Ahdistaa juhannus täällä anoppilassa: ei tehdä yhtään mitään kivaa ja kytätään olenko ”kova työihminen”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun ihmeitä lisää. Muistan vielä 90-luvullakin, kun naisen tärkein jatkokouluttautumispaikka ja opinahjo oli emäntäkoulu. Se olisi pitänyt suorittaa ennen kaikkea muuta. Ilman sitä ei ollut valmis elämään. Ihme ja kumma kun yhdellekään pojalle ei sanottu, että emäntäkoulu oli ykkönen ja sitten siihen päälle lukiot ja mitä nyt kukakin tykkää. Minullakin oli laatikko, mihin kerättiin kapioita tulevaa avioitumista varten :D

Nyt keksit vahvasti omiasi. 1990-luvulla eienää edes ollut emäntäkouluja.

Minä muistelen, että olisi ollut vielä ihan 90-luvun alussa (olen eri kirjoittaja). Täytyy peuhtoa, olisiko verkossa tietoa asiasta. Voi olla kotitalousoppilaitoksen nimellä tietty, mutta maalla puhuttiin edelleen niistä emäntäkouluina, varsinkin jos niissä oli joku lypsylinja tai vastaava :-)) Vai onko maatalousoppilaitoksissa ollut joku emäntälinja sitten, eli ei traktorilla ajoa mutta kasvimaan harvennusta ja sen sellaista..

Ei niissä ollut 1990-luvulla mitää lyspylinjaa eikä ollut maatalousoppilaitoksessa emäntälinjaa. Voit tarkistaa googlella, mutta noin se meni, emäntäkouluista kirjoittava halusi provosoida, mutta harmillisesti unohti, että oma luulo ei yleensä ole oikeassa.

Miksi emäntäkoulu olisi ollut maatalousoppilaitoksessa? Siellä opeteltiin pyykin pesua, ruuan laittamista ja muita emäntätaitoja. Ei maatalouden töitä. Kesti 6kk ja täälläpäin oli samassa laitoksessa missä koulutettiin silloisia perushoitajia.

Talouskoulu kesti 6 kk ja emäntäkoulu koko lukuvuoden. Näissä oli se ero, että emäntäkoulussa oli myös lehmien ja muun karjan hoitoa, kun taas talouskoulussa oli vain kotitaloustöitä. En tiedä, missä vaiheessa nämä loppuivat, mutta kaverini kävi emäntäkoulun 1980-luvun alussa.

Vielä -90-luvulla oli emäntäkouluja, moni meni sinne ikään kuin välivuodeksi kansanopistojen tapaan...

Äitini yritti vielä 90-luvulla saada minua emäntäkouluun oppimaan niin tärkeitä taitoja...En mennyt, vaan hankin yliopistokoulutuksen ja olen nykyään toimistusjohtaja ja alaisia aika paljon, sekä tulot kohdillaan. Äitini mielestä en ole kunnon naiseksi koskaan tullut.

Ei saakeli, mulla ihan sama! Kirjoitin hyvin arvosanoin ylioppilaaksi -94, ja isäni painosti että sun pitää mennä emäntäkouluin, naisen tehtävä kun on palvella miestä. (Isäni on kunnon sovinisti narsisti muutenkin). Kaikin tavoin yritti estää yliopistoon menoani, uhkaili jättävänsä perinnöttä, hoki että hukkaan menee yliopisto kun naisista ei ole mihinkään.

Sisulla pyrin ja pääsin yliopistoon, olen myös ison organisaation johtoryhmässä johtaja, paljon alaisia useammassa tasossa.

Isää v*tuttaa tämä niin paljon että valehtelee tutuille ja sukulaisille että minä olen aulaemäntä. Että jotain ”avustavia hommia” se siellä tekee.

Vielä ysärillä noita emäntäkouluja oli ja niitä ihannoitiin, siis esim omat duunarivanhemmat piti emäntäkoulua hienona!

Yliopistoja vihattiin koska niistä tuli ”herroja” ja hyvätulosia jotka on tietenkin ”kieroja, valehtelijoita ja huijareita”.

Tämä koko ilmiö kulkee nimellä HERRAVIHA.

Missä oli emäntäkoulu vielä 1990-luvulla? Opetushallituksen mukaan niitä ei ollut, joten oliko kyseessä joku yksityinen laitos, jossa opinnot piti maksaa itse?

Esim. Vetelissä on ollut:

https://yle.fi/uutiset/3-6730475

Miksi pitää erikseen tehdä joku suursiivous, kun näillä keleillä juhannus vietetään ulkona suurimmaksi osaksi. Tai ainakin itse vietin.

