Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko aina katsoa kun tuo 19v poika ottaa ruokaa, nytkin meinasi kauhaista puolet savulohesta
20.06.2020 |
Mikä siis koko porukalle tarkoitettu, mikä mennyt kasvatuksessa pieleen 🤦🏽
Sama joulupöydässä, saattaa jostain porkkanalaatikosta kauhaista ison kasan niin että muille ei jää mitään, pakko aina vähän sivusilmällä katsoa kun ottaa ruokia. Nyt meinas lähteä savulohesta kämmenen kokoinen palanen, oli pakko sanoa että ei sitä oo tarkotus yksin kaikkea syödä
Kommentit (498)
Vierailija kirjoitti:
Ap on ihan oikeassa.
Lohta kaikille mahdollisuus ottaa samanverran. Ahmatti saa lisää jos jää.
Nämä ahmatit haluaisi aina syödä tyyliin kaikki lihapullat mutta ei mitään muuta koko aterialla, viis muista.
Astrid Lindgrenin Katto Kassinenhan söi aina kaikki perheen lihapullat ja selitti sitä samanlaisilla jutuilla mitä tässä ketjussa rohmuamisen puolestapuhujat. Heiltä menisi varmaan lastenkirjan vitsi ohi...
Onhan se huvittavaa, kun joku on niin ahne ja itsekäs, ettei jätä muille mitään nälkäänsä vedoten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkki. Jos on rohmuahmijasyöppö kannattaa ja on kohteliasta ennen juhlia syödä kotona tai matkan varrella että pysyy kohtuudessa kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on ihan oikeassa.
Lohta kaikille mahdollisuus ottaa samanverran. Ahmatti saa lisää jos jää.
Nämä ahmatit haluaisi aina syödä tyyliin kaikki lihapullat mutta ei mitään muuta koko aterialla, viis muista.
Juuri näiden takia kouluissakin on pitänyt laittaa ruokailuihin määrärajoituksia jopa kalapuikkoihin ja lihapulliin, kun rohmuajat ottivat lautaselleen vain jättikeon niitä eikä muuta, ja viimeiset ruokailijat jäivät ilman.
Ei tarvittu ennen vanhaan, eikä olisi tullut kuuloonkaan ettei niiden kanssa lautasella olisi ollut muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kutsut ihmisiä syömään niin varaat niin paljon ruokaa, että varmasti riittää.
On siinäkin perheenemäntä.On kohteliasta että tarjottavaa on reilusti, ja isäntäväki myös kehottaa vieraita ottamaan. MUTTA on myös kohteliasta osata arvioida itse mikä on sopivaa, ja osata sanoa ”ei kiitos” jossain vaiheessa.
Kyllä minä sanon "ei kiitos" kun olen kylläinen. En kyllä tiennyt, että minun pitäisi sanoa "ei kiitos" silloin kun minulla on nälkä ja isäntäväki kehottaa ottamaan.
Jos sulla on normaalit käytöstavat niin ymmärrät sävyerot kyllä. Jos olet jo kaksi täyttä lautasellista itseesi mättänyt, niin ymmärrät ehkä että kehoitus ottaa lisää on kohteliaisuus fraasi?
En ymmärrä vihjailua, olen mies. En myöskään ymmärrä paskan puhumista. Miksi kehottaa toista ottamaan lisää, jos ei tarkoita sitä?
Ei ole vihjaamista vaan sosiaalista osaamista. Mikäli et ole Asperger, ymmärrät ettei kaikkea ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti.
Eri
Ilmeisesti olen sitten asperger, koska ymmärrän puheen niin kuin se on.
Tää on mun mielestä kanssa jännä juttu. Minä en ole asperger ihan tutkistusti (jotain vikaa ilmeisesti kuitenkin on kun on pitänyt tutkia), mutta en silti ymmärrä miksi pitää sanoa asioita joita ei tarkoita. Tuttu assi ei pysty sanomaan edes pyynnöstä ja huvin vuoksi, testimielessä, että taivas on vihreä. Minä pystyn. Sen sijaan en osaa sanoa edes riidellessä asioita joita en oikeasti myös tarkoita.
