Mikä on kun joillain 60 vuotiailla on kokoajan tarve touhuta jotain?!

Vierailija kirjoitti:

Tehdessään ihminen on enemmän elossa kuin vain ollessaan.

Nuorilla on runsaasti mielenterveysongelmia, vaikka heillä on kaikki kunnossa ja yhteiskunta takaa asunnon, ruuan ja terveydenhoidon ilman, että täytyy itse tehdä yhtään mitään. Nuoret viettävät aikaansa olemalla, ei tekemällä.

Ne parjatut vanhukset eivät kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta, heillä ei ole siihen aikaa, koska pitää hoitaa kasvihuonetta, auttaa ikivanhaa äitiä, pestä matot, käydä kirjastossa lukemassa lehtiä, siivota keittiö jne.

Samaan aikaan se ap:n ihanne eli mitääntekemätön nuori vain on ja ahdistuu. Silti hän on se esimerkki, jota kohti pitää mennä.

Harvinaisen typerä olet. Lue mitä kirjoitin tähän ketjuun. Rauhallisuus ei tarkoita typeryyttä. Tiesitkö että aivoja voi myös käyttää? Tiesitkö että kämpässä ei tarvitse pitää mattoja? Tiesitko että voi käydä kuntoilemassa?

Ihan oikeasti jos mä en pidä mattoja enkä pese sellaisia, niin se ei tarkoita sitä että olen laiska.

On just saatu potkaistua viimeisetkin velliperseet omilleen, niin nyt on aikaa remontoida ja tehdä omasta elämästään mukavaa. Muuta kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Sata hommaa kesken ja suunnitteilla, aina kiire uuden asian kimppuun. Se on niiden tapa elää, he ei osaa vaan olla ja nauttia esim. ihmisten seurasta. Nukutaankin liian vähän vaikka oikeasti ei ole mihinkään kiire. Ei haluta pysähtyä vaan juostaan elämän läpi.

Vierivä kivi ei sammaloidu. Oma äitini meni tosi lyhyessä ajassa huonoon kuntoon, kun lakkasi touhuamasta. Isäni taas puuhaa koko ajan jotain ja on vireä vielä yli 90-vuotiaanakin. 

Yhteiset projektit ovat hyvä tapa huoltaa parisuhdetta. Korona-ahdistusta on hyvä purkaa tuotteliaaseen työhön. Vanhuus pienentää toimintasädettä ja on helpompi puuhastella kotona. Flegmaattisuus vieraannuttaa itsestä, maailmasta ja parisuhteesta.

Vanhusten puuhastelulle on monta hyvää syytä.

Kumma juttu kun appivanhemmat tulevat kylään niin alkaa ihmettely. Ooohh miten teillä on näin kiiltävä ja upea kämppä, miten teillä on hienot ruuat, miten te pysytte kunnossa? Kun ootte noin rauhallisia ihmisiä ja tykätte olla, miten jaksatte ylläpitää näin hienoa elämää??

Kateus se siitä nousee kun ymmärtävät että elämänhallinnalla ja järjellä teet vähemmällä enemmän.

Ja se loput energiaa käytetään kuntoluun, kehonhuoltoon ja uusien asioiden opetteluun.

Juujuu ollaan niin pullamössöä. Kumma juttu kun meillä on asiat kuitenkin paremmin kun vanhemmilla.

Ensinnnäkin 60-vuotiaat eivät useinkaan ole vielä eläkkeellä NYKYÄÄN.

Eikä kaikki muutenkaan häärää, se kulkee ikäänkuin perintönä.

Tunnen useitakin ikääntyneitä, jotka eivät jaksa tehdä juuri mitään koskaan - ihan vaan sen takia, koska heidän vanhenpansakaan eivät jaksaneet koskaan mitään tehdä. He vain syövät, makaavat ja somettelevat.

Tilaavat vaikka siivoojan, tain maksavat tuttulle sitten kun on se aika, että pitäis jo jotain tehdä.

Lisään vielä!! Ei oo mun ongelma jos jonkun mielestä jogurttipurkkien peseminen pitää aktiivisena ja antaa arvoa elämään.

Mä mielummin käyttäisin tätä aikaa olemalla tukena ja läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset projektit ovat hyvä tapa huoltaa parisuhdetta. Korona-ahdistusta on hyvä purkaa tuotteliaaseen työhön. Vanhuus pienentää toimintasädettä ja on helpompi puuhastella kotona. Flegmaattisuus vieraannuttaa itsestä, maailmasta ja parisuhteesta.

Vanhusten puuhastelulle on monta hyvää syytä.

60-vuotiaat EIVÄT todellakaan ole vielä vanhuksia, suurin osa vielä töissäkin.

Vanhuksiksi voisi sanoa aikaisintaan 80-vuotiaita nykyään.

