Ahdistaa juhannus täällä anoppilassa: ei tehdä yhtään mitään kivaa ja kytätään olenko ”kova työihminen”

Kai nyt oli edes norpat ja emättimet mukana juhannussiivouksessa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä tarjoillaan anopille juhannussimaa ja hyvällä tuulella ollaan sitten kaikki.

Tollaselle anopille voiki tarjota juhan nussimaa :, D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia pidän av:sta. Ilman sitä en edes tietäisi, että jossain päin Suomea on tuollaista elämää.

Luulevatkohan ne ap:n anopit, että heidän elämäntapansa on täysin normaali ja että muillakin on sellaista?

Komppaan tätä. Tästä ketjusta selvisi sekin, että ennen on juhlien painopiste tosiaan ollut varsinaisessa juhlapäivässä, kun nykyään aattopäivä on tärkein (tai siis näin mun elämässä). Myöskin olen kauhulla lukenut miten monen mielestä ap:n kuvailema touhu viittaa Satakuntaan... mun mies on Porista, mutta ei onneksi ollut kuullutkaan näin ryppyotsaisesta juhannuksenviettotyylistä.

Pori ja Satakunnan maaseutu ovat kaksi täysin eri maailmaa, työläiskaupunki ja vanhoillinen agraariyhteiskunta. Olen itse asunut 14 vuotta Porissa ja appivanhemmat kotoisin Ylä-Satakunnasta. Kaksi aivan eri maailmaa. Jos appi- ja anoppitilat olisivat vielä olemassa, niin meno olisi varmaan tuollaista. Porissa taas juhla kuin juhla, niin korkeintaan vähän v-uillaan päin naamaa, ja jos tutuista tai kutsutuista kyse niin silleen ystävällisesti vaan.

Eivät ne täysin erilaisia maailmoja ole. Kaupungistuminen on vaikuttanut siten, että Porissa asuu ihmisiä, joiden suku on Satakunnan maaseudulta. Omat isänpuoleiset isovanhempani, nyttemmin jo kuolleet, muuttivat maalta (en viitsi mainita tässä tarkkaa paikkakuntaa) Poriin joskus 60-luvulla. Isän perheen kulttuurissa näkyykin Satakunnan maaseudun tavat varsin paljon, ja isän setiä, tätejä, serkkuja ym. asuukin siellä maalla edelleen. Mutta isä ja siskonsa taas ovat käyneet koulunsa ja löytäneet kaveripiirinsä siinä työläiskaupungin maailmassa, vaikka sukukontakteja on ollut maalle, mutta myös toisiin maalta kaupunkiin muuttaneisiin. Aika monimutkainen verkosto näistä siis muodostuu.

No tietenkin muualta tulleet tuovat tapojaan mukanaan, kuten tuossa itsekin kirjoitin omista appivanhemmistani, jotka eivät siis umpiporilaisia ole. Mutta ei kaupungissa silti sitä sukutilaa ole, joten siellä ei ihan samanmuotoisia juhlatalkoita voi järjestää. Ja niille umpiporilaisille sitten v-uilun lisäksi parasta hupia on paikallispolitiikan mollaaminen kukin omasta poliittisesta kannastaan käsin, ja kaikki yhdessä kaupunginjohtajaa vastaan. Ei siinä mitään imuria ehdi juhlaväelle käteen etsiä.

Päivän paras tekosi:

Allekirjoitus kansalaisaloitteeseen Sähkö on meidän! 😉

Mäkin oon anopilla jussia viettämässä. Me istutaan koko porukka yhdessa nauttimassa sangriaa sillä välin, kun rovopaisti on kuopassa kypsymässä. Tällä perinteellä menty myös sateisina jusseina, mutta tänä vuonna toiminut normaalia paremmin! ☀️☀️

Mulla on kiva anoppi!

Mun äiti on samankaltainen, ei kyllä ihan noin paha. On kasvanut maalaistalossa mutta ei aivan syrjäseudulla.

Kaiken pitää aina tapahtua mahdollisimman aikaisin aamulla. Viikonloppuna lähtee kauppaan tai muille asioille seitsemältä. Oli kyse mistä tahansa, niin kukonlaulun aikaan pitää aloittaa ”ettei koko päivä mene!!!”.