Jos jokin ei ole tarkoitettu muille syötäväksi, se ei ole esillä. Jos ruokaa on ”ylimääräistä”, kerron kyllä että syökää kaikki pois jos vaan maistuu. Tai sitten sanon että oottakaapa hetki, otan tuosta huomisen eväät ja loput voi sitten syödä vapaasti. Ei mulla koskaan niin hienoja vieraita käy, etten voisi sanoa asioita niin kuin ne on, tuttuja ihmisiä ja perhettä ne kaikki on olleet.
Kyse on sosiaalisesta osaamisesta. Taidosta ymmärtää nyansseja.
Vähän niin kuin silloin kun mennään vaikka kaverin autolla jonnekin ja tarjoudut maksamaan osasi bensoista, niin kaveri toteaa ettei tarvitse mutta tajuat maksaa ne silti. Tai tarjota jotakin vastineeksi. Huolimatta siis siitä, että kaveri on todennut ettei tarvitse hyvittää. Silti sinun todellakin kuuluu ne tajuta hyvittää. Se on sellaista kanssakäymiseen käsikirjoitettua kursailua, joka pitää vain opetella.
Menkää helvettiin nyansseinenne. Sitä mitä sanotaan niin tarkoitetaan. Piste. Ei ole mitään järkeä pelleillä ja leikkiä että ei tarvi maksaa bensaa jos kuitenkin sitä oletetaan.
Niitä sanotaan käytöstavoiksi. Joillekin ne tosiaan ovat hepreaa, ja olet yksi heistä. Sosiaalisesti taitamaton.
En ole lukenut kuin 1. sivun kommentit, mutta ihmettelen, miksi aloittajan viestiä kritisoidaan. Jos kyseessä on buffet-tyylinen juhlakattaus - tai mikä tahansa - on kohtuullisuus todellakin opeteltava ja muistettava. Etiketin opettaminen lapsille on nimenomaan vanhempien tehtävä. Mutta osa jengistä tuntuu ihailevan suursyömäri-jälkikasvuaan! On näitä nähty.
Vaikka kuinka emäntänä varautuisi suureen menekkiin, kaikenlaista tapahtuu.
Kerran pienen koululaiseni synttäreille tuli kutsumatta yhden vieraan parikymppinen täti, joka söi valehtelematta kaksin käsin lapsille tarkoittamiani pikkuherkkuja sekä muutamalle aikuisvieraalle varaamiani leipomuksia. Kehtasi vielä sanoa jonkun hedelmäjutun kohdalla yäk. :D
Seuraavana vuonna paikalle tuli taas kuokkimaan joku "isoveli", joka söi 10 pizzapalaa kaiken muun lokkeilun ohessa. Ja eräs tyttö, joka söi sarjassa 8 muffinssia ja paljon muuta. En tiedä, riittikö kaikkea kaikille, mutta toki täydensin tarjoiluastioita sitä mukaan kun ne tyhjenivät siihen asti, kun tarjoiluja riitti.
Kerran ns. aikuisten iltaan saapui yllättäen erään pariskunnan ammattikouluikäinen, ylipainoinen peräkammarinpoika, joka söi uskomattoman paljon lämmintä ruokaa ja kahvipöydän antimia. Vanhemmat vain naureskelivat, kuinka "Makella" on niin hyvä ruokahalu.
En vaan tajua, mistä näitä juntteja sikiää. Kaiken sikailun alku ja juuri on itsekkyys ja ahneus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on niitäkin synttärivieraita jotka merkkaavat ison 1,5l limun itselleen hörsimällä pullon suusta. Muut siinä yökkivät ettei ainakaan samasta pullosta heille.
Kyllä me poikien ollessa ” syömäikäisiä” huolehdimme, että kotona lähtiessä he söivät ” oikean ruuan”. Juhlissa voi ruokailut venyä ja todellakin on moukkamaista syödä kuin olisi päivän ainoa ateria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kutsut ihmisiä syömään niin varaat niin paljon ruokaa, että varmasti riittää.
On siinäkin perheenemäntä.On kohteliasta että tarjottavaa on reilusti, ja isäntäväki myös kehottaa vieraita ottamaan. MUTTA on myös kohteliasta osata arvioida itse mikä on sopivaa, ja osata sanoa ”ei kiitos” jossain vaiheessa.
Kyllä minä sanon "ei kiitos" kun olen kylläinen. En kyllä tiennyt, että minun pitäisi sanoa "ei kiitos" silloin kun minulla on nälkä ja isäntäväki kehottaa ottamaan.
Jos sulla on normaalit käytöstavat niin ymmärrät sävyerot kyllä. Jos olet jo kaksi täyttä lautasellista itseesi mättänyt, niin ymmärrät ehkä että kehoitus ottaa lisää on kohteliaisuus fraasi?
En ymmärrä vihjailua, olen mies. En myöskään ymmärrä paskan puhumista. Miksi kehottaa toista ottamaan lisää, jos ei tarkoita sitä?
Ei ole vihjaamista vaan sosiaalista osaamista. Mikäli et ole Asperger, ymmärrät ettei kaikkea ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti.
Eri
Ilmeisesti olen sitten asperger, koska ymmärrän puheen niin kuin se on.
Tää on mun mielestä kanssa jännä juttu. Minä en ole asperger ihan tutkistusti (jotain vikaa ilmeisesti kuitenkin on kun on pitänyt tutkia), mutta en silti ymmärrä miksi pitää sanoa asioita joita ei tarkoita. Tuttu assi ei pysty sanomaan edes pyynnöstä ja huvin vuoksi, testimielessä, että taivas on vihreä. Minä pystyn. Sen sijaan en osaa sanoa edes riidellessä asioita joita en oikeasti myös tarkoita.
Jos jokin ei ole tarkoitettu muille syötäväksi, se ei ole esillä. Jos ruokaa on ”ylimääräistä”, kerron kyllä että syökää kaikki pois jos vaan maistuu. Tai sitten sanon että oottakaapa hetki, otan tuosta huomisen eväät ja loput voi sitten syödä vapaasti. Ei mulla koskaan niin hienoja vieraita käy, etten voisi sanoa asioita niin kuin ne on, tuttuja ihmisiä ja perhettä ne kaikki on olleet.
Kyse on sosiaalisesta osaamisesta. Taidosta ymmärtää nyansseja.
Vähän niin kuin silloin kun mennään vaikka kaverin autolla jonnekin ja tarjoudut maksamaan osasi bensoista, niin kaveri toteaa ettei tarvitse mutta tajuat maksaa ne silti. Tai tarjota jotakin vastineeksi. Huolimatta siis siitä, että kaveri on todennut ettei tarvitse hyvittää. Silti sinun todellakin kuuluu ne tajuta hyvittää. Se on sellaista kanssakäymiseen käsikirjoitettua kursailua, joka pitää vain opetella.
Mun täytyy ihan rehellisesti sanoa, että voi hyvä luoja. Mulle on yritetty opettaa tuota kursailua, mutta se vaan ei kerta kaikkiaan mene perille. En kerta kaikkiaan tajua, että ihminen sanoo jotain tuollaista tarkoittamatta sitä. Saati että ymmärtäisin että missä tilanteessa sitä oikeasti tarkoitetaan ja missä ei. Harvemmin toki mitään ongelmia on ollut, mun tuttavapiirini kanssa ollaan ns. vuoroin vieraissa eikä kukaan odota mitään hyvityksiä. Toimii varmaan kun ei ole lokkeja mukana.
