Kuolleen vaimon kehystetty kuva hyllyssä

Appiukkoni on kuollut ja anopilla on hänen kuvansa kirjahyllyssä muiden valokuvien seassa. Anopilla on nykyään uusi miesystävä ja kuva on edelleen hyllyssä mieheni vauvakuvien, anopin äidin ja meidän hääkuvien vierellä. En ole koskaan ajatellut, että se olisi jotenkin outoa. Anoppi ja appi olivat yhdessä liki kolmekymmentä vuotta ja heillä on yhteinen lapsi, ei sellaista ihmistä voi noin vaan pyyhkiä elämästä pois.

Hauska yksityiskohta, myös anoppini miesystävällä on hänen vuosia aiemmin kuolleen naisystävän kuva kirjahyllyssä, enkä näe siinäkään mitään pahaa.

Mulla ei ole kenenkään kuvia esillä, ei edes edesmenneiden vanhempien, joten tuntuisi kyllä oudolta, jos sitten uuden miehen vaimovainaja olisi ainut kuva kodissamme. 

Vierailija kirjoitti:

Puolison kuolema EI OLE sama asia kuin ero. Ellei tätä asiaa ymmärrä, niin ei kannata sekaantua leskeen

Ei kai se sama asia olekaan. Kyse oli kuvasta, saako ex kuva olla esillä vai ei, oli kuollut tai ei.

Ja ei kai noihin leskiin kukaan usein sekaannukkaan.

Ei, en ottaisi miestä jolla olisi ollut entinen. Minun pitää olla numero ykkönen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo nyt käsittämätöntä että kuolleen ex puolison kuvaa ei saa pitää esillä, mutta asunnon saa koristella lattiasta kattoon lapsityövoimalla tehdyllä sisustuskrääsällä. Sellainen arvomaailma osalla naisista.

Ei ole krääsää, mutta ei myöskään kuolleiden ihmisten kuvia, joita en ole edes koskaan tavannut. Kyllä se koti pitää olla mieluinen molemmille asukkaille. Ja se koti on ihan varmasti mieluinen vaikka sen edesmenneen vaimon kuva ei ole siellä. Aika ikävää itseasiassa, jos ei olisi, sitten ei ole kyllä menneisyydestä päästy irti laisinkaan. Itse asiassa tuntuu uskomattomalta, että joku ihan oikeasti toisi vaimovainajansa kuvan uuteen yhteiseen kotiin? Ihan oikeasti?

Kyllähän se tuollaiselle arvoköyhälle pintaliitäjälle voi tuntua oudolta että ihmisillä on arvoja.

Pitää olla myös tunteita ajatella sitä toista osapuolta. 

Sinähän juuri sanoillasi osoitit että sinulla itselläsi ei ole kykyä ajatella toista osapuolta.

Olen eri, mutta minä ajattelen sitä toista osapuolta siten, etten tuo sitä puolisovainajaa meidän uuteen yhteiseen kotiin. En voisi tehdä noin. Ensimmäinen poikaystäväni kuoli, mutta en ole hänen kuvaansa tuonut uusiin suhteisiin. Se ei vaan tunnu oikealta. Hän kuitenkin elää muistoissani ikuisesti. 

Aivan niin, elää muistoissa ikuisesti eikä siihen mitään kuvaa hyllyn reunalla tarvita. Ikään kuin se kuva tuodaan siihen hyllyyn että saisi muille ihmisille todistettua että kuollut oli tärkeä. Mitä ihmettä se muille kuuluu ja kun itse tietää niin se riittää. Kuollut säilyy sydämessä ikuisesti.

En ymmärrä et miten joku voi olla mustis kuolleesta. Ei hän voi enää teän välii tulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolison kuolema EI OLE sama asia kuin ero. Ellei tätä asiaa ymmärrä, niin ei kannata sekaantua leskeen

Ei kai se sama asia olekaan. Kyse oli kuvasta, saako ex kuva olla esillä vai ei, oli kuollut tai ei.

