Poika ja miniä pahoina, kun sanoin etteivät heidän lapset ole tervetulleita kesäpaikkaamme.
Minulla on ihana mökki saaristossa, jossa vietän suurimman osan kesää. Kulkuyhteydet ovat hankalat, mökki ei ole suuren suuri (olo/takkahuone, ruokahuone ja baarikeittiö, kaksi makuuhuonetta ja lasitettu veranta sekä terassia, jossa mm ulkotakka ja kesäkeittiö. Rantasauna ja laituri veneille.
Poikani ja hänen vaimonsa haluavat tulla mökilleni pariksi kolmeksi viikoksi heinäkuussa. Sanoin, että ei käy, heillä kolme pientä lasta, nuorin vasta vauva. En jaksa lasten riehumista ja huutoa. Haluan keskittyä omiin juttuihin ja olla rauhassa. Saari ei ole sopiva paikka pienille lapsille, siellä ei ole leikkipaikkoja eikä tekemistä. Lisäksi mainitsin vielä koronan syynä, mutta tosiasia on, että meluavat pikkulapset ahdistaa jo ajatuksenkin tasolla.
Poika veti erityisesti herneen nenään, kun ei voi tulla ”omaan” saareen. Sori, mun se on.
Kommentit (401)
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas tilanne on se, että anoppi kutsuu mökilleen mutta emme halua mennä. Niin tai näin, aina on joku asia jonkun mielestä huonosti.
Älkää menkö, sitä anoppisikin toivoo. Kohteliaana ihmisenä kutsuu. Vanhat ihmiset ovat sellaisia.
2-3 viikkoa ”vieraana”, vaikka oma poika onkin, on liian pitkä aika. Pidennetty viikonloppu , 3 yötä, olisi riittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä ajatus lähtee jos on omat kakarat saanut aikuisiksi niin olisi velvollinen seuraavan neljännes vuosisadan tiinapettereitä hoitamaan? Ei mene jakeluun. Ei pidä tehdä katrasta ja odottaa muiden hoitelevan ne. Kun tulee vanhemmaksi ei jaksa huutoa ja riehumista.
Huutoa ja riehumista? Kaikki eivät ole yhtä onnettomia kasvattajia kuin sinä. Tyypillistä av-logiikkaa, eli itsensä kautta yleistetään koskemaan kaikkia.
Lapset huutaa ja riehuu, ja se on normaalia lasten käytöstä.
2-3 viikon kyläily kuulostaa ahdistavan pitkältä. Mummo menee mökille rentoutumaan, en ymmärrä miten kukaan voi siitä suuttua? Poika perheineen voi hankkia oman mökin. Ihan eri asia on parin kolmen päivän kyläily.
Vierailija kirjoitti:
Ottipa silmään tuo: "ei ole leikkipaikkoja ja tekemistä lapsille".
Aikuiset taas rajaamassa lasten mielikuvitusta. Kyllä muksut saa leikin aikaiseksi missä vaan, kunhan antaa toteuttaa. Eikä kuuntele natinoita "tylsää, ei ole mitään tekemistä" Välillä saa tylsää ollakin ja tekemättömyyttäkin, silti ei sanella päältä päin missä ja miten pitää leikkiä.
Kun lapsi sanoo, että on tylsää, niin se miniä toteaa, että "mene kysymään mummilta jotain tekemistä". Eli isoäidille "virikkeetön saari" on synonyymi kokoaikaiselle lastenhoidolle.
Vierailija kirjoitti:
mun vanhemmat on kans tälläsiä "emme ole käytettävissä lapsenvahteina, meillä on oma elämä" -ihmisiä. Silti alkoi hirveä ulina, kun ilmoitin, etten aio lapsia hankkia, kun ilman tukiverkkoja en nää siinä järkeä. Tähän lienee vielä hyvä mainita, että laman lapsena olen käytännössä kasvanut isovanhempieni nurkissa, kun vanhempien piti aina tehdä töitä. Mutta kun ne pienet olis niin kivoja....kunhan niitä ei tarvitse hoitaa.