Oletuksena, että avaus on provo, mutta että jollakulla olisi oikeasti tuollainen suhde puolison perheeseen:

Mieskin lienee kuitenkin aikuinen, kun on jo elämänkumppanin löytänyt, olipa lapsia tai ei, joten oletan miehen olevan yhteydessä vanhempiinsa ennen vierailua ja keskustelevan pariskunnan/perheen lomasuunnitelmista. Ainakin itselleni on tärkeää varmistaa, että loma-aikamme "anoppilassa" on kauniimmalle puoliskolle mahdollisimman mukava ja rentouttava, ja siksi keskustelen äitini kanssa siitä, mitkä ovat aikataulumme ja mitä mahdollisesti aiomme loma-aikana tehdä. Mitään työleirikuvioita ei tietenkään loma-aikana tehdä, ellei sitten ole kyse jostakin, jossa itse haluamme olla mukana ja siihen loma-aikaamme käyttää, ja oma-aloitteisesti onkin mukava jotakin tehdä, esim. kokata yhdessä. Eli kohtuulliseessa määrin voi osallistua, jos haluaa, mutta se on ekstraa, ei odotettua, ja vierailla on täysi vapaus tulla ja mennä omien toiveidensa mukaan sen vierailun aikana. Toki sitten jos kävisimme useammin ja viipyisimme pitempään, tulisi luonnollisestikin tarjottua apua enemmän emmekä vain odottaisi "hotellipalvelua".

Minusta oleellista on sen, jonka perheestä on kyse, kommunikoida avoimesti sinne kotipuoleen ja kertoa ystävällisesti mutta rehellisesti, millaista lomaa suunnittelette eikä vain vaieta ja kihistä kiukusta sisäänpäin. Itsekin olin ennen ensimmäistä vierailuamme yhteydessä äitiini ja keskustelimme asiasta, jossa perheeni ja kauniimman puoliskoni tottumukset/kulttuuri poikkeavat toisistaan, jotta asia oli selvä etukäteen ja sujui sitten vierailun aikana ilman mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun ihmeitä lisää. Muistan vielä 90-luvullakin, kun naisen tärkein jatkokouluttautumispaikka ja opinahjo oli emäntäkoulu. Se olisi pitänyt suorittaa ennen kaikkea muuta. Ilman sitä ei ollut valmis elämään. Ihme ja kumma kun yhdellekään pojalle ei sanottu, että emäntäkoulu oli ykkönen ja sitten siihen päälle lukiot ja mitä nyt kukakin tykkää. Minullakin oli laatikko, mihin kerättiin kapioita tulevaa avioitumista varten :D

Nyt keksit vahvasti omiasi. 1990-luvulla eienää edes ollut emäntäkouluja.

Minä muistelen, että olisi ollut vielä ihan 90-luvun alussa (olen eri kirjoittaja). Täytyy peuhtoa, olisiko verkossa tietoa asiasta. Voi olla kotitalousoppilaitoksen nimellä tietty, mutta maalla puhuttiin edelleen niistä emäntäkouluina, varsinkin jos niissä oli joku lypsylinja tai vastaava :-)) Vai onko maatalousoppilaitoksissa ollut joku emäntälinja sitten, eli ei traktorilla ajoa mutta kasvimaan harvennusta ja sen sellaista..

Ei niissä ollut 1990-luvulla mitää lyspylinjaa eikä ollut maatalousoppilaitoksessa emäntälinjaa. Voit tarkistaa googlella, mutta noin se meni, emäntäkouluista kirjoittava halusi provosoida, mutta harmillisesti unohti, että oma luulo ei yleensä ole oikeassa.

Miksi emäntäkoulu olisi ollut maatalousoppilaitoksessa? Siellä opeteltiin pyykin pesua, ruuan laittamista ja muita emäntätaitoja. Ei maatalouden töitä. Kesti 6kk ja täälläpäin oli samassa laitoksessa missä koulutettiin silloisia perushoitajia.

Talouskoulu kesti 6 kk ja emäntäkoulu koko lukuvuoden. Näissä oli se ero, että emäntäkoulussa oli myös lehmien ja muun karjan hoitoa, kun taas talouskoulussa oli vain kotitaloustöitä. En tiedä, missä vaiheessa nämä loppuivat, mutta kaverini kävi emäntäkoulun 1980-luvun alussa.

Vielä -90-luvulla oli emäntäkouluja, moni meni sinne ikään kuin välivuodeksi kansanopistojen tapaan...

Äitini yritti vielä 90-luvulla saada minua emäntäkouluun oppimaan niin tärkeitä taitoja...En mennyt, vaan hankin yliopistokoulutuksen ja olen nykyään toimistusjohtaja ja alaisia aika paljon, sekä tulot kohdillaan. Äitini mielestä en ole kunnon naiseksi koskaan tullut.

Ei saakeli, mulla ihan sama! Kirjoitin hyvin arvosanoin ylioppilaaksi -94, ja isäni painosti että sun pitää mennä emäntäkouluin, naisen tehtävä kun on palvella miestä. (Isäni on kunnon sovinisti narsisti muutenkin). Kaikin tavoin yritti estää yliopistoon menoani, uhkaili jättävänsä perinnöttä, hoki että hukkaan menee yliopisto kun naisista ei ole mihinkään.

Sisulla pyrin ja pääsin yliopistoon, olen myös ison organisaation johtoryhmässä johtaja, paljon alaisia useammassa tasossa.

