Lue keskustelun säännöt.
Käyttämättömät, autioituvat talot ja mökit
Omistatko talon tai mökin joka on tyhjillään? Tai tunnetko jonkun joka omistaa? Kiinnostaisi kuulla syitä siihen, miksi rakennuksia jätetään hoitamatta ja hiljaa paikalleen rapistumaan. Eikä ole tarkoitus arvostella ketään. On vain sääli nähdä etenkin maaseudulla kulkiessa kerta toisensa jälkeen selkeästi hylättyjä rakennuksia. Niistäkin kai pakolliset kulut juoksee kokoajan ja arvokin tippuu mitä pidempään on hoitamatta. Pelkääkö ihmiset että joutuvat vastuuseen jos talosta löytyykin vaikka hometta? Kyllähän rakennuksia voi myös myydä pelkän tontin hinnalla / purkukuntoisena. Entä onko joku kohdannut sitä, että välittäjät eivät halua ottaa kohdetta myytäväksi? Olisi mielenkiintoista lukea keskustelua, kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta. :)
Kommentit (736)
Vierailija kirjoitti:
Yksi viimevuosien trendi on ollut se, että kaupunkilainen nuorehko mies ostaa huonokuntoisen max. 10000 euron talon syrjästä ja alkaa kasvattaa siellä kannabista.
Jos hoitavat asiansa hiljaa, niin saavat olla rauhassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyjien käsitys "pilkkahinnasta" on erittäin pielessä. Ei täällä ainakaan mitään ole esim. kymppitonnilla myynnissä, ja maalta olen etsimässä tonttia.
Mielestäni lähes kaikissa vanhoissa taloissa on lähes kymppitonni liikaa hinnassa.
Etsiskelen juuri. En ole "tinkijä" mutta en vaan uskalla ostaa jotain nelkytluvun lautahökkeliä viidelläkymmenellä tuhannella, vaikka kuinka olisi kiva tontti. Koska tarkoitus on juuri kunnostaa se talo eikä purkaa ja rakentaa uutta.
On kuulkaas liikaa hinnassa, ja kenen vika? Minäpä kerron: Meillä olisi myytävänä tunnetussa pesäpallopitäjässä liki keskustaa okt, jonka hinnassa on ilmaa ihan vain siksi, että jouduttiin ottamaan itse kaukana asuvina siihen paikallinen välittäjä. Se s...nan julli ei suostunut (!) myyjän pyyntöihin pyyntihinnan alennuksesta. Liki vuosi sitä "myyntiä" katseltiin, aneltiin ilman vastausta hinnanalennusta ja lopulta laitettiin sitten kengän kuvaa perseeseen.
Nyt minulle todellakin yllättäen sama tyyppi on toista kertaa remmissä eikä todellakaan minun luvallani. Hinta on nyt "peräti" kymppitonnin alempi eikä se silläkään tule menemään kaupan, kulut vain juoksee. Tarkoitus olisi päästä talosta ihan niin kuin eroon. On vielä tiiltä, niin ei voi lahjoittaakaan vaikka palokunnalle.
Että siinäpä sitten märkänee, kunnes jollain keinolla saan sen tyypin taas uudelleen käräytettyä väärinkäytöksistään, jolloin tällä kertaa välityssopimukseen nimmarinsa vääntäneen henkilönkin uskoakseni täytyy tajuta pelin henki.
En olisi ikinä uskonut itse isossa kaupungissa asuvana, että tällaistakin kivaa voi olla maalla. Älkääkä kysykö minulta, miksi välittäjä toimii nöän. Ilmeisestikin ihan vain piruuttaan tai sitten jonkin perinnöllisen hulluuden takia. Ehkä minun isoisäni on joskus potkaissut hänen isotätinsä koiraa tai on saanut vihiä siitä, että inhoan hänen edustamaansa lahkoa. Kuka tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Pitäisi olla kylällä elinkeinotoimintaa muutenkin, että infra pyörisi, mm. se kyläkauppa.
Kuvitellaan, että valtio alkaisi tukea tätä toimintaa jotenkin.
Pitäisi olla takeet kokonaisten kylien noususta jaloilleen vastoin vuosikymmeniä jatkunutta ja viime vuosina kiihtynyttä kaupungistumiskehitystä.Aikamoinen riskisijoitus valtiolta.
Sanoisin, että löisi vetoa kuolleen hevosen puolesta.
