ahdistuu. Silti hän on se esimerkki, jota kohti pitää mennä.

Harvinaisen typerä olet. Lue mitä kirjoitin tähän ketjuun. Rauhallisuus ei tarkoita typeryyttä. Tiesitkö että aivoja voi myös käyttää? Tiesitkö että kämpässä ei tarvitse pitää mattoja? Tiesitko että voi käydä kuntoilemassa?

Ihan oikeasti jos mä en pidä mattoja enkä pese sellaisia, niin se ei tarkoita sitä että olen laiska.

Meillä ei stressata mattojen lattialla pitämisestä sillä ne pysyvät siellä pitämättäkin.

Tietävät, että suurin osa elinvuosista on takana. Aika vähenee. Eivät halua muistella sitä asiaa, vaan hukuttavat ajatuksen toimintaan.

Häärääminen voi auttaa, jos on jonkinlaista ahdistusta.

Minä olin nuorena siisti, jotenkin hirveä siivouspakko päällä. Ennen joulua karmea lista kaikesta, mitä piti tehdä. Samoin kesälomaksi tein listan. Ja jos vaikka jäi joku maustekaappi pyyhkimättä,  pyyhin senkin vaikka jouluaattona myöhään. Koska ei se joulu tullut, jos lista ei ollut kunnolla käyty läpi!

Nyt olen 66 ja teen mitä huvittaa ja jaksan. Ei yhden ihmisen huushollin lattiaa tarvitse hinkata koko aikaa. Kiva tietenkin olisi, jos kaappeja olisi enemmän, niin tavaroille olisi paikka. Nyt osa niistä odottaa, uskallanko heittää ne pois, vai viedä vielä varastoon.

Lapsena olin jo kova lukemaan ja muistan, miten aina huudettiin, että  älä aina lue. Kirjojen maailmaan oli niin hyvä uppoutua, unohtaa todellisuus. Kasvimaan kitkeminen, kastelu, veden kantaminen, lasten  vahtiminen, koiran  kanssa kävely  (joka oli kyllä kivaa, pääsi pois vanhempien käskytyksestä). Meillä oli kiva pihakin, mutta ei siinä otettu aurinkoa, jotain puuhaa kyllä tarjottiin jos todellakin luki jotain kirjaa.

Omasta suvustani olen luullakseni havainnut seuraavat syyt:

- Laiskuus on häpeä, ahkera ihminen on kunnon kansalainen. Lienee joku jäänne menneiden aikojen "tee työtä ja rukoile" -mentaliteetista, eli siitä miten kristinuskolla tavallisia ihmisiä kyykytetty vuosisatoja. 

- Naapurit arvostelevat jos ei kaikki ole vimosen päälle, eli joutuu puuhaamaan aamusta iltaan että kaikki on järjestyksessä. Liittynee vanhaan kunnon naapurikyttäämiseen ja kylillä selän takana puhumiseen.

- Omat traumat. Aktiivisuus aamusta iltaan auttaa työntämään paskat pois mielestä. Jos istuu alas niin ahdistus iskee välittömästi. Toisaalta, puuhaaminen lienee parempi keino kuin tenuttaminen. 

- Kontrolli. Nuoremmille näytetään kaapin paikka kun koko ajan koko ajan keksitään lisää puuhaa kaikille läsnäolijoille. Korostuu erityisesti suvun kesämökillä. Koska oma lapsuus on ankaraa ja ilotonta puurtamista, niin joko uskotaan että elämää ei kestä jollei koveta itseään puurtamisella, tai sitten ottaa päähän ettei itsellä ollut samoja mahdollisuuksia kuin nykyään nuoremmilla, joten laitetaan kakka kiertämään.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehdessään ihminen on enemmän elossa kuin vain ollessaan.

Nuorilla on runsaasti mielenterveysongelmia, vaikka heillä on kaikki kunnossa ja yhteiskunta takaa asunnon, ruuan ja terveydenhoidon ilman, että täytyy itse tehdä yhtään mitään. Nuoret viettävät aikaansa olemalla, ei tekemällä.

Ne parjatut vanhukset eivät kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta, heillä ei ole siihen aikaa, koska pitää hoitaa kasvihuonetta, auttaa ikivanhaa äitiä, pestä matot, käydä kirjastossa lukemassa lehtiä, siivota keittiö jne.

Samaan aikaan se ap:n ihanne eli mitääntekemätön nuori vain on ja ahdistuu. Silti hän on se esimerkki, jota kohti pitää mennä.