Isää v*tuttaa tämä niin paljon että valehtelee tutuille ja sukulaisille että minä olen aulaemäntä. Että jotain ”avustavia hommia” se siellä tekee.

Vielä ysärillä noita emäntäkouluja oli ja niitä ihannoitiin, siis esim omat duunarivanhemmat piti emäntäkoulua hienona!

Yliopistoja vihattiin koska niistä tuli ”herroja” ja hyvätulosia jotka on tietenkin ”kieroja, valehtelijoita ja huijareita”.

Tämä koko ilmiö kulkee nimellä HERRAVIHA.

Missä oli emäntäkoulu vielä 1990-luvulla? Opetushallituksen mukaan niitä ei ollut, joten oliko kyseessä joku yksityinen laitos, jossa opinnot piti maksaa itse?

Mielestäni tämä kulki myöhemmin nimellä talouskoulu.

Vierailija kirjoitti:

No niin, juhannuspäivä pulkassa. Aamu oli karmea, mutta kun kaikki saatiin valmiiksi loppupäivä olikin ihan leppoisaa. Ainakin mulle. Tyhjensin kerran astianpesukoneet, joita on kaksi samanlaista. Anoppi ja käly (miehen sisko?) sen sijaan hääri keittiössä iltaan asti, keitteli kahveja, koristeli täytekakkuja, laittoi pikkuleipiä tarjottimille. Iltapäiväkahvilla oli oikeasti kaksi täytekakkua, pitko, kahta kuivaa kakkua ja ne kuuluisat setsemän sorttia pikkuleipiä. (Mä luulin oikeasti, et se oli vitsi, mutta täällä juhlapäivinä ne seitsemän sorttia todella leivotaan ja laitetaan kahvipöytään!) Etiketti on tiukka: kaikkien on pakko ottaa ensimmäiseksi pullapala, ja vasta sitten saa ottaa muuta kahvileipää, mitä nyt haluaakin. Mutta se pullapala on pakollinen. Tosi paha moka, jos käy heti esim herrasväenleivän tai kaneliässän kimppuun...

Ollaan syöty ihan koko päivä: aamiainen seitsemältä, aamukahvit klo 10, juhannusateria klo 13, iltapäiväkahvit klo 16 ja iltapala vielä siihen päälle (pitsaa, miehen veli on muurannut pihalleen pitsauunin).

Jotenkin oudosti kun juhlaruuat oli saatu suurin piirtein valmiiksi, minusta tulikin vieras. Ihan hätisteltiin pois keittiöstä, ei tarvinnut kattaa pöytää, kantaa astioita tai mitään. Loppujen lopuksi ihan mukava päivä. Jännä huomio ruokailusta; kaikki ruuat oli katettu pirttiin (talon isoin huone) pitkälle pöydälle. Ruokapöytiä oli katettu kaksi pirttiin, yksi saliin ja yksi verannalle. Eli kaikki ruokailujat, joita oli 23 eivät syöneet edes samassa huoneessa. Tässä oli ilmeisesti jonkinlainen kummallinen sosiaalinen plaseeraus, salin puolella istuivat appiukon äiti ja tämän sisar sekä joku vanhempi herra, jonka yhteys perheeseen ei ihan selvinnyt minulle, sekä (yllätys, yllätys!) mieheni ja minä! Vähän häkellytti tämä sosiaalinen arvonnousu kyökkipiiasta kunniavieraaksi! Muu porukka istui pirtin kahdessa pöydässä ja lapset verannalla.

Siis ihan jännä ja kiva päivä loppujen lopuksi. Semmoinenkin mukava hetki oli, että anoppi pyysi minut katsomaan kanojaan. Hänellä on parikymmentä kanaa ja kukko sievässä pikkuruisessa kanalassa, eri rotuja, kaikilla nimet jne.

Eli ihan hurja parannus eilisistä fiiliksistä. Olihan noita kaikkia ongelmiakin vielä tänään, lähinnä miehellä, jonka välit sisaruksiinsa on vähän kireät mutta se ei kuulu tähän.

Semmosia. Ap

Hei ap, sinähän voisi alkaa kirjoittamaan maalaisromanttisia romaaneja. Nii ole hyvin keksinyt juonen parille päivälle. Nykyiset suomalaiset tuon tyylin kirjailijat alkavat jo vanheta, eikä nuoremmat kerro tuon tyylin tarinaa. Olisi kiva ihan sellainen kymmenen kirjan sarja. Kyllä se siitä sikiää kaikkinen rakastumisineen , suku-ym riitoineen, maallemuuttoineen ja pois sieltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin, juhannuspäivä pulkassa. Aamu oli karmea, mutta kun kaikki saatiin valmiiksi loppupäivä olikin ihan leppoisaa. Ainakin mulle. Tyhjensin kerran astianpesukoneet, joita on kaksi samanlaista. Anoppi ja käly (miehen sisko?) sen sijaan hääri keittiössä iltaan asti, keitteli kahveja, koristeli täytekakkuja, laittoi pikkuleipiä tarjottimille. Iltapäiväkahvilla oli oikeasti kaksi täytekakkua, pitko, kahta kuivaa kakkua ja ne kuuluisat setsemän sorttia pikkuleipiä. (Mä luulin oikeasti, et se oli vitsi, mutta täällä juhlapäivinä ne seitsemän sorttia todella leivotaan ja laitetaan kahvipöytään!) Etiketti on tiukka: kaikkien on pakko ottaa ensimmäiseksi pullapala, ja vasta sitten saa ottaa muuta kahvileipää, mitä nyt haluaakin. Mutta se pullapala on pakollinen. Tosi paha moka, jos käy heti esim herrasväenleivän tai kaneliässän kimppuun...