Kaiketi mussa tosiaan sitten on joku vika, vaikken asperger ilmeisesti olekaan. Sinänsä samapa tuo, jos joku loukkaantuu siitä, että itse on sanonut että ota lisää, ja sitten otan lisää, niin ihan suoraan sanottuna ei ole mun ongelma. Parempi vaan että häviää ympyröistä, koska mua ei pätkääkään kiinnosta jatkossakaan arvailla tarkoittaako joku mitä sanoo vai ei. Asiat voisi kuitenkin oikeasti ilmaista niin kuin ne on, olematta tyly, jos vähän viitsisi nähdä vaivaa siihen, miten asian ilmaisee. Jos ei sen vertaa viitsi vaivaa nähdä, että olisi rehellinen näin naurettavan pienissä asioissa, niin kuinka epärehellinen sitten on niissä isoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että poika saastuttaa itseään ap.
Jatkuva spermántuotanto vaatii paljon ruokaa.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten siltä jälkikasvulta voisi parempaa käytöstä olettaa kuin vanhemmiltaan, jos vieressä oikein kannustetaan ja naureskellaan pojan "hyvää ruokahalua". Vanhemmilta peritään ne älynlahjatkin käytöstapojen lisäksi.
Ap sentään yrittää opettaa pojalleen normaaleja käytöstapoja. Mutta miksi ei mene perille? Jos pojalla on jokin ymmärrystä vaikeuttava diagnoosi, niin asia pitää varmaan selittää eri tavalla, jotta menee perille. Jopa kehitysvammaiset osaavat huomioida muut, jos heille selitetään asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kutsut ihmisiä syömään niin varaat niin paljon ruokaa, että varmasti riittää.
On siinäkin perheenemäntä.On kohteliasta että tarjottavaa on reilusti, ja isäntäväki myös kehottaa vieraita ottamaan. MUTTA on myös kohteliasta osata arvioida itse mikä on sopivaa, ja osata sanoa ”ei kiitos” jossain vaiheessa.
Kyllä minä sanon "ei kiitos" kun olen kylläinen. En kyllä tiennyt, että minun pitäisi sanoa "ei kiitos" silloin kun minulla on nälkä ja isäntäväki kehottaa ottamaan.
Jos sulla on normaalit käytöstavat niin ymmärrät sävyerot kyllä. Jos olet jo kaksi täyttä lautasellista itseesi mättänyt, niin ymmärrät ehkä että kehoitus ottaa lisää on kohteliaisuus fraasi?
En ymmärrä vihjailua, olen mies. En myöskään ymmärrä paskan puhumista. Miksi kehottaa toista ottamaan lisää, jos ei tarkoita sitä?
Ei ole vihjaamista vaan sosiaalista osaamista. Mikäli et ole Asperger, ymmärrät ettei kaikkea ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti.
Eri
Ilmeisesti olen sitten asperger, koska ymmärrän puheen niin kuin se on.
Tää on mun mielestä kanssa jännä juttu. Minä en ole asperger ihan tutkistusti (jotain vikaa ilmeisesti kuitenkin on kun on pitänyt tutkia), mutta en silti ymmärrä miksi pitää sanoa asioita joita ei tarkoita. Tuttu assi ei pysty sanomaan edes pyynnöstä ja huvin vuoksi, testimielessä, että taivas on vihreä. Minä pystyn. Sen sijaan en osaa sanoa edes riidellessä asioita joita en oikeasti myös tarkoita.
Jos jokin ei ole tarkoitettu muille syötäväksi, se ei ole esillä. Jos ruokaa on ”ylimääräistä”, kerron kyllä että syökää kaikki pois jos vaan maistuu. Tai sitten sanon että oottakaapa hetki, otan tuosta huomisen eväät ja loput voi sitten syödä vapaasti. Ei mulla koskaan niin hienoja vieraita käy, etten voisi sanoa asioita niin kuin ne on, tuttuja ihmisiä ja perhettä ne kaikki on olleet.
Kyse on sosiaalisesta osaamisesta. Taidosta ymmärtää nyansseja.
Vähän niin kuin silloin kun mennään vaikka kaverin autolla jonnekin ja tarjoudut maksamaan osasi bensoista, niin kaveri toteaa ettei tarvitse mutta tajuat maksaa ne silti. Tai tarjota jotakin vastineeksi. Huolimatta siis siitä, että kaveri on todennut ettei tarvitse hyvittää. Silti sinun todellakin kuuluu ne tajuta hyvittää. Se on sellaista kanssakäymiseen käsikirjoitettua kursailua, joka pitää vain opetella.
