Laila Kinnunen

Ehkä Laila Kinnunen on liian suuri, lahjakas ja taitava suomalaiseen elokuvaan? Badding on ainoa onnistunut laulajan elämänkerta-elokuva suomessa?

Laila Kinnunen on kiehtonut minua jo pitkään, vaikka olenkin alle neljäkymppinen nainen.

Olen lukenut Reijo Ikävallon kirjoittaman Valoa Ikkunassa -kirjan, 70-luvun alussa toimitetut "muistelmat" Halusin Laulaa, Halusin Rakastaa, Lailan Laulun sekä kerännyt antikvariaateista Lailasta tehtyjä juttua.

Erityisesti 70-luvulla tehdyt Hymyn kännihaastattelut ovat todella karua luettavaa, kun miettii että Milana on ollut silloin vain muutaman vuoden ikäinen.

Miehet ehkä pääsevät helpommalla: en ymmärrä, miksi esimerkiksi Kari Tapio on nostettu lähes pyhimyksen asemaan, vaikka on ollut todella surkea, päihdeongelmainen isä ja hylännyt yhden poikansa. Elokuvakin oli pelkkää siloittelua. Mutta entä Lailan elämästä kertova elokuva sitten?

Lailan elämästä ei voisi tehdä totuudenmukaista elokuvaa, sillä hänen elämänsä on ollut oikeasti niin karua ja surullista ja aivan holtitonta 70-luvun alusta kuolemaan saakka. Sukua (sisko, yksi veli, tytär) on elossa niin eivät he varmaan haluaisi että tämmöistä elokuvaa tehtäisiin ja näitä vanhoja asioita pengottaisiin. Milanahan on omissa muistelmissaan kertonut muun muassa että hänelle on vauvana juotettu alkoholia, jotta ei itkullaan häiritsisi äitinsä bileitä. Lisäksi Laila oli syytettynä hotellipetoksista, oli miesten hakkaamista, kodittomuutta, irtolaisuutta... loppuvuosina asui asuntovaunussa kasvon luusto tunnistamattomaksi hakattuna.

Kuitenkin oli kyse huippuvuosina erittäin kauniista ja lahjakkaasta laulajasta.

Olen joskus miettinyt, että tapahtuiko Lailalle lapsuudessa jotain, mikä mursi hänen mielensä, vai oliko kyse siitä että joutui vuosiksi sotalapseksi Skåneen? Monet sotalapsethan päätyivät aikuisena itsemurhiin ja kärsivät päihdeongelmista. Ehkä suhtautuminen mielenterveysongelmiin oli vielä 60-luvulla niin lapsen kengissä, että nykypäivän tietämyksellä ja hoidolla Laila olisi välttynyt kauhealta kohtaloltaan.

Ei kai leffoja tehdä sen perusteella, kuka ansaitsee leffan, vaan sillä perusteella, että joku elokuvantekijä haluaa tehdä leffan jostakin henkilöstä ja saa hankkeelle en rahoituksen.

Mutta joo, mieluummin katson useampaan kertaan hänestä tehtyjä dokumentteja kuin jotain tönkköä teennäistä elokuvaa. Sietämätöntä katsottavaa nämä bädding ja hurriganes-filmatisoinnit.

Vierailija kirjoitti:

Laila Kinnunen on kiehtonut minua jo pitkään, vaikka olenkin alle neljäkymppinen nainen.

Olen lukenut Reijo Ikävallon kirjoittaman Valoa Ikkunassa -kirjan, 70-luvun alussa toimitetut "muistelmat" Halusin Laulaa, Halusin Rakastaa, Lailan Laulun sekä kerännyt antikvariaateista Lailasta tehtyjä juttua.

Erityisesti 70-luvulla tehdyt Hymyn kännihaastattelut ovat todella karua luettavaa, kun miettii että Milana on ollut silloin vain muutaman vuoden ikäinen.

Miehet ehkä pääsevät helpommalla: en ymmärrä, miksi esimerkiksi Kari Tapio on nostettu lähes pyhimyksen asemaan, vaikka on ollut todella surkea, päihdeongelmainen isä ja hylännyt yhden poikansa. Elokuvakin oli pelkkää siloittelua. Mutta entä Lailan elämästä kertova elokuva sitten?

Lailan elämästä ei voisi tehdä totuudenmukaista elokuvaa, sillä hänen elämänsä on ollut oikeasti niin karua ja surullista ja aivan holtitonta 70-luvun alusta kuolemaan saakka. Sukua (sisko, yksi veli, tytär) on elossa niin eivät he varmaan haluaisi että tämmöistä elokuvaa tehtäisiin ja näitä vanhoja asioita pengottaisiin. Milanahan on omissa muistelmissaan kertonut muun muassa että hänelle on vauvana juotettu alkoholia, jotta ei itkullaan häiritsisi äitinsä bileitä. Lisäksi Laila oli syytettynä hotellipetoksista, oli miesten hakkaamista, kodittomuutta, irtolaisuutta... loppuvuosina asui asuntovaunussa kasvon luusto tunnistamattomaksi hakattuna.

