Pakko aina katsoa kun tuo 19v poika ottaa ruokaa, nytkin meinasi kauhaista puolet savulohesta
Mikä siis koko porukalle tarkoitettu, mikä mennyt kasvatuksessa pieleen 🤦🏽
Sama joulupöydässä, saattaa jostain porkkanalaatikosta kauhaista ison kasan niin että muille ei jää mitään, pakko aina vähän sivusilmällä katsoa kun ottaa ruokia. Nyt meinas lähteä savulohesta kämmenen kokoinen palanen, oli pakko sanoa että ei sitä oo tarkotus yksin kaikkea syödä
Kommentit (498)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisitko ystävällisesti kertoa, mitä muuta pöydässä oli? Mielestäni tämä on oleellinen tieto pojan käyttäytymistä arvioidessa.
Jaa-a, mitähän väliä tällä on mitä muuta pöydässä on?
Jos sä menet syntymäpäiville ja tarjolla on vain täytekakkua, voitko ottaa 1/4 kakusta? Tai vaikka puolet jos kovin tekee makeaa mieli
Meillä kävi viime vuonna pojan synttäreillä niin, että pojan serkku (13 v poika) otti ekana kakusta 1/4 yksin. Vanhempansa eivät sanoneet mitään. Ja siis tätä ennen oli vetänyt suolaisia tarjottavia, pullaa, omenapiirakkaa, keksejä yms. Oli 30 hengen kakku, vieraita oli 15, mutta silti sain jännittää riittääkö kaikille. Riitti onneksi.
Tuleva (ellei ole jo) buffettien rohmumoukka.
Vierailija kirjoitti:
Kenellekään ei ole hyväksi ahmia ruokaa suurin määrin, vaikka ei lihava olisikaan. Kannattaa opettaa lapelle ruokatavat ja syödä rauhallisesti pureksien ja välillä nielaisten ruokansa.
Täällä mammat ihastelee, miten käsittämättämiä määriä teinipojat voivat syödä. Voivathan ne syödä kun se ruoka hotkaistaan suoraan suoleen ja tulee sulamatta sieltä ulos, kun ei henkeäkään vedetä ahmaisujen välissä.
Sitten ollaankin jo armeijan kutsunnoissa ylipainoisia tai lihavia ja se taistelu jatkuu koko elämän niiden läskien tullessa ja välillä yrittettäessä laihduttaa - sitten tuleva puolisi tai mämma itse saa ihmetellä sydäntautista pallokalaansa ja muistella miten hirveän paljon se laihana teininä söikään ja mamma jaksoi kuitenkin kantaa kaiken ruuan kotiin.
Come on, rauhoitu. Ei kai tässä kukaan tarkoittanutkaan, että se nyt ihastelun aihe olisi, jos teinipojat syö paljon, vaan huvittunut toteamus, että näin se pääsääntöisesti todellakin on. Ahmimisella ei nyt välttämättä tarkoiteta tässä kirjaimellista ahmimista, vaan vertauskuvallisesti sitä, että pojat vaan nyt ajoittain syö siihen malliin, niinkuin eivät olisi ruokaa ennen nähneet. Äläkä nyt tuota ota kirjaimellisesti. Ei siinä ole mitään pahaa eikä epänormaalia, että kasvavat pojat syö paljon. Ja kyllä omat pojat ainakin ihan asiallisesti osaavat syödä, vaikka paljon syövätkin, eivät ole pöydässä mitään sikoja. Toinen syö reipasta tahtia ihan haarukalla ja veitsellä sivistyneesti, toinen hartaasti pureskellen ja aikaa käyttäen. Jos energiantarve on iso, niin se on, eikä se ole sama asia kuin sydäntauti ja lihavuus. Eri asia on se, mitä syö, kuten tiedät.
Kun tuollainen käytös on jatkunut jo pidempään, niin ap:nä tekisin seuraavalla kerralla selväksi, että nyt se saa luvan loppua.. Jos ei osaa ottaa muita huomioon, ruoka annostellaan hänelle valmiiksi kuten pikkulapselle. Lisää saa sitten jos ruokaa jää, mutta silloinkin otetaan huomioon, haluaako joku muukin lisää.