Mielestäni valtio, tai kunnat, ihan miten se nyt järkättäisiin, voisivat ihan hyvin kokeilla mitä tapahtuu jos muutama talo jostain vielä elävän kylän lähettyviltä lunastetaan ja kunnostetaan, (ajatukseni oli että suureksi osaksi oppilastyönäytteinä) ja huutokaupataan tai vuokrataan kunnan kesämökeiksi. Ei tietenkään mitään metsäsuolla lahoavaa latoa valittaisi tähän projektiin.
Tässä olisi monta hyvää puolta. Lunastus tehtäisiin myyjälle helpoksi eikä tarvitsisi pelätä että joku yksityinen alkaa oikeudessa tapella jostain homeisesta seinäpurusta. Ostaja taas saisi asiantuntevasti korjatun ja kunnolla kuntotarkastetun talon. Pikkukaupungit ja kylät saisivat lisää asukkaita ja kesäasukkaita.
Suurin osa taloista on 50- luvulla lauta-pururakenreelka tehtyjä ja 60-80- luvulla laajennettuja ja modernisoituja valesokkelisäsiivellä.
Sitten 60-70- luvun valesokkelitaloja.
Melko pommeja varsinkin jos ovat olleet asumatta vuosia.
Idylliset turmelemattomat hirsitalot kuivalla hiekkamaalla ja kookkaiden sokkelikivien päällä ovat perin harvinaisia.
Monta hutia ovat kunnat muutenkin lyöneet, kun ovat lähteneet investoimaan oletettuun asukastulvaan.
En ole italialaisissa maalaiskylissä käynyt, mutta olettaisin näiden lahjoitettavien talojen olevan yksinkertaisia ja kivirakenteisia.
Leudossa ilmastossa ei tarvita kosteutta kerääviä ja homehtuvia eristeitä
Vierailija kirjoitti:
Purkamiseen pitää saada lupa, meidän kunnassa sellaista ei heru, jos ei rakenna uutta tilalle. Purkukuntoisena ei uskalla myydä, koska jos ostaja on paska, niin siitä mahdollisesta homeesta on silti vastuussa.
Ei pidä paikkaansa. Jos myydään purkikuntoisena, niin se todellakin tarkoittaa sitä eli ostaja tietää, että on homeinen, mätä jne.
Vierailija kirjoitti:
[quorte=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Myyjien käsitys "pilkkahinnasta" on erittäin pielessä. Ei täällä ainakaan mitään ole esim. kymppitonnilla myynnissä, ja maalta olen etsimässä tonttia.
Mielestäni lähes kaikissa vanhoissa taloissa on lähes kymppitonni liikaa hinnassa.
Etsiskelen juuri. En ole "tinkijä" mutta en vaan uskalla ostaa jotain nelkytluvun lautahökkeliä viidelläkymmenellä tuhannella, vaikka kuinka olisi kiva tontti. Koska tarkoitus on juuri kunnostaa se talo eikä purkaa ja rakentaa uutta.
On kuulkaas liikaa hinnassa, ja kenen vika? Minäpä kerron: Meillä olisi myytävänä tunnetussa pesäpallopitäjässä liki keskustaa okt, jonka hinnassa on ilmaa ihan vain siksi, että jouduttiin ottamaan itse kaukana asuvina siihen paikallinen välittäjä. Se s...nan julli ei suostunut (!) myyjän pyyntöihin pyyntihinnan alennuksesta. Liki vuosi sitä "myyntiä" katseltiin, aneltiin ilman vastausta hinnanalennusta ja lopulta laitettiin sitten kengän kuvaa perseeseen.
Nyt minulle todellakin yllättäen sama tyyppi on toista kertaa remmissä eikä todellakaan minun luvallani. Hinta on nyt "peräti" kymppitonnin alempi eikä se silläkään tule menemään kaupan, kulut vain juoksee. Tarkoitus olisi päästä talosta ihan niin kuin eroon. On vielä tiiltä, niin ei voi lahjoittaakaan vaikka palokunnalle.
Että siinäpä sitten märkänee, kunnes jollain keinolla saan sen tyypin taas uudelleen käräytettyä väärinkäytöksistään, jolloin tällä kertaa välityssopimukseen nimmarinsa vääntäneen henkilönkin uskoakseni täytyy tajuta pelin henki.
