Voiko nainen nähdä lihavan miehen viehättävänä?
Niin. Siinäpä se kysymys tulikin otsikossa. Heiltä, jotka kokevat voivansa, kysyisin vielä, että mihin piirteisiin miehessä ihastutte?
Kommentit (103)
Ei sen jälkeen kun on kuunnellut riittävän kauan miesten esineellistävää naisten haukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen jälkeen kun on kuunnellut riittävän kauan miesten esineellistävää naisten haukkumista.
Ikävää tuollainen
Vierailija kirjoitti:
Miten pullea mies sitten löytää sen oikean kumppanin?
Kyllä hän sen näkee naisen katseesta ja olemuksesta, kun on löytänyt sellaisen joka pitää miestä puoleensavetävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pullea mies sitten löytää sen oikean kumppanin?
Kyllä hän sen näkee naisen katseesta ja olemuksesta, kun on löytänyt sellaisen joka pitää miestä puoleensavetävänä.
Ne kerrat ovat olleet aika harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Keskivartalolihavuus ei viehätä, mutta sellainen tasainen pyöreys ei haittaa.
Minulla taas päinvastoin eli puolison "iskämaha" (aika reilu sellainen) ei haittaa, mutta en tykkäisi leveästä lantiosta jossa on rasvaa tai pullukoista reisistä ja käsistä. Tosin ei tuo puoliso taida olla lihava vaan vain ylipainoinen.
No, miettikää vaikka sitä Kivinen. Aivan mainio tyyppi! Kyllä voisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pullea mies sitten löytää sen oikean kumppanin?
Kyllä hän sen näkee naisen katseesta ja olemuksesta, kun on löytänyt sellaisen joka pitää miestä puoleensavetävänä.
Ne kerrat ovat olleet aika harvassa.
Silloin kannattaa olla aktiivisempi ja tavata enemmän naisia. Tässäkin ketjussa on monta naista, jotka ovat rakastuneet lihavaan mieheen, joten sinunkin tarvitsee vain kohdata sellainen. Kotoa hän ei tule sinua tänäänkään hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pullea mies sitten löytää sen oikean kumppanin?
Kyllä hän sen näkee naisen katseesta ja olemuksesta, kun on löytänyt sellaisen joka pitää miestä puoleensavetävänä.
Oon niin täynnä tätä "kyllä sen näkee/huomaa". No ei todellakaan huomaa ja vääriä hälytyksiä tulee aina vaikka miten vaikutti omiin silmiin kiinnostuneelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskivartalolihavuus ei viehätä, mutta sellainen tasainen pyöreys ei haittaa.
Minulla taas päinvastoin eli puolison "iskämaha" (aika reilu sellainen) ei haittaa, mutta en tykkäisi leveästä lantiosta jossa on rasvaa tai pullukoista reisistä ja käsistä. Tosin ei tuo puoliso taida olla lihava vaan vain ylipainoinen.
Minusta taas pehmeys näyttää ja tuntuukin hyvältä. Se ainakin mitä olen päässyt joskus tunnuttelemaan.
Itse olen hoikka ja minulla on ollut jonkin verran ylipainoinen kumppani, painonsa ei haitannut yhtään. Lihavuus häiritsisi minua luultavasti siinä vaiheessa, jos normaali liikkuminen olisi puuskuttamista...
Arvostan hyvää itsetuntoa, tasapainoisuutta, oikeanlaista kiltteyttä, keskustelutaitoa, rakentavan riitelyn taitoa, sitoutumiskykyä, rakkauden sanoittamista...
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hoikka ja minulla on ollut jonkin verran ylipainoinen kumppani, painonsa ei haitannut yhtään. Lihavuus häiritsisi minua luultavasti siinä vaiheessa, jos normaali liikkuminen olisi puuskuttamista...
Arvostan hyvää itsetuntoa, tasapainoisuutta, oikeanlaista kiltteyttä, keskustelutaitoa, rakentavan riitelyn taitoa, sitoutumiskykyä, rakkauden sanoittamista...
Oletko niitä naisia jotka tykkää harrastaa jotain "kivaa riitelyä" ja leikillä haukutaan toisia vaikkapa kakkapääksi yms.? En tiedä mitään rasittavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hoikka ja minulla on ollut jonkin verran ylipainoinen kumppani, painonsa ei haitannut yhtään. Lihavuus häiritsisi minua luultavasti siinä vaiheessa, jos normaali liikkuminen olisi puuskuttamista...
