Laila Kinnunen

Laila oli hieno taiteilija, joka ansaitsisi hieman enemmän kunnioitusta osakseen.

Laila Kinnunen oli mahtava tulkitsija, joka veti uskottavasti kappaleita myös useilla vierailla kielillä. Kyllä hän ansaitsisi ehdottomasti oman elämänkertaleffansa. Emilia Pokkinen (Puhtaat valkeat lakanat -sarjan Irene) sopisi rooliin ainakin ulkoisesti.

Ehdottomasti ansaitsisi oman elokuvan. Onhan Suomessakin tehty leffoja niin, että näyttelijä vain näyttelee ja joku muu laulaa. Milana Misicin ääni on aika samanlainen kuin Lailalla?

Viinaa juovista miehistä osataan vääntää sankari-, veijari- tai uhritarinaa, mutta uskomattoman taidon jo kolmekymppisenä pulloon hukkaava nainen on viihdekoneistolle liian kova pala purtavaksi.

Laila oli kansainvälisen tason laulaja. Lauloi jazzia myös englanniksi ja osasi ruotsia äidinkielen tasolla, koska oli asunut Ruotsissa muostaakseni sotalapsena.

Ap on oikeassa. Naisen alkoholismin kuvaukseen ei saada samanlaista rentturomantiikkaa kuin miesten. Jos mies hylkää lapsensa, se ei katsojaa hetkauta. Sen sijaan se, miten Laila vaihtoi Milanan pulloon, ei käy niin helposti viihteestä. Tässäkin näkyy hyvin sukupuoliin liittyvä kaksinaismoralismi.

Vierailija kirjoitti:

Laila Kinnunen oli mahtava tulkitsija, joka veti uskottavasti kappaleita myös useilla vierailla kielillä. Kyllä hän ansaitsisi ehdottomasti oman elämänkertaleffansa. Emilia Pokkinen (Puhtaat valkeat lakanat -sarjan Irene) sopisi rooliin ainakin ulkoisesti.

Pokkinen on jo liian vanha ainakin nuoren Lailan rooliin. Jos Laila-elokuva joskus saadaan aikaiseksi, niin eiköhän siinä nähdä joku Krista Kosonen...

Naisen rooli vain on niin erilainen mitä miesten, se mikä katsotaan miehelle jotenkin eduksi ei ole sitä naiselle. ja luulen ettei tyttärensä halua totuudenmukaista leffaa, lailan ryyppyvuosien tekemisistä vielä tiedetään, ne jotka samoissa kapakoissa aikoinaan pyörivät.

Alkoilu jo alkoi pahasti näkymään pöhöttymisenä 60 luvun lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti ansaitsisi oman elokuvan. Onhan Suomessakin tehty leffoja niin, että näyttelijä vain näyttelee ja joku muu laulaa. Milana Misicin ääni on aika samanlainen kuin Lailalla?

Osaisikohan Milana myös näytellä äitinsä roolin?

No kukaan ei ole rahoittanut elokuvaa.

Ei se elokuvan tekeminen ilmaista ole, ei niitä valtio tee kenestäkään, vaan ne jotka haluavat ansaita rahaa leffalla.  Kukaan ei ole katsonut ansaitsevansa sillä rahaa, joten ei ole tehnyt elokuvaa Laila Kinnusesta.

Hänestä on kyllä tehty useita eri näytelmiä useissa kaupunginteattereissa.

Laila on yksi parhaimmista suomalaisen iskelmätaivaan tähdistä. Sotalapsuus Ruotsissa avasi Lailan kielikorvan tulkitsemaan kappaleita useilla länsikielillä ja venäjäksikin.

Rytmiikan osalta Lailalta taipui brasilialainen bossanova, mutta myös saksalaistyylinen marssihumppakin. Oikeastaan ihan kaikki.