Se on se Puuha-Pete syndrooma.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla naisilla on usein ihan jo lapsuudesta opetettu sellainen alitajuinen pakko, että "kunnon emäntä" hoitaa kotia tauotta, eivät tosin ole epäsiistejä, päinvastoin.

No, joku on epäsiisti luonne, mutta hosuu kuitenkin koko ajan.

Niin, ennen kasvatettiin vaikka piiskalla hakaten ahkeraksi.

Ja tekemään kaikkea hyödyllistä, aikaa ei saa tuhlata joutavuuksiin.

Kaunokirjallisuuden lukeminen, musiikki-instrumentin soitto tai muu taideharrastus oli "joutavointia".

Ex-anoppini oli myös tuollainen, tuli aina omasta mielestään auttamaan meille kun minulla oli pienet lapset. Olin aika yksinäinen silloin kun ei ollut aikuisseuraa ja olisi ollut ihana jutella jonkun aikuisen kanssa ihan mitä vain, vaikka kuulla anopin ajatuksia tai ihan sama mitä. Aina keitin kahvit ja toivoin että anoppi edes hetken rauhoittuisi ja hengähtäisi, katsoisi silmiin ja olisi läsnä. Mutta ei, hänellä oli kiire siivoamaan meidän kerrostalokolmiotamme. Hän varmaan olisi kaatunut kuolleena maahan jos olisi hetkeksi hellittänyt. Hänellä oli kylmät suhteet kaikkiin perheenjäseniinsä ja omiin lapsiinsa, oli kai vaan aina häärännyt eikä ottanut syliin tai yhtään jutellut koskaan kenellekään. Ihan hirveä elämäntyyli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sata hommaa kesken ja suunnitteilla, aina kiire uuden asian kimppuun. Se on niiden tapa elää, he ei osaa vaan olla ja nauttia esim. ihmisten seurasta. Nukutaankin liian vähän vaikka oikeasti ei ole mihinkään kiire. Ei haluta pysähtyä vaan juostaan elämän läpi.

Vierivä kivi ei sammaloidu. Oma äitini meni tosi lyhyessä ajassa huonoon kuntoon, kun lakkasi touhuamasta. Isäni taas puuhaa koko ajan jotain ja on vireä vielä yli 90-vuotiaanakin. 

Kyllä pitää paikaansa - tutuillani sama juttu, vaimo mennyt laiskuuttaan huonoon kuntoon, mutta mies on aina ollut touhukas ja nyt hoitaa vaimoaankin, joka ei pysty edes kävelemään lihavuuttaan ja laiskuuttaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnnäkin 60-vuotiaat eivät useinkaan ole vielä eläkkeellä NYKYÄÄN.

Eikä kaikki muutenkaan häärää, se kulkee ikäänkuin perintönä.

Tunnen useitakin ikääntyneitä, jotka eivät jaksa tehdä juuri mitään koskaan - ihan vaan sen takia, koska heidän vanhenpansakaan eivät jaksaneet koskaan mitään tehdä. He vain syövät, makaavat ja somettelevat.

Tilaavat vaikka siivoojan, tain maksavat tuttulle sitten kun on se aika, että pitäis jo jotain tehdä.

Juuri näin elämme. Meillä käy siivooja ja ruoat tilataan kotiinkuljetuksella. Alkoholijuomat ulkomailta ja poika tuo tupakat. Laiskottelemme, katsomme sarjoja ja filmejä. Nukumme koska sattuu. Ikää molemmilla on 63 v.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä voi olla myös se että vanhemmiten sitä huomaa (varsinkin eläkeikään vankasti päätyneenä) että elämää on oikeastaan aika vähän enää jäljellä.

Kun vielä keski-iässä sitä vaan loikoili ja löhöili ja päätti ”en mä nyt, sit joskus teen” niin eläkkeellä olevat tajuavat paljon selkeämmin että aikaa on hyvin rajallisesti. Jos haluaa tehdä x, y, z ja vielä monta kertaa niin ne pitää tehdä nyt, ei sitten joskus.

Ei se kuolema yhtään kauemmas siirry vaikka niitä jalkalistoja nuolis joka päivä :D ... päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Ex-anoppini oli myös tuollainen, tuli aina omasta mielestään auttamaan meille kun minulla oli pienet lapset. Olin aika yksinäinen silloin kun ei ollut aikuisseuraa ja olisi ollut ihana jutella jonkun aikuisen kanssa ihan mitä vain, vaikka kuulla anopin ajatuksia tai ihan sama mitä. Aina keitin kahvit ja toivoin että anoppi edes hetken rauhoittuisi ja hengähtäisi, katsoisi silmiin ja olisi läsnä. Mutta ei, hänellä oli kiire siivoamaan meidän kerrostalokolmiotamme. Hän varmaan olisi kaatunut kuolleena maahan jos olisi hetkeksi hellittänyt. Hänellä oli kylmät suhteet kaikkiin perheenjäseniinsä ja omiin lapsiinsa, oli kai vaan aina häärännyt eikä ottanut syliin tai yhtään jutellut koskaan kenellekään. Ihan hirveä elämäntyyli.