Ollaan syöty ihan koko päivä: aamiainen seitsemältä, aamukahvit klo 10, juhannusateria klo 13, iltapäiväkahvit klo 16 ja iltapala vielä siihen päälle (pitsaa, miehen veli on muurannut pihalleen pitsauunin).

Jotenkin oudosti kun juhlaruuat oli saatu suurin piirtein valmiiksi, minusta tulikin vieras. Ihan hätisteltiin pois keittiöstä, ei tarvinnut kattaa pöytää, kantaa astioita tai mitään. Loppujen lopuksi ihan mukava päivä. Jännä huomio ruokailusta; kaikki ruuat oli katettu pirttiin (talon isoin huone) pitkälle pöydälle. Ruokapöytiä oli katettu kaksi pirttiin, yksi saliin ja yksi verannalle. Eli kaikki ruokailujat, joita oli 23 eivät syöneet edes samassa huoneessa. Tässä oli ilmeisesti jonkinlainen kummallinen sosiaalinen plaseeraus, salin puolella istuivat appiukon äiti ja tämän sisar sekä joku vanhempi herra, jonka yhteys perheeseen ei ihan selvinnyt minulle, sekä (yllätys, yllätys!) mieheni ja minä! Vähän häkellytti tämä sosiaalinen arvonnousu kyökkipiiasta kunniavieraaksi! Muu porukka istui pirtin kahdessa pöydässä ja lapset verannalla.

Siis ihan jännä ja kiva päivä loppujen lopuksi. Semmoinenkin mukava hetki oli, että anoppi pyysi minut katsomaan kanojaan. Hänellä on parikymmentä kanaa ja kukko sievässä pikkuruisessa kanalassa, eri rotuja, kaikilla nimet jne.

Eli ihan hurja parannus eilisistä fiiliksistä. Olihan noita kaikkia ongelmiakin vielä tänään, lähinnä miehellä, jonka välit sisaruksiinsa on vähän kireät mutta se ei kuulu tähän.

Semmosia. Ap

Hei ap, sinähän voisi alkaa kirjoittamaan maalaisromanttisia romaaneja. Nii ole hyvin keksinyt juonen parille päivälle. Nykyiset suomalaiset tuon tyylin kirjailijat alkavat jo vanheta, eikä nuoremmat kerro tuon tyylin tarinaa. Olisi kiva ihan sellainen kymmenen kirjan sarja. Kyllä se siitä sikiää kaikkinen rakastumisineen , suku-ym riitoineen, maallemuuttoineen ja pois sieltä pois.

En usko tätä provoksi, mutta vaikka olisikin, on harvinaisen todentuntuinen, sen osoittaa jo lukemattomat kommentit, joissa kerrotaan samankaltaisista kokemuksista ympäri Suomen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei anoppi ja nämä lapset ja heidän puolisot, jotka asuvat täällä, voisi tehdä tätä juhannussiivousta valmiiksi? Miksi täytyy odottaa juhannusaattoon ja vasta sitten alkaa suursiivous. Koko päivä siivotaan ja illalla sauna ja sitten ne makkarat. Siinä kaikki!

Ja huomenna kuudelta aamulla anoppi kolistelee hereille kuorimaan lanttuja ja tekemään rosollia.

Nämä ei mm pidä ihan normaalina, jos aikuinen käy uimassa.

Ap

Jouluruokia juhannuksena?

Ei vaan nämä on paikalliset pitoruuat, joita laitetaan kaikissa juhlissa. Karjalanpaistia tai naudanpaistia, lanttu-, porkkana- ja maksalaatikot, rosolli, italiansalaatti, lihapullat, vuohenjuusto, graavilohta ja silliä.

Mutta kun suurin osa pitää tehdä juhannuspäivänä! Me naiset ollaan keittiössä kuudesta aamulla että ruoka on valmista klo 14.

Miehet ei saa tulla keittiöön. Ap

Mun mies on Kaakkois-Euroopasta ja siellä miehet saa tulla keittiöön. Heidän kuuluu auttaa. Tosin kun käännäävät loput valmistelut jää naisille. Sitten kun krapulasta selviävät niin miehet siivoavat. Naiset ovat shokissa herätessään kun miehet ovat siivonneet häpeissään kaiken.

No ei vissiin Suomessa, tasa-arvon ihmemaassa.

