Kirjoja joista on jäänyt paha olo vuosiksi

Pitäiiisi varmaan alkaa lukea venäläistä kirjallisuutta koska niissä on enemmän älyllisiä viisauksia. Jotenkiin se kreikkalainen filosofia on enemmän jää hieman pinnalliseksi jossakin mielessä. Venäläisessä kirjallisuudessa kuvaus on paljon tarkempaa ja ihon alle enemmän syöpyväää.

Vierailija kirjoitti:

Pitäiiisi varmaan alkaa lukea venäläistä kirjallisuutta koska niissä on enemmän älyllisiä viisauksia. Jotenkiin se kreikkalainen filosofia on enemmän jää hieman pinnalliseksi jossakin mielessä. Venäläisessä kirjallisuudessa kuvaus on paljon tarkempaa ja ihon alle enemmän syöpyväää.

Taii että se ei ole sellaista yleispätevää viisautta vaan enemmän ihmisen toiminnan kautta tapahtuvaa ja seurauksien kautta psykologista selitttävää, oivaltavaa ja koskettavaa, samaistuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tästä ketjusta poistetaan KIRJOJEN NIMIÄ?

Järjettömintä, mitä tälläkään palstalla on nähty.

Ei kyllä ole poistettu yhtään? Ihan on täydet numerot viesteissä, tämä on 91/91 ellei kukaan kirjoittanut välissä.

Minulle näkyy että viestisi on 91/103, ja mm. oma viestini (Pitkä matka paratiisiin) on poistettu enkä millään keksi miksi.

Hussein al-Maadidi: 361 päivää helvetissä

Amerikkalaiset kiduttavat irakilaisia. Kirja on TODELLA raaka. Ainoa kirja, jonka olen ollut vähällä jättää kesken raakuuden takia. Ja minä olen kuitenkin lukenut paljon kirjoja kansanmurhista yms.

Monen amerikanihailijan olisi hyvä lukea tämä kirja. Voisi se amerikkalaisten palvominen loppua.

Helmi Kekkosen Vieraat. Huom, spoileri! En ollut varautunut siihen, että kirja kuvaa isänsä hyväskikäyttämäksi joutuvan lapsen mökkireissua isän kanssa. Siinä ei muistaakseni ollut rajuja yksityiskohtia, mutta se painostava tunnelma, kun hetken aikaa on mukavaa ja lapsi rentoutuu ja sitten kun myöhemmin isän käytös muuttuu ja lapsi tietää mitä on tulossa... Lukukokemus oli minulle niin ahdistava, että jätin romaanin kesken vuosienkin jälkeen sen muisteleminen ahdistaa. Ehkä se oli se kohtauksen arkisuus ja tieto, että näin varmasti tapahtuu vaikka kuinka monille lapsille koko ajan. Kekkonen on upea kirjoittaja kyllä! 

American psycho. Oli niin ällö että myin sen. Ja vähän inhotti myydä koska silloin joku lukee sen ja toivottavasti ei saa vaikutteita.

Oli se kirjana hyvä, mutta sisälsi kauheita kohtia.

älä silmä pieni katso mitä vain.

Ylitse kaiken varjele sydämesi.

Niklas Natt och dag: 1793

Kazuo Ishiguro: Never let me go

Vierailija kirjoitti:

Lapsena luettu Ruohometsän kansa.

Aikuisena ... ei hitto en muista kirjan enkä kirjailijan nimeä. Saksalainen (?) naiskirjailija. Sinisävyinen kansi, jossa on sammakoita. Pari ostaa talon jostain soiselta alueelta ja tunnelma on tosi painostava läpi kirjan. Heti alussa löytyy joku ruumis. Mies on sekaantunut johonkin ja kostoksi joku tyyppi raiskaa sen naisen väkivaltaisesti aseella uhaten. Kunpa muistaisin nimen, niin voisin varoittaa teitä tästä kirjasta.

