Lue keskustelun säännöt.
Käyttämättömät, autioituvat talot ja mökit
Omistatko talon tai mökin joka on tyhjillään? Tai tunnetko jonkun joka omistaa? Kiinnostaisi kuulla syitä siihen, miksi rakennuksia jätetään hoitamatta ja hiljaa paikalleen rapistumaan. Eikä ole tarkoitus arvostella ketään. On vain sääli nähdä etenkin maaseudulla kulkiessa kerta toisensa jälkeen selkeästi hylättyjä rakennuksia. Niistäkin kai pakolliset kulut juoksee kokoajan ja arvokin tippuu mitä pidempään on hoitamatta. Pelkääkö ihmiset että joutuvat vastuuseen jos talosta löytyykin vaikka hometta? Kyllähän rakennuksia voi myös myydä pelkän tontin hinnalla / purkukuntoisena. Entä onko joku kohdannut sitä, että välittäjät eivät halua ottaa kohdetta myytäväksi? Olisi mielenkiintoista lukea keskustelua, kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta. :)
Kommentit (736)
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Pitäisi olla kylällä elinkeinotoimintaa muutenkin, että infra pyörisi, mm. se kyläkauppa.
Kuvitellaan, että valtio alkaisi tukea tätä toimintaa jotenkin.
Pitäisi olla takeet kokonaisten kylien noususta jaloilleen vastoin vuosikymmeniä jatkunutta ja viime vuosina kiihtynyttä kaupungistumiskehitystä.Aikamoinen riskisijoitus valtiolta.
Sanoisin, että löisi vetoa kuolleen hevosen puolesta.
Mielestäni valtio, tai kunnat, ihan miten se nyt järkättäisiin, voisivat ihan hyvin kokeilla mitä tapahtuu jos muutama talo jostain vielä elävän kylän lähettyviltä lunastetaan ja kunnostetaan, (ajatukseni oli että suureksi osaksi oppilastyönäytteinä) ja huutokaupataan tai vuokrataan kunnan kesämökeiksi. Ei tietenkään mitään metsäsuolla lahoavaa latoa valittaisi tähän projektiin.
Tässä olisi monta hyvää puolta. Lunastus tehtäisiin myyjälle helpoksi eikä tarvitsisi pelätä että joku yksityinen alkaa oikeudessa tapella jostain homeisesta seinäpurusta. Ostaja taas saisi asiantuntevasti korjatun ja kunnolla kuntotarkastetun talon. Pikkukaupungit ja kylät saisivat lisää asukkaita ja kesäasukkaita.
Suurin osa taloista on 50- luvulla lauta-pururakenreelka tehtyjä ja 60-80- luvulla laajennettuja ja modernisoituja valesokkelisäsiivellä.
Sitten 60-70- luvun valesokkelitaloja.
Melko pommeja varsinkin jos ovat olleet asumatta vuosia.
Idylliset turmelemattomat hirsitalot kuivalla hiekkamaalla ja kookkaiden sokkelikivien päällä ovat perin harvinaisia.
Monta hutia ovat kunnat muutenkin lyöneet, kun ovat lähteneet investoimaan oletettuun asukastulvaan.
En ole italialaisissa maalaiskylissä käynyt, mutta olettaisin näiden lahjoitettavien talojen olevan yksinkertaisia ja kivirakenteisia.
Leudossa ilmastossa ei tarvita kosteutta kerääviä ja homehtuvia eristeitä
Totta, vaikuttaa että näissä italialaiskylissä talojen seinät ja lattiat ovat pelkkää kiveä.
Mutta tällaiseen kunnan tukemaan entisöintiin valittaisiin ainoastaan niitä yhä vielä kunnostettavissa olevia taloja, ei mitään mätiä valesokkelirivareita.
Kun raakataan valesokkelitalot(käytännössä kaikki tietyn aikakauden okt:t), muuten matalalla/uponneella perustuksella olevat talot, pilalle remontoidut talot ja epädullisesti sijaitsevat talot jne. niin tarkoin, että riski remontinnepäonnistumisesta on pois suljettu, ovat kohteen harvassa.