Ja kukaan ei syö pelkkää savukalaa, jos aterialla on tarjolla muutakin.
Joku tolkkuhan tuohon pitää saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta näkee hyvin, kuinka Suomessakin kansa jakaantuu selkeisiin yhteiskuntaluokkiin. Toisissa perheissä hyvät käytöstavat, huomavaisuus, kohtuus ja terveellinen, monipuolinen ruokavalio ovat arvokkaita ja niitä halutaan opettaa lapsille. Toisissa perheissä ihaillaan miehiä ja poikia, jotka ovat isoja, urheilullisia, nälkäisiä ja ansaitsevat ruokapöydässä karhun osan parhaista herkuista ennenkuin naiset ja pienemmät lapset saavat mitään. Näissä ahmattiperheissä liha- ja kala ovat suuressa arvossa ja niitä voi syödä rajatta. Toisissa perheissä laitetaan valmiit annokset tai vähintäänkin huomioidaan kaikki ruokailijat. Minun piireissä tuollainen ahmattiperhe ei saisi toista kertaa kutsua yhteiselle aterialle - tai heitä varten varattaisiin suuri määrä edullisia tarjottavia, rasvaista porsaanlihaa, makkaraa ja muuta proteiinimättöä.
Joo, näkyy tosiaan hyvin yhteiskuntaluokat - toisissa perheissä on varaa ostaa riittävästi ruokaa niin ettei sellaista tilannetta jossa mikään ruokalaji loppuisi pääse edes käymään, toisissa perheissä taas joudutaan tappelemaan kalliimmista ruoista, kun sitä ei ole varaa ostaa kuin vähän.
Joskus kyllä myös yllättää se, paljonko toiset syö. Muistan paljonko meillä käytettiin ruoka-aineita jonkun ruuan tekemiseen. Esimerkiksi nyt vaikka makaronilaatikko, muistan hyvin paljonko äiti sitä teki. Ruoka riitti hyvin 4 henkiselle perheelle. Nyt kun itse olen yrittänyt tehdä samankokoisia ruokasatseja ajatuksella, että saa töihinkin eväät, se ei riitä enää mihinkään. Mun mieheni yksin syö saman verran kuin lapsuudessa mun nelihenkinen perhe. Olen tavannut aika monta muutakin miestä jotka syövät yksin kuin nelihenkinen perhe. Sitä ei vaan alkuun tajua kun on kasvanut ns. normaalien ruoka-annosten parissa, kukaan perheestä ei ole ollut pohjaton kaivo. En ymmärrä miten joku voi vetää yhdellä istumalla puoli kiloa jauhelihaa ja litran munamaitoa ja vielä ne makaronit päälle, sun muut mitä sinne makaronilaatikkoon on sekaan laittanut, mutta niin vaan se katoaa. Ja parin tunnin kuluttua on nälkä. Eikä ole lihava mies, pieni ja laiha ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kutsut ihmisiä syömään niin varaat niin paljon ruokaa, että varmasti riittää.
On siinäkin perheenemäntä.On kohteliasta että tarjottavaa on reilusti, ja isäntäväki myös kehottaa vieraita ottamaan. MUTTA on myös kohteliasta osata arvioida itse mikä on sopivaa, ja osata sanoa ”ei kiitos” jossain vaiheessa.
Kyllä minä sanon "ei kiitos" kun olen kylläinen. En kyllä tiennyt, että minun pitäisi sanoa "ei kiitos" silloin kun minulla on nälkä ja isäntäväki kehottaa ottamaan.
Jos sulla on normaalit käytöstavat niin ymmärrät sävyerot kyllä. Jos olet jo kaksi täyttä lautasellista itseesi mättänyt, niin ymmärrät ehkä että kehoitus ottaa lisää on kohteliaisuus fraasi?
En ymmärrä vihjailua, olen mies. En myöskään ymmärrä paskan puhumista. Miksi kehottaa toista ottamaan lisää, jos ei tarkoita sitä?
Ei ole vihjaamista vaan sosiaalista osaamista. Mikäli et ole Asperger, ymmärrät ettei kaikkea ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti.