Luonnollisesti menee myös aikaisin nukkumaan, ja kaikilla jotka poikkeavat hänen aikataulustaan, on elämänhallintaongelmia.

Hän ei myöskään osaa rentoutua. Aina pitää olla siivoamassa tai tekemässä jotain. Tai no telkkarin katsominen on hyväksyttävää tiettyjen ohjelmien kohdalla (Emmerdale ja vanhat suomalaiset elokuvat) mutta esim lautapelien pelaaminen tai ihan vaan istuskelu ei käy.

Lisäksi alkoholi. Kaikenlainen alkoholinkäyttö kuuluu vain alkoholisteille. En saanut ostaa joulupöytään viiniä, edes alkoholitonta! Kerran menimme yhdessä kauppaan ja päätin käväistä samalla Alkossa kun oli samassa rakennuksessa. Ostin pullon viiniä illanistujaisiin ja ai kamala sitä voivottelua. Itse käytän alkoholia todella vähän (tänä vuonna yksi lasi viiniä pääsiäisenä) mutta äiti käyttäytyy kuin jatkuvasti riehuisin päissäni.

Hyvä puoli sentään että kohtelee miehiä ja naisia tasa-arvoisesti vaikka muuten onkin joissain asioissa aika vanhanaikainen. Eikä todellakaan kehtaisi laittaa vieraita siivoamaan. Myös juhannuksena on ollut ihan perinteiset grilliruoat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei anoppi ja nämä lapset ja heidän puolisot, jotka asuvat täällä, voisi tehdä tätä juhannussiivousta valmiiksi? Miksi täytyy odottaa juhannusaattoon ja vasta sitten alkaa suursiivous. Koko päivä siivotaan ja illalla sauna ja sitten ne makkarat. Siinä kaikki!

Ja huomenna kuudelta aamulla anoppi kolistelee hereille kuorimaan lanttuja ja tekemään rosollia.

Nämä ei mm pidä ihan normaalina, jos aikuinen käy uimassa.

Ap

Jouluruokia juhannuksena?

Ei vaan nämä on paikalliset pitoruuat, joita laitetaan kaikissa juhlissa. Karjalanpaistia tai naudanpaistia, lanttu-, porkkana- ja maksalaatikot, rosolli, italiansalaatti, lihapullat, vuohenjuusto, graavilohta ja silliä.

Mutta kun suurin osa pitää tehdä juhannuspäivänä! Me naiset ollaan keittiössä kuudesta aamulla että ruoka on valmista klo 14.

Miehet ei saa tulla keittiöön. Ap

Mun mies on Kaakkois-Euroopasta ja siellä miehet saa tulla keittiöön. Heidän kuuluu auttaa. Tosin kun käännäävät loput valmistelut jää naisille. Sitten kun krapulasta selviävät niin miehet siivoavat. Naiset ovat shokissa herätessään kun miehet ovat siivonneet häpeissään kaiken.

No ei vissiin Suomessa, tasa-arvon ihmemaassa.

Välillä tosiaan ihmetyttää, miksi Suomi on olevinaan tasa-arvon mallimaa. Olin käymässä Portugalissa ennen koronaa, ja siellä miehet tekivät jopa enemmän ruokaa kuin naiset, yhtä lailla siivosivat ja hoitivat lapsia. Varsinkin se lasten leikittäminen tuntui niiden miesten mielestä olevan hauskaa ja touhusivat tuntikaupalla, eikä naama nurinpäin niin kuin suomalaiset miehet tekevät.

Hommahan jatkuu tällaisena niin kauan , KUN ME SUOMALAISET NAISET kasvatamme poikamme passattaviksi ja tyttömme passaamaan.

Olen mummin ominaisuudessa tehnyt lapsenlapsilleni erittäin selväksi , tytölle ja pojalle, että kodin työt kuuluvat kaikin tavoin molemmille. Siivoukset, pyykin pesut, ruuan laitot, tiskit , ruohonleikkuut ja renkaanvaihdot. Se on siinä. Osaavat nuo taidot jo teininä.

Kaikki kestää aikansa. Minua edeltävä sukupolvi on esim. istunut syömään vasta, kun miehet ja lapset ovat syöneet, sen mitä jäljelle on jäänyt. Naiset seisoo keittiössä valmiina antamaan lisää ruokaa muiden syödessä. Näin ollut sekä mulla että systerillä anoppilassa, joista toinen ollut syvällä Savossa ja toinen Kymenlaaksossa.