Totta tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulkaa vaan maalle, on puhdas ilma ja hiljaista. Koronasta ei huolta, turvavälit taatusti toteutuu.
Tästä kutsusta tein aloituksen pari viikkoa sitten, ei päässyt julkaisuun saakka.
Palvelut pelaa( terveysasema, hammashoito) ym.
Auto pitää olla tai edes mopoauto tai mopo. Traktorillakin pääsee kauppaan,
Ylä-asteikäiset käy kouluakin traktorilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on keskellä metsää lahonnut talo jonne ei mene tietä tai kunnallistekniikka. Viimeksi käyty n 25v sitten, joku vero siitä yhä menee....tontti lienee suunnilleen talon kokoinen, ellei ole sitten jopa muiden mailla, en tiedä.
Itsellä tilanne, että olen pitkien työmatkojen vuoksi katsellut jotain mummonmökkiä tukikohdaksi.
Kun esim karttapaikan sivulta katselee tontteja, ovat ne monesti aika suurpiirteisesti jaettuja: talon kulma voi olla toisen tontilla tai seinä aivan kiinni rajassa. ilmiselvästi joskus on talouskeskus/mökki erotettu kantatilasta ja rajat vedetty niin lähelle taloa kuin vain voitu. Tai sitten aikoinaan naapuri antanut luvan "ei haittaa, pistä siihen vaan"-tyylillä.
Ei ole itsellä kovin usein vastaan tullut noita joissa rakennukset on epäselvästi rajoilla. Paljon tullut kateltua niitä. Että ei varmaan niin yleistä kuitenkaan.
No ehjkä kärjistin, mutta näitä vain on tullut vastaan jonkin verran.
No tämän keskustelun innoittamana katselin alle 20 k€ taloja: esim etuovessa Punkalaitumella puolen hehtaarin tont(e)illa hirsirakenteinen talo 19000€
Kaikki talousrakennukset rajalla, osittain tai kokonaan ulkopuolella tontin. (Karttapaikan mukaan)
tai se, että keskellä maaseutua on 1000 m2 tontti vaikka tilaa olisi ehkä hieman enemmän, eli
ei tuo paljoa haittaa. Mutta jos sen perunamaan haluaa laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtion tulisi auttaa tätä tilannetta jotenkin. Ei ole kenenkään etu että maaseutu autioituu ja lahoaa. Ei kukaan turistikaan tule katsomaan jotain umpeenkasvanutta ryteikköistä metsää. Kuinka moni suomalainen mökkelijäkään haluaa mökkitien varrelle pelkkää risupeltoa?
Ihailen teitä kaikkia jotka olette pelastaneet vanhan talon! Vaatii rohkeutta.
Tämä.
Suomen hiljainen, puhdas maaseutu on sellainen matkailuvaltti, jota ei kovin monessa maassa ole.
Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Haluamme joskus olla hiljaisuudessa ja tehdä asioita käsillämme. Vaikkapa kantaa järvestä vettä sinne saunaan. Keski-Euroopassakin on miljoonia lapsia, jotka eivät ole ikinä tehneet niin.
Olisi varmaan matkailuvaltti 70- luvun pittoreski maalaisyhteisö.
Mutta sitä yhteisöä ei enää saa takaisin, maikka mitä tekisi.
Pikkutilat eivät elätä ketään, elinkeinorakenne ja yhteiskunta on muuttunut niin, että paluuta ei ole.
Näitä yhteisöjä voisi kyllä auttaa palautumaan. Varsinkin nyt etätyöbuumin aikaan. Helsingin yksiön hinnalla saa kauniin järvenrantatalon pikkukaupungista. Minä ainakin haluan mökkikyläni säilyvän elinvoimaisena.
Innostuin vähän tästä 70-luvun kylämeiningistä. Olen itse kotoisin maalaiskylästä joka alkoi pikkuhiljaa kuihtua kun harva kylän lapsista jäi pitämään kotitilaa.
Nämä tyhjilleen jäävät talot voisi vuokrata kotimaisille matkailijoille tai ulkomaisille eksoottista toimintalomaa etsiville.
