Lue keskustelun säännöt.
Kirjoja joista on jäänyt paha olo vuosiksi
Erilainen muori
18.06.2020 |
Mulla on ainakin jäänyt näistä ihan hirveä olo:
- Anja Snellman: Pelon maantiede (en oikein edes tajua mihin hän pyrki tekstillään)
- P. C. Jersild: Efter floden
Kommentit (160)
Lapsena luettu Ruohometsän kansa.
Aikuisena ... ei hitto en muista kirjan enkä kirjailijan nimeä. Saksalainen (?) naiskirjailija. Sinisävyinen kansi, jossa on sammakoita. Pari ostaa talon jostain soiselta alueelta ja tunnelma on tosi painostava läpi kirjan. Heti alussa löytyy joku ruumis. Mies on sekaantunut johonkin ja kostoksi joku tyyppi raiskaa sen naisen väkivaltaisesti aseella uhaten. Kunpa muistaisin nimen, niin voisin varoittaa teitä tästä kirjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tästä ketjusta poistetaan KIRJOJEN NIMIÄ?
Järjettömintä, mitä tälläkään palstalla on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cprmac McCarthy: Road
Tämä. Grillatut vauvat oli liikaa vaikka synkkä maailmalpun tunnelma ei muuten vaivannutkaan.
Herranjumala, onneksi kerroit, en ikinä katsokaan tuohon kirjaan päin :((((
Omalla kohdallani mm. Amerikan Psyko, yksi kirja jonka nimen olen jo unohtanut mutta jossa oli kaksi sisarusta post-apokalyptisessä maailmassa, Noidan Käsikirja (aivan hirveät pelot jäi siitä lapsena). Muitakin on, mutta en juuri nyt muista.
Nadia Murad: Viimeinen tyttö
Farida Khalaf: Olin I**sin vanki
Lapsena Noidan käsikirja, Bram Stokerin Dracula
Teininä Amerikan Psyko, Trainspotting, Nancy
Aikuisena en muista enää ahdistuneeni mistään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lovely bones(Oma taivas)aihepiirin takia, mutta oli kyllä kauniisti kirjoitettu ja leffakin hyvä. Ei kenenkään lapset(lapsisotilaista). Primo Levin Tällainenko on ihminen ja muutama muukin toisen maailmansodan julmuuksista kertova teos. Mua karmii enemmän tosielämän julmuudet kuin joku kauhueepos, mutta niissäkin toki pelottavia mm. Stephen Kingin jotkut.
En lukenut paljonkaan nuorena ja näin vanhana mikään ei tunnu miltään, niin ei ole tullut pahoja oloja. Nuorena oli hirveän haikea olo Taru sormusten herrasta -trilogian lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä ketjusta poistetaan KIRJOJEN NIMIÄ?
Järjettömintä, mitä tälläkään palstalla on nähty.
Ei kyllä ole poistettu yhtään? Ihan on täydet numerot viesteissä, tämä on 91/91 ellei kukaan kirjoittanut välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dave Pelzar: Pimeän poika. Omaelämänkerta pojasta, jota äiti pahoinpiteli sekä henkisesti että fyysisesti todella julmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä ketjusta poistetaan KIRJOJEN NIMIÄ?
Järjettömintä, mitä tälläkään palstalla on nähty.
Ei kyllä ole poistettu yhtään? Ihan on täydet numerot viesteissä, tämä on 91/91 ellei kukaan kirjoittanut välissä.
Tuota laskuria on muutettu, siitä ei enää näe jos välistä poistuu viestejä. En kyllä itse huomannut poistettuja, vaikka olen muutaman kerran ketjua lukaissut. Mitä kirkojen nimiä on häipynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trilleri Mayday, jossa ohjus tuhoaa ilmanpaineen koneessa ja matkustajat saavat aivovamman. Muutama jää ilmalukoissa ennalleen. Luin nuorena ja ahdisti tapa kuvata vammautuneita.
Karin Fossumin dekkarit. Kirjoitustyyli on ahdistava kun rikoksen ratkaisun sijaan olennaista on kuvailla tapahtumia eri näkökulmista ja rikokset ovat aivan hirveitä. Muutenkin lopetin nordic noirin lukemisen kun tärkeää tuntuu olevan nykyään mahdollisimman puistattava rikokset.
Lapsena myös Noidan käsikirja etenkin kannen takia.
Opiskelin sairaanhoito-oppilaitoksessa 80-luvulla. Löysin monisteita jotka opettaja oli silloin jakanut, valokopioita jostain kirjasta. Oli sarake, jossa oli "heikko ihminen" ja vahva ihminen".
Luettelot ominaisuuksista oli nykypäivän valossa aika puistattavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun Husseinin kirja Prinsessa, joka kertoo rikkaasta mu-sli-miperheestä ja järkyttävästä tyttöjen kaltoinkohtelusta. En saa enää pois mielikuvista sen 5-vuotiaan köyhän egyptiläistytön r-a-is-kausta.
Vierailija kirjoitti:
Kingin "It", yksin yötä kotona olevana teininä jonka piti vielä saunoakin sinä iltana. Olin lukenut Carrien ja Pitkän marssin, enkä tajunnut tämä olevan pahempi. Mielessä kummitteli pitkään huuleton spitaalinen ja lasten ryhmäse""si.
Mulle taas Pitkä marssi ja Juokse tai kuole ovat ne kaksi Kingiä, joihin en pysty kajoamaan enää koskaan. Olen 41.
Luin opiskeluaikana kirjan naisesta, joka joutui seksuaalisen väkivallan uhriksi Jugoslavian sodassa. Muista vieläkin siitä joitain kohtia, vaikka luin sen jotain 15 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Luin opiskeluaikana kirjan naisesta, joka joutui seksuaalisen väkivallan uhriksi Jugoslavian sodassa. Muista vieläkin siitä joitain kohtia, vaikka luin sen jotain 15 vuotta sitten.
Tämä on Slavenka Draculicin Aivan kuin minua ei olisi. Kieltämättä järkyttävä teos.
Omalla kohdalla kaikista surullisin ja ahdistavin oli kuitenkin Maria Peuran On rakkautes ääretön.
Nawal El Saadawin omaelämänkerrallisessa teoksessa - olikohan se nyt nimeltään Eevan kätketyt kasvot - kirjailija kuvailee omaa, lapsuudessa tapahtunutta sukuelinten silpomista sukulaisnaistensa toimesta. Se oli ihan hirveää. Se pienen tytön paniikki, kun hän huutaa kauhuissaan äitiä, kunnes huomaa äidin kasvot siellä muiden joukossa, osallistumassa toimenpiteeseen. Ei varmaan unohdu koskaan, ikävä kyllä.
Oksasen Puhdistuksessa on muutama kohtaus jotka todella toivoisin voivani deletoida muististani.
MInusta tuntuu että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kestän mitään synkkää ja ahdistavaa. Nuorena olin kovasydämisempi tai osasin jotenkin etäännyttää itseni varsinkin fiktiosta. Nykyisin täytyy huolella valikoida mitä luen tai katson telkkarista, ahdistus saattaa muuten jäädä päälle viikkokausiksi.
Kingin "It", yksin yötä kotona olevana teininä jonka piti vielä saunoakin sinä iltana. Olin lukenut Carrien ja Pitkän marssin, enkä tajunnut tämä olevan pahempi. Mielessä kummitteli pitkään huuleton spitaalinen ja lasten ryhmäse""si.