Välillä tosiaan ihmetyttää, miksi Suomi on olevinaan tasa-arvon mallimaa. Olin käymässä Portugalissa ennen koronaa, ja siellä miehet tekivät jopa enemmän ruokaa kuin naiset, yhtä lailla siivosivat ja hoitivat lapsia. Varsinkin se lasten leikittäminen tuntui niiden miesten mielestä olevan hauskaa ja touhusivat tuntikaupalla, eikä naama nurinpäin niin kuin suomalaiset miehet tekevät.

Hommahan jatkuu tällaisena niin kauan , KUN ME SUOMALAISET NAISET kasvatamme poikamme passattaviksi ja tyttömme passaamaan.

Olen mummin ominaisuudessa tehnyt lapsenlapsilleni erittäin selväksi , tytölle ja pojalle, että kodin työt kuuluvat kaikin tavoin molemmille. Siivoukset, pyykin pesut, ruuan laitot, tiskit , ruohonleikkuut ja renkaanvaihdot. Se on siinä. Osaavat nuo taidot jo teininä.

Kaikki kestää aikansa. Minua edeltävä sukupolvi on esim. istunut syömään vasta, kun miehet ja lapset ovat syöneet, sen mitä jäljelle on jäänyt. Naiset seisoo keittiössä valmiina antamaan lisää ruokaa muiden syödessä. Näin ollut sekä mulla että systerillä anoppilassa, joista toinen ollut syvällä Savossa ja toinen Kymenlaaksossa.

Onko meillä oikeasti kirjoittamassa joku, joka on syntynyt 1800-luvulla?

Olen syntynyt 1967 ja äitini syö vasta kun kaikki muut ovat syöneet. Pohjois-Suomi.

Minun äitini syö keittiön nurkassa. Muu väki ruokapöydän ääressä. Yhä näin. Ei tule pöytään.  Mummoni istui lieden ääressä ja söi siellä.   

Samaa tekivät tätini ja mummoni. Kukaan ei kieltänyt heitä tulemasta pöytään, meidän suvun miehet eivät edes olleet mitään erityisiä sovinisteja vaan ihan ok. Äitini oli muuttanut 20v isäni kanssa Helsinkiin ja hän istui kyllä pöydässä. Muutenkaan meillä ei ollut noita maalaistapoja ja vanhemmat olivat tasa-arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä meillä ei ole miniät tervetulleita juhannuksena käymään. En jaksa katsoa naisia, jotka istuvat naama mutrussa odottaen palvelua. Talo elää tavallaan, vieras on mielellään poissa, jos ei sitä siedä.

Enkä missään nimessä vaadi, että poikien on oltava meillä juhannuksena, joten ihan turha itkeä, että olen laittanut napanuoran solmuun enkä päästä lapsia luotani minnekään.

Tämä fraasi "talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan" pätee vain kutsumattomiin yllätysvieraisiin. Jos ei halua vieraita passata, ei kutsu vieraita! On aivan käsittämättömän hävytöntä kutsua vieraita ja laittaa heidät siivoamaan ja passuuttaa itseään.

Jaksat sitten miesvieraita passata ja palvella, mutta miniöitä et siedä?

Tämä on mielenkiintoinen, tärkeä ja hauskakin ketju! Ihanan opettavaista lukea näistä erilaisista perinteistä ja tavoista jotka sitkeään istuvat ihmisessä. Todellakin alkaa ymmärtämään sitä syvintä suomalaista mentaliteettia ja sitä miten lähellä vieläkin olemme agraariyhteiskuntaa. Kiitos ap:lle ja kaikille kirjoittajille täältä Helsingin kivisestä ytimestä Bulevardin eteläpuolelta :D

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä meillä ei ole miniät tervetulleita juhannuksena käymään. En jaksa katsoa naisia, jotka istuvat naama mutrussa odottaen palvelua. Talo elää tavallaan, vieras on mielellään poissa, jos ei sitä siedä.

Enkä missään nimessä vaadi, että poikien on oltava meillä juhannuksena, joten ihan turha itkeä, että olen laittanut napanuoran solmuun enkä päästä lapsia luotani minnekään.

Tämä on saanut paljon alapeukkuja.

Miksi?

Ei kelpaa sekään ettei tarvi miniän eikä pojankaan tulla juhannuksena.

Eli pitäisi toivotella kovasti tervetulleeksi, keksiä hauskaa ja passata ja sietää hapanta miniää jos suvaitsevat tulla. Ja olla hiljaa jos eivät tulekaan ettei syyllistä tms.

Ei , kuulkaa kun niillä appivanhemmillakin on oma elämä jota ei tarvi enää mullistaa aikuisten lasten ja näiden puolisoiden vuoksi.

Eikä tarvi tähän vetää mitään vanhainkotia ja siellä käymistä tai käymättä jättämistä.

Ette te sinne käymään tule kuitenkaan oli miten oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella kummallinen ja silmiä avaava ketju. Olen 52 v kaupunkilaisnainen, ylempää keskiluokkaa. Meillä katetaan juhlapyhinä pöytä kauniisti, viinilasit ja lautasliinat yms. Mies on tasaveroisesti mukana valmisteluissa. Ja ihan varmasti minä istun pöydässä muiden mukana. Vieraaksi tullutta sukua ei laiteta siivoamaan tms vaan siivous tehdään etukäteen eikä tosiaankaan mitään suursiivouksia. Hankitaan hyvää ruokaa ja juomaa, jotain ruokalajeja tehdään itse ja osa ostetaan kaupasta valmiina.