Kylän koulussa voisi järjestää aktiviteetteja, kentällä höntsyjalkkista yms mitä välitunneilla pelattiin. Kyläkauppa, ravintola. Läheisellä rannalla rantakalatapahtuma, juhannuskokko, uimakoulu..
Pitäisi olla kylällä elinkeinotoimintaa muutenkin, että infra pyörisi, mm. se kyläkauppa.
Kuvitellaan, että valtio alkaisi tukea tätä toimintaa jotenkin.
Pitäisi olla takeet kokonaisten kylien noususta jaloilleen vastoin vuosikymmeniä jatkunutta ja viime vuosina kiihtynyttä kaupungistumiskehitystä.Aikamoinen riskisijoitus valtiolta.
Sanoisin, että löisi vetoa kuolleen hevosen puolesta.
En usko, että nykyisen ilmastonmuutos"hysterian" aikana valtio tukisi mitään tällaista toimintaa.
Liikenteen verotus tulee kasvamaan ja ihmiset haluttaisiin keskittää suuriin yksiköihin, jolloin liikenteen aiheuttamat saastepäästöt olisivat pienempiä ja ihmiset käyttäisivät enemmän joukkoliikennenvälineitä.
Ei syrjäseutujen joukkoliikennettä haluta tukea.
Vlitettavsti ne höntsyjalkkikset ja muut vastaavat toimivat ihmisten oma-aloitteisena, ei järjestettynä, toimintana. Jos joku järjestää toimintaa, niin saa järjestää hamaan tappiin asti ja kun ei enää jaksa, niin seuraavaa ei löydy. Harmillista, mutta totta.
Koko ajan kehittyy kuitenkin uutta päästeetöntä teknologiaa. Kymmenen vuoden kuluttua maailma toimii eri tavalla. Jotkut haluavat asua kompaktisti kaupungissa, mutta itse kuvittelen asuvani järven rannalla vanhassa uudistetussa talossa. Menen sähköfillarilla kauppaan.
Uskon että moni muukin haluaisi näin tehdä. Mutta tuossa edellä kommentoin sitä, että tuleeko valtio tukemaan moista.
Oma perunamaa ja kasvimaa. Marjat omista pensaista tai metsästä ja lihaa kylän hirviporukalta.
Polttopuut metsän omistajilta. Eikun puunpolttohan onkin suuri synti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi viimevuosien trendi on ollut se, että kaupunkilainen nuorehko mies ostaa huonokuntoisen max. 10000 euron talon syrjästä ja alkaa kasvattaa siellä kannabista.
Onko joku tehnyt näin? Uutisissa?
Keski-Suomessa ainakin useampiakin tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omistamme perikunnan mökin. Paikka on tärkeä, mutta minulla ei ole autoa, jolla pääsisin siellä käymään. Haluaisin kovasti. Sisaruksillani taas ei ole aikaa tai halua. Olen yrittänyt pyytää, että menisimme yhdessä edes yhdeksi päiväksi kesässä vanhempiemme rakentamalle mökille, mutta ei heillä ole aikaa.
Yksinäiselle ihmiselle, jolla ei ole autoa eikä auttavia ihmisiä, jotka kuskaisivat, tilanne on kamala. Olen ihminen, jonka kanssa ei jostain syystä haluta viettää aikaa ja jota ei kukaan halua auttaa, päinvastoin. Mutta yksin olet ihminen...
Marttyyri- asenne. Vaikutat raskaalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Yhden tiedän jota omistajat pitävät kylän keskeisellä paikalla ränsistymässä ihan vaan kostona paskoille kyläläisille, jotka kohteli asiattomasti tenavana. Nyt ovat pääseet elämässään pitkälle ja periaatepäätöksenä eivät suostu lapsuudenkotiaan myymään, tai korjaamaan.
Tää on aivan oikein sen jälkeen mitä saivat kestää.
Tämä on aika hyvä veto!
Meidän mökkikunnassa, ihan kylän keskustassa paatipaikalla seisoo pitkä, vanha hirsitalo tyhjänä, verhot riekaleina ikkunoissa, piha kasvaa heinää kainaloihln asti.