Arvostan hyvää itsetuntoa, tasapainoisuutta, oikeanlaista kiltteyttä, keskustelutaitoa, rakentavan riitelyn taitoa, sitoutumiskykyä, rakkauden sanoittamista...
Kyllähän kiloista voi seurata liikkumisen vaikeutta. Itse tykkäisin olla vahva, mutta jollain tavalla oma pulska ja pehmeä itseni. Liikkumiseen tarvitsee melkeimpä kaverin tai kumppanin tukea. Itsekseen se ei ole kovin tavoitteellista.
Oikean kumppanin löytyminen on kyllä varmasti vaivan arvoista. Itse olen törmännyt lähinnä arvosteluun. Kovin rakentavaa keskustelua ei ole ollut, vaikka yritystä on ollut. Kiltteys on varmaan luonteenpiirre, ehkä se on mukavuudenhalua myös itselle.
Isokokoisena saa toisinaan myös huomiota, joka imartelee. Kyllähän se mukavalta tuntuu. Minusta kumppanin ei tarvitse olla kookas :)
Olen todella mieltynyt isoihin miehiin. Exä oli todella hoikkanen ja en viehättynyt hänestä koskaan kunnolla. Nykyiseni on todella tyypillinen isivartaloinen, painaa n.110kg ja pituuttakin löyty. Olen aivan hulluna häneen.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella mieltynyt isoihin miehiin. Exä oli todella hoikkanen ja en viehättynyt hänestä koskaan kunnolla. Nykyiseni on todella tyypillinen isivartaloinen, painaa n.110kg ja pituuttakin löyty. Olen aivan hulluna häneen.
Millaisia on ne viehättävät piirteet isokokoisessa miehessä? Pehmeys.. miltä näyttää ja tuntuu vai minkälaiset?
Mä en oo ikinä jakanu tätä näkemystä, että miehen ulkonäöllä ei olisi niin suurta merkitystä. Mulle ainakin on. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö hyvä luonne olisi tärkeä. Tai että pieni iän tuoma paino häiritsisi siinä vaiheessa, kun on jo rakastunut mieheen. Mutta kyllä se hoikkuus kertoo sen, että mies pitää itsestään huolta.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo ikinä jakanu tätä näkemystä, että miehen ulkonäöllä ei olisi niin suurta merkitystä. Mulle ainakin on. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö hyvä luonne olisi tärkeä. Tai että pieni iän tuoma paino häiritsisi siinä vaiheessa, kun on jo rakastunut mieheen. Mutta kyllä se hoikkuus kertoo sen, että mies pitää itsestään huolta.
Miten sen oikean puolison löytää, joka pysyy hoikkana ja pitää huolta itsestään. Tai miten sellanen pulskuuteen taipuvainen löytää puolestaan itselleen sopivan puolison?
Mua ei ylipainossa haittaa se varsinainen paino, vaan rajoitteet joita liika paino tuo ja myös se tietynlainen välinpitämättömyys ja löysä asenne elämään. Olen ollut tosi ihastunut erääseen ylipainoiseen, joka tykkäsi patikoida ja pystyi tekemään muitakin sporttisia juttuja. Huolehti myös tyylikkäästä pukeutumisesta, eikä loikonut sohvalla, vaan piti yllä aktiivista elämäntapaa. Hänellä oli myös itsevarman ihmisen olemus, eikä sellainen löysä ja anteeksipyytelevä.
Jos mietin sitä faktaa että kaikki naiset johon olen ihastunut ovat olleet sporttisia ja suht isorintaisia, en usko että nainenkaan ihastuu kovin helposti ylipainoiseen mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin sitä faktaa että kaikki naiset johon olen ihastunut ovat olleet sporttisia ja suht isorintaisia, en usko että nainenkaan ihastuu kovin helposti ylipainoiseen mieheen.
Kyllähän se miehen koko rajoittaa tehokkaasti. Mulla oli kouluaikainen tuttu, joka olis halunnu tavata mut, mutta viesteissä tuli selväksi, ettei hän pidä ylipainoista. Mitäpä sitä sitten tapaamaan, kun asia oli jo selvä.
Miten pullea mies sitten löytää sen oikean kumppanin?