En olisi ikinä uskonut itse isossa kaupungissa asuvana, että tällaistakin kivaa voi olla maalla. Älkääkä kysykö minulta, miksi välittäjä toimii nöän. Ilmeisestikin ihan vain piruuttaan tai sitten jonkin perinnöllisen hulluuden takia. Ehkä minun isoisäni on joskus potkaissut hänen isotätinsä koiraa tai on saanut vihiä siitä, että inhoan hänen edustamaansa lahkoa. Kuka tietää.
Tee välittäjän toiminnasta valitus aluehallintovirastoon (AVI), joka valvoo välittäjien toimintaa. En tosin oikein ymmärrä kuka teidän taloanne allekirjoituksellaan myy jos ette itse myy. Jos välityssopimus on väärennetty, on se jo poliisiasia. Kyllä välittäjän pitää noudattaa asiakkaan toiveita.
T. LKV
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Pitäisi olla kylällä elinkeinotoimintaa muutenkin, että infra pyörisi, mm. se kyläkauppa.
Kuvitellaan, että valtio alkaisi tukea tätä toimintaa jotenkin.
Pitäisi olla takeet kokonaisten kylien noususta jaloilleen vastoin vuosikymmeniä jatkunutta ja viime vuosina kiihtynyttä kaupungistumiskehitystä.Aikamoinen riskisijoitus valtiolta.
Sanoisin, että löisi vetoa kuolleen hevosen puolesta.
En usko, että nykyisen ilmastonmuutos"hysterian" aikana valtio tukisi mitään tällaista toimintaa.
Liikenteen verotus tulee kasvamaan ja ihmiset haluttaisiin keskittää suuriin yksiköihin, jolloin liikenteen aiheuttamat saastepäästöt olisivat pienempiä ja ihmiset käyttäisivät enemmän joukkoliikennenvälineitä.
Ei syrjäseutujen joukkoliikennettä haluta tukea.
Vlitettavsti ne höntsyjalkkikset ja muut vastaavat toimivat ihmisten oma-aloitteisena, ei järjestettynä, toimintana. Jos joku järjestää toimintaa, niin saa järjestää hamaan tappiin asti ja kun ei enää jaksa, niin seuraavaa ei löydy. Harmillista, mutta totta.
Perimme myös ison talon Pohjanmaalta.
Tai isäni ja hänen 2 sisarusta.
Kukaan ei halunnut mennä lomilla, talo purettiin.
Tästä on aikaa yli 20 v. Varmaan 25 v.
Kylässä toimi hetken joku työväenopisto tai joku ja siellä vuosikurssi purki talon. Päätyihin kirjoitettiin aina osat, jokaisessa kulmassa luki joku nrosarja
Osat varastointiin jonnekin kylmävarastoon. Ehkä 15 v sitten osat myytiin ja niistä saatiin hyvät rahat.
Koko maapinta-ala, eli pellon jämä, metsän jämä, kokonaan, käsiteltiin. Kannot revittiin pois. Työssä oli mukana myös alueen 4 H väkeä, kustannus saatiin pidettyä kohtuullisena.
Sitten tämä koko alue aidattiin ja istutettiin täyteen joulukuusen taimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on keskellä metsää lahonnut talo jonne ei mene tietä tai kunnallistekniikka. Viimeksi käyty n 25v sitten, joku vero siitä yhä menee....tontti lienee suunnilleen talon kokoinen, ellei ole sitten jopa muiden mailla, en tiedä.
Itsellä tilanne, että olen pitkien työmatkojen vuoksi katsellut jotain mummonmökkiä tukikohdaksi.
Kun esim karttapaikan sivulta katselee tontteja, ovat ne monesti aika suurpiirteisesti jaettuja: talon kulma voi olla toisen tontilla tai seinä aivan kiinni rajassa. ilmiselvästi joskus on talouskeskus/mökki erotettu kantatilasta ja rajat vedetty niin lähelle taloa kuin vain voitu. Tai sitten aikoinaan naapuri antanut luvan "ei haittaa, pistä siihen vaan"-tyylillä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on keskellä metsää lahonnut talo jonne ei mene tietä tai kunnallistekniikka. Viimeksi käyty n 25v sitten, joku vero siitä yhä menee....tontti lienee suunnilleen talon kokoinen, ellei ole sitten jopa muiden mailla, en tiedä.
No onko teillä joku syy siihen miksi talo on lahonnut sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi viimevuosien trendi on ollut se, että kaupunkilainen nuorehko mies ostaa huonokuntoisen max. 10000 euron talon syrjästä ja alkaa kasvattaa siellä kannabista.
