Lue keskustelun säännöt.
Laila Kinnunen
21.06.2020 |
Kattelen tässä Ylen Iskelmä- suomi jaksoa ja ihmetten eikö Laila Kinnunen olisi ansainnut oma elämäkerta- leffan. Siinä missä miespuoliset Juice, Kari Tapio , Irwin, Hurriganes (Remu) ynm .. vai onko niin, että naispuolinen alkoholista pöhöttynyt stara ei ole miespuolisiin vastaaviin verrattuna sankari vaan, jotenkin nolo ja luuseri.
Vaikea.olisi kyllä roolittaa kun pitäisi löytää laulutaitoinen näyttelijä . Suomessa ei ole samanlaista leffakulttuuria , että muusikot hyppäisi välistä näyttelijäksi . Tyyliin Lady Gaga
Kommentit (125)
Jaana 23/1980. Kyseisen ex-naistenlehden nuerosta löytyy ehkäpä Lailan syväluotaavin haastattelu. Löytynee myös Kansalliskirjastosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laila oli oikeasti Laura Annikki Kinnunen.
Kaikkien aikojen paras Suomalainen naislaulaja.
Ikävää ja surullista että alkoholi tuhosi laulajauran ja myös koko elämän.
Totta. Laila oli upea laulaja, vähemmän upea ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Totta. Laila oli upea laulaja, vähemmän upea ihminen!
Viime syksynä IS-haastattelussa Kinnusen sisko Ritva totesi, että Laila oli alunperin äärettömän kiltti ja hyväsydäminen ihminen mutta alkoholiriippuvuus tuhosi hänet. Olen lähipiirissäni nähnyt elävän esimerkin siitä, kuinka hauska, joviaali ja aktiivinen ihminen taantui vuosikymmeniä kestäneen ryyppäämisen seurauksena ilkeäksi, pisteliääksi, impulssikontrollinsa menettäneeksi katkokävelijäksi. Voin kuvitella, että samantyylinen muodonmuutos tapahtui Laila Kinnusellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laila oli oikeasti Laura Annikki Kinnunen.
Totta. Häntä ruvettiin sotalapsivuosien aikana kutsumaan Lailaksi, koska nimi Laura oli ruotsalaisille hankala ääntää.
Vierailija kirjoitti:
Laila Kinnunen oli mahtava tulkitsija, joka veti uskottavasti kappaleita myös useilla vierailla kielillä. Kyllä hän ansaitsisi ehdottomasti oman elämänkertaleffansa. Emilia Pokkinen (Puhtaat valkeat lakanat -sarjan Irene) sopisi rooliin ainakin ulkoisesti.
Kyllä, oma mielikappaleeni on Laila Kannusen esittämä "Mummon kaappijuoppo".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armi oli paljon parempi laulaja kuin Laura Kannunen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laila Kinnunen on kiehtonut minua jo pitkään, vaikka olenkin alle neljäkymppinen nainen.
Olen lukenut Reijo Ikävallon kirjoittaman Valoa Ikkunassa -kirjan, 70-luvun alussa toimitetut "muistelmat" Halusin Laulaa, Halusin Rakastaa, Lailan Laulun sekä kerännyt antikvariaateista Lailasta tehtyjä juttua.
Erityisesti 70-luvulla tehdyt Hymyn kännihaastattelut ovat todella karua luettavaa, kun miettii että Milana on ollut silloin vain muutaman vuoden ikäinen.
Miehet ehkä pääsevät helpommalla: en ymmärrä, miksi esimerkiksi Kari Tapio on nostettu lähes pyhimyksen asemaan, vaikka on ollut todella surkea, päihdeongelmainen isä ja hylännyt yhden poikansa. Elokuvakin oli pelkkää siloittelua. Mutta entä Lailan elämästä kertova elokuva sitten?
Lailan elämästä ei voisi tehdä totuudenmukaista elokuvaa, sillä hänen elämänsä on ollut oikeasti niin karua ja surullista ja aivan holtitonta 70-luvun alusta kuolemaan saakka. Sukua (sisko, yksi veli, tytär) on elossa niin eivät he varmaan haluaisi että tämmöistä elokuvaa tehtäisiin ja näitä vanhoja asioita pengottaisiin. Milanahan on omissa muistelmissaan kertonut muun muassa että hänelle on vauvana juotettu alkoholia, jotta ei itkullaan häiritsisi äitinsä bileitä. Lisäksi Laila oli syytettynä hotellipetoksista, oli miesten hakkaamista, kodittomuutta, irtolaisuutta... loppuvuosina asui asuntovaunussa kasvon luusto tunnistamattomaksi hakattuna.
Kuitenkin oli kyse huippuvuosina erittäin kauniista ja lahjakkaasta laulajasta.
Olen joskus miettinyt, että tapahtuiko Lailalle lapsuudessa jotain, mikä mursi hänen mielensä, vai oliko kyse siitä että joutui vuosiksi sotalapseksi Skåneen? Monet sotalapsethan päätyivät aikuisena itsemurhiin ja kärsivät päihdeongelmista. Ehkä suhtautuminen mielenterveysongelmiin oli vielä 60-luvulla niin lapsen kengissä, että nykypäivän tietämyksellä ja hoidolla Laila olisi välttynyt kauhealta kohtaloltaan.
Mä olen 32 ja myös lapsesta fanittanut Lailaa. Käsitin, että Laila sai särön siitä, että olisi halunnut aikoinaan jäädä Ruotsiin. Sittemmin ei kokenut että kotia olisi missään. Muistan, että tuli joltain keikalta kotiin ja löi rahat pöytään ja sanoi "Joko näillä saisi sitä rakkautta?" tms.
Vierailija kirjoitti:
Armi oli paljon parempi laulaja kuin Laura Kannunen!
Hyvä vitsi😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistin taas pitkästä aikaa kuunnella hienon Toiset meistä -kappaleen. Lailan tulkinta, upea sävellys ja sovitus, juuri oikealla tavalla syvällisyyden ja kepeyden yhdistävä sanoitus - uskomatonta, että tässä maassa on osattu tehdä tuollainen klassikko.
Se on kaunis kappale. Kuulin sen teininä (ennen nettiaikaa) sattumalta radiosta ja vuosikausia etsin sitä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Tiesitkö, että Toiset meistä -kappaleesta löytyy Lailalta myös vielä huippuaikoina (1968) tehty versio TV-ohjelmaan Musta Pekka esittää: Laila kotitakissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laila Kinnunen: Tuska (1968):
Sorry, Arja Saijonmaa, mutta Lailan versio vetää kyllä pidemmän korren.
Loppujen lopuksihan Lailan ura huipulla oli melko lyhyt, kesti vain kymmenisen vuotta. Se siis oli lyhyempi, kuin vaikkapa jonkun Suvi Teräsniskan ura. Arja Korisevan urakin kestänyt jo yli 30 vuotta. Katri Helenasta tai Paula Koivumiemestä nyt puhumattakaan.
Laila oli upea laulaja, siitä nyt ei epäilystäkään, mutta hän tuli iskelmätaivaalle aika huonoon aikaan, eli 50-luvun lopulla ja oli leimallisesti nimenomaan 50-luvun laulaja, kun ajat 60-luvulle tultaessa muuttui melko nopeasti. 60-luvun alkupuoli oli vielä jatkumoa 50-luvulle, mutta 60-luvun puolivälin jälkeen puhalsi jo uudet tuulet ja niihin tuuliin ei 50-luvun laulajat oikein enää istuneet, ei Laila eikä muutkaan.
Tietenkin myös alkoholi tuli kuvaan mukaan yhä enemmän, mutta reilummin vasta 70-luvulla, kun ura oli jo muutenkin hiipunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Laila oli upea laulaja, vähemmän upea ihminen!
Viime syksynä IS-haastattelussa Kinnusen sisko Ritva totesi, että Laila oli alunperin äärettömän kiltti ja hyväsydäminen ihminen mutta alkoholiriippuvuus tuhosi hänet. Olen lähipiirissäni nähnyt elävän esimerkin siitä, kuinka hauska, joviaali ja aktiivinen ihminen taantui vuosikymmeniä kestäneen ryyppäämisen seurauksena ilkeäksi, pisteliääksi, impulssikontrollinsa menettäneeksi katkokävelijäksi. Voin kuvitella, että samantyylinen muodonmuutos tapahtui Laila Kinnusellekin.
Tämä hänestä tiedetään, MUTTA, kumpaa hänen minästään nyt täytyy arvostaa, sitä kilttiä ja hyväsydämistä Lailaa vaiko jälkimmäistä Lailaa, minusta hän kohteli lastaan siten, että se olisi ollut poliisiasia, joten kiltti ja hyväsydäminen ei käsittääkseni tee sellaista. Minä arvostan ainoastaan hänen esiintymis ja laulukykyjään, ne olivat kiistatta maailmanluokkaa. PISTE !
"Kyllä minä olen tätä kaikkea miettinyt. Mistä minun perusturvattomuuteni johtuu? Siitäkö, että olin sotalapsena Ruotsissa? Siitäkö, että aloin aikuisen elämän liian varhain? Sen jälkeen kun juttu Armandon, ensirakkauteni kanssa, meni pieleen, olen etsinyt ja etsinyt jotain vastaavaa - isää, opettajaa - etsinyt enkä löytänyt. En mitään." (Jaana 23/1980)
"Minä olen hyvin ehdoton ihminen", hän sanoo. "Kun panin itseni alttiiksi yleisön edessä, tein sen äärirajoilleni asti. Taiteilijan, viihdyttäjän, on viihdytettävä yleisöään tapahtui sitten mitä tahansa. On jaksettava ja tehtävä työ, keinolla millä hyvänsä. Mitä siitä, jos sydän on särkynyt, jos hermot ovat rempallaan - on mentävä esiintymään ja ammennettava jostakin voimat siihen - illasta iltaan, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Se on kauhean kuluttavaa." (Jaana 23/1980)
Vierailija kirjoitti:
Laila Kinnunen: Tuska (1968):
Sorry, Arja Saijonmaa, mutta Lailan versio vetää kyllä pidemmän korren.
Tuostakin voi toki olla montaa mieltä, eikä kukaan ole sen enempää oikeassa, makuasioitahan nämä. Riippuen tietysti siitä, mille tulkinnassa laittaa painoa.
Laila upea iskelmälaulaja, siitä ei kahta sanaa, mutta itse koen tuon Lailan tulkinnan iskelmällisempänä, kun taas kappaleen säveltäjän Mikis Theodorakiksen kanssa tehdyssä Saionmaan versiossa on enemmän syvyyttä ja kreikkalaista tunnelmaa. Näin sen itse näen, mutta siis makuasioitahan nämä.
Näin on! Valitettavasti Lailan 'shakkilaudalla' oli aivan liikaa patamustia kunkkuja. Seuraukset olivat, kuten tiedetään, fataaliset.