Eri
Ilmeisesti olen sitten asperger, koska ymmärrän puheen niin kuin se on.
Tää on mun mielestä kanssa jännä juttu. Minä en ole asperger ihan tutkistusti (jotain vikaa ilmeisesti kuitenkin on kun on pitänyt tutkia), mutta en silti ymmärrä miksi pitää sanoa asioita joita ei tarkoita. Tuttu assi ei pysty sanomaan edes pyynnöstä ja huvin vuoksi, testimielessä, että taivas on vihreä. Minä pystyn. Sen sijaan en osaa sanoa edes riidellessä asioita joita en oikeasti myös tarkoita.
Jos jokin ei ole tarkoitettu muille syötäväksi, se ei ole esillä. Jos ruokaa on ”ylimääräistä”, kerron kyllä että syökää kaikki pois jos vaan maistuu. Tai sitten sanon että oottakaapa hetki, otan tuosta huomisen eväät ja loput voi sitten syödä vapaasti. Ei mulla koskaan niin hienoja vieraita käy, etten voisi sanoa asioita niin kuin ne on, tuttuja ihmisiä ja perhettä ne kaikki on olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisitko ystävällisesti kertoa, mitä muuta pöydässä oli? Mielestäni tämä on oleellinen tieto pojan käyttäytymistä arvioidessa.
Jaa-a, mitähän väliä tällä on mitä muuta pöydässä on?
Jos sä menet syntymäpäiville ja tarjolla on vain täytekakkua, voitko ottaa 1/4 kakusta? Tai vaikka puolet jos kovin tekee makeaa mieli
Meillä kävi viime vuonna pojan synttäreillä niin, että pojan serkku (13 v poika) otti ekana kakusta 1/4 yksin. Vanhempansa eivät sanoneet mitään. Ja siis tätä ennen oli vetänyt suolaisia tarjottavia, pullaa, omenapiirakkaa, keksejä yms. Oli 30 hengen kakku, vieraita oli 15, mutta silti sain jännittää riittääkö kaikille. Riitti onneksi.
Tuttua. Lakkasimmenkutsumasta näitä perheitä kokonaan. Ihmetystä herätti vanhempien käytös kun ei neuvota ettei noin voi käyttäytyä. Koski muutakin kuin kerran kun perheen pojat ottivat pöydästä kaikki leipäjuustot ja karkit itselleen kakkurohmuamiaen lisäksi ja äiti katselee vierestä niin ajattelin että nyt riittää.
Eivät kyllä varmaan olisi totelleetkaan äitiään vaikka olisi kieltänyt. Huono käytös ei rajoittunut rohmuamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika itsekkäältä jos ajattelee että hänelle kuuluisi suurempi annos kuin muille. Muut pitää ottaa huomioon ja mitoittaa annoskoko niin, että se on suunnilleen saman kokoinen kuin muilla ruokailijoilla (tai pienempi).
Miksi kasvava nuori mies ja 160cm äiti söisi saman verran? Ei mikään ihme että kehopositiivisuus on nyt pinnassa jos tämä on se tavoite. Ruoka on kuitenkin pohjimmiltaan ihan kaloreita ja näin mututuntumalta heittäisin että tuo poika tarvitsee niitä noin puolet enemmän tässä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika itsekkäältä jos ajattelee että hänelle kuuluisi suurempi annos kuin muille. Muut pitää ottaa huomioon ja mitoittaa annoskoko niin, että se on suunnilleen saman kokoinen kuin muilla ruokailijoilla (tai pienempi).
Höpö. Se teinipoika tarvitsee isomman annoksen.
19-vuotias ei ole mikään teinipoika enää vain täysi-ikäinen. Ihan pimeitä mammoja taas täällä.
No sehän ratkaisi asian: kun poika täyttää 18, hänen ruokavalionsa putoaa keski-ikäisen mamman tasolle, vai?
Mikä ihmeen aivopieru tuo on, että 18 v tarvitsisi automaattisesti enemmän energiaa kuin keski-ikäinen nainen?