Saderomaani! Karen Duva

just kesällä löysin hyllystäni , selailin todetakseni että juuri niin kauhea kuin muistin, ja revin sen paperinkeräykseen...

Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Itkin kuin luin tuota kirjaa, se oli niin surullinen ja raaka. Luulin ensin, että Leijapoika on koskettava, mutta se olikin vasta alkusoittoa kirjailijan seuraavalle teokselle. Valitettavasti kolmannesta, Ja vuoret kaikuivat -kirjasta en juurikaan jaksanut innostua ja sen lukemisessa kesti tosi pitkään.

Karin Slaughter: Hyvä tytär. Kirjailija on kyllä nimensä veroinen. Ekat ehkä 20 sivua ja on jo ammuttu äidin aivot haulikolla pitkin seiniä, tytärtä ammuttu päähän ja haudattu elävältä ja hypätty ajassa tulevaisuuteen, jossa tapahtuu kouluammuskelu. Teki mieli heittää kirja suoraan roskiin lukemisen jälkeen.

Walter Wangerin Kannusjalka. Se on kai satu ja huikea allegoria jostain, mutta minusta se oli ahdistava, oksettava ja ruma kuvaus jossa eläimet käyttäytyivät mielipuolisesti ja tuhosivat toisiaan. Olin varmaan aivan liian nuori lukemaan kirjaa.

En ikinä ole tarttunut toista kertaa kanadalaisen Gaetan Soucyn kirjaan nimeltä Tulitikkutyttö.

Kirja oli sensaatio kun ilmestyi 2000-luvulla. Ja minä tietysti sen luin ekana.

Jos joskus haluaa junamatkan/lentomatkan ajaksi unohtaa ympäristön, siinäpä 'oiva kirja'. Perillä et ole entiselläs.

M i t e n joku voi mielikuvitella tuollaisen kirjan.

Elina Tiilikan Punainen mekko, joka kertoo kirjailijan omakohtaisista kokemuksista prostituoituna nuorena mimminä. Päähenkilön psyyken mureneminen ja kissansa pahoinpitely oli tosi rankkaa luettavaa ja tuo eläimen kohtelu sai mut inhoamaan koko ihmistä vaikka ymmärsinkin, että oireili sairauttaan. Toivon edelleen, että en olisi lukenut koko teosta.

Mykkä huuto.

Ihan loistava kirja, mutta ajatus siitä kauheudesta ja siitä ettei pysty mitenkään ilmiantaa itteensä että on tässä maailmassa, on kauheen painostava.

Lionel Shriverin Poikani Kevin/ We need to talk about Kevin

Liian lyhyt hame.

Nuortenkirja jossa tyttö raiskataan väkivaltaisesti. En muista siitä mitään muuta kuin juuri tuon kohtauksen mutta teininä ahdisti tosi paljon, myös se että kiihotuin siitä haluamattani...

Vierailija kirjoitti:

Christiane F.  Se saksalainen huumetarina. Jäi inhottava ja surullinen olo vielä kauan kirjan lukemisen jälkeen.

Tähän on tullut jatkoa, miten Christian en sitten lopulta kävi. Näin kirjastossa, mutta en lainannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena luettu Ruohometsän kansa.

Aikuisena ... ei hitto en muista kirjan enkä kirjailijan nimeä. Saksalainen (?) naiskirjailija. Sinisävyinen kansi, jossa on sammakoita. Pari ostaa talon jostain soiselta alueelta ja tunnelma on tosi painostava läpi kirjan. Heti alussa löytyy joku ruumis. Mies on sekaantunut johonkin ja kostoksi joku tyyppi raiskaa sen naisen väkivaltaisesti aseella uhaten. Kunpa muistaisin nimen, niin voisin varoittaa teitä tästä kirjasta.

Saderomaani! Karen Duva

just kesällä löysin hyllystäni , selailin todetakseni että juuri niin kauhea kuin muistin, ja revin sen paperinkeräykseen...

Kirjailijan nimi on Karen Duve.