Kirjoja joista on jäänyt paha olo vuosiksi

Erik Axl Sundin Unissakulkija, Varjojen huone ja Varistyttö

Minusta Hanya Yanagiharan Pieni elämä oli aika ahdistava kirja. Jos aiot lukea sen niin älä lue tätä viestiä, kun voin paljastaa liikaa tapahtumia. Sain sen juuri äsken luettua loppuun ja tämä oli pitkään lukulistalla. Oikeastaan viime keväästä lähtien.  Jotenkin ne kokemukset mitä yksi poika ( kirjassa jo mies) oli kokenut olivat todella raakoja ja muutenkin vaikka hänen elämänsä paranikin vähän niin oli melko sairas myös silloin ja jotenkin pelkäsin kokoajan, että jotain uutta pahaa tapahtuu. Myös kuvaukset viiltelystä olivat aika surullisia. Pahin oli varmaan se, kun hänen kumppaninsa vielä kuoli kolarissa ja kaksi muuta läheistä. En olisi halunnut kaiken päättyvän niin.

Kirjan lukemisen jälkeen tuli sellainen ajatus, että maailmassa tapahtuu oikeasti paljon pahaa ja siinä mielessä kirjan tapahtumat ovat joillekin täyttä totta. Samalla tuli ajatus siitä, että me kaikki kuolemme. Toiset ennemmin ja toiset myöhemmin. Toisia jää myös moni kaipaamaan ja joillakin ei ole ketään. Samalla nousi kuitenkin se ajatus mieleen, että jotkut ihmiset ovat hyviä ja auttavat muita. Ehkä se pelasti kirjan kuitenkin ja samaistuin paljon kirjaan muutenkin ja omat ikävät elämänkokemukset ( tosin hyvin lievät vielä jos kirjaan vertaa) nousivat mieleen. Tärkeintä ehkä on vaan uskoa siihen, että jotkut ihmiset ovat hyviä ja auttavat muita.

Kirja sai minut ajattelemaan surullisia asioita. Yksinäisyyttä, kuolemaa, pahoja ihmisiä, erään läheisen itsemurhaa, omia samantyylisiä ajatuksia etten minäkään selviä elämästä sekä ihan omaan kuolemaan liittyviä asioita kuten sitä, että jos minä kuolen niin kuka minut hautaa kun ei ole läheisiä ja jos niitä ei koskaan olekaan. Olen vasta melko nuori ja pitää oikeasti valita vähän kevyempi kirja seuraavaksi. Olo ei muutenkaan ole ollut mikään niin hyvä joten raskas luettava ei ole se paras. Kuitenkin jotenkin pidinkin kirjasta ja todellakin henkilöiden ystävyys ja se, että auttoivat toisian oli tärkeää. 

Denise Affonco, Elossa kuoleman kentillä

"Elää jatkuvassa nälässä ja nähdä 8-vuotiaan tyttärensä hitaasti kuolevan, voimatta antaa hänelle mitään – voiko suurempaa kidutusta olla?”

Kambodžan historian kolkoimmalla kaudella maassa luotiin pakkokeinoin utooppista agraariyhteiskuntaa. Rahasta luovuttiin, lähes kaikki sairaalat suljettiin, kaupunkilaiset pakkosiirrettiin viljelemään riisiä maaseudulle ja ihmisiä vainottiin ja surmattiin vähäisistäkin syistä. Neljässä vuodessa lähes kolmannes maan väestöstä menehtyi.

Denise Affonçon yksityiskohtaisuudessaan järkyttävä kuvaus punakhmerien terrorista perustuu hänen omiin kokemuksiinsa... "

Rankan tästä tekee erityisesti se, että tämä todella on tapahtunut. Ei ole kenenkään mielikuvituksen tuotetta.

Ehdottomasti American Psycho. Oksettava, kauhea, sairas, ällöttävä, ahdistava. Kaikinpuolin aivan hirveä. Olisi saanut jäädä kirjoittamatta ja lukematta. Ihan kokonaan en pystynytkään lukemaan, oli niin kamala. 

Vierailija kirjoitti:

Siilo ja sen jatko-osat. Hyi.

Hyvä kirja, kamala maailma. 

Christiane F oli kamala jo nuorena, luin sittemmin aikuisena uudelleen ja se oli vielä kamalampi. 

Vierailija kirjoitti:

En muista kirjan nimeä tai kirjoittajaa mutta lastenkirja oli, tai nuorten ... siinä tyttö matkustaa bussilla johonkin, kissa karkaa, tyttö koetetaan  joukkora""a ja lopulta käy ilmi että kissakin on kuollut. Olin jotain 12 tuon lukiessani, nyt olen 40 ja yhä ällöttää.

Hanna ja Mozart? Minun piti lukea tuollainen kirja 7. luokalla...

Kristina Ohlsson, Nukketalo

Kirja oli muistaakseni nimeltään Elossa, se oli tosikertomus lento-onnettomuudesta jossain Andeilla ja ne ihmiset päättivät syötä kuolleitten lihaa selviytyäkseen. Olin silloin nuori ja teki pahaa, kun 80 kiloa painava mies uskoi kuolevansa nälkään ilman kannibalismia. Olin vuosikausia kasvissyöjä sen kirjan lukemisen jälkeen.

Nyt kun ajattelen kokeneena, niin en ehkä niin ehdoton olisi, mutta jotenkin silloin oli maailmassa paljon vähemmän kaikenlaisia kauhuja, niin se otti silloin koville.

Tirlittan lapsena. Ne kotivalot ja kaikki ja lopulta Tirlittan joutui taivaaseen.

Pauline Réage, O:n tarina. Todella rankka ja erikoinen naisen alistamistarina (onneksi ei kuitenkaan perustu tositapahtumiin). Jäi kyllä pitkäksi aikaa mieleen...

M41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

American Psyko

Luokkakaveri näytti pari kohtaa kirjasta lukiossa. Edelleen ahdistaa ajatella, yli 20v myöhemmin. 

Voi jösses. Miehisty!

Vierailija kirjoitti:

Tirlittan lapsena. Ne kotivalot ja kaikki ja lopulta Tirlittan joutui taivaaseen.

Hyvä kun muistutit. Ei ole oikein edes lasten yksinluettava kirja, aikuisen luettava lapselle.

Kun lapsena lukee jotakin traagista, se kelmeys jää asumaan mieleen. Ainiaaksi Tirlittan antirlit.

Vierailija kirjoitti:

Kirja oli muistaakseni nimeltään Elossa, se oli tosikertomus lento-onnettomuudesta jossain Andeilla ja ne ihmiset päättivät syötä kuolleitten lihaa selviytyäkseen. Olin silloin nuori ja teki pahaa, kun 80 kiloa painava mies uskoi kuolevansa nälkään ilman kannibalismia. Olin vuosikausia kasvissyöjä sen kirjan lukemisen jälkeen.

Nyt kun ajattelen kokeneena, niin en ehkä niin ehdoton olisi, mutta jotenkin silloin oli maailmassa paljon vähemmän kaikenlaisia kauhuja, niin se otti silloin koville.

Tuo teos jäi kannibalismikuvausten takia tosiaan nuorena pyörimään pitkään mielessä.

Valituista Paloista teininä luettu Kaikkien Rakkaitteni Puolesta. Mies menettää teininä lapsuudenperheensä keskitysleirillä ja aikusena oman perheensä autokolarissa

Dalton Trumbon Sotilaspoika oli kyllä kauhein lukukokemus koskaan. Kertoo sotilaasta joka on menettänyt taistelussa kuulon, näön, kaikki raajat ja alaleuan eikä pysty kommunikoimaan ja hän hiljalleen päänsä sisällä tajuaa tilanteen. Voin monta päivää pahoin tuon lukemisen jälkeen

Raamattu, mietin onko asiat tapahtunut oikeasti ja ennustaako se tulevaisuutta, kuten esim mikrosirun suhteen

Katzuo Ishiguro: Silmissä siintävät vuoret

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tästä ketjusta poistetaan KIRJOJEN NIMIÄ?

Järjettömintä, mitä tälläkään palstalla on nähty.

Ei kyllä ole poistettu yhtään? Ihan on täydet numerot viesteissä, tämä on 91/91 ellei kukaan kirjoittanut välissä.

Katsoppa tarkemmin, viestisi on 91/138, eli aika monta on lähtenyt.

Ruotsin kielen oppikirjat kouluajoilta.

Raamattu