Menkää helvettiin nyansseinenne. Sitä mitä sanotaan niin tarkoitetaan. Piste. Ei ole mitään järkeä pelleillä ja leikkiä että ei tarvi maksaa bensaa jos kuitenkin sitä oletetaan.
Onneksi täällä on joku muukin kuin minä joka ajattelee näin.
Käytöstavat toki silti pitää olla. Vaikka en näitä nyansseja ehkä tajua, tajuan silti olla ottamatta puolikasta kakkua tai kaikkea kalaa. Tajuan myös etten lokkeile kenenkään kustannuksella, vaan muistan jos joku kuskasi jonnekin, ja seuraavalla kerralla tarjoan itse kyydin, odottamatta mitään bensarahoja. Reiluus ja rehellisyys ja muiden huomioon ottaminen on itsestään selvää, siihen on minutkin kasvatettu. Enkä ehkä tajua miksi sinne kyläpaikkaan pitää aina raahata se kahvipaketti, mutta niin silti teen, koska se on tapana. Pystyypä kierrättämään ne meille kannetut, käyttämättä jäävät kahvipaketit eteenpäin, joten onhan niistä iloa siinä mielessä meillekin.
Joku puhui tuolla sipsikulhosta jonka mies omi, ja oli tyytyväinen kun kysyttäessä se oli muille ok. Mun silmiini junttia ei ole se, että mies ei tajunnut muiden valehtelevan, vaan se sipsikulhon omiminen oli junttia, kuten kaikki muukin minäminä-käytös. Sillehän ei kukaan mitään voi, jos ei näitä nyansseja vaan ole kykenevä ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää se että palstamammat puhuvat lapsesta ja kasvamisesta niin kuin kyseessä olisi joku pikkulapsi. Kai te nyt otsikon sentään luitte, poika on jo täysi-ikäinen. Ja mistäköhän te senkin revitte että tätä aikuista poikaa on pidetty nälässä? Ei ihan penaalin terävimmät kynät tänään ^_^
Sinulla ei taida olla lapsia. Tuon ikäisiä pitää täysin omina lapsinaan, tahtoo auttaa ja tukea. Iloitsee, kun tulee käymään, tarjoaa mielellään ruokaa. Se ei siis ole mikään "vieras" vaan oma lapsi.
Ap on toki provo, mutta koko tarinan ydin on se, että 1. Äidit säännöstelee lastensa ja muiden syömistä, 2. Ap haluaa kertoa miten vihaa lastaan, ärsyntyy joka asiasta
Yleensä äidit kyllä haluaa myös suojella lapsiaan julkiselta paheksunnalta. Kai ymmärrät minkälaisiin tilanteisiin tuollaisilla tavoilla poika joutuu jos kotona ei yhtään opeteta miten ihmiset yleensä toimii. Kiva esimerkiksi tyttöystävälle viedä tällainen poika tapaamaan vanhempiaan, jos tyyppi sitten ruoka-/ kahvipöydässä kahmii kaiken itselleen kuin ei olisi ruokaa ennen nähnytkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, edelleenkin täällä on syöty pitkin juhannusta. Nälkään ei tätä lohta syöty.
Se nyt vaan on huonoa käytöstä tulla ottamaan sitä lohta iso palanen, kun toiset ottaa niin, että varmasti kaikille riittää, kun ei tosiaan ollut mikään pääateria.
30€/kilo maksavaa lohta en todellakaan varaa yhdelle henkilölle isoa määrää, tarkoitus on syödä muutakin. Täällä moni varmaan ostaa sitten satasella savulohta, että varmasti jokaselle rohmuajalle riittää, meillä ei osteta, koska ruokia on ostettavana paljon muitakin.
Ja kyllä, minä mainitsen pojalle rohmuamisesta, koska en halua että hän on jatkossa se joka ottaa kylässä esim puolet koko kakusta. Kotonaan voi syödä miten haluaa.