Ongelma oli viina ja pimppi. Suomalaiselle miestähdelle viina ja mulkku kuuluvat yhteen kuin sormi nenään. Keikan jälkeen, ja osin sen aikanakin vedetään pää täyteen ja sitten puhkinussitaan groupiet vuoronperään keikkabussin takaeriössä tai matkustajakodin seslongilla.

Laila teki samat asiat omalla tavallaan. Kuten myös Katri-Helena, Arja Koriseva, Lea Laven tms. Paula Koivuniemi.

Carola on toinen upea.

Näyttelijäksi sopisi Sofia Arasola.

La Laila.

Elokuvaa on jo pitkään suunniteltu, suomalaisilla naisnäyttelijöillä ei ole vaan Lailan kaltaista karismaa rooliin.

Muistin taas pitkästä aikaa kuunnella hienon Toiset meistä -kappaleen. Lailan tulkinta, upea sävellys ja sovitus, juuri oikealla tavalla syvällisyyden ja kepeyden yhdistävä sanoitus - uskomatonta, että tässä maassa on osattu tehdä tuollainen klassikko.

Minusta kaikki nuo elokuvat, jotka on tehty alkoholisoituneista ja menehtyneistä viihdetaiteilijoista on huonoja.  Kirjat on parempia, elokuviin ei saada oikeaa syvyyttä.  Niillä haetaan vain rahaa, eikä nykynuoret tekijät osaa esittää aikakautta oikein.  Ei vaan ole luonnollista.  Viimeisin, joka katsoin, oli tämä Olavi Virrasta tehty leffa.  Aivan liian siloteltu.  Miksi pitää tehdä mitään leffoja, kun hyviä dokumentteja on olemassa.  Katsokaa niitä.

Lailan elämä meni raiteiltaan niin nuorena, ettei siitä ole paljoa edes kerrottavaa.  Upea laulaja hän oli, mutta miksi hänestä pitäisi vieläkin repiä sensaatiota?  Kyllä muistan lehtiartikkeleita, ja edelleen on hyvin muistissa erään naistoimittajan kommentit Lailasta, kun tämä oli eronnut Ville-Veikosta.  Ne oli niin ilkeitä sivalluksia, että niistähän olisi voinut nostaa kunnianloukkaussyytteen.  Lailalla ei varmasti vaan ollut voimia tai ehkä hän ei vain lukenut lehtiä.

Lisäksi Lailan loppuelämä oli sellaista, että se järkyttävyydessään vei voiton näistä miesartistienkin elämän loppusuorasta.   Annetaan hänen levätä rauhassa ja kuunnellaan vain hänen jälkeensä jättämiään lauluja.   

Lailan viimeiset vuodet olivat kurjaa katsottavaa. Pöhöttynyt, asuntovaunussa asuva alkoholisti Hymy-lehden sivuilla on jäänyt mieleen.

Laila oli toisaalta myös erakko, mitä Irvinit ja Juicet eivät olleet. Laila ei halunnut apua, eikä juuri antanut haastatteluja. Ehkä hänestä siksikin jäi erilainen muisto kuin Irvinistä ja Juicesta.

Vierailija kirjoitti:

Viinaa juovista miehistä osataan vääntää sankari-, veijari- tai uhritarinaa, mutta uskomattoman taidon jo kolmekymppisenä pulloon hukkaava nainen on viihdekoneistolle liian kova pala purtavaksi.

Naislaulajista on tehty elokuvia, ainakin ruotsi/tanska yhteistuotannoissa esimerkiksi onnistunut

"Monica Z " on elokuva, joka perustuu jazzlaulaja Monica Zetterlundin elämänvaiheisiin 1960-luvulla kun hänen uransa oli kovassa nosteessa.

Iso ero on siinä, että Kari Tapio, Irwin ja Juice työskentelivät loppuun asti. Armi Aavikko sopisi myös elokuvan aiheeksi, vaikka ei suuri lahjakkuus ollut.