Onko joku tehnyt näin? Uutisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Pitäisi olla kylällä elinkeinotoimintaa muutenkin, että infra pyörisi, mm. se kyläkauppa.
Kuvitellaan, että valtio alkaisi tukea tätä toimintaa jotenkin.
Pitäisi olla takeet kokonaisten kylien noususta jaloilleen vastoin vuosikymmeniä jatkunutta ja viime vuosina kiihtynyttä kaupungistumiskehitystä.Aikamoinen riskisijoitus valtiolta.
Sanoisin, että löisi vetoa kuolleen hevosen puolesta.
Mielestäni valtio, tai kunnat, ihan miten se nyt järkättäisiin, voisivat ihan hyvin kokeilla mitä tapahtuu jos muutama talo jostain vielä elävän kylän lähettyviltä lunastetaan ja kunnostetaan, (ajatukseni oli että suureksi osaksi oppilastyönäytteinä) ja huutokaupataan tai vuokrataan kunnan kesämökeiksi. Ei tietenkään mitään metsäsuolla lahoavaa latoa valittaisi tähän projektiin.
Tässä olisi monta hyvää puolta. Lunastus tehtäisiin myyjälle helpoksi eikä tarvitsisi pelätä että joku yksityinen alkaa oikeudessa tapella jostain homeisesta seinäpurusta. Ostaja taas saisi asiantuntevasti korjatun ja kunnolla kuntotarkastetun talon. Pikkukaupungit ja kylät saisivat lisää asukkaita ja kesäasukkaita.
Oppilastyökin maksaa, ja raaka-aineet ne vasta maksavatkin. Aika iso riski, jos ostajia ei sitten heti järkihintaan ilmaannukaan, kunta joutuu vastaamaan kiinteistön hoitamisesta.
Juttuhan on niin, että talo voi olla vaikka kuinka upea, mutta jos se on huonolla paikalla niin sille ei ole kysyntää. Hyvällä paikalla rupsahtanutkin talo menee kaupaksi. Faijalla on totaalisen rapistunut ja karsea huvila isolla luonnonkauniilla tontilla Suomen suosituimmassa mökkikunnassa. Joka vuosi on tullut ihan reiluja ostotarjouksia kysymättä ja pyytämättä. Faijan suunnitelmissa on joskus purkaa huvila ja rakentaa uusi.
No miksei isäsi ole hyväksynyt ostotarjouksia jos jokatapauksessa purkaisi talon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden tiedän jota omistajat pitävät kylän keskeisellä paikalla ränsistymässä ihan vaan kostona paskoille kyläläisille, jotka kohteli asiattomasti tenavana. Nyt ovat pääseet elämässään pitkälle ja periaatepäätöksenä eivät suostu lapsuudenkotiaan myymään, tai korjaamaan.
Tää on aivan oikein sen jälkeen mitä saivat kestää.
Näitä kusipäisiä kyläläisiä Suomessa riittää. Konekiväärillä olisi käyttöä näihin luusereihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Pitäisi olla kylällä elinkeinotoimintaa muutenkin, että infra pyörisi, mm. se kyläkauppa.
Kuvitellaan, että valtio alkaisi tukea tätä toimintaa jotenkin.
Pitäisi olla takeet kokonaisten kylien noususta jaloilleen vastoin vuosikymmeniä jatkunutta ja viime vuosina kiihtynyttä kaupungistumiskehitystä.Aikamoinen riskisijoitus valtiolta.
Sanoisin, että löisi vetoa kuolleen hevosen puolesta.
Mielestäni valtio, tai kunnat, ihan miten se nyt järkättäisiin, voisivat ihan hyvin kokeilla mitä tapahtuu jos muutama talo jostain vielä elävän kylän lähettyviltä lunastetaan ja kunnostetaan, (ajatukseni oli että suureksi osaksi oppilastyönäytteinä) ja huutokaupataan tai vuokrataan kunnan kesämökeiksi. Ei tietenkään mitään metsäsuolla lahoavaa latoa valittaisi tähän projektiin.
Tässä olisi monta hyvää puolta. Lunastus tehtäisiin myyjälle helpoksi eikä tarvitsisi pelätä että joku yksityinen alkaa oikeudessa tapella jostain homeisesta seinäpurusta. Ostaja taas saisi asiantuntevasti korjatun ja kunnolla kuntotarkastetun talon. Pikkukaupungit ja kylät saisivat lisää asukkaita ja kesäasukkaita.