Istutaan samassa pitkässä pöydässä ja jutellaan kaikkien kuulumiset läpi ja lopuksi muistellaan aikaisempien vuosien juhlapyhiä ja kerrotaan hauskoja sattumuksia.

Jos ollaan sukumökillä kaikki osallistuu tiskaamiseen, saunan lämmitykseen jne mutta kaupungissa tiskit odottavat kunnes vieraat ovat lähteneet. Siinä kohtaa otetaan miehen kanssa rauhassa lasillinen, kehutaan itseämme ja toisiamme ja sitten hoidetaan yhdessä tiskit pois.

Isoissa juhlissa esim rippijuhlat keittiöön hankitaan aputyövoimaa ettå meille itselle jää aikaa seurustella vieraiden kanssa.

Lisäyksenä tähän ettå emännän hyvyys mitataan meidän piireissä sillä miten kauniin kattauksen, herkulliset ruoat ja viihtyisän tunnelman onnistuu luomaan. Kaiken pitää näyttää kevyeltä ja vaivattomalta ja vieraiden kanssa seurustelulla on tärkein rooli. Emäntä on talonsa kuningatar eikä mikään piika.

Ol

Pahastutko jos joku tiputtaa ruokaa tai juomaa pöytäliinalle. Alempien luokkien keskuudessa tämä on iso virhe. Rahvas ei ymmärrä ettiä pöytäliina ole kuin sivuosassa oleva kattauksen osa. Se on vain ruoka astioiden alla oleva koriste jonka tahriintuminen on odotettavissa. Rahvas on matkinut säätyläisten tapoja kuten valkoisia pöytäliinoja ymmärtämättä niiden sisältöä täysin.

Meitin "miniä" ei osaa tehdä mitään. Ostaa kaikki kaupasta ja kertoo tehneensä itse. En tiedä pitäiskö nauraa vai itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä meillä ei ole miniät tervetulleita juhannuksena käymään. En jaksa katsoa naisia, jotka istuvat naama mutrussa odottaen palvelua. Talo elää tavallaan, vieras on mielellään poissa, jos ei sitä siedä.

Enkä missään nimessä vaadi, että poikien on oltava meillä juhannuksena, joten ihan turha itkeä, että olen laittanut napanuoran solmuun enkä päästä lapsia luotani minnekään.

Tämä fraasi "talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan" pätee vain kutsumattomiin yllätysvieraisiin. Jos ei halua vieraita passata, ei kutsu vieraita! On aivan käsittämättömän hävytöntä kutsua vieraita ja laittaa heidät siivoamaan ja passuuttaa itseään.

Jaksat sitten miesvieraita passata ja palvella, mutta miniöitä et siedä?

Siis mitä??

Jos kaveriporukka menee yhdessä jonkun mökille juhannuksena, niin yhdessä tehdään ja tuodaan ruuat yms

Näin ainakin meillä on aina tehty vaikka on ollut eri piirejä ja porukoita.

Hävytöntä on se että joku tarjoaa mökkiään tai muuta paikkaa juhannuksen viettoon ja toiset tulevat kuin hotelliin.

Se on lokkeilua se.

Kyllä tämä pätee aikuisilla vaikka olisi kyseessä vanhemmat/ appivanhemmat.

Sitäpaitsi tuo jolle vastasit sanoi ettei tarvi tulla, eihän hän ollut ketään kutsumassa.

Se äidin tai mummon nurkassa istuminen tarkoitti sitä, että hän oli heti valmis palvelemaan, jos huomasi pöydästä jotain puuttuvan.

Viemään pöytään lisää perunoita,kastiketta, juomaa, lautasliinoja ja lopuksi jälkiruokaa.

Hankalaa olisi ollut nousta omalta paikaltaan aina erikseen hommia noita hommia tekemään.

Ennen vaan oli niin, että talon emäntä palveli vieraita ja syöjiä pöytään monin eri tavoin.

Ehti syömään vasta itse kunnolla, vasta kun muut lopettivat ateriansa.

On ollut monenlaisia tapoja, joista nuoremmat ihmiset eivät tiedä mitään, etenkään ne, joilla ei suurta sukua takanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella kummallinen ja silmiä avaava ketju. Olen 52 v kaupunkilaisnainen, ylempää keskiluokkaa. Meillä katetaan juhlapyhinä pöytä kauniisti, viinilasit ja lautasliinat yms. Mies on tasaveroisesti mukana valmisteluissa. Ja ihan varmasti minä istun pöydässä muiden mukana. Vieraaksi tullutta sukua ei laiteta siivoamaan tms vaan siivous tehdään etukäteen eikä tosiaankaan mitään suursiivouksia. Hankitaan hyvää ruokaa ja juomaa, jotain ruokalajeja tehdään itse ja osa ostetaan kaupasta valmiina.