Sehän riippuu koosta, fyysisestä aktiivisuudesta, terveydestä jne. Esim. itse olen fyysistä työtä tekevä 178-senttinen nainen. Taatusti kulutan enemmän kuin joku pienempikokoinen ei-liikunnallinen 18 v teinipoika. Runsaat kuukautisetkin hukkaavat energiaa, pojilla ei niitä ole.Avaatko vielä tarkemmin fysiologisesti tuota runsaiden kuukautisten vaikutusta sun energian kulutukseen?
Ohis, mutta mulla on menkkojen aikaan lämpö aina 37,5 ja sykkeet korkealla. Samanlainen olo kuin olisi pieni flunssa päällä, hengästyttää ja kaikki on tavanomaista raskaampaa. Kyllä silloin kai kuluu enemmän energiaa, tosin en tiedä kuinka paljon kulutus todellisuudessa kasvaa.
Mulla on pari teinipoikaa, toinen syö paljon ja toinen on kropaltaan kuin Pariisista karannut malli.
Tämä paljonsyövä 191cm/85kg hemmo (ja kaikki muutkin lapseni) on opetettu siihen, että ruoalla otetaan maksimissaan sen verran, että on oletettavaa, että kaikille riittää. Ruoan määrä kun vaihtelee, välistä jauhelihaa on 800gr ja välistä 1200gr ruoassa. Tämä poikani on myös tietoinen siitä, että usein pyrin tekemään ruokaa pariksi päiväksi, jolloin se että ruokaa on paljon ei tarkoita sitä että sitä voi syödä määrättömästi. Joskus jos ruokaa on vähänlaisesti, ilmaisen asian sanomalla, että nyt tehdään kristillinen tasajako. Tarkoittaa siis sitä, että hivenen tsekataan sen perään että kaikille riittää. Poikani ottaa tämän kaiken huomioon, ei oleta, että minä äitinä väännän tilanteessa kuin tilanteessa yksinään jo hänelle 700 gr annoksen liharuokaa. Tätä meininkiä kutsutaan toisten huomioon ottamiseksi.
Tottakai pyrin ostamaan lihoja yms sen verran, ettei lämpimänruoan määrässä tarvitse pihistellä. Aina tämä ei toteudu, vaikka kiinka yritänkin. Onneksi poikani tämän ymmärtää ja tästä seurauksena on usein parit leivät juustolla hänen lautasensa vieressä.
Häpeäisin silmät päästäni, jos kukaan lapsistani rohmuaisi kyläpaikassa lämpöisestä ruoasta leijonan osan tai ryntäisi ottamaan kahvipöydästä ennen kuin emäntä on käskenyt. Melkein yhtä moukkaa on kursailla liikaa, eli olla ottamatta silloin kun käsketään. Hyviin tapoihin kuuluu myös sanoa jotain myönteistä tarkottavasta, kuten ”onpa mureaa lihaa” tai ”vitsi kun on hyvää kakkua, mitä sä oot tähän oikein laittanu”.
Exanoppini ei oikein osannut näitä jommia. Aina hän oli ekana ottamassa kahvipöydässä vaikka ei vielä oltu käsketty. Käsi kävi aina tosi tiheään ja suu puputti kuin kanilla. Vaikka olin oman äitini kanssa leiponut pöytään montaa eri sorttia, ei koskaan kehunut niistä _mitään_. Exkälyni taas lapseni synttäreillä otti kaksivuotiaalle tyttärelleen 15:lle hengelle tarkoitetusta täytekakusta viidenneksen eli JÄTTIpalan jolloin aikuisille jäi minipalat per pää. No eihän se kaksivuotias sitä syönyt kuin pari lusikallista, pyysin sitten, josko lapsen isä voisi syödä loput ettei kakusta tulisi pulaa. Urpot... ilmeisesti exkälyni yritti osoittaa minulle kuinka en edes kakkuja tee tarpeeksi. Lopulta ennen avioeroa viimeisiksi kyseisen suvun kanssa pidetyiksi lastensynttäreiksi emme äitini kanssa leiponeet mitään, oli pelkkää napakymppiä, ostokäytekakku, kaupan keksejä, niin silloin exanoppi äityi kehumaan hyviä tarjoiluja. Hmmmm...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kutsut ihmisiä syömään niin varaat niin paljon ruokaa, että varmasti riittää.