Oppilastyökin maksaa, ja raaka-aineet ne vasta maksavatkin. Aika iso riski, jos ostajia ei sitten heti järkihintaan ilmaannukaan, kunta joutuu vastaamaan kiinteistön hoitamisesta.
Juttuhan on niin, että talo voi olla vaikka kuinka upea, mutta jos se on huonolla paikalla niin sille ei ole kysyntää. Hyvällä paikalla rupsahtanutkin talo menee kaupaksi. Faijalla on totaalisen rapistunut ja karsea huvila isolla luonnonkauniilla tontilla Suomen suosituimmassa mökkikunnassa. Joka vuosi on tullut ihan reiluja ostotarjouksia kysymättä ja pyytämättä. Faijan suunnitelmissa on joskus purkaa huvila ja rakentaa uusi.
Kyllä, mutta sitten jotkut talot taas sattaisivat olla "menestyksiä" ja tasoittaa menoja. Ajattelin että tätä voisi tukea kuin urheilua, suurin hyöty on yhteishyvä, että maisema ei lahoa käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Pitäisi olla kylällä elinkeinotoimintaa muutenkin, että infra pyörisi, mm. se kyläkauppa.
Kuvitellaan, että valtio alkaisi tukea tätä toimintaa jotenkin.
Pitäisi olla takeet kokonaisten kylien noususta jaloilleen vastoin vuosikymmeniä jatkunutta ja viime vuosina kiihtynyttä kaupungistumiskehitystä.Aikamoinen riskisijoitus valtiolta.
Sanoisin, että löisi vetoa kuolleen hevosen puolesta.
Mielestäni valtio, tai kunnat, ihan miten se nyt järkättäisiin, voisivat ihan hyvin kokeilla mitä tapahtuu jos muutama talo jostain vielä elävän kylän lähettyviltä lunastetaan ja kunnostetaan, (ajatukseni oli että suureksi osaksi oppilastyönäytteinä) ja huutokaupataan tai vuokrataan kunnan kesämökeiksi. Ei tietenkään mitään metsäsuolla lahoavaa latoa valittaisi tähän projektiin.
Tässä olisi monta hyvää puolta. Lunastus tehtäisiin myyjälle helpoksi eikä tarvitsisi pelätä että joku yksityinen alkaa oikeudessa tapella jostain homeisesta seinäpurusta. Ostaja taas saisi asiantuntevasti korjatun ja kunnolla kuntotarkastetun talon. Pikkukaupungit ja kylät saisivat lisää asukkaita ja kesäasukkaita.
Oppilastyökin maksaa, ja raaka-aineet ne vasta maksavatkin. Aika iso riski, jos ostajia ei sitten heti järkihintaan ilmaannukaan, kunta joutuu vastaamaan kiinteistön hoitamisesta.
Juttuhan on niin, että talo voi olla vaikka kuinka upea, mutta jos se on huonolla paikalla niin sille ei ole kysyntää. Hyvällä paikalla rupsahtanutkin talo menee kaupaksi. Faijalla on totaalisen rapistunut ja karsea huvila isolla luonnonkauniilla tontilla Suomen suosituimmassa mökkikunnassa. Joka vuosi on tullut ihan reiluja ostotarjouksia kysymättä ja pyytämättä. Faijan suunnitelmissa on joskus purkaa huvila ja rakentaa uusi.
No miksei isäsi ole hyväksynyt ostotarjouksia jos jokatapauksessa purkaisi talon?
Koska suunnitelmissa on rakentaa paikalle uusi, (sanoi edellinen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyjien käsitys "pilkkahinnasta" on erittäin pielessä. Ei täällä ainakaan mitään ole esim. kymppitonnilla myynnissä, ja maalta olen etsimässä tonttia.
Mielestäni lähes kaikissa vanhoissa taloissa on lähes kymppitonni liikaa hinnassa.
Etsiskelen juuri. En ole "tinkijä" mutta en vaan uskalla ostaa jotain nelkytluvun lautahökkeliä viidelläkymmenellä tuhannella, vaikka kuinka olisi kiva tontti. Koska tarkoitus on juuri kunnostaa se talo eikä purkaa ja rakentaa uutta.
On kuulkaas liikaa hinnassa, ja kenen vika? Minäpä kerron: Meillä olisi myytävänä tunnetussa pesäpallopitäjässä liki keskustaa okt, jonka hinnassa on ilmaa ihan vain siksi, että jouduttiin ottamaan itse kaukana asuvina siihen paikallinen välittäjä. Se s...nan julli ei suostunut (!) myyjän pyyntöihin pyyntihinnan alennuksesta. Liki vuosi sitä "myyntiä" katseltiin, aneltiin ilman vastausta hinnanalennusta ja lopulta laitettiin sitten kengän kuvaa perseeseen.
Nyt minulle todellakin yllättäen sama tyyppi on toista kertaa remmissä eikä todellakaan minun luvallani. Hinta on nyt "peräti" kymppitonnin alempi eikä se silläkään tule menemään kaupan, kulut vain juoksee. Tarkoitus olisi päästä talosta ihan niin kuin eroon. On vielä tiiltä, niin ei voi lahjoittaakaan vaikka palokunnalle.
Että siinäpä sitten märkänee, kunnes jollain keinolla saan sen tyypin taas uudelleen käräytettyä väärinkäytöksistään, jolloin tällä kertaa välityssopimukseen nimmarinsa vääntäneen henkilönkin uskoakseni täytyy tajuta pelin henki.
En olisi ikinä uskonut itse isossa kaupungissa asuvana, että tällaistakin kivaa voi olla maalla. Älkääkä kysykö minulta, miksi välittäjä toimii nöän. Ilmeisestikin ihan vain piruuttaan tai sitten jonkin perinnöllisen hulluuden takia. Ehkä minun isoisäni on joskus potkaissut hänen isotätinsä koiraa tai on saanut vihiä siitä, että inhoan hänen edustamaansa lahkoa. Kuka tietää.
No kyllä välityssopimuksen voi lopettaa. Eikä sopimusta tarvitse tehdä jos ei suostu välittäjän ehdottamalla hinnalla myymään.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Pitäisi olla kylällä elinkeinotoimintaa muutenkin, että infra pyörisi, mm. se kyläkauppa.
Kuvitellaan, että valtio alkaisi tukea tätä toimintaa jotenkin.
Pitäisi olla takeet kokonaisten kylien noususta jaloilleen vastoin vuosikymmeniä jatkunutta ja viime vuosina kiihtynyttä kaupungistumiskehitystä.Aikamoinen riskisijoitus valtiolta.
Sanoisin, että löisi vetoa kuolleen hevosen puolesta.
En usko, että nykyisen ilmastonmuutos"hysterian" aikana valtio tukisi mitään tällaista toimintaa.
Liikenteen verotus tulee kasvamaan ja ihmiset haluttaisiin keskittää suuriin yksiköihin, jolloin liikenteen aiheuttamat saastepäästöt olisivat pienempiä ja ihmiset käyttäisivät enemmän joukkoliikennenvälineitä.
Ei syrjäseutujen joukkoliikennettä haluta tukea.
Vlitettavsti ne höntsyjalkkikset ja muut vastaavat toimivat ihmisten oma-aloitteisena, ei järjestettynä, toimintana. Jos joku järjestää toimintaa, niin saa järjestää hamaan tappiin asti ja kun ei enää jaksa, niin seuraavaa ei löydy. Harmillista, mutta totta.
Koko ajan kehittyy kuitenkin uutta päästeetöntä teknologiaa. Kymmenen vuoden kuluttua maailma toimii eri tavalla. Jotkut haluavat asua kompaktisti kaupungissa, mutta itse kuvittelen asuvani järven rannalla vanhassa uudistetussa talossa. Menen sähköfillarilla kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on keskellä metsää lahonnut talo jonne ei mene tietä tai kunnallistekniikka. Viimeksi käyty n 25v sitten, joku vero siitä yhä menee....tontti lienee suunnilleen talon kokoinen, ellei ole sitten jopa muiden mailla, en tiedä.
Itsellä tilanne, että olen pitkien työmatkojen vuoksi katsellut jotain mummonmökkiä tukikohdaksi.
Kun esim karttapaikan sivulta katselee tontteja, ovat ne monesti aika suurpiirteisesti jaettuja: talon kulma voi olla toisen tontilla tai seinä aivan kiinni rajassa. ilmiselvästi joskus on talouskeskus/mökki erotettu kantatilasta ja rajat vedetty niin lähelle taloa kuin vain voitu. Tai sitten aikoinaan naapuri antanut luvan "ei haittaa, pistä siihen vaan"-tyylillä.
Ei ole itsellä kovin usein vastaan tullut noita joissa rakennukset on epäselvästi rajoilla. Paljon tullut kateltua niitä. Että ei varmaan niin yleistä kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Rahahan se suurin syy on. Ei haluta luopua pilkkahinnalla, vaan mieluummin omistetaan. Omistaminen on monien mielestä kivaa.
Lisäksi tuollainen backup-talo vaikuttaa psykologisesti lievittäen stressiä, tarjoten vaihtoehdon raskaalle kaupunkielämälle, vaikka sitä ei käyttäisikään. Onhan naisillakin vaikka kuinka monta vaatetta kaapissaan, joita ei koskaan käytetä.
Uskon että moni myyjä myös pelkää että parin vuoden kuluttua seuraa joku oikeussotku kun talossa olikin kaikki niin viturallaan.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Pitäisi olla kylällä elinkeinotoimintaa muutenkin, että infra pyörisi, mm. se kyläkauppa.
Kuvitellaan, että valtio alkaisi tukea tätä toimintaa jotenkin.
Pitäisi olla takeet kokonaisten kylien noususta jaloilleen vastoin vuosikymmeniä jatkunutta ja viime vuosina kiihtynyttä kaupungistumiskehitystä.Aikamoinen riskisijoitus valtiolta.
Sanoisin, että löisi vetoa kuolleen hevosen puolesta.
Mielestäni valtio, tai kunnat, ihan miten se nyt järkättäisiin, voisivat ihan hyvin kokeilla mitä tapahtuu jos muutama talo jostain vielä elävän kylän lähettyviltä lunastetaan ja kunnostetaan, (ajatukseni oli että suureksi osaksi oppilastyönäytteinä) ja huutokaupataan tai vuokrataan kunnan kesämökeiksi. Ei tietenkään mitään metsäsuolla lahoavaa latoa valittaisi tähän projektiin.
Tässä olisi monta hyvää puolta. Lunastus tehtäisiin myyjälle helpoksi eikä tarvitsisi pelätä että joku yksityinen alkaa oikeudessa tapella jostain homeisesta seinäpurusta. Ostaja taas saisi asiantuntevasti korjatun ja kunnolla kuntotarkastetun talon. Pikkukaupungit ja kylät saisivat lisää asukkaita ja kesäasukkaita.
Suurin osa taloista on 50- luvulla lauta-pururakenreelka tehtyjä ja 60-80- luvulla laajennettuja ja modernisoituja valesokkelisäsiivellä.
Sitten 60-70- luvun valesokkelitaloja.
Melko pommeja varsinkin jos ovat olleet asumatta vuosia.
Idylliset turmelemattomat hirsitalot kuivalla hiekkamaalla ja kookkaiden sokkelikivien päällä ovat perin harvinaisia.
Monta hutia ovat kunnat muutenkin lyöneet, kun ovat lähteneet investoimaan oletettuun asukastulvaan.
En ole italialaisissa maalaiskylissä käynyt, mutta olettaisin näiden lahjoitettavien talojen olevan yksinkertaisia ja kivirakenteisia.
Leudossa ilmastossa ei tarvita kosteutta kerääviä ja homehtuvia eristeitä
Totta, vaikuttaa että näissä italialaiskylissä talojen seinät ja lattiat ovat pelkkää kiveä.
Mutta tällaiseen kunnan tukemaan entisöintiin valittaisiin ainoastaan niitä yhä vielä kunnostettavissa olevia taloja, ei mitään mätiä valesokkelirivareita.
Oppilastyökin maksaa, ja raaka-aineet ne vasta maksavatkin. Aika iso riski, jos ostajia ei sitten heti järkihintaan ilmaannukaan, kunta joutuu vastaamaan kiinteistön hoitamisesta.
Juttuhan on niin, että talo voi olla vaikka kuinka upea, mutta jos se on huonolla paikalla niin sille ei ole kysyntää. Hyvällä paikalla rupsahtanutkin talo menee kaupaksi. Faijalla on totaalisen rapistunut ja karsea huvila isolla luonnonkauniilla tontilla Suomen suosituimmassa mökkikunnassa. Joka vuosi on tullut ihan reiluja ostotarjouksia kysymättä ja pyytämättä. Faijan suunnitelmissa on joskus purkaa huvila ja rakentaa uusi.