Vähän sama jos tehty joku piirakka ja siihen kannussa kastiketta, tämä poika saattais kaataa puolet kastikkeesta omalle lautaselleen, tajuamatta että se oli varattu riittämään kaikille
Ja? Kannattaako katsoa peiliin ja miettiä mitä tuli tehtyä poikasi kasvattamisen sijaan? Jos sua ärsyttää että olet kasvattanut lapsesi huonosti niin kannattaako tänne asiasta avautua? Ei hyvää päivää.
Varsinkin kasvuikäiset nuoret miehet saattavat syödä paljon, ja kannattaa varata ruokaa kunnolla, kun nuoriso on paikalla. Saattaahan tyttöjen kasvukin vaatia paljon energiaa, mutta tyttöjen ei ole sopiva syödä kunnolla, vaan pitää muistaa rajoittaa syömistä lihomisen pelossa. Herkästi sukulaiset ja tuttavat alkavat huomauttelemaan tyttöjen syömisistä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pari teinipoikaa, toinen syö paljon ja toinen on kropaltaan kuin Pariisista karannut malli.
Tämä paljonsyövä 191cm/85kg hemmo (ja kaikki muutkin lapseni) on opetettu siihen, että ruoalla otetaan maksimissaan sen verran, että on oletettavaa, että kaikille riittää. Ruoan määrä kun vaihtelee, välistä jauhelihaa on 800gr ja välistä 1200gr ruoassa. Tämä poikani on myös tietoinen siitä, että usein pyrin tekemään ruokaa pariksi päiväksi, jolloin se että ruokaa on paljon ei tarkoita sitä että sitä voi syödä määrättömästi. Joskus jos ruokaa on vähänlaisesti, ilmaisen asian sanomalla, että nyt tehdään kristillinen tasajako. Tarkoittaa siis sitä, että hivenen tsekataan sen perään että kaikille riittää. Poikani ottaa tämän kaiken huomioon, ei oleta, että minä äitinä väännän tilanteessa kuin tilanteessa yksinään jo hänelle 700 gr annoksen liharuokaa. Tätä meininkiä kutsutaan toisten huomioon ottamiseksi.
Tottakai pyrin ostamaan lihoja yms sen verran, ettei lämpimänruoan määrässä tarvitse pihistellä. Aina tämä ei toteudu, vaikka kiinka yritänkin. Onneksi poikani tämän ymmärtää ja tästä seurauksena on usein parit leivät juustolla hänen lautasensa vieressä.
Häpeäisin silmät päästäni, jos kukaan lapsistani rohmuaisi kyläpaikassa lämpöisestä ruoasta leijonan osan tai ryntäisi ottamaan kahvipöydästä ennen kuin emäntä on käskenyt. Melkein yhtä moukkaa on kursailla liikaa, eli olla ottamatta silloin kun käsketään. Hyviin tapoihin kuuluu myös sanoa jotain myönteistä tarkottavasta, kuten ”onpa mureaa lihaa” tai ”vitsi kun on hyvää kakkua, mitä sä oot tähän oikein laittanu”.
Exanoppini ei oikein osannut näitä jommia. Aina hän oli ekana ottamassa kahvipöydässä vaikka ei vielä oltu käsketty. Käsi kävi aina tosi tiheään ja suu puputti kuin kanilla. Vaikka olin oman äitini kanssa leiponut pöytään montaa eri sorttia, ei koskaan kehunut niistä _mitään_. Exkälyni taas lapseni synttäreillä otti kaksivuotiaalle tyttärelleen 15:lle hengelle tarkoitetusta täytekakusta viidenneksen eli JÄTTIpalan jolloin aikuisille jäi minipalat per pää. No eihän se kaksivuotias sitä syönyt kuin pari lusikallista, pyysin sitten, josko lapsen isä voisi syödä loput ettei kakusta tulisi pulaa. Urpot... ilmeisesti exkälyni yritti osoittaa minulle kuinka en edes kakkuja tee tarpeeksi. Lopulta ennen avioeroa viimeisiksi kyseisen suvun kanssa pidetyiksi lastensynttäreiksi emme äitini kanssa leiponeet mitään, oli pelkkää napakymppiä, ostokäytekakku, kaupan keksejä, niin silloin exanoppi äityi kehumaan hyviä tarjoiluja. Hmmmm...