On siinäkin perheenemäntä.On kohteliasta että tarjottavaa on reilusti, ja isäntäväki myös kehottaa vieraita ottamaan. MUTTA on myös kohteliasta osata arvioida itse mikä on sopivaa, ja osata sanoa ”ei kiitos” jossain vaiheessa.
Kyllä minä sanon "ei kiitos" kun olen kylläinen. En kyllä tiennyt, että minun pitäisi sanoa "ei kiitos" silloin kun minulla on nälkä ja isäntäväki kehottaa ottamaan.
Jos sulla on normaalit käytöstavat niin ymmärrät sävyerot kyllä. Jos olet jo kaksi täyttä lautasellista itseesi mättänyt, niin ymmärrät ehkä että kehoitus ottaa lisää on kohteliaisuus fraasi?
En ymmärrä vihjailua, olen mies. En myöskään ymmärrä paskan puhumista. Miksi kehottaa toista ottamaan lisää, jos ei tarkoita sitä?
Ei ole vihjaamista vaan sosiaalista osaamista. Mikäli et ole Asperger, ymmärrät ettei kaikkea ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti.
Eri
Ilmeisesti olen sitten asperger, koska ymmärrän puheen niin kuin se on.
Tää on mun mielestä kanssa jännä juttu. Minä en ole asperger ihan tutkistusti (jotain vikaa ilmeisesti kuitenkin on kun on pitänyt tutkia), mutta en silti ymmärrä miksi pitää sanoa asioita joita ei tarkoita. Tuttu assi ei pysty sanomaan edes pyynnöstä ja huvin vuoksi, testimielessä, että taivas on vihreä. Minä pystyn. Sen sijaan en osaa sanoa edes riidellessä asioita joita en oikeasti myös tarkoita.
Jos jokin ei ole tarkoitettu muille syötäväksi, se ei ole esillä. Jos ruokaa on ”ylimääräistä”, kerron kyllä että syökää kaikki pois jos vaan maistuu. Tai sitten sanon että oottakaapa hetki, otan tuosta huomisen eväät ja loput voi sitten syödä vapaasti. Ei mulla koskaan niin hienoja vieraita käy, etten voisi sanoa asioita niin kuin ne on, tuttuja ihmisiä ja perhettä ne kaikki on olleet.
Kyse on sosiaalisesta osaamisesta. Taidosta ymmärtää nyansseja.
Vähän niin kuin silloin kun mennään vaikka kaverin autolla jonnekin ja tarjoudut maksamaan osasi bensoista, niin kaveri toteaa ettei tarvitse mutta tajuat maksaa ne silti. Tai tarjota jotakin vastineeksi. Huolimatta siis siitä, että kaveri on todennut ettei tarvitse hyvittää. Silti sinun todellakin kuuluu ne tajuta hyvittää. Se on sellaista kanssakäymiseen käsikirjoitettua kursailua, joka pitää vain opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisitko ystävällisesti kertoa, mitä muuta pöydässä oli? Mielestäni tämä on oleellinen tieto pojan käyttäytymistä arvioidessa.
Jaa-a, mitähän väliä tällä on mitä muuta pöydässä on?
Jos sä menet syntymäpäiville ja tarjolla on vain täytekakkua, voitko ottaa 1/4 kakusta? Tai vaikka puolet jos kovin tekee makeaa mieli
Meillä kävi viime vuonna pojan synttäreillä niin, että pojan serkku (13 v poika) otti ekana kakusta 1/4 yksin. Vanhempansa eivät sanoneet mitään. Ja siis tätä ennen oli vetänyt suolaisia tarjottavia, pullaa, omenapiirakkaa, keksejä yms. Oli 30 hengen kakku, vieraita oli 15, mutta silti sain jännittää riittääkö kaikille. Riitti onneksi.
Tuttua. Lakkasimmenkutsumasta näitä perheitä kokonaan. Ihmetystä herätti vanhempien käytös kun ei neuvota ettei noin voi käyttäytyä. Koski muutakin kuin kerran kun perheen pojat ottivat pöydästä kaikki leipäjuustot ja karkit itselleen kakkurohmuamiaen lisäksi ja äiti katselee vierestä niin ajattelin että nyt riittää.
Eivät kyllä varmaan olisi totelleetkaan äitiään vaikka olisi kieltänyt. Huono käytös ei rajoittunut rohmuamiseen.
Kasvava lapsi tarvitsee paljon proteiinia. Olet pihi emäntä, olisit varannut kilon leipäjuustoa mieheen niin vieraat eivät olisi nälässä.
Pojasta tullee mun eksä.
Juhlissa haki pöydästä sipsikulhon sohvalle syliinsä ja kun sihahdin että laittaa sen takaisin pöydälle, kysyi vierustovereilta haluaako nämä sipsejä. Vieruskaverit naureskelivat että pitää vaan hyvänään, eksä katsoi mua tyytyväisenä ja totesi että eihän ne halunneet. Söi ne kaikki itse.
Muita nauratti ja sain merkitseviä silmäyksiä, itse häpesin tulipunaisena. Eksä ei ikinä tajunnut tota juttua, sillehän oli sanottu että homma ok.
Ei enää koskaan juntteja...
Ap on ihan oikeassa.
Lohta kaikille mahdollisuus ottaa samanverran. Ahmatti saa lisää jos jää.
Nämä ahmatit haluaisi aina syödä tyyliin kaikki lihapullat mutta ei mitään muuta koko aterialla, viis muista.
Kyllä tuon ikäisenä meni ruokaa ihan sikana kurkusta alas kun omaa nuoruutta muistelee, kyllä sitä vieläkin menee vaikkei ihan samallalailla mutta silti ja normi mitoissa olen, kasvava nuori syö ja senkin jälkeen ruokaa menee jos geenit sattuneet sopivasti kohdilleen ettei ala vyötärö kasvamaan. Toiset vaan voivat syödä ja tarvitsevat syödä enemmän kuin toiset ja se pitää tarjoiluissa huomioida. Tietysti kyllä sitä päivän voi syödä vähemmän kuin normaalisti jos pakko mutta itsekin huomaan että paino alkaa laskea reippaasti jos syömisestä alkaa tinkimään joten pitää syödä reippaasti joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta näkee hyvin, kuinka Suomessakin kansa jakaantuu selkeisiin yhteiskuntaluokkiin. Toisissa perheissä hyvät käytöstavat, huomavaisuus, kohtuus ja terveellinen, monipuolinen ruokavalio ovat arvokkaita ja niitä halutaan opettaa lapsille. Toisissa perheissä ihaillaan miehiä ja poikia, jotka ovat isoja, urheilullisia, nälkäisiä ja ansaitsevat ruokapöydässä karhun osan parhaista herkuista ennenkuin naiset ja pienemmät lapset saavat mitään. Näissä ahmattiperheissä liha- ja kala ovat suuressa arvossa ja niitä voi syödä rajatta. Toisissa perheissä laitetaan valmiit annokset tai vähintäänkin huomioidaan kaikki ruokailijat. Minun piireissä tuollainen ahmattiperhe ei saisi toista kertaa kutsua yhteiselle aterialle - tai heitä varten varattaisiin suuri määrä edullisia tarjottavia, rasvaista porsaanlihaa, makkaraa ja muuta proteiinimättöä.
Kyllä. Nuo pari perhettä joiden lapsilta puuttuivat tavat olivat duunariperheistä. Varmaan siellä isätkin söivät pääasiassa lihaa ja ruoka oli muutenkin aivan toisenlaista. Ja ehkä siellä oli vallalla tyyli, että otetaan äkkiä, etteivät muut vie kaikkea. Yksi pojista ei ollut koskaan nähnyt munakoisoa eikä kesäkurpitsaa ennen kuin meillä jne. Ruokailutottumukset ja -tavat ovat varmasti yksi asioista, joka jakaa yhteiskuntaluokkia.