Harvinaisen typerä olet. Lue mitä kirjoitin tähän ketjuun. Rauhallisuus ei tarkoita typeryyttä. Tiesitkö että aivoja voi myös käyttää? Tiesitkö että kämpässä ei tarvitse pitää mattoja? Tiesitko että voi käydä kuntoilemassa?

Ihan oikeasti jos mä en pidä mattoja enkä pese sellaisia, niin se ei tarkoita sitä että olen laiska.

Oletko edes lukutaitoinen?

En missään kohtaa kirjoittanut sanaakaan laiskuudesta, kirjoitin tekemisestä. Tehdessään ihminen on elossa. Teot jäävät jälkeen, kun kuolemme. Ajatuksiamme ei näy missään, ellemme olet tehneet niistä tekoja.

Ahdistus ilmenee juuri tuolla tavalla: ei kyetä ymmärtämään luettua, jumiudutaan omiin vääriin ajatusmalleihin ja pidetään niitä aivojen käyttämisenä. Sinulla on paha olla, koska et osaa tehdä.

Teot jäävät jälkeen, kun kuolemme, jos ne ovat poikkeuksellisen merkittäviä tekoja. Normisiivous, mattojen pesu, pihan hoito ja pyykinpesu sekä ruoanlaitto ovat mielestäni harvoin niin merkittäviä suorituksia, että meitä niiden takia muistettaisiin. Kuoltuamme joku muu hoitaa ne.

Vierailija kirjoitti:

Tehdessään ihminen on enemmän elossa kuin vain ollessaan.

Nuorilla on runsaasti mielenterveysongelmia, vaikka heillä on kaikki kunnossa ja yhteiskunta takaa asunnon, ruuan ja terveydenhoidon ilman, että täytyy itse tehdä yhtään mitään. Nuoret viettävät aikaansa olemalla, ei tekemällä.

Ne parjatut vanhukset eivät kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta, heillä ei ole siihen aikaa, koska pitää hoitaa kasvihuonetta, auttaa ikivanhaa äitiä, pestä matot, käydä kirjastossa lukemassa lehtiä, siivota keittiö jne.

Samaan aikaan se ap:n ihanne eli mitääntekemätön nuori vain on ja ahdistuu. Silti hän on se esimerkki, jota kohti pitää mennä.

Höpö höpö. Olen 63 v, enkä minäkään ymmärrä jatkuvaa touhotusta ja hääräämistä.

Itse teen tarpeelliset työt, muuten relaan ja nautin elämästä. Ihana joutilaisuus, vihdoin! Ei tarvi pakosta tehdä hommia.

Olin masentunut nuorena, kun elämä oli pakkotyöpullaa.

60-v ei valitettavasti pääse vielä pitkään aikaan vanhuuseläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa pysyä pitkään toimintakuntoisena niin tuohan on enemmän kuin järkevää pysyä koko ajan liikkeessä ja touhuta.

Vähän samankaltaista on lasten touhuaminen - pystyasentoon noustuaan juoksevat ja leikkivät koko hereilläoloaikansa, kunnes sitten murrosiässä vaimenee.

Itse kuulun tuohon ap:n parjaamaan ikäryhmään, mutta kotioloissa olen tehokas puuhaamaan jos olen motivoitunut siihen hommaan. Pääsääntöisesti kuitenkin mieluiten luen ja katson elokuvia. Käytännössä on pakko puuhata enin hereilläoloaika, koska olen työelämässä ja on ne pakolliset kotityöt. Kunnossa pysyäkseni harrastan tehokasta liikuntalajia.

Luulen kuitenkin, että pakollisen tekemisen ulkopuolella ap kadehtisi kykyäni valahtaa sohvan uumeniin ja pysyä siellä sekä talvisten sunnuntaiaamujen pitkiä unia ja Hesarin lukemista sängyssä iltapäivään  (kahvikin tuodaan sänkyyn...) tai löytöretkiä internetin ihmemaailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On just saatu potkaistua viimeisetkin velliperseet omilleen, niin nyt on aikaa remontoida ja tehdä omasta elämästään mukavaa. Muuta kysyttävää?

Olisko kannattanut jättää ne velliperseet alun alkaen kokonaan pungertamatta maailmaan, niin olis ollut aikaa eikä tarvisi nyt henkihieverissä ehtiä sitä omaa elämää....

Nimimerkillä vapaaehtoisesti lapseton ja omasta elämästä - myös laiskotellen - nauttiva.

Omat vanhempasi ovat varmasti samaa mieltä... mutta myöhäistä katua kun vahinko jo pitää hereillä yöt ja päivät.