Kunhan esittävät. Se nyt vaan kuuluu asiaan. Oikeasti ovat erittäin tyytyväisiä, kun pääsevät pälkähästä. Tietävät, että et pärjäisi ja joutuisivat joka tapauksessa auttamaan.
Onneksi mä saan olla juhannuksen ilman anoppia, jouluna on pakko sitä hetken jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse mummina en kyllä kieltäisi lasteni perheiden vierailua kesämökille. Jos haluavat tulla, uskon heidän huomaavan pian, miten vaikea pienten lasten kanssa elämä saaressa ilman mukavuuksia on. Mutta antaisin heille mahdollisuuden, jos teillä on ylimääräinen huonekin heille nukkumiseen. Aika tiukkis olet, jos et tuollaista siedä. Jäähän sinulle kuitenkin pitkä kesä nauttia hiljaisuudesta ja omasta rauhasta.
Etkö halua tutustua lastenlapsiisi?
Mitä tutustumista vauvaan on? Rääkyy, syö ja nukkuu, siinä sitä tutustumista. Eiköhän isoäiti muista sen ajan turhankin hyvin oman lapsensa/omien lapsiensa osalta.
Jännä, kun täällä usutetaan elämään omaa elämäänsä eli ottamaan avioero, kun joku kolmekymppinen on kyllästynyt puolisoonsa ja kun lempi ei enää kuki kuten puolen vuoden jälkeen, mutta viisi-kuusikymppinen isoäiti ei saisi elää omaa elämäänsä kuten itse haluaa. Jänniä ovat nämä nuorempien ihmisten ajatukset. Ovatkohan samaa mieltä, kun itse ovat viisi-kuusikymppisiä? Aika näyttää - todellakin.
No et ole ainakaan isoäiti kun tuollaista kirjoitat!
Olen mummi ja osallistun mielelläni lasteni perheiden elämiin. Autan heitä, sillä toki muistan, että pienten lasten vanhempana oleminen ei ole aina pelkkää juhlaa. Ajattelen, että vaikka olen jo iäkäs, voin antaa oman panokseni helpottaakseni nuoremman polven elämää. Olen jo eläkkeellä, joten minulle jää kyllä aikaa lepoon ja omaan rauhaan. Toki ymmärrän sen, että jos isovanhemmat ovat vielä työelämässä, niin siitä omasta lomasta pitää voida nauttia ja levätä kunnolla ja ei ehkä jaksa monen viikon lastenlasten vierailuja.
Se vain, että miten sen ilmaisee, on tärkeää. Asian voi sanoa nätisti, en itse ainakaan töksäyttäisi kieltoa, vaan keskustelemalla perustelisin asian. Suhde lastenlapsiin on ainutlaatuinen, en uhraisi sitä typerään riitelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut omilleni, että vain yhden yön vierailut ovat mahdollisia. Ja silloinkaan emme hoida lastenlapsia, vaan se on vanhempien työ. Ulos menevät moneksi tunniksi päivällä, että saamme levätä hiljaisuudessa.
Eikö tässä tilanteessa oli helpointa tehdä päivävierailuja puolin ja toisin? Lastenne perheille rasite tulla teille yöksi ja teillä se että tunkevat teille vaikka ette selvästi halua. Tai soitella, viestitellä yms.
Viestistä saa sen kuvan että oikeasti ette halua heitä ainakaan yöksi. Ja lapset taitavat tulla myös vain siksi "että niin kuuluu tehdä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä voit miettiä tuota, kun makaat hoitokodissa vaipoissa odottaen lapsia ja lastenlapsia vierailulle.
No vähän voisivat miettiä haluaako mummo heitä kolmeksi viikoksi mökilleen. Eiköhän vaikka viikonlopu riittäisi.
Eri asia on, jos mummu haluaisi neuvotella asiasta ja ehdottaisi esimerkiksi 3-4 päivän vierailua, eikä asettaisi totaaliporttikieltoa omalle lapselleen ja lapsenlapsilleen.
Jos joku noin tekee, ansaitsee tosiaan hoitokodissa hautua yksin vaipoissaan.
Menevätkö nämä vaipoista höpöttävät säännöllisesti hoitokotiin vanhustensa vaippoja vaihