Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoja joista on jäänyt paha olo vuosiksi
Erilainen muori
18.06.2020 |
Mulla on ainakin jäänyt näistä ihan hirveä olo:
- Anja Snellman: Pelon maantiede (en oikein edes tajua mihin hän pyrki tekstillään)
- P. C. Jersild: Efter floden
Kommentit (160)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kaunis taivas" tms jossa pe do fii lin tap pama pikkutyttö muistelee elämäänsä taivaasta käsin.
Oma taivas, se herätti kyllä ristiriitaisia tunteita. Tarina oli hirvittävän ahdistava, mutta toisaalta tykkäsin siitä miten taivasta ja omaisten tunteita kuvattiin. Poliisi löysi tytön kyynärpään, mutta äiti elätteli silti toivoa että lapsi palaisi elävänä kotiin.
Elokuvaversio oli kyllä uskomattoman kökkö, siinä keskitytään kuvaamaan isää joka yrittää itse ratkoa murhan.
Kirjailijan kannnattaa olla melko tarkkana siinä millaisen lukukokemuksen antaa jottta jos haluaa että lukija valitsee hänen kirjansa mös jatkossa. Pitää olla äksöniä, vauhtia ja vaaarallisia tilanteiiita, enemmän kevyempää viiihdearvoa, koukuttavasti luotu tarina ja ihmiskuvauus joka vastaaa realismia ja tätä päivää.
Älkää naurako mutta Riku Rinteen saa tana kutsuu minua. 15vuotiaana.
Mitä siinä Bim mustakorvassa tapahtuu? Sain sen joskus lahjaksi, mutta joku kertoi minulle, että se on surullinen, joten jätin lukematta. Kaikki koiria koskevat surulliset tarinat saavat minut pois tolaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjailijan kannnattaa olla melko tarkkana siinä millaisen lukukokemuksen antaa jottta jos haluaa että lukija valitsee hänen kirjansa mös jatkossa. Pitää olla äksöniä, vauhtia ja vaaarallisia tilanteiiita, enemmän kevyempää viiihdearvoa, koukuttavasti luotu tarina ja ihmiskuvauus joka vastaaa realismia ja tätä päivää.
Kirjan pitäää melkein heti alusta saakka alkaa virittämään selllaista hämähäkin seittiä jottta ei tule sellaista fiilistä etttä naakaampa tämän kirjan menemään ja valitsen toisen kun tarina selkeästi laaahaa.
Christiane F. Se saksalainen huumetarina. Jäi inhottava ja surullinen olo vielä kauan kirjan lukemisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkekaappi, järjestetty avioliitto, homoseksuaaliaviomies aikana jona homous oli sekä rikos että synti, sopimattomana pidetty rakkaussuhde(valkoinen porvari ja musta palvelija), avioton lapsi...
Toivoin viimeisiin sivuihin asti että perheelle tapahtuisi edes jotain hyvääkin.
Olin 12-vuotias kun näin Katuvarpuset ja luin kirjan kannesta kanteen.
Siitä on 20 vuotta ja edelleen tuntuu pahalta poikien kohtalo.
Vanhemmat vois vähän katsoa nuorisonsa perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trainspotting ja Amerikan Psyko. Luin vielä samana päivänä molemmat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole kirja, mutta uusi Star Wars -trilogia oli minusta todella ahdistava. Prequel-trilogia oli aikanaan vähän kökkö toki, mutta se ei ahdistanut, vaikka loppu olikin väistämättä traaginen. Uusimmassa trilogiassa, tai ainakin The Last Jedissa ja The Rise of Skywalkerissa, oli sen sijaan jokin perin ahdistava pohjavire. En tiedä onko se sitten sitä, että postmodernius ahdistaa. Pystyn kyllä lukemaan ahdistavia postmoderneja kirjoja (esim. Angela Carter), kun olen valmistautunut sellaiseen lukukokemukseen, mutta kun se postmodernius tulee puskista, se ahdistaa...
M41 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
American Psyko
Luokkakaveri näytti pari kohtaa kirjasta lukiossa. Edelleen ahdistaa ajatella, yli 20v myöhemmin.
Oletteko katsoneet leffan? Mä en muista ainakaan ahdistuneeni siitä, mutta ajatelleeni, että onpa hirveetä paskaa. Kirjaa en siis ole lukenut, enkä varmaan uskalla lukeakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä en kirjoista ahdistu, mutta Belinda Bauerin dekkarit kierrän kaukaa.
Kerro lisää. Etsin uusia dekkareita kuunneltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Älkää naurako mutta Riku Rinteen saa tana kutsuu minua. 15vuotiaana.
Liittyykö se siihen dokumenttiin?
Se on muuten youtubessa nähtävissä, jos joku 90-luvun teini tahtoo muistella nuoruutta!
Vierailija kirjoitti:
Puolikas keltaista aurinkoa
Jo Nesbon teokset
Jo Nesbo on mulle sellainen, että pystyn kirjan tai pari lukemaan ja sitten tulee yliannos raakuuttaa ja Harry Holen juopottelua. Pidän kyllä näistä kirjoista, mutta pieninä annoksina. Olen siis vasta pari vuotta sitten aloittanut kahlaamaan sarjaa läpi.
Tom Rob Smith - Lapsi 44. Hyi hitto että oli ahdistava. En edes tiedä miksi luin sen, kun kartan muutenkin kaikkia tuollaisia kirjoja.
Kun olin nuorempi, meille ostettiin kirja, jonka nimi taisi olla Sata sotakohtaloa tms. Olisi ehkä pitänyt arvata, että kuvat voivat olla aika rajuja. Yhdellä sivulla oli kuva irvistävästä, kaatuneesta miehestä. Löin kirjan kiinni, panin hyllyyn enkä ole siihen sen koommin koskenut. Olen ehkä vähän liian herkkä, mutta en vain pysty katsomaan tuollaisia kuvia. Harmi sinänsä, koska ne tekstit olisivat olleet äärettömän mielenkiintoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailijan kannnattaa olla melko tarkkana siinä millaisen lukukokemuksen antaa jottta jos haluaa että lukija valitsee hänen kirjansa mös jatkossa. Pitää olla äksöniä, vauhtia ja vaaarallisia tilanteiiita, enemmän kevyempää viiihdearvoa, koukuttavasti luotu tarina ja ihmiskuvauus joka vastaaa realismia ja tätä päivää.
Kirjan pitäää melkein heti alusta saakka alkaa virittämään selllaista hämähäkin seittiä jottta ei tule sellaista fiilistä etttä naakaampa tämän kirjan menemään ja valitsen toisen kun tarina selkeästi laaahaa.
Jos ittse kirjoitttaisin kirjan, niin jakaisin ja kuvaisin jonkin saman draagisen tapahtuman usena siihen tapahtumaan osalllisena olevan eri tahon näkökulmasta tarinaan. Tämä minusta parempi tapa esittää kirjanomaisesti tarinaa kuin että viljellään sinne tänne summanmutikassa ajatuksia. Kaikilla henkilöillä on oma taustansa, eroavat siinä miten tarkastelevat maaailmaa, mitkä ovaaat syy ja seuraus suhteeet ja millaisia ajatuksia ne herättävät suhteeessa erilaisiiin taustoihin ja milllaisia ajatuksia ne herättävät lukijassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää naurako mutta Riku Rinteen saa tana kutsuu minua. 15vuotiaana.
Liittyykö se siihen dokumenttiin?
Se on muuten youtubessa nähtävissä, jos joku 90-luvun teini tahtoo muistella nuoruutta![/quote
Eikun apua, sotkinko minä nyt nimet! :O Se kirja taisikin olla jokin toinen nimeltään.. toivottavasti edes kirjailija meni oikein .D
Alue: Aihe vapaa
Drew - Vesipuutarhat
odotin koko ajan että kertomuksen tytöllä olisi onnellinen loppu, että saisi elää hyvän elämän pojan kanssa johon ihastui mutta ei se mennytkään niin. Erittäin ajankohtainen, koska myös nykyään uskonnot tulee tielle ja kieltävät ihmisiltä erilaisia asioita turhaan.