Onko meillä oikeasti kirjoittamassa joku, joka on syntynyt 1800-luvulla?

Olen syntynyt 1967 ja äitini syö vasta kun kaikki muut ovat syöneet. Pohjois-Suomi.

Minun äitini syö keittiön nurkassa. Muu väki ruokapöydän ääressä. Yhä näin. Ei tule pöytään.  Mummoni istui lieden ääressä ja söi siellä.   

Siskonpedissä on tästä sketsi, Pirjo Heikkilä on perheenäiti, joka vähättelee itseään koko ajan. Menee lopuksi itse itselleen valmiiksi tilaamaan ruumisarkkuun makaamaan. Ettei muiden vaan tartte vaivautua.

Oma kokemukseni Ruotsiin muuttaneista on erilainen. He tulivat kesälomalla jopa maatilalle täysihoitoon, makasivat pihalla aurinkoa ottamassa eivätkä osallistuneet mihinkään kotitöihin tai töihin. Ruotsiin muuttaneet eivät tehneet heinää, eivät olleet mukana rakennusprojekteissa ja remonteissa. Tämä auringonotto ja laiskottelu tapahtui samaan aikaan, kun talon isäntäväki oli töissä navetassa karjaa hoitamassa, pellolla heinätöissä ja sisällä laittamassa ruokaa ja siivoamassa.

Vierailija kirjoitti:

Olihan se ihan yleistä, että Ruotsiin menneet tulivat kesäisin kotiin ja tekivät heinää ja olivat mukana rakennusprojekteissa ja remonteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Nyt mulle riitti,läksin huitsun nevadaan koko mökiltä...

AP

Minne lähdit ja miten muut reagoi? Kerroitko lähdöstäsi muille vai lähdit vain vähin äänin? Missä kohtaa tuli mitta täyteen?

Miksi luulette, että ap kirjoitti tuon viestin mökiltälähdöstä? Ei ap ole missään mökillä vaan appivanhempiensa kotona, maalaistalossa.

Mä en kyllä tarkjoittanut että mökiltä lähti, vaan kyselin ihan yleisesti minne lähti ja miten muut reagoi. Aloittaja itse tuossa tuon mökin laittoi. T. tuon kysymysviestin kirjoittanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Nyt mulle riitti,läksin huitsun nevadaan koko mökiltä...

AP

Minne lähdit ja miten muut reagoi? Kerroitko lähdöstäsi muille vai lähdit vain vähin äänin? Missä kohtaa tuli mitta täyteen?

Miksi luulette, että ap kirjoitti tuon viestin mökiltälähdöstä? Ei ap ole missään mökillä vaan appivanhempiensa kotona, maalaistalossa.

Mä en kyllä tarkjoittanut että mökiltä lähti, vaan kyselin ihan yleisesti minne lähti ja miten muut reagoi. Aloittaja itse tuossa tuon mökin laittoi. T. tuon kysymysviestin kirjoittanut

En usko, että se oli alkuperäinen ap. Kunhan joku heitti. Ois kyllä kiva, jos ap ehtisi raadannan jälkeen vaikka päivittää fiilikset.

Anoppi on fiksu, haluaa ensin teettää sinullakin töitä, jotta ansaitset sitten ateriat ja yösijan perheinesi. Niin maalla oli tapana jo 1970-luvulla, kun olin lapsena paljon maaseudulla. Eikös se ole kivaa tehdä yhdessä ? 

Anoppi on kielipitkänä odotellut koko kevään vähän siivousapua :)

Suomessa on vanhemilla ihmisillä edelleen käsitys että elämän pitää olla mahdollsimman ankeaa. Hyi saakeli. 

Vierailija kirjoitti:

Kiva ketju, jossa muistutetaan, että juhannus ei ole töitä varten.

Miksi miniä sitten soitti ja kyseli, miksi en ole siivonnut mökkiä heitä varten. Hän joutui aloittamaan torstaina lomansa kantamalla matot ulos, pesemällä lattiat ja siivoamalla hiirenpapanoita. Miksi anoppi ei ole siivonnut mökkiään, kun kerran antoi pojan perheelle luvan mennä sinne lomailemaan. Ikkunatkin oli pesemättä, miten sinne kehtaa ketään kutsua.

Olisi ollut ihan kohteliasta kertoa etukäteen, että mökki on siivottomassa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vanhemilla ihmisillä edelleen käsitys että elämän pitää olla mahdollsimman ankeaa. Hyi saakeli. 

Tämä on niin totta. Mun elämäni uutti täysin eräs ranskankielinen mies, joka näytti minulle että elämä on täynnä nautintoja. Ruoka, juoma, romantiikka, kaunis kesäpäivä, seksi, kauneus, komeus - kaikesta saa nauttia. Hänen vanhempansa käyttävät vanhuudenpäivänsä viinin ja ilonpidon merkeissä. Ei puhettakaan että äiti kyräilisi lieden ääressä ja söisi korkeintaan muiden rippeet! Siivota ehtii myöhemminkin ja elämä on juuri tässä ja nyt. Se mies oikeasti pelasti mut. Iloitaan lyhyestä elämästä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vanhemilla ihmisillä edelleen käsitys että elämän pitää olla mahdollsimman ankeaa. Hyi saakeli. 

Tämä on niin totta. Mun elämäni uutti täysin eräs ranskankielinen mies, joka näytti minulle että elämä on täynnä nautintoja. Ruoka, juoma, romantiikka, kaunis kesäpäivä, seksi, kauneus, komeus - kaikesta saa nauttia. Hänen vanhempansa käyttävät vanhuudenpäivänsä viinin ja ilonpidon merkeissä. Ei puhettakaan että äiti kyräilisi lieden ääressä ja söisi korkeintaan muiden rippeet! Siivota ehtii myöhemminkin ja elämä on juuri tässä ja nyt. Se mies oikeasti pelasti mut. Iloitaan lyhyestä elämästä!!

Siis muutti 😅

Joko jouluruuat on kaikki syöty???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun ihmeitä lisää. Muistan vielä 90-luvullakin, kun naisen tärkein jatkokouluttautumispaikka ja opinahjo oli emäntäkoulu. Se olisi pitänyt suorittaa ennen kaikkea muuta. Ilman sitä ei ollut valmis elämään. Ihme ja kumma kun yhdellekään pojalle ei sanottu, että emäntäkoulu oli ykkönen ja sitten siihen päälle lukiot ja mitä nyt kukakin tykkää. Minullakin oli laatikko, mihin kerättiin kapioita tulevaa avioitumista varten :D

Nyt keksit vahvasti omiasi. 1990-luvulla eienää edes ollut emäntäkouluja.

Minä muistelen, että olisi ollut vielä ihan 90-luvun alussa (olen eri kirjoittaja). Täytyy peuhtoa, olisiko verkossa tietoa asiasta. Voi olla kotitalousoppilaitoksen nimellä tietty, mutta maalla puhuttiin edelleen niistä emäntäkouluina, varsinkin jos niissä oli joku lypsylinja tai vastaava :-)) Vai onko maatalousoppilaitoksissa ollut joku emäntälinja sitten, eli ei traktorilla ajoa mutta kasvimaan harvennusta ja sen sellaista..

Ei niissä ollut 1990-luvulla mitää lyspylinjaa eikä ollut maatalousoppilaitoksessa emäntälinjaa. Voit tarkistaa googlella, mutta noin se meni, emäntäkouluista kirjoittava halusi provosoida, mutta harmillisesti unohti, että oma luulo ei yleensä ole oikeassa.

Miksi emäntäkoulu olisi ollut maatalousoppilaitoksessa? Siellä opeteltiin pyykin pesua, ruuan laittamista ja muita emäntätaitoja. Ei maatalouden töitä. Kesti 6kk ja täälläpäin oli samassa laitoksessa missä koulutettiin silloisia perushoitajia.

Talouskoulu kesti 6 kk ja emäntäkoulu koko lukuvuoden. Näissä oli se ero, että emäntäkoulussa oli myös lehmien ja muun karjan hoitoa, kun taas talouskoulussa oli vain kotitaloustöitä. En tiedä, missä vaiheessa nämä loppuivat, mutta kaverini kävi emäntäkoulun 1980-luvun alussa.

Vielä -90-luvulla oli emäntäkouluja, moni meni sinne ikään kuin välivuodeksi kansanopistojen tapaan...

Äitini yritti vielä 90-luvulla saada minua emäntäkouluun oppimaan niin tärkeitä taitoja...En mennyt, vaan hankin yliopistokoulutuksen ja olen nykyään toimistusjohtaja ja alaisia aika paljon, sekä tulot kohdillaan. Äitini mielestä en ole kunnon naiseksi koskaan tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva ketju, jossa muistutetaan, että juhannus ei ole töitä varten.

Miksi miniä sitten soitti ja kyseli, miksi en ole siivonnut mökkiä heitä varten. Hän joutui aloittamaan torstaina lomansa kantamalla matot ulos, pesemällä lattiat ja siivoamalla hiirenpapanoita. Miksi anoppi ei ole siivonnut mökkiään, kun kerran antoi pojan perheelle luvan mennä sinne lomailemaan. Ikkunatkin oli pesemättä, miten sinne kehtaa ketään kutsua.

Olisi ollut ihan kohteliasta kertoa etukäteen, että mökki on siivottomassa kunnossa.

Ja miksi ihmeessä miniän piti siivota mökki yksin? Mitä se anopin poika teki sillä aikaa?

No niin, juhannuspäivä pulkassa. Aamu oli karmea, mutta kun kaikki saatiin valmiiksi loppupäivä olikin ihan leppoisaa. Ainakin mulle. Tyhjensin kerran astianpesukoneet, joita on kaksi samanlaista. Anoppi ja käly (miehen sisko?) sen sijaan hääri keittiössä iltaan asti, keitteli kahveja, koristeli täytekakkuja, laittoi pikkuleipiä tarjottimille. Iltapäiväkahvilla oli oikeasti kaksi täytekakkua, pitko, kahta kuivaa kakkua ja ne kuuluisat setsemän sorttia pikkuleipiä. (Mä luulin oikeasti, et se oli vitsi, mutta täällä juhlapäivinä ne seitsemän sorttia todella leivotaan ja laitetaan kahvipöytään!) Etiketti on tiukka: kaikkien on pakko ottaa ensimmäiseksi pullapala, ja vasta sitten saa ottaa muuta kahvileipää, mitä nyt haluaakin. Mutta se pullapala on pakollinen. Tosi paha moka, jos käy heti esim herrasväenleivän tai kaneliässän kimppuun...

Ollaan syöty ihan koko päivä: aamiainen seitsemältä, aamukahvit klo 10, juhannusateria klo 13, iltapäiväkahvit klo 16 ja iltapala vielä siihen päälle (pitsaa, miehen veli on muurannut pihalleen pitsauunin).

Jotenkin oudosti kun juhlaruuat oli saatu suurin piirtein valmiiksi, minusta tulikin vieras. Ihan hätisteltiin pois keittiöstä, ei tarvinnut kattaa pöytää, kantaa astioita tai mitään. Loppujen lopuksi ihan mukava päivä. Jännä huomio ruokailusta; kaikki ruuat oli katettu pirttiin (talon isoin huone) pitkälle pöydälle. Ruokapöytiä oli katettu kaksi pirttiin, yksi saliin ja yksi verannalle. Eli kaikki ruokailujat, joita oli 23 eivät syöneet edes samassa huoneessa. Tässä oli ilmeisesti jonkinlainen kummallinen sosiaalinen plaseeraus, salin puolella istuivat appiukon äiti ja tämän sisar sekä joku vanhempi herra, jonka yhteys perheeseen ei ihan selvinnyt minulle, sekä (yllätys, yllätys!) mieheni ja minä! Vähän häkellytti tämä sosiaalinen arvonnousu kyökkipiiasta kunniavieraaksi! Muu porukka istui pirtin kahdessa pöydässä ja lapset verannalla.

Siis ihan jännä ja kiva päivä loppujen lopuksi. Semmoinenkin mukava hetki oli, että anoppi pyysi minut katsomaan kanojaan. Hänellä on parikymmentä kanaa ja kukko sievässä pikkuruisessa kanalassa, eri rotuja, kaikilla nimet jne.

Eli ihan hurja parannus eilisistä fiiliksistä. Olihan noita kaikkia ongelmiakin vielä tänään, lähinnä miehellä, jonka välit sisaruksiinsa on vähän kireät mutta se ei kuulu tähän.

Semmosia. Ap