Kuitenkin oli kyse huippuvuosina erittäin kauniista ja lahjakkaasta laulajasta.

Olen joskus miettinyt, että tapahtuiko Lailalle lapsuudessa jotain, mikä mursi hänen mielensä, vai oliko kyse siitä että joutui vuosiksi sotalapseksi Skåneen? Monet sotalapsethan päätyivät aikuisena itsemurhiin ja kärsivät päihdeongelmista. Ehkä suhtautuminen mielenterveysongelmiin oli vielä 60-luvulla niin lapsen kengissä, että nykypäivän tietämyksellä ja hoidolla Laila olisi välttynyt kauhealta kohtaloltaan.

Sotalapsiaika taisi olla onnellista. Oletko nähnyt dokumentin, jossa Laila aikuisena vieraili tapaamassa tätä perhettä?

Hänellä taisi olla vahva geneettinenkin riski alkoholismiin. Mielestäni kaksikin hänen veljeään on Laulan kanssa samassa haudassa alkoholiin kuolleina. Malmin hautausmaalla siis.

Vierailija kirjoitti:

Viinaa juovista miehistä osataan vääntää sankari-, veijari- tai uhritarinaa, mutta uskomattoman taidon jo kolmekymppisenä pulloon hukkaava nainen on viihdekoneistolle liian kova pala purtavaksi.

Hyvin sanottu.  Hyvin dramaattista ja surullista. Rooli vaatisi myös todella loistavan näyttelijän ei riittäisi, että näyttelijä maskeerattaisiin Lailan näköiseksi.

Olen kanssa lukenut tuon Lailasta kertovan kirjan sekä vielä Milanankin näkökulman eli hänen omaelämäkertansa. En tiedä saako näiden perusteella tehtyä kunnon leffaa? Tuossa kirjassa omien päiväkirjamerkintöjensä mukaan Laila teeskentelee elävänsä ihan normaalia elämää asuntovaunussa häntä hak kaavan alkkismiehen kanssa!

Leffan pitäisi siis olla aika raadollinen jotta se muistuttaa totuuutta.

Tai sitten se pitäisi tehdä kunnollisella draamalla, niin että ensin näytetään loistavat satuhäät Ville Veikko Salmisen kansaa ja myöhemmin Milanan isän ja siitä sitten liukuma alkoholismiin... Outi Mäenpää olisi varmaan ainoa joka osaisi tehdä tämän mutta hänestä ei saa Lailan näköistä/oloista ehkä millään.

Lailan siskon Ritvan tie oli tasaisempi, ei alkoholisoitunut. Lauloi jonkin verran myös. Lopetti uransa aikaisin ja meni sihteeriksi. Sanoi kerran tv:ssä, että Mailalla olisi pitänyt olla enemmän nahkaa nenän päässä

Vierailija kirjoitti:

Lailan siskon Ritvan tie oli tasaisempi, ei alkoholisoitunut. Lauloi jonkin verran myös. Lopetti uransa aikaisin ja meni sihteeriksi. Sanoi kerran tv:ssä, että Mailalla olisi pitänyt olla enemmän nahkaa nenän päässä

Ei Maila, tietenkin Laila.

Miksi Milanan isä ei ottanut tyttöä hoiviinsa. Muutti Ruotsiin, kielsikö Laila maasta muuton? Jo häissä Misicin suku oli huolestunut Lailan alkoholin käytöstä. Ryyppääminen kai jo alkoi Ville Veikko Salmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Laila Kinnunen on kiehtonut minua jo pitkään, vaikka olenkin alle neljäkymppinen nainen.

Olen lukenut Reijo Ikävallon kirjoittaman Valoa Ikkunassa -kirjan, 70-luvun alussa toimitetut "muistelmat" Halusin Laulaa, Halusin Rakastaa, Lailan Laulun sekä kerännyt antikvariaateista Lailasta tehtyjä juttua.

Erityisesti 70-luvulla tehdyt Hymyn kännihaastattelut ovat todella karua luettavaa, kun miettii että Milana on ollut silloin vain muutaman vuoden ikäinen.

Miehet ehkä pääsevät helpommalla: en ymmärrä, miksi esimerkiksi Kari Tapio on nostettu lähes pyhimyksen asemaan, vaikka on ollut todella surkea, päihdeongelmainen isä ja hylännyt yhden poikansa. Elokuvakin oli pelkkää siloittelua. Mutta entä Lailan elämästä kertova elokuva sitten?

Lailan elämästä ei voisi tehdä totuudenmukaista elokuvaa, sillä hänen elämänsä on ollut oikeasti niin karua ja surullista ja aivan holtitonta 70-luvun alusta kuolemaan saakka. Sukua (sisko, yksi veli, tytär) on elossa niin eivät he varmaan haluaisi että tämmöistä elokuvaa tehtäisiin ja näitä vanhoja asioita pengottaisiin. Milanahan on omissa muistelmissaan kertonut muun muassa että hänelle on vauvana juotettu alkoholia, jotta ei itkullaan häiritsisi äitinsä bileitä. Lisäksi Laila oli syytettynä hotellipetoksista, oli miesten hakkaamista, kodittomuutta, irtolaisuutta... loppuvuosina asui asuntovaunussa kasvon luusto tunnistamattomaksi hakattuna.

