Kuolleen vaimon kehystetty kuva hyllyssä

Ei ole ok varsinkaan, jos kyseessä yhteinen koti. Lapset voivat pitää kuvaa esillä, se on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä nyt on erilaisia esineitä kirjahyllyssä. Jollakin on Tuntematon Sotilas, toisella viinapullo, yhdellä lentopommi tai täytetty orava. Jollakin on valokuvia.

Ei tämä ole mitenkään ihmeellistä.

Mulla ei ole mitään noista, koska ne vaan rumentaa sisustusta. Ei siis ole edes kirjahyllyä vaan kirjat ovat piilossa kauniin kaapin sisällä. Kuvat ovat albumissa, kuvakirjoissa, tietokoneella ja omassa päässä. 

Vaikuttaa siltä että tuolla sinun omassa päässä on ainakin paljon tyhjää tilaa käytettävissä.

Mulla on ja on ollut erittäin läheiset suhteet vanhempiini ja kaikkiin sukulaisiin ja kaipaan heitä paljon, mutta en ole koskaan pitänyt kenenkään kuvia esillä. Heitä voi kaivata ja muistella ilman että kuvat on jatkuvasti esillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ok. Vaimo on selvästi ollut tärkeä ja rakas. Hyvä niin.

Isälläni on äitini kuva hyllyssä, vaikka uusi naisystävä on ollut jo pitkään äidin kuoleman jälkeen.

Mitenkään muutenhän tätä ei voi kertoa kuin kuvalla. Kuva katoaa niin rakkauskin, tuskin.

Onko joku väittänyt, ettei voi kertoa muullakin tavalla kuin kuvalla? Mutta jos asia kerran on hyväksytty ja tiedossa, niin mitä haittaa siitä kuvasta sitten on?

-eri

Jos on yhteisiä lapsia niin miksi ei olisi lapsia kunnioittaen heidän äitinsä kuvaa esillä. Meillä on kaapin päällä pari ihanaa kuvaa lasten kanssa. Jos minulle jotain kävisi ja lastemme isän elämään tulisi uusi kumppani, olisi kohtuutonta, jos nämä kuvat pitäisi piilottaa hänen takiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kenenkään kuvia esillä vaan katselen kuvia albumista ja tietokoneelta tarvittaessa. En vaan tykkää laittaa kuvia esille.

Enkä todellakaan pitäisi edesmenneen puolison kuvaa esillä, jos olisi uusi puoliso. Ajattelisin sitä uutta kumppania kuitenkin. 

Sulla ei näköjään ole lapsia.

Juu ei ole. Tässä tapauksessa kuva olisi lasten huoneessa, mutta ei yhteisissä tiloissa. 

Näköjään ei. Jos olisi, ymmärtäisit, että on todella tylyä lähteä määrittelemään, missä huoneessa lapset saavat pitää muistoa vanhemmastaan. Ne yhteiset tilat ovat myös lasten tiloja. 

Ne yhteiset tilat ovat myös uuden puolison tiloja ja silloin pitää tehdä kompromisseja. Pitää ajatella talon kaikkia asukkaita, ja silloin on parempi että kuvat pysyvät lasten huoneissa. 

En minä ainakaan halua kenenkään kuolleen vieraan ihmisen kuvaa olohuoneeseeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä nyt on erilaisia esineitä kirjahyllyssä. Jollakin on Tuntematon Sotilas, toisella viinapullo, yhdellä lentopommi tai täytetty orava. Jollakin on valokuvia.

Ei tämä ole mitenkään ihmeellistä.

Mulla ei ole mitään noista, koska ne vaan rumentaa sisustusta. Ei siis ole edes kirjahyllyä vaan kirjat ovat piilossa kauniin kaapin sisällä. Kuvat ovat albumissa, kuvakirjoissa, tietokoneella ja omassa päässä. 

Vaikuttaa siltä että tuolla sinun omassa päässä on ainakin paljon tyhjää tilaa käytettävissä.

Mulla on ja on ollut erittäin läheiset suhteet vanhempiini ja kaikkiin sukulaisiin ja kaipaan heitä paljon, mutta en ole koskaan pitänyt kenenkään kuvia esillä. Heitä voi kaivata ja muistella ilman että kuvat on jatkuvasti esillä. 

Huoh. Kun sinä et halua pitää kenenkään kuvia esillä, niin ei saa kyllä kukaan muukaan haluta. Onko jotain muutakin, mikä pitäisi kieltää ihan vaan siksi että sinä et siitä tykkää? Vaikkapa pyhäinpäivä, jumppatrikoot ja nakkikeitto?