Aika erikoista sanoa tuon kokoiselle teinille, ettei saa syödä ruokaa. Yleensä voi varata vaikka broileria, jota se poika osaa itsekin paistaa tms.
Mutta jättää nälkäieksi ja paikata sitä kahdella juustoleivällä.
Juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ihan oikeassa.
Lohta kaikille mahdollisuus ottaa samanverran. Ahmatti saa lisää jos jää.
Nämä ahmatit haluaisi aina syödä tyyliin kaikki lihapullat mutta ei mitään muuta koko aterialla, viis muista.
Juuri näiden takia kouluissakin on pitänyt laittaa ruokailuihin määrärajoituksia jopa kalapuikkoihin ja lihapulliin, kun rohmuajat ottivat lautaselleen vain jättikeon niitä eikä muuta, ja viimeiset ruokailijat jäivät ilman.
Ei tarvittu ennen vanhaan, eikä olisi tullut kuuloonkaan ettei niiden kanssa lautasella olisi ollut muutakin.
Ja kamalaa jos nämä eivät opi tapoja edes aikuistuttuaan. Joku pelisilmä ja kyky arvioida puuttuu. Häissä tai muissa juhlissa missä sattuu olemaan seisova pöytä 20 ihmistä syö sadalle varatut lohet ja lihat, kun eivät tajua, että sitä mahaa täytetään myös perunoilla, salaatilla, leivällä... emäntä joutuu nolostelemaan, kun kala loppuu kesken, vaikka on varannut runsaasti. Ja osalla porukasta lautasellla on puolet lohta puolet lihapullia kasassa.
Kerran olivat tyhjentäneet jopa vegaanille varatun pääruuan kipon lähes tyhjäksi, vaikka edessä oli selkeä lappu. Totesivat vaan, että olihan se nyt ihan ok lisukkeena, ikäänkuin se heidän hyväksyntä olisi korvannut sen että toinen sai jämät salaatin ja perunan lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää se että palstamammat puhuvat lapsesta ja kasvamisesta niin kuin kyseessä olisi joku pikkulapsi. Kai te nyt otsikon sentään luitte, poika on jo täysi-ikäinen. Ja mistäköhän te senkin revitte että tätä aikuista poikaa on pidetty nälässä? Ei ihan penaalin terävimmät kynät tänään ^_^
Sinulla ei taida olla lapsia. Tuon ikäisiä pitää täysin omina lapsinaan, tahtoo auttaa ja tukea. Iloitsee, kun tulee käymään, tarjoaa mielellään ruokaa. Se ei siis ole mikään "vieras" vaan oma lapsi.
Ap on toki provo, mutta koko tarinan ydin on se, että 1. Äidit säännöstelee lastensa ja muiden syömistä, 2. Ap haluaa kertoa miten vihaa lastaan, ärsyntyy joka asiasta
Yleensä äidit kyllä haluaa myös suojella lapsiaan julkiselta paheksunnalta. Kai ymmärrät minkälaisiin tilanteisiin tuollaisilla tavoilla poika joutuu jos kotona ei yhtään opeteta miten ihmiset yleensä toimii. Kiva esimerkiksi tyttöystävälle viedä tällainen poika tapaamaan vanhempiaan, jos tyyppi sitten ruoka-/ kahvipöydässä kahmii kaiken itselleen kuin ei olisi ruokaa ennen nähnytkään...
Veikkaan, että herkkuja hamstraavien lasten äidit eivät hyväksy samaa huonoa käytöstä muiden lapsilta. Mutta sen oman mussukan pitää saada sitä mitä haluaa muista välittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pari teinipoikaa, toinen syö paljon ja toinen on kropaltaan kuin Pariisista karannut malli.