Olen itsekkin hieman erakoitunut ja nuorena tyyppinä ollut jopa katkera aikuisille. Se loputon ja järjetön hääräminen on aina ollut tärkeämpi puuha kun läsnäolo ja kuunteleminen.

En yhtään ihmettele kun noin monet lapset ovat jääneet jalkoihin mielenterveysongelmaisina.

Sitä paitsi nämä 60 vuotiaat eivät koskaan anna tilaa nuorempien kasvaa.

mitä helvettiä jonkun muun touhuilu sulle kuuluu. hanki elämä ja anna muitten elää omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ap. En jaksa sitten kuulla sitä jatkuvaa vinkuna kuinka sattuu ja on väsynyt jostain tekemisistä.

Mä olen itse minimalisti. Tykkään että asioita tehdään loppuun asti, laadukkaasti ja tehokkaasti. Mä uskon siihen että vähemmän on enemmän.

Kun kämppäkin on hyvin sisustettu ja ei ole tavaraa niin on vähemmän siivottavaa, tämä ei mee kalloon ihmisille. Samoin kun ostan ruokaa ja vaatteita, menee vähän rahaa kun suunnittelen.

Toi loputon hamstraaminen, mässäily ja aamusta iltaan tavaroiden siirtely ja jogurttipurkkien peseminen " koska niitä voi tarvita" ajattelu on jotain aivan käsittämätöntä!!

Rauhallisuus ja järjestelmällisyys ei tarkoita sitä että olisit laiska tai tyhjänpanttina!

Kun aivoja käyttää eikä juoksee kuin päätön kana niin elämä on laadukkaampi.

Olen 100% samaa mieltä kanssasi, vaikka olenkin ikäihminen. Ruuat, ostokset suunnitellaan , kodin sisustus on kaunis ja viihtyisä, mutta sellainen ,että on helppo siivota. Ja kuka kumma siellä sotkee, kun asuu kaksi järjestelmällistä aikuista. Lokoisaa on itseään sivistää ipadin seurassa ,jollei ole ulkoaskareissa tms.

Ne paneskelee päivät pitkät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehdessään ihminen on enemmän elossa kuin vain ollessaan.

Nuorilla on runsaasti mielenterveysongelmia, vaikka heillä on kaikki kunnossa ja yhteiskunta takaa asunnon, ruuan ja terveydenhoidon ilman, että täytyy itse tehdä yhtään mitään. Nuoret viettävät aikaansa olemalla, ei tekemällä.

Ne parjatut vanhukset eivät kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta, heillä ei ole siihen aikaa, koska pitää hoitaa kasvihuonetta, auttaa ikivanhaa äitiä, pestä matot, käydä kirjastossa lukemassa lehtiä, siivota keittiö jne.

Samaan aikaan se ap:n ihanne eli mitääntekemätön nuori vain on ja ahdistuu. Silti hän on se esimerkki, jota kohti pitää mennä.

Harvinaisen typerä olet. Lue mitä kirjoitin tähän ketjuun. Rauhallisuus ei tarkoita typeryyttä. Tiesitkö että aivoja voi myös käyttää? Tiesitkö että kämpässä ei tarvitse pitää mattoja? Tiesitko että voi käydä kuntoilemassa?

Ihan oikeasti jos mä en pidä mattoja enkä pese sellaisia, niin se ei tarkoita sitä että olen laiska.

Oletko edes lukutaitoinen?

En missään kohtaa kirjoittanut sanaakaan laiskuudesta, kirjoitin tekemisestä. Tehdessään ihminen on elossa. Teot jäävät jälkeen, kun kuolemme. Ajatuksiamme ei näy missään, ellemme olet tehneet niistä tekoja.

Ahdistus ilmenee juuri tuolla tavalla: ei kyetä ymmärtämään luettua, jumiudutaan omiin vääriin ajatusmalleihin ja pidetään niitä aivojen käyttämisenä. Sinulla on paha olla, koska et osaa tehdä.

Mökillä tämän huomaa parhaiten. Nuoret ja rauhalliset voivat odottaa vaikka koko päivän, että joku pilkkoo puut ja lämmittää saunan. Heillä ei ole kiirettä ruuanlaittoon tai tiskaamaan, kyllä ne aina ajallaan hoituu.

Ja mikset hoituisi, onhan siellä mukana ne mökin omistajat, kuusikymppiset, joiden ansiosta saunassa on lämmintä, padassa kuumaa vettä, ruokaa pöydässä ja kalanperkuupöytä siistinä. Kelpaa siinä nuorempien kaikessa rauhassa olla, valmiissa maailmassa.