Lue keskustelun säännöt.
Kirjoja joista on jäänyt paha olo vuosiksi
Erilainen muori
18.06.2020 |
Mulla on ainakin jäänyt näistä ihan hirveä olo:
- Anja Snellman: Pelon maantiede (en oikein edes tajua mihin hän pyrki tekstillään)
- P. C. Jersild: Efter floden
Kommentit (160)
Pitkä matka paratiisiin, Leah Chishugi
Nuoren äidin pako Ruandan kansanmurhan keskeltä vauva kainalossa. Olen lukenut paljon traagisia elämänkerrallisia kirjoja, mutta tämä oli ihan erityisen raskas, teki pahaa, tuntui vaikealta lukea eteenpäin, mutta toisaalta oli pakko jatkaa jonkinlaisen jos nyt ei onnellisen niin vähän inhimillisemmän lopun toivossa. Ja tuota kirjaa en tule unohtamaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Astrid Lindgrenin Veljeni Joonatan. Olin noin 12-vuotias ja luokkakaverini suositteli sitä kirjaa. Pidin kirjan kansista ja ajattelin, että vaikka kirja käsittelee kuolemaa, se on varmaan hyvä. Kaikkialla sitä kehuttiin.
Petyin siihen kuitenkin, minusta se oli liian ahdistava.Vähemmän tunnettu kirja, josta ahdistuin, oli Allan W Eckertin The Crossbreed, jonka sain koululaisena joululahjaksi vanhemmiltani. He olivat ajatelleet sen sopivan minulle, koska päähenkilö oli villi kissaeläin ja pidin kissoista. Kirja oli kirjoitettu aika realistisesti ja siinä oli minulle liian raakoja kohtia. En huomannut kirjassa sellaista lämpöä, jonka varassa olisin jaksanut lukea sen loppuun. Jätin kirjan siis kesken.
Siis Veljeni Leijonamieli, ei Veljeni Joonatan.
Portnoyn tauti. En ymmärrä miksi sitä pidetään klassikkona.
Mende Nazer, Orja
Tositarina, ja kuinka monen tytön kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Astrid Lindgrenin Veljeni Joonatan. Olin noin 12-vuotias ja luokkakaverini suositteli sitä kirjaa. Pidin kirjan kansista ja ajattelin, että vaikka kirja käsittelee kuolemaa, se on varmaan hyvä. Kaikkialla sitä kehuttiin.
Petyin siihen kuitenkin, minusta se oli liian ahdistava.
Lindgrenin kirjan nimi on kylläkin Veljeni, Leijonamieli.
Vierailija kirjoitti:
Jänis ulvoo.
Tämä myös, mutta pahin oli salainen päiväkirja eläintiloilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanya Yanagiharan Pieni elämä on aika traumatisoiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astrid Lindgrenin Veljeni Joonatan. Olin noin 12-vuotias ja luokkakaverini suositteli sitä kirjaa. Pidin kirjan kansista ja ajattelin, että vaikka kirja käsittelee kuolemaa, se on varmaan hyvä. Kaikkialla sitä kehuttiin.
Petyin siihen kuitenkin, minusta se oli liian ahdistava.Lindgrenin kirjan nimi on kylläkin Veljeni, Leijonamieli.
Niin, korjasin sen tuolla yllä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruohometsän kansa oli aika ahdistava vähän toisella kymmenellä olevalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kirja, mutta satuna H.c. Andersenin Pieni Tulitikkutyttö.
Huh, vieläkin tulee pala kurkkun (64v.) Siis miksi lastensadussa pieni tyttö kuolee pakkaseen, kun muut syövät lämpimässä vatsansa täyteen.
Bo, toisaalta, kohta se varmaan kielletään, joku pahoittaa varmaan mielensä (minä?🙄)Itse ahdistun ikuisiksi ajoiksi toisesta Andersenin sadusta, Punaiset kengät, jossa Kirotut kengät pakottavat tytön tanssimaan loputtomasti, jalat katkaistaan mutta kengät ja irtojalat vain jatkavat menoaan. Luin sen ala-asteella,vielä näin kolmikymppisenäkin hirvittää.
Samoin, sain 8-vuotiaana Andersenin kootut sadut, siinä oli hieno kuvitus (Grabianski) mutta tuo satu oli kyllä todella painajaismainen. Sitä ei unohda koskaan. Olen kohta 60.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bim mustakorva
Puhdistus (Oksanen)
Tie (McCormack )
Meidän piti lukea toi Bim koulussa! Vieläkin muistan selkäsaunan yhteydessä syntyneet verimakkarat ihoon. Miten hitossa tuollaisia luetutettiin herkillä teineillä??
En muista kirjan nimeä tai kirjoittajaa mutta lastenkirja oli, tai nuorten ... siinä tyttö matkustaa bussilla johonkin, kissa karkaa, tyttö koetetaan joukkora""a ja lopulta käy ilmi että kissakin on kuollut. Olin jotain 12 tuon lukiessani, nyt olen 40 ja yhä ällöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Cprmac McCarthy: Road
Tämä. Grillatut vauvat oli liikaa vaikka synkkä maailmalpun tunnelma ei muuten vaivannutkaan.
Twin Peaks- Laura Palmerin päiväkirja.
Sofi Oksasen Baby Jane.
William Golding: Kärpästen herra.
Piti lukea yläasteella ja katsottiin vielä kirjasta tehty elokuva päälle. Joo on älykäs kirja ja yhteiskuntakriittinen jne jne mutta myös karmiva ja ällöttävä. Muistan epämääräisesti kohdan jossa kuvailtiin kallon halkeamista ja siitä lähtevää ääntä ja vuotavaa verta. Jäi ahdistamaan pitkäksi aikaa.
"Kaunis taivas" tms jossa pe do fii lin tap pama pikkutyttö muistelee elämäänsä taivaasta käsin.
Vierailija kirjoitti:
En muista kirjan nimeä tai kirjoittajaa mutta lastenkirja oli, tai nuorten ... siinä tyttö matkustaa bussilla johonkin, kissa karkaa, tyttö koetetaan joukkora""a ja lopulta käy ilmi että kissakin on kuollut. Olin jotain 12 tuon lukiessani, nyt olen 40 ja yhä ällöttää.
Muistan tuon kirjan! "Rakas Mozart". Ihan kauhea kyllä oli ja ahdisti aina kun se näki kirjaston hyllyssä.
Stephen Kingin "Carrie", tytön äiti oli hirviö ja luokkakaverit oikeaa koulukiusaajien aatelia.
Astrid Lindgrenin Veljeni Joonatan. Olin noin 12-vuotias ja luokkakaverini suositteli sitä kirjaa. Pidin kirjan kansista ja ajattelin, että vaikka kirja käsittelee kuolemaa, se on varmaan hyvä. Kaikkialla sitä kehuttiin.
Petyin siihen kuitenkin, minusta se oli liian ahdistava.
Vähemmän tunnettu kirja, josta ahdistuin, oli Allan W Eckertin The Crossbreed, jonka sain koululaisena joululahjaksi vanhemmiltani. He olivat ajatelleet sen sopivan minulle, koska päähenkilö oli villi kissaeläin ja pidin kissoista. Kirja oli kirjoitettu aika realistisesti ja siinä oli minulle liian raakoja kohtia. En huomannut kirjassa sellaista lämpöä, jonka varassa olisin jaksanut lukea sen loppuun. Jätin kirjan siis kesken.