Tämä paljonsyövä 191cm/85kg hemmo (ja kaikki muutkin lapseni) on opetettu siihen, että ruoalla otetaan maksimissaan sen verran, että on oletettavaa, että kaikille riittää. Ruoan määrä kun vaihtelee, välistä jauhelihaa on 800gr ja välistä 1200gr ruoassa. Tämä poikani on myös tietoinen siitä, että usein pyrin tekemään ruokaa pariksi päiväksi, jolloin se että ruokaa on paljon ei tarkoita sitä että sitä voi syödä määrättömästi. Joskus jos ruokaa on vähänlaisesti, ilmaisen asian sanomalla, että nyt tehdään kristillinen tasajako. Tarkoittaa siis sitä, että hivenen tsekataan sen perään että kaikille riittää. Poikani ottaa tämän kaiken huomioon, ei oleta, että minä äitinä väännän tilanteessa kuin tilanteessa yksinään jo hänelle 700 gr annoksen liharuokaa. Tätä meininkiä kutsutaan toisten huomioon ottamiseksi.
Tottakai pyrin ostamaan lihoja yms sen verran, ettei lämpimänruoan määrässä tarvitse pihistellä. Aina tämä ei toteudu, vaikka kiinka yritänkin. Onneksi poikani tämän ymmärtää ja tästä seurauksena on usein parit leivät juustolla hänen lautasensa vieressä.
Häpeäisin silmät päästäni, jos kukaan lapsistani rohmuaisi kyläpaikassa lämpöisestä ruoasta leijonan osan tai ryntäisi ottamaan kahvipöydästä ennen kuin emäntä on käskenyt. Melkein yhtä moukkaa on kursailla liikaa, eli olla ottamatta silloin kun käsketään. Hyviin tapoihin kuuluu myös sanoa jotain myönteistä tarkottavasta, kuten ”onpa mureaa lihaa” tai ”vitsi kun on hyvää kakkua, mitä sä oot tähän oikein laittanu”.
Exanoppini ei oikein osannut näitä jommia. Aina hän oli ekana ottamassa kahvipöydässä vaikka ei vielä oltu käsketty. Käsi kävi aina tosi tiheään ja suu puputti kuin kanilla. Vaikka olin oman äitini kanssa leiponut pöytään montaa eri sorttia, ei koskaan kehunut niistä _mitään_. Exkälyni taas lapseni synttäreillä otti kaksivuotiaalle tyttärelleen 15:lle hengelle tarkoitetusta täytekakusta viidenneksen eli JÄTTIpalan jolloin aikuisille jäi minipalat per pää. No eihän se kaksivuotias sitä syönyt kuin pari lusikallista, pyysin sitten, josko lapsen isä voisi syödä loput ettei kakusta tulisi pulaa. Urpot... ilmeisesti exkälyni yritti osoittaa minulle kuinka en edes kakkuja tee tarpeeksi. Lopulta ennen avioeroa viimeisiksi kyseisen suvun kanssa pidetyiksi lastensynttäreiksi emme äitini kanssa leiponeet mitään, oli pelkkää napakymppiä, ostokäytekakku, kaupan keksejä, niin silloin exanoppi äityi kehumaan hyviä tarjoiluja. Hmmmm...
Aika erikoista sanoa tuon kokoiselle teinille, ettei saa syödä ruokaa. Yleensä voi varata vaikka broileria, jota se poika osaa itsekin paistaa tms.
Mutta jättää nälkäieksi ja paikata sitä kahdella juustoleivällä.
Juu.
Mun poika on urheileva 198 cm ja mies hiukan lyhyempi aktiiviurheilija. Ihan osaavat ruokapöydässä ottaa muutkin huomioon eivätkä syö kaikkia lihapullia kuin jotkut sketsihahmot.
Alue: Aihe vapaa
Menkää helvettiin nyansseinenne. Sitä mitä sanotaan niin tarkoitetaan. Piste. Ei ole mitään järkeä pelleillä ja leikkiä että ei tarvi maksaa bensaa jos kuitenkin sitä oletetaan.