Ja ei kai noihin leskiin kukaan usein sekaannukkaan.

Niin siis meinaat, saako olla esillä jos on erottu ennen kuolemaa? Siinä tapauksessa suhtautuisin samalla tavalla kuin muihinkin exiin. Mutta lesken edesmennyt puoliso ei minusta ole koskaan varsinaisesti ex. Ei samassa mielessä kuin ihminen josta on erottu.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Appiukkoni on kuollut ja anopilla on hänen kuvansa kirjahyllyssä muiden valokuvien seassa. Anopilla on nykyään uusi miesystävä ja kuva on edelleen hyllyssä mieheni vauvakuvien, anopin äidin ja meidän hääkuvien vierellä. En ole koskaan ajatellut, että se olisi jotenkin outoa. Anoppi ja appi olivat yhdessä liki kolmekymmentä vuotta ja heillä on yhteinen lapsi, ei sellaista ihmistä voi noin vaan pyyhkiä elämästä pois.

Hauska yksityiskohta, myös anoppini miesystävällä on hänen vuosia aiemmin kuolleen naisystävän kuva kirjahyllyssä, enkä näe siinäkään mitään pahaa.

Siis teidän mielestä jos ei ole kuvaa niin muisto pyyhkiintyy. Ei kai mihinkään pyyhkyidy jos ihminen oli rakas.

Eli todistelette itsellenne ja toisille että oli niin rakas mies kun kuva on hyllyssä.

Huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä et miten joku voi olla mustis kuolleesta. Ei hän voi enää teän välii tulla

Tätä samaa vanhaa mustasukkaisuus_sontaa.

Juupa juu.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä et miten joku voi olla mustis kuolleesta. Ei hän voi enää teän välii tulla

Jos mies koko ajan ajattelee ja haikailee tätä niin silloin se estää uuden suhteen kukkimisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolison kuolema EI OLE sama asia kuin ero. Ellei tätä asiaa ymmärrä, niin ei kannata sekaantua leskeen

Ei kai se sama asia olekaan. Kyse oli kuvasta, saako ex kuva olla esillä vai ei, oli kuollut tai ei.

Ja ei kai noihin leskiin kukaan usein sekaannukkaan.

Niin siis meinaat, saako olla esillä jos on erottu ennen kuolemaa? Siinä tapauksessa suhtautuisin samalla tavalla kuin muihinkin exiin. Mutta lesken edesmennyt puoliso ei minusta ole koskaan varsinaisesti ex. Ei samassa mielessä kuin ihminen josta on erottu.

-eri

Meinaatko härskisti vaan viedä kuolleen miehen kuvan uuden miesystävän hyllyyn.

Jep jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolison kuolema EI OLE sama asia kuin ero. Ellei tätä asiaa ymmärrä, niin ei kannata sekaantua leskeen

Ei kai se sama asia olekaan. Kyse oli kuvasta, saako ex kuva olla esillä vai ei, oli kuollut tai ei.

Ja ei kai noihin leskiin kukaan usein sekaannukkaan.

Niin siis meinaat, saako olla esillä jos on erottu ennen kuolemaa? Siinä tapauksessa suhtautuisin samalla tavalla kuin muihinkin exiin. Mutta lesken edesmennyt puoliso ei minusta ole koskaan varsinaisesti ex. Ei samassa mielessä kuin ihminen josta on erottu.

-eri

Meinaatko härskisti vaan viedä kuolleen miehen kuvan uuden miesystävän hyllyyn.

Jep jep.

Kyllä ne vie. Ainakin yrittää.

Viettekö uuden anopinkin hyllyyn tämän kuolleen ex miehen kuvan?

En ole leski, mutta en usko että seurustelisin leskenä ihmisen kanssa, joka vaatisi poistamaan kaikki puolison kuvat asunnosta. Parhaiten varmasti sopisin yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on itselläkin elämässä takana pitkäaikainen suuri rakkaus joka ei jollain tasolla koskaan poistu. Voi tulla uusia, yhtä suuria mutta erilaisia rakkauksia, mutta tuollainen ykkös-kakkos-kymmenes -tyyppinen, mielestäni hieman keskenkasvuinen tärkeysjärjestysajattelu ei kuulu lesken kanssa seurusteluun - eikä oman näkemyksen mukaan kypsän iän parisuhteisiin muutenkaan. On hyväksyttävä se, että joku muu oli se kiihkein ensirakkaus, joku muu oli se jonka kanssa ostettiin ensimmäinen asunto ja mentiin naimisiin, joku muu on se lasten vanhempi. Ei sellainen poistu ihmisestä koskaan eikä minusta edes tarvitse. Kyllä ihminen voi rakastaa sekä edesmennyttä että uutta puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä et miten joku voi olla mustis kuolleesta. Ei hän voi enää teän välii tulla

Jos mies koko ajan ajattelee ja haikailee tätä niin silloin se estää uuden suhteen kukkimisen.

Olen eri, mutta mistä lähtien yksi kuva hyllyssä tarkoittaa sitä että koko ajan ajattelee ja haikailee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon, että tavallaan nämä kuvasta kriiseilevät ovat oikeassa. Iso osa leskistä ei tule koskaan pääsemään edesmenneestä kumppanista yli sellaisella tavalla kuin nämä valittajat haluavat. Kyse ei ole exästä, jonka kanssa suhde on todettu toimimattomaksi, vaan ihmisestä jonka kanssa olisi haluttu jatkaa elämää ellei kuolema olisi tullut väliin. Jos tämä henkilö olisi elossa, niin nykyistä suhdetta ei olisi. Jos ei tätä hyväksy niin ei voi olla lesken kanssa. Onneksi moni pystyy ajattelemaan elämää vähän laajemmin ja ymmärtää, että kuolleelle on turha olla mustasukkainen. Mutta jos ei pysty niin kannattaa kiertää lesket kaukaa. Ja ehkä ylipäänsä ihmiset, joilla on takana pitkä ja merkityksellinen parisuhde. Ei sellainen poistu ihmisestä koskaan.

Minulle ei tulisi mieleenkää enää aloittaa uutta suhdetta, KUN en pysty unohtamaan. En pysty aloittamaan uutta suhdetta leskenä.

Tuo on minusta se pahon tilanne, jos aloittaisi uuden suhteen. On ikään kuin välitilassa, ei kummassakaan suhteessa täysillä. Ei vanhassa suhteessa, kun toinen on kuollut eikä uudessa suhteessa, kun kaipaa vanhaa.

Todella ajattelamatonta laittaa uusi ihminen tuohon rakoon. Ja kuka siihen edes suostuisi?

Aika moni pitkästä avioliitosta leskeksi jäänyt solmii vielä vanhalla iällä uuden liiton tai ainakin parisuhteen. Ei kaikki, ei varmaan edes suurin osa, mutta moni. En minä usko että kaikki nämä ihmiset ovat noin vain unohtaneet sen ensimmäisen puolison. Ei ainakaan minun isoisäni ollut. Mutta hänen uusi kumppaninsa oli toinen leski. Minä olen ajatellut, ettei tällaisten suhteiden ole tarkoituskaan kilpailla niiden ensimmäisten kanssa, vaan eletään ikäänkuin sulassa sovinnossa sen tiedon kanssa että myös se edesmennyt puoliso on siellä sydämessä edelleen mukana. En osaa selittää, mutta minusta tässä on jotain hirveän lohdullista ja kaunista. Toki jos puhutaan nuorista ihmisistä ja toinen etsii vielä sitä elämänsä ensimmäistä suurta rakkautta, niin asetelma on varmasti epäreilu, mutta veikkaan että nämä suhteet ovat aika pienessä vähemmistössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon, että tavallaan nämä kuvasta kriiseilevät ovat oikeassa. Iso osa leskistä ei tule koskaan pääsemään edesmenneestä kumppanista yli sellaisella tavalla kuin nämä valittajat haluavat. Kyse ei ole exästä, jonka kanssa suhde on todettu toimimattomaksi, vaan ihmisestä jonka kanssa olisi haluttu jatkaa elämää ellei kuolema olisi tullut väliin. Jos tämä henkilö olisi elossa, niin nykyistä suhdetta ei olisi. Jos ei tätä hyväksy niin ei voi olla lesken kanssa. Onneksi moni pystyy ajattelemaan elämää vähän laajemmin ja ymmärtää, että kuolleelle on turha olla mustasukkainen. Mutta jos ei pysty niin kannattaa kiertää lesket kaukaa. Ja ehkä ylipäänsä ihmiset, joilla on takana pitkä ja merkityksellinen parisuhde. Ei sellainen poistu ihmisestä koskaan.

Minulle ei tulisi mieleenkää enää aloittaa uutta suhdetta, KUN en pysty unohtamaan. En pysty aloittamaan uutta suhdetta leskenä.

Tuo on minusta se pahon tilanne, jos aloittaisi uuden suhteen. On ikään kuin välitilassa, ei kummassakaan suhteessa täysillä. Ei vanhassa suhteessa, kun toinen on kuollut eikä uudessa suhteessa, kun kaipaa vanhaa.

Todella ajattelamatonta laittaa uusi ihminen tuohon rakoon. Ja kuka siihen edes suostuisi?

Aika moni pitkästä avioliitosta leskeksi jäänyt solmii vielä vanhalla iällä uuden liiton tai ainakin parisuhteen. Ei kaikki, ei varmaan edes suurin osa, mutta moni. En minä usko että kaikki nämä ihmiset ovat noin vain unohtaneet sen ensimmäisen puolison. Ei ainakaan minun isoisäni ollut. Mutta hänen uusi kumppaninsa oli toinen leski. Minä olen ajatellut, ettei tällaisten suhteiden ole tarkoituskaan kilpailla niiden ensimmäisten kanssa, vaan eletään ikäänkuin sulassa sovinnossa sen tiedon kanssa että myös se edesmennyt puoliso on siellä sydämessä edelleen mukana. En osaa selittää, mutta minusta tässä on jotain hirveän lohdullista ja kaunista. Toki jos puhutaan nuorista ihmisistä ja toinen etsii vielä sitä elämänsä ensimmäistä suurta rakkautta, niin asetelma on varmasti epäreilu, mutta veikkaan että nämä suhteet ovat aika pienessä vähemmistössä.

Ei tähän kuvaa tarvita. Se joko on tai ei, oli kuva hyllyssä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

En ole leski, mutta en usko että seurustelisin leskenä ihmisen kanssa, joka vaatisi poistamaan kaikki puolison kuvat asunnosta. Parhaiten varmasti sopisin yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on itselläkin elämässä takana pitkäaikainen suuri rakkaus joka ei jollain tasolla koskaan poistu. Voi tulla uusia, yhtä suuria mutta erilaisia rakkauksia, mutta tuollainen ykkös-kakkos-kymmenes -tyyppinen, mielestäni hieman keskenkasvuinen tärkeysjärjestysajattelu ei kuulu lesken kanssa seurusteluun - eikä oman näkemyksen mukaan kypsän iän parisuhteisiin muutenkaan. On hyväksyttävä se, että joku muu oli se kiihkein ensirakkaus, joku muu oli se jonka kanssa ostettiin ensimmäinen asunto ja mentiin naimisiin, joku muu on se lasten vanhempi. Ei sellainen poistu ihmisestä koskaan eikä minusta edes tarvitse. Kyllä ihminen voi rakastaa sekä edesmennyttä että uutta puolisoa.

Kukaan ei ole tällaista pyytänyt. Se lähtee miehestä itsestään jos on valmis uuteen suhteesen.

Joku täällä sanoikin että viettekö tämän kuolleen kuvan uuden anopin asuntoonkin.

Varmaan viette. Eikö se siellä mene muiden kuvien mukana. Anopin hyllyssä poikansa ja sinun vihkikuva ja kuollut exä viereisessä kuvassa.