Kuitenkin oli kyse huippuvuosina erittäin kauniista ja lahjakkaasta laulajasta.

Olen joskus miettinyt, että tapahtuiko Lailalle lapsuudessa jotain, mikä mursi hänen mielensä, vai oliko kyse siitä että joutui vuosiksi sotalapseksi Skåneen? Monet sotalapsethan päätyivät aikuisena itsemurhiin ja kärsivät päihdeongelmista. Ehkä suhtautuminen mielenterveysongelmiin oli vielä 60-luvulla niin lapsen kengissä, että nykypäivän tietämyksellä ja hoidolla Laila olisi välttynyt kauhealta kohtaloltaan.

Mistä olet löytänyt vanhoja Hymy-lehden haastatteluja? Mielenkiinnosta kysyn, kun aion tutkia erään toisen aikansa kohujulkkiksen haastatteluja (on sukua, yritän kirjoittaa jotain). Löytyykö noita vanhoja Hymyjä digiaineistona?

Esim. Huuto.net löytyy, jos myyjä on kirjoittanut tuote-esittelyyn hakusanaksi.

Tai laita esim Huutoon hakuun esim. "Katri Helena" niin löydät varmasti muun sälän lisäksi lehtiä, joissa on artikkeleita Katri Helenasta. Vaatii kyllä aikamoista salapoliisintyötä ja tuuria löytää esim. 70-luvun Hymyjä, mutta kyllä niitäkin vielä löytyy. Ovat kyllä aika karmeaa luettavaa näin nykypäivän poliittiseen korrektiuteen tottuneelle. Lex Hymy tuli ehkä tarpeeseen...😉

Milana olisi halunnut muuttaa isänsä luo, mutta Lailan äiti, joka oli huoltaja, kielsi sen. Tyttö eli todella traumaattisen lapsuuden.

Hmmm... Miksei Outi Mäenpää voisi häntä esittääkin, olihan Outi aivan tunnistamaton sinä "japanilaisena" haastattelijanakin. Joku muu voisi sitten laulaa hänen osuutensa.

Ja kyllä, Laila aloitti dokaamisen käsittääkseni jo Ville-Veikon kanssa. Lailalla oli itse asiassa yhden yön juttu jo silloin häntä joitain vuosia nuoremman Milanan isän kanssa eli Laila petti Ville-Veikkoa mutta tämä oli salaisuus. Myöhemmin Lailan ja Milanan isän tiet sitten taas kohtasivat ja alkoi suhde, nuori mies ei tajunnut että Laila oli silloin jo aikas doku.

hyviä pointteja kaikilla. Ja onpa ilo huomata, että muitakin Laila Kinnusen laulutaitoa ja tyyliä arvostavia vielä löytyy. Eikä ole unohdettu vaikka tähtihetkistään alkaa olla jo 50v.

En ole lukenut Milana Misicin kirjaa äidistään mutta enemmän kuin surulliselta kuulostaa hänen elämänsä alkoholisti äidin lapsena ja varmaankin myös aikuisena laulu-uransa ajan äitinsä varjo seuranaan.

Itselläkin muistikuva noista Hymyn asuntovaunukuvista, jotenkin vaan kamalan surullista, että niin kovin monen mielikuva Laila Kinnusesta on juuri nämä kuvat.

Jos omaelämäkerta leffa olisi liian raaka, niin musikaali voisi toimia, hyvin tuotettuna isolla orkesterilla ja hyvillä musikaalinäyttelijöillä.

Vanhoja lehtiä löytyy nettiantikvariaateista. Olen ostanut niistä lopetettua lehtiä kuten Jaana, Uusi Maailma ja Mona Lisa.

Lailalla oli vuosien suhde italialaisen naimisissa olevan muusikon kanssa. Isä Misic on sanonut, että oli liian nuori käsittelemään ja ymmärtämään alkoholismia. Aluksi ei pitänyt ongelmaa vakavana.

Koivusalo voisi Lailasta elokuvan tehdä. Olisi kyllä tarvetta.

Kansalliskirjastossa Helsingissä on mahdollisuus lukea vanhoja aikakauslehtiä. Niitä löytyy sekä mikrofilmattuina että erikoislukusaliin tilattavina lainoina. Mikrofilmeistä saa tehtyä pdf-tiedostoja muistitikulle, erikoislukusalilainoista voi puolestaan ottaa kännykällä kuvia.

Laila Kinnunen oli 1960-luvulla niin kovan luokan tyyppi, ettei Suomessa ole sitä ennen eikä sen jälkeen toista vastaavaa naislaulajaa tullut. Ihan samanlainen tilanne kuin Olavi Virta mieslaulajissa. Nämä ovat ihan omassa sarjassaan, ja muut tulevat kaukana perässä.