Mikä on kun joillain 60 vuotiailla on kokoajan tarve touhuta jotain?!

Miehen isä nauttii kun saa häärätä halkojen jne kanssa. Kait se täyttää työn jättämää aukkoa. Toki hän on edelleen suurien pörssiyhtiöiden hallituksissa mutta ei ne 24 /7 työtä ole.

Anoppi shoppailee, siivoaa, sisustaa, käy salilla. Kait tuokin täyttää jotain työn jättämää aukkoa.

Ennen vanhaan kasvatettiin siihen, että ei maailma laiskoja elätä.

Vanhemmilla naisilla on usein ihan jo lapsuudesta opetettu sellainen alitajuinen pakko, että "kunnon emäntä" hoitaa kotia tauotta, eivät tosin ole epäsiistejä, päinvastoin.

Oletko ap todella noin tyhmä?

Tykkäävät touhuta! Sehän on vain hyvä asia kun ovat aktiivisia . Sekö tässä nyt ap:tä hiertää kun ei itse jaksa ja viitsi 😉

Unentarve vähenee eikä vanhuus vielä rasita. 

Joo ne on kasvatettu sellaisiksi. Äitikin olisi halunnut minusta, mutta olen enemmän kirjatoukkatyyppiä - eikä meillä edes ollut mitään tekemistä, kun äiti teki kaiken järjellisen. Enkä ala pyyhkiä esim. jalkalistoja vain siksi, että olisi "jotain tekemistä".

Meillä appivanhemmat kanssa tuollaisia. Pihassa touhutaan, mökillä touhutaan edestakaisin. He esim siirsivät jonkun katoksen 50 senttiä kun anopin mielestä oli väärässä paikassa.

Oikeastaan en edes tiedä, että tekevätkö kaikkea, mutta puhuvat kokoajan tekemisestä. Tulevista ja menneistä. Joistakin asioista saattaa olla 20 v mutta puhuvat kuin se olisi tapahtunut just.

Vierailija kirjoitti:

Joo ne on kasvatettu sellaisiksi. Äitikin olisi halunnut minusta, mutta olen enemmän kirjatoukkatyyppiä - eikä meillä edes ollut mitään tekemistä, kun äiti teki kaiken järjellisen. Enkä ala pyyhkiä esim. jalkalistoja vain siksi, että olisi "jotain tekemistä".

😀

Kyseessä voi olla myös se että vanhemmiten sitä huomaa (varsinkin eläkeikään vankasti päätyneenä) että elämää on oikeastaan aika vähän enää jäljellä.

Kun vielä keski-iässä sitä vaan loikoili ja löhöili ja päätti ”en mä nyt, sit joskus teen” niin eläkkeellä olevat tajuavat paljon selkeämmin että aikaa on hyvin rajallisesti. Jos haluaa tehdä x, y, z ja vielä monta kertaa niin ne pitää tehdä nyt, ei sitten joskus.

Mikä kokoaja siellä puuhaa? Täällä palstalla on todella monella ongelma jonkun kokoajan kanssa. Kokoaja sitä ja kokoaja tätä.

Tehdessään ihminen on enemmän elossa kuin vain ollessaan.

Nuorilla on runsaasti mielenterveysongelmia, vaikka heillä on kaikki kunnossa ja yhteiskunta takaa asunnon, ruuan ja terveydenhoidon ilman, että täytyy itse tehdä yhtään mitään. Nuoret viettävät aikaansa olemalla, ei tekemällä.

Ne parjatut vanhukset eivät kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta, heillä ei ole siihen aikaa, koska pitää hoitaa kasvihuonetta, auttaa ikivanhaa äitiä, pestä matot, käydä kirjastossa lukemassa lehtiä, siivota keittiö jne.

Samaan aikaan se ap:n ihanne eli mitääntekemätön nuori vain on ja ahdistuu. Silti hän on se esimerkki, jota kohti pitää mennä.

Sata hommaa kesken ja suunnitteilla, aina kiire uuden asian kimppuun. Se on niiden tapa elää, he ei osaa vaan olla ja nauttia esim. ihmisten seurasta. Nukutaankin liian vähän vaikka oikeasti ei ole mihinkään kiire. Ei haluta pysähtyä vaan juostaan elämän läpi.

Jos haluaa pysyä pitkään toimintakuntoisena niin tuohan on enemmän kuin järkevää pysyä koko ajan liikkeessä ja touhuta.

Olen kateellinen aktiivisille. Minulla olisi todella paljon tähdellistä tekemistä mutta aika kuluu turhaan viihteeseen ja nautiskeluun. Jopa ihan vaan istuskeluun ja makoiluun. Olen vuosikausia yrittänyt ruoskia itseäni liikkeelle välttävällä menestyksellä.

Mä olen ap. En jaksa sitten kuulla sitä jatkuvaa vinkuna kuinka sattuu ja on väsynyt jostain tekemisistä.

Mä olen itse minimalisti. Tykkään että asioita tehdään loppuun asti, laadukkaasti ja tehokkaasti. Mä uskon siihen että vähemmän on enemmän.

Kun kämppäkin on hyvin sisustettu ja ei ole tavaraa niin on vähemmän siivottavaa, tämä ei mee kalloon ihmisille. Samoin kun ostan ruokaa ja vaatteita, menee vähän rahaa kun suunnittelen.

Toi loputon hamstraaminen, mässäily ja aamusta iltaan tavaroiden siirtely ja jogurttipurkkien peseminen " koska niitä voi tarvita" ajattelu on jotain aivan käsittämätöntä!!

Rauhallisuus ja järjestelmällisyys ei tarkoita sitä että olisit laiska tai tyhjänpanttina!

Kun aivoja käyttää eikä juoksee kuin päätön kana niin elämä on laadukkaampi.

Oma isä vaimoineen just tuollainen, anoppi myös. Ite mielellään chillailisin välillä. Toki oon joskus ollut kade siitä energiamäärästä, mut toisaalta näyttää jotenkin rasittavan levottomalta se meno välillä! Just sellasta että elämä kaatuu jos päivän olis tekemättä mitään ja rauhottuis vaan.

Elämässä on kaikille rajallinen aika annettu, mut osan siitä vois käyttää hilhaiseen pohdiskeluun ja rentoutumiseen ainaisen tohinan sijaan.

Vie mennessäs, tuo tullessas, tee ollessas, eikä maailma laiskaa elätä

- vanha kansa

Ihan käsittämätöntä! Kyllähän 60-vuotiaana pitäisi jo asettua makuulle sänkyyn ja ryhtyä odottamaan kuolemaa. 

AP istuu perse hiessä likaisessa asunnossaan ja ahdistuu kun huomaa että ikäihmiset aktiivisia ja reippaita toisin kuin hän.