Meidän tuttavapiiriin taas kuuluu perhe jossa molemmilla vanhemmilla on akateeminen koulutus, mutta lapsilla ei kyllä minkäänlaisia tapoja! Tuon lisäksi että rohmuavat kyläillessä pöydästä herkkuja kuin siat, tekevät myös sitä että ottavat käteen jotain ja laittavat takaisin tarjottimelle, ja pullat ja keksit kädessä kuljeskelevat ympäriinsä. He myös käyvät availemassa ja kaivelemassa meidän kaappeja ja laatikoita, hyppivät sängyssä ja tyhjentävät meidän lasten lelut pitkin poikin. Vanhemmat eivät yhtään komenna/ rajaa tätä käytöstä. Eivät vaikka minä suoraan kiellän heidän lapsia. Katsovat vaan kuin lehmät reagoimatta itse mitenkään. Ei huvita turhan usein kutsua kylään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika itsekkäältä jos ajattelee että hänelle kuuluisi suurempi annos kuin muille. Muut pitää ottaa huomioon ja mitoittaa annoskoko niin, että se on suunnilleen saman kokoinen kuin muilla ruokailijoilla (tai pienempi).
Miksi kasvava nuori mies ja 160cm äiti söisi saman verran? Ei mikään ihme että kehopositiivisuus on nyt pinnassa jos tämä on se tavoite. Ruoka on kuitenkin pohjimmiltaan ihan kaloreita ja näin mututuntumalta heittäisin että tuo poika tarvitsee niitä noin puolet enemmän tässä tapauksessa.
Poikiakin on monen kokoisia. Ja äiti voi tehdä ruumiillista työtä ja kuntoilla, ja poika saattaa istua koneen ääressä. Mutta missään tapauksessa kaloreita ei oteta aterialla pelkästä savulohesta. Poika tarvitsee myös kasviksia, vaan nepä eivät sitten kelpaa.
Terveysväitteet poikaa puolutaessanne eivät ole nyt ollenkaan valideja.
Vierailija kirjoitti:
Pojasta tullee mun eksä.
Juhlissa haki pöydästä sipsikulhon sohvalle syliinsä ja kun sihahdin että laittaa sen takaisin pöydälle, kysyi vierustovereilta haluaako nämä sipsejä. Vieruskaverit naureskelivat että pitää vaan hyvänään, eksä katsoi mua tyytyväisenä ja totesi että eihän ne halunneet. Söi ne kaikki itse.
Muita nauratti ja sain merkitseviä silmäyksiä, itse häpesin tulipunaisena. Eksä ei ikinä tajunnut tota juttua, sillehän oli sanottu että homma ok.
Ei enää koskaan juntteja...
Niin... Kyllähän ainakin aikuisen rohmuamisesta tulee mieleen, että mahtaako olla hiukan yksinkertainen. Jos ei ole kotona opetettu, niin aikuisena kuitenkin suurin osa tuollaiset asiat oppii ymmärtämään. Paitsi jos ei opi. "Kun minulla on nälkä ja kun minä näistä tykkään, niin miksen voi ottaa." Kukaan ei rupea aikuiselle sitä selittämäänkään, että miksei voi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisenä meni ruokaa ihan sikana kurkusta alas kun omaa nuoruutta muistelee, kyllä sitä vieläkin menee vaikkei ihan samallalailla mutta silti ja normi mitoissa olen, kasvava nuori syö ja senkin jälkeen ruokaa menee jos geenit sattuneet sopivasti kohdilleen ettei ala vyötärö kasvamaan. Toiset vaan voivat syödä ja tarvitsevat syödä enemmän kuin toiset ja se pitää tarjoiluissa huomioida. Tietysti kyllä sitä päivän voi syödä vähemmän kuin normaalisti jos pakko mutta itsekin huomaan että paino alkaa laskea reippaasti jos syömisestä alkaa tinkimään joten pitää syödä reippaasti joka päivä.
Nyt ei ollut kyseessä ruuan puute, vaan se että herralle ei muut ruuat maistuneet, pelkkä savulohi, jota rohmusi välittämättä yhtään siitä, riittääkö muille. Sitä ei voi puolustella nälällä, koska muutakin ruokaa oli tarjolla. Kyseessä on pelkästään moukkamainen käytös.y
Tällä tosiaan alkoi tämä vasta teini-iässä, kaipa se jotenkin ikään sitten vain liittyy ja vähän tuosta kun vielä kasvaa niin aikuistuu, toivottavasti.