Istutaan samassa pitkässä pöydässä ja jutellaan kaikkien kuulumiset läpi ja lopuksi muistellaan aikaisempien vuosien juhlapyhiä ja kerrotaan hauskoja sattumuksia.

Jos ollaan sukumökillä kaikki osallistuu tiskaamiseen, saunan lämmitykseen jne mutta kaupungissa tiskit odottavat kunnes vieraat ovat lähteneet. Siinä kohtaa otetaan miehen kanssa rauhassa lasillinen, kehutaan itseämme ja toisiamme ja sitten hoidetaan yhdessä tiskit pois.

Isoissa juhlissa esim rippijuhlat keittiöön hankitaan aputyövoimaa ettå meille itselle jää aikaa seurustella vieraiden kanssa.

Lisäyksenä tähän ettå emännän hyvyys mitataan meidän piireissä sillä miten kauniin kattauksen, herkulliset ruoat ja viihtyisän tunnelman onnistuu luomaan. Kaiken pitää näyttää kevyeltä ja vaivattomalta ja vieraiden kanssa seurustelulla on tärkein rooli. Emäntä on talonsa kuningatar eikä mikään piika.

Ol

Pahastutko jos joku tiputtaa ruokaa tai juomaa pöytäliinalle. Alempien luokkien keskuudessa tämä on iso virhe. Rahvas ei ymmärrä ettiä pöytäliina ole kuin sivuosassa oleva kattauksen osa. Se on vain ruoka astioiden alla oleva koriste jonka tahriintuminen on odotettavissa. Rahvas on matkinut säätyläisten tapoja kuten valkoisia pöytäliinoja ymmärtämättä niiden sisältöä täysin.

Pöytäliina menee joka tapuksessa pesuun käytön jälkeen. Se on enemmän hyväntahtoisen vitsailun aihe että kuka tällä kertaa tiputtaa punajuurta liinalle tms. Jos joku nolostuu niin häntä lohdutetaan ja sitten aletaan taas puhua muista asioista. Tahriintuneen liinan päälle voidaan myös väliaikaisesti laittaa kankainen lautasliina tms peittämään tahraa jotta ateria voi jatkua miellyttävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä meillä ei ole miniät tervetulleita juhannuksena käymään. En jaksa katsoa naisia, jotka istuvat naama mutrussa odottaen palvelua. Talo elää tavallaan, vieras on mielellään poissa, jos ei sitä siedä.

Enkä missään nimessä vaadi, että poikien on oltava meillä juhannuksena, joten ihan turha itkeä, että olen laittanut napanuoran solmuun enkä päästä lapsia luotani minnekään.

Tämä fraasi "talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan" pätee vain kutsumattomiin yllätysvieraisiin. Jos ei halua vieraita passata, ei kutsu vieraita! On aivan käsittämättömän hävytöntä kutsua vieraita ja laittaa heidät siivoamaan ja passuuttaa itseään.

Jaksat sitten miesvieraita passata ja palvella, mutta miniöitä et siedä?

Luepa ajatuksella.

Tällä kirjoittajalla on poikia joilla on vaimoja/ tyttöystäviä jotka siis ovat naisia.

Tuskin hän haluaisi katsoa naama mutrussa vierailevia vävyjäkään.

Usein vaan pakkaa olemaan niin että vävyt eivät mökötä vaan keksivät itse tekemistä ja hauskaa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä meillä ei ole miniät tervetulleita juhannuksena käymään. En jaksa katsoa naisia, jotka istuvat naama mutrussa odottaen palvelua. Talo elää tavallaan, vieras on mielellään poissa, jos ei sitä siedä.

Enkä missään nimessä vaadi, että poikien on oltava meillä juhannuksena, joten ihan turha itkeä, että olen laittanut napanuoran solmuun enkä päästä lapsia luotani minnekään.

Tämä fraasi "talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan" pätee vain kutsumattomiin yllätysvieraisiin. Jos ei halua vieraita passata, ei kutsu vieraita! On aivan käsittämättömän hävytöntä kutsua vieraita ja laittaa heidät siivoamaan ja passuuttaa itseään.

Jaksat sitten miesvieraita passata ja palvella, mutta miniöitä et siedä?

Luepa ajatuksella.

Tällä kirjoittajalla on poikia joilla on vaimoja/ tyttöystäviä jotka siis ovat naisia.

Tuskin hän haluaisi katsoa naama mutrussa vierailevia vävyjäkään.
Usein vaan pakkaa olemaan niin että vävyt eivät mökötä vaan keksivät itse tekemistä ja hauskaa .

Usein vävyiltä ei odotetakaan aamusta iltaan rehkimistä vastoin tahtoaan. Tässä ketjussa on pääasiallisena aiheena ollut se, että miniän oletetaan tekevän suursiivousta ja ruuanlaittoa urakkameiningillä. Normaalit ihmiset ilman muuta osallistuvat hommiin, harvemmassa on ne, jotka naama mutrussa istuvat ja odottavat palvelua. 

Anopinkin on tämä arvostus ansaittava. Minä niin mielelläni olisin hyvissä väleissä hänen kanssaan, ja yritin pitää rohkeasti puuttumalla ja  puhumalla puoliani monissa eri tilanteissa (useimmat liittyivät lapsiin ja kieltämiseen ts. en olisi saanut kieltää omia lapsiani siellä ollessamme, en esim.vaatia kiukuttelevaa 5-vuotiasta pesemään käsiään ennen ruokailua!!) . Mutta monen vuoden yrittämisen jälkeen loppui ns. "paukut". Hän on itsekäs, itsekeskeinen, takanapäin puhuu pahaa, edessäpäin mielistelee. Omat lapset jalustalla ja esim. sukulaispoikien vaimot laiskoja ja saamattomia. Työtä pitäisi tehdä koko ajan (maalaistalo siis kyseessä), ja esim. päivätorkkuja voivat ottaa vain miehet. Oma mieheni on nyt vihdoin ymmärtänyt asioita, aikaisemmin minun sanomisistani seurasi vain meidän kahden välille riitaa . Kaikenlaista ehti tapahtua vuosien aikana ja minä kyllä tunsin, etten kuulu joukkoon. No nyt en ole moneen vuoteen ns.kuulunut joukkoon, eli emme ole tavanneet pitkiin aikoihin. Mies tapaa Äitiään ja se on ihan ok, en koskaan laittaisi häntä valitsemaan ! Mieheni kanssa olemme asioista puhuneet ja sanoin myös, että olisin toivonut häneltä tukea jo aikaisemmin. Mutta ,ehkä tämän piti mennä näin. Anoppi kyselee minua, mutta hänet tuntien, ainoa syy siihen on se, että "mitähän muut ajattelee", ei se, että hän oikeasti toivoisi  minua kylään. Tämän tietää myös hänen poikansa/mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella kummallinen ja silmiä avaava ketju. Olen 52 v kaupunkilaisnainen, ylempää keskiluokkaa. Meillä katetaan juhlapyhinä pöytä kauniisti, viinilasit ja lautasliinat yms. Mies on tasaveroisesti mukana valmisteluissa. Ja ihan varmasti minä istun pöydässä muiden mukana. Vieraaksi tullutta sukua ei laiteta siivoamaan tms vaan siivous tehdään etukäteen eikä tosiaankaan mitään suursiivouksia. Hankitaan hyvää ruokaa ja juomaa, jotain ruokalajeja tehdään itse ja osa ostetaan kaupasta valmiina.

Istutaan samassa pitkässä pöydässä ja jutellaan kaikkien kuulumiset läpi ja lopuksi muistellaan aikaisempien vuosien juhlapyhiä ja kerrotaan hauskoja sattumuksia.

Jos ollaan sukumökillä kaikki osallistuu tiskaamiseen, saunan lämmitykseen jne mutta kaupungissa tiskit odottavat kunnes vieraat ovat lähteneet. Siinä kohtaa otetaan miehen kanssa rauhassa lasillinen, kehutaan itseämme ja toisiamme ja sitten hoidetaan yhdessä tiskit pois.

Isoissa juhlissa esim rippijuhlat keittiöön hankitaan aputyövoimaa ettå meille itselle jää aikaa seurustella vieraiden kanssa.

Lisäyksenä tähän ettå emännän hyvyys mitataan meidän piireissä sillä miten kauniin kattauksen, herkulliset ruoat ja viihtyisän tunnelman onnistuu luomaan. Kaiken pitää näyttää kevyeltä ja vaivattomalta ja vieraiden kanssa seurustelulla on tärkein rooli. Emäntä on talonsa kuningatar eikä mikään piika.

Ol

Pahastutko jos joku tiputtaa ruokaa tai juomaa pöytäliinalle. Alempien luokkien keskuudessa tämä on iso virhe. Rahvas ei ymmärrä ettiä pöytäliina ole kuin sivuosassa oleva kattauksen osa. Se on vain ruoka astioiden alla oleva koriste jonka tahriintuminen on odotettavissa. Rahvas on matkinut säätyläisten tapoja kuten valkoisia pöytäliinoja ymmärtämättä niiden sisältöä täysin.

En ole se, jota lainasit mutta vastaan omasta puolestani.

Sanon aina vieraille, että tuukia ei tarvitse varjella. Minulla on mummon perintöä vanhat fiinit damastipöytäliinat ja mummoni opetuksia on, että tuuki on pöydän suojana, ihan sitä varten, että se on helppo pestä. Samoin ihmiset on ymmärtäneet väärin matot. Nehän on lattian suojana. Tätä yritin kerran selittää vieraalle joka käveli seinän vierustoja mattojani varjellakseen :D

Entinen emäntäkoulu oli myöhemmin kotitalousoppilaitos ja kotitalousoppilaitoksessa oli mm. yhden lukukauden kestävä ns. talouskoulu josta ei valmistunut mihinkään ammattiin vaan oli sellainen ns. yleissivistävä.