Meren rannalla, etelään päin!? Tässä on kans pakko olla jotain kummaa takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökkimme naapuri mökki on ollut tyhjillään yli 15-vuotta. Mökki on saaressa, upea 80 neliöinen hirsihuvila. Mökin omisti lapseton pariskunta, josta mies halvaantui verrattain nuorehkona (n. 60v.). Nyttemmin sen omistaa leski, joka ei raaski paikkaa myydä, mutta ei pääse yksin saareen. Käymme siellä kerran kesässä katsomassa, että paikat ovat suhtkoht kunnossa ja laitamme leskelle kuvia. Lesken poismenoa odotellessa, uudet naapurithan siihen varmasti tulee sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jakamaton kuolinpesä eli talolla on monta omistajaa. Kuolinpesä on haluttu mahdollisesti pitkään pitää jakamattomana.
Ja siinähän ei ole mitään järkeä.
Täällä kotikaupungissani on näitä tyhjillään olevia omakotitaloja.
Yksi joka niitä yhdistää, on se, että ne on jo aikanaan rakennettu luvattoman huonosti. Tehdaspaikkakunta, jossa työläiset rakentelivat eri vuosikymmeninä mökkeröitä itselleen niistä aineksista, joita käsiinsä saivat. Sitten niitä laajennettiin joka suuntaan. Lopputulos on nykysilmin katsottuna usein pelkkää ongelmajätettä. Huonosta ei saa hyvää, vaikka kuinka yrittäisi.
Eivät nämä ole mitään kuivalla mäellä seisovia hirsilinnoja, vaan ahtaille tonteille, huonoihinkin paikkoihin köyhästi koottuja kotteroita, joita on vielä 60-80 -luvuilla pilattu mm. Minerit-levyillä, rumilla ikkunoilla, huonoilla materiaaleilla, jälkikäteen vailla kunnon kosteuseristyksiä tehdyillä kylppäreillä ja vessoilla, hutiloiduilla sähköasennuksilla ja huonoilla perustuksilla.
Ihan liian moni seisoo turhaan vieläkin pystyssä, olisi pitänyt purkaa jo vuosikymmeniä sitten.
Tämän kaupungin kaupunkikuvalle tekisi erittäin hyvää, jos täältä purettaisiin vähintään 200-300 rumaa ja huonosti hoidettua omakotitaloa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei vanhaa taloa voi myydä. suomen "oikeus"järjestelmän mukaan ostajalla on 5 vuotta aikaa pyytää rahansa takaisin tai muuten haastaa oikeuteen, jossa oikeudenkäyntikulut ovat moninkertaiset talon hintaan nähden ja maksaja vaihtuu vuorotellen eri oikeusasteisiin mennessä.
Vierailija kirjoitti:
maata kannattaa omistaa.
joo. helsingin keskustasta jos omistaisi muutama sata hehtaaria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omistamme perikunnan mökin. Paikka on tärkeä, mutta minulla ei ole autoa, jolla pääsisin siellä käymään. Haluaisin kovasti. Sisaruksillani taas ei ole aikaa tai halua. Olen yrittänyt pyytää, että menisimme yhdessä edes yhdeksi päiväksi kesässä vanhempiemme rakentamalle mökille, mutta ei heillä ole aikaa.
Yksinäiselle ihmiselle, jolla ei ole autoa eikä auttavia ihmisiä, jotka kuskaisivat, tilanne on kamala. Olen ihminen, jonka kanssa ei jostain syystä haluta viettää aikaa ja jota ei kukaan halua auttaa, päinvastoin. Mutta yksin olet ihminen...
vaikutat tosiaan ruikuttajalta, jonka kanssa minäkään en lähtisi mmökille. itse pääset sinne kyllä taksilla
meillä on mökki rannalla. Hyvin yksinkertainen, ei mukavuuksia. Ostettiin aikoinaan halpa tontti ja kun sinne piti joku mökki rakentaa, koska oli kaavoitettu siihen käyttöön, rakennettiin sitten yksinkertainen mökki. maan hinta on noussut niin paljon, että siitä saisi nyt hyvät hinnat, etenkin, kun on myös kaunis maisema. Emme vain myy. Maailmassa on liikaa ihmisiä ja väkirikkaimmilta seuduilta on jo loppunut terve viljelymaa (tai sitten se on otettu asumiskäyttöön), vesi on loppumassa myös niiltä seuduilta. Tämä johtaa ihmisten uusvaellukseen, halusimme tai emme, ihmismassat lähtevät liikkeelle, joko kertarysäyksellä tai sitten vähitellen ja siitä saa kaikki elinkelpoiset maat uusia asukkaita itselleen - myös suomi. tämä johtaa siihen, että nyt autioituva maaseutu saa uusia asukkaita. Sitä ei kai kukaan tiedä, että käykö niin, että nykyisiä suomen mittakaavassa suuria kaupunkeja alkaakin asuttaa uussuomalaiset ja vanhasuomalaiset sitten pakenevat liiallista väestörunsautta takaisin tilavammalle maaseudulle, sillä ei ole väliäkään, mutta siinä yhteydessä maata taas tarvitaan - ja jos itse sellaista omistaa, niin se on pelkästään positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Naapurissamme on pihi omistaja ja toisella puolella riitaisa suku, joten talot rapistuu.
Meillä myös näin. Asumme kasvukeskuksen kupeessa ja tonteista saisi hyvän hinnan, mutta tosiaan riidat estää toisessa naapurissa kaiken päätöksenteon ja toisessa naapurissa omistaja toivoo että tulevaisuudessa tontin arvo nousee edelleen eli panttaa sitä ja homeista mörskää varmaan maailman tappiin asti.
Meillä on tyhjä rantamökki noin 2000 neliön tontilla, Etelä-Suomessa, "ns. oikealla puolella" rantaa. Itse asutaan naapurissa. Mietitty sen myyntiä, mutta pelottaa millaiset naapurit saataisiin, kauhukuvia on kuultu. Nyt on mukavaa porukkaa naapureissa, samanhenkisiä, rauhallisia ja mukavia, toki juhlitaan kun siihen on aihetta, mutta senkin voi tehdä fiksusti ja eletään normaalia elämään, ei mitään ylimääräistä hissuttelua.
Suosittelen seuraamaan jos autiotalot kiinnostavat:
https://m.youtube.com/channel/UCCfxJftLKTn6RMUnDhhySDA
Min ymmärrän, että joku kesämökki voi jäädä lahoamaan jonnekin, mutta mikä saa ihmiset hylkäämään vanhoja maatiloja ja huviloita?
Meilläkin on Vihdissä naapurina komea vanha huvila ulkorakennuksineen järven rannalla, jossa viimeksi on nähty joku 70-luvulla. Nykyään piha kasvaa puskaan ja katosta tiiletkin ovat alkaneet mennä. Pelkän tontin arvo on varmaan jo satoja tuhansia, joten mikä tuon voi selittää??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden tiedän jota omistajat pitävät kylän keskeisellä paikalla ränsistymässä ihan vaan kostona paskoille kyläläisille, jotka kohteli asiattomasti tenavana. Nyt ovat pääseet elämässään pitkälle ja periaatepäätöksenä eivät suostu lapsuudenkotiaan myymään, tai korjaamaan.
Tää on aivan oikein sen jälkeen mitä saivat kestää.
Kerro lisää, mutta paikkakuntaa eikä edes maakuntaa tarvitse kertoa. Mitä se kyläläisiä haittaa, jos yksi talo lahoaa keskellä kylää?
Eri, mutta ymmärrän hyvin, että kyläläisiä harmittaa. Täällä Itä-Suomessa ainakin on paljon pieniä henkitoreissaan kituvia paikkakuntia, joihin yritetään epätoivoisesti houkutella kaikki mahdolliset muuttajat, ketä vaan olisi tulossa. Autiotalot keskellä kylää käännyttää uteliaat kodinetsijät tehokkaasti. Vähän sama kuin tyhjät liiketilat pikkukaupungin keskustassa. Imago on kaikki kaikessa.
Kun raakataan valesokkelitalot(käytännössä kaikki tietyn aikakauden okt:t), muuten matalalla/uponneella perustuksella olevat talot, pilalle remontoidut talot ja epädullisesti sijaitsevat talot jne. niin tarkoin, että riski remontinnepäonnistumisesta on pois suljettu, ovat kohteen harvassa.