Minulla on kuolleen ex vaimon tekohampaat muistona hänestä. Ripustan ne joka joulu kuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse vanhaa elämää piilottaa, mutta ei silti tarvitse sitä kuvaakaan pitää esillä. Eiköhän se riitä, että on kertonut olevansa leski ja kertoo joitain asioita siitä ajasta, mikä kenellekin nyt on tarpeellista ja luonnollisesti tulee esiin.

Jos siis on jo uuden kumppanin kanssa.

Elämässähän mennään kuitenkin eteenpäin.

Ainakin makuuhuoneessa tuntuisi hiukan kiusalliselta ja latistavalta kun kuollut kumppani katselisi seinältä petipuuhiamme.

Kyllä edesmennyttä puolisoa pitää sen verran kunnioittaa että tämän kuva on kirjahyllyssä. Ei toisen muistoa voida heittää ikää kuin roskiin edellispäivän lehden lailla. Minusta se kertoo sydämettömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä nyt on erilaisia esineitä kirjahyllyssä. Jollakin on Tuntematon Sotilas, toisella viinapullo, yhdellä lentopommi tai täytetty orava. Jollakin on valokuvia.

Ei tämä ole mitenkään ihmeellistä.

Mulla ei ole mitään noista, koska ne vaan rumentaa sisustusta. Ei siis ole edes kirjahyllyä vaan kirjat ovat piilossa kauniin kaapin sisällä. Kuvat ovat albumissa, kuvakirjoissa, tietokoneella ja omassa päässä. 

Vaikuttaa siltä että tuolla sinun omassa päässä on ainakin paljon tyhjää tilaa käytettävissä.

Mulla on ja on ollut erittäin läheiset suhteet vanhempiini ja kaikkiin sukulaisiin ja kaipaan heitä paljon, mutta en ole koskaan pitänyt kenenkään kuvia esillä. Heitä voi kaivata ja muistella ilman että kuvat on jatkuvasti esillä. 

Huoh. Kun sinä et halua pitää kenenkään kuvia esillä, niin ei saa kyllä kukaan muukaan haluta. Onko jotain muutakin, mikä pitäisi kieltää ihan vaan siksi että sinä et siitä tykkää? Vaikkapa pyhäinpäivä, jumppatrikoot ja nakkikeitto?

Jos uusi miesystäväni muuttaa luokseni, niin en todellakaan halua, että hän tuo leskensä kuvan olkkarini kirjahyllyyn. Kyllä mies jää muuttamatta, jos tuon yrittää tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon, että tavallaan nämä kuvasta kriiseilevät ovat oikeassa. Iso osa leskistä ei tule koskaan pääsemään edesmenneestä kumppanista yli sellaisella tavalla kuin nämä valittajat haluavat. Kyse ei ole exästä, jonka kanssa suhde on todettu toimimattomaksi, vaan ihmisestä jonka kanssa olisi haluttu jatkaa elämää ellei kuolema olisi tullut väliin. Jos tämä henkilö olisi elossa, niin nykyistä suhdetta ei olisi. Jos ei tätä hyväksy niin ei voi olla lesken kanssa. Onneksi moni pystyy ajattelemaan elämää vähän laajemmin ja ymmärtää, että kuolleelle on turha olla mustasukkainen. Mutta jos ei pysty niin kannattaa kiertää lesket kaukaa. Ja ehkä ylipäänsä ihmiset, joilla on takana pitkä ja merkityksellinen parisuhde. Ei sellainen poistu ihmisestä koskaan.

Eikö tämän lesken pitäisi tehdä päätelmät olla yksin, jos ei unohda. Ainakin itse tein. 

Edelleenkään, kukaan ei ole puhunut mustasukkaisuudesta vaan siitä onko leski valmis uuteen suhteeseen. Ja kuten itsekin sanoit ei ole, "Iso osa leskistä ei tule koskaan pääsemään edesmenneestä kumppanista yli...". En minäkään ole päässyt enkä pääse.

Se on tietysti jokaisen oma valinta, jos jonkun kuolleen varjossa haluaa elää, jos siihen osaansa tyytyy.

Eikä pitkän merkityksellisen suhteenkaan tarvitse poistua mielestä. Kukaan ei ole tällaista puhunut.

Ymmärrättekö te nyt tahallanne väärin vai ettekö ymmäårrä mitä täällä on puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse vanhaa elämää piilottaa, mutta ei silti tarvitse sitä kuvaakaan pitää esillä. Eiköhän se riitä, että on kertonut olevansa leski ja kertoo joitain asioita siitä ajasta, mikä kenellekin nyt on tarpeellista ja luonnollisesti tulee esiin.

Jos siis on jo uuden kumppanin kanssa.

Elämässähän mennään kuitenkin eteenpäin.

Ainakin makuuhuoneessa tuntuisi hiukan kiusalliselta ja latistavalta kun kuollut kumppani katselisi seinältä petipuuhiamme.

Kyllä edesmennyttä puolisoa pitää sen verran kunnioittaa että tämän kuva on kirjahyllyssä. Ei toisen muistoa voida heittää ikää kuin roskiin edellispäivän lehden lailla. Minusta se kertoo sydämettömyydestä.

Kyllä se uusi yhteinen koti pitää tehdä molemmille mieluisaksi. En halua kotiini outojen ihmisten kuvia. Sitä edesmennyttä voi muistella ilman sitä esillä olevaa kuvaa. Minusta on sydämetöntä tuoda tuollaisia kuvia uuteen yhteiseen kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ok. Vaimo on selvästi ollut tärkeä ja rakas. Hyvä niin.

Isälläni on äitini kuva hyllyssä, vaikka uusi naisystävä on ollut jo pitkään äidin kuoleman jälkeen.

Mitenkään muutenhän tätä ei voi kertoa kuin kuvalla. Kuva katoaa niin rakkauskin, tuskin.

Onko joku väittänyt, ettei voi kertoa muullakin tavalla kuin kuvalla? Mutta jos asia kerran on hyväksytty ja tiedossa, niin mitä haittaa siitä kuvasta sitten on?

-eri

Kuva on kuitenkin pakko olla hyllyllä, kun se on ok. Eikö muita tapoja ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ok. Vaimo on selvästi ollut tärkeä ja rakas. Hyvä niin.

Isälläni on äitini kuva hyllyssä, vaikka uusi naisystävä on ollut jo pitkään äidin kuoleman jälkeen.

Mitenkään muutenhän tätä ei voi kertoa kuin kuvalla. Kuva katoaa niin rakkauskin, tuskin.

Onko joku väittänyt, ettei voi kertoa muullakin tavalla kuin kuvalla? Mutta jos asia kerran on hyväksytty ja tiedossa, niin mitä haittaa siitä kuvasta sitten on?

-eri

Mitä haittaa? Eikö me juuri siita olla keskusteltu 8 sivun ja 100 viestin verran :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ok. Vaimo on selvästi ollut tärkeä ja rakas. Hyvä niin.

Isälläni on äitini kuva hyllyssä, vaikka uusi naisystävä on ollut jo pitkään äidin kuoleman jälkeen.

Mitenkään muutenhän tätä ei voi kertoa kuin kuvalla. Kuva katoaa niin rakkauskin, tuskin.

Onko joku väittänyt, ettei voi kertoa muullakin tavalla kuin kuvalla? Mutta jos asia kerran on hyväksytty ja tiedossa, niin mitä haittaa siitä kuvasta sitten on?

-eri

Mitä haittaa? Eikö me juuri siita olla keskusteltu 8 sivun ja 100 viestin verran :D

Anteeksi, korjaan 140 viestin verran.

Minusta olisi aika karmivaa, jos uusi miesystävä laittaisi edesmenneen vaimonsa kuvan uuden kotimme olohuoneen paraatipaikalle. En kyllä ymmärtäisi laisinkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon, että tavallaan nämä kuvasta kriiseilevät ovat oikeassa. Iso osa leskistä ei tule koskaan pääsemään edesmenneestä kumppanista yli sellaisella tavalla kuin nämä valittajat haluavat. Kyse ei ole exästä, jonka kanssa suhde on todettu toimimattomaksi, vaan ihmisestä jonka kanssa olisi haluttu jatkaa elämää ellei kuolema olisi tullut väliin. Jos tämä henkilö olisi elossa, niin nykyistä suhdetta ei olisi. Jos ei tätä hyväksy niin ei voi olla lesken kanssa. Onneksi moni pystyy ajattelemaan elämää vähän laajemmin ja ymmärtää, että kuolleelle on turha olla mustasukkainen. Mutta jos ei pysty niin kannattaa kiertää lesket kaukaa. Ja ehkä ylipäänsä ihmiset, joilla on takana pitkä ja merkityksellinen parisuhde. Ei sellainen poistu ihmisestä koskaan.

Eikö tämän lesken pitäisi tehdä päätelmät olla yksin, jos ei unohda. Ainakin itse tein. 

Edelleenkään, kukaan ei ole puhunut mustasukkaisuudesta vaan siitä onko leski valmis uuteen suhteeseen. Ja kuten itsekin sanoit ei ole, "Iso osa leskistä ei tule koskaan pääsemään edesmenneestä kumppanista yli...". En minäkään ole päässyt enkä pääse.

Se on tietysti jokaisen oma valinta, jos jonkun kuolleen varjossa haluaa elää, jos siihen osaansa tyytyy.

Eikä pitkän merkityksellisen suhteenkaan tarvitse poistua mielestä. Kukaan ei ole tällaista puhunut.

Ymmärrättekö te nyt tahallanne väärin vai ettekö ymmäårrä mitä täällä on puhuttu.

Aivan, jos ei pysty unohtamaan niin miten pystyy kenenkään kanssa uutta rakentamaankaan.

Surun ja kaipauksen muratama on koko aian. Kyllä siinä tarvitaan sitä, että pääsee sinuiksi kuoleman kanssa ja aloittamaan uudelta puhtaalta päydältä. Elämään täätpäivää ja antamaan uudelle ihmiselle mahdollisuus, ilman varjoa toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon, että tavallaan nämä kuvasta kriiseilevät ovat oikeassa. Iso osa leskistä ei tule koskaan pääsemään edesmenneestä kumppanista yli sellaisella tavalla kuin nämä valittajat haluavat. Kyse ei ole exästä, jonka kanssa suhde on todettu toimimattomaksi, vaan ihmisestä jonka kanssa olisi haluttu jatkaa elämää ellei kuolema olisi tullut väliin. Jos tämä henkilö olisi elossa, niin nykyistä suhdetta ei olisi. Jos ei tätä hyväksy niin ei voi olla lesken kanssa. Onneksi moni pystyy ajattelemaan elämää vähän laajemmin ja ymmärtää, että kuolleelle on turha olla mustasukkainen. Mutta jos ei pysty niin kannattaa kiertää lesket kaukaa. Ja ehkä ylipäänsä ihmiset, joilla on takana pitkä ja merkityksellinen parisuhde. Ei sellainen poistu ihmisestä koskaan.

Eikö tämän lesken pitäisi tehdä päätelmät olla yksin, jos ei unohda. Ainakin itse tein. 

Edelleenkään, kukaan ei ole puhunut mustasukkaisuudesta vaan siitä onko leski valmis uuteen suhteeseen. Ja kuten itsekin sanoit ei ole, "Iso osa leskistä ei tule koskaan pääsemään edesmenneestä kumppanista yli...". En minäkään ole päässyt enkä pääse.

Se on tietysti jokaisen oma valinta, jos jonkun kuolleen varjossa haluaa elää, jos siihen osaansa tyytyy.

Eikä pitkän merkityksellisen suhteenkaan tarvitse poistua mielestä. Kukaan ei ole tällaista puhunut.

Ymmärrättekö te nyt tahallanne väärin vai ettekö ymmäårrä mitä täällä on puhuttu.

Aivan, jos ei pysty unohtamaan niin miten pystyy kenenkään kanssa uutta rakentamaankaan.

Surun ja kaipauksen muratama on koko aian. Kyllä siinä tarvitaan sitä, että pääsee sinuiksi kuoleman kanssa ja aloittamaan uudelta puhtaalta päydältä. Elämään täätpäivää ja antamaan uudelle ihmiselle mahdollisuus, ilman varjoa toisesta.

Tämä on vähintä mitä vaaditaan. Että annetaan uudelle edes mahdollisuus. Sitä mahdollisuutta ei voi antaa jos ei ole tässä hetkessä. Mielen ollessa muualla/menneessä  ei ole tässä hetkessä.

Itse pidän tyttöystävän kuvaa kirjahyllyssä. Vaimolle olen toki kertonut että se on Ruotsissa asuvan serkkutytön kuva.

Vierailija kirjoitti:

Johan on sairasta, jos kuolleen ihmisen takia ollaan mustasukkaisia.

Ei kyse ole mustasukkaisuudesta vaan se on myös minun kotini ja yhdessä pitäisi päättää mitä kuvia siellä on ja onko ne molemmille mieluisia. Pitäköön vaikka kuvaa työhuoneessaan, mutta kiitos ei yhteisiin tiloihin. 

Karseeta jos joku äijä toisi exän kuvan minun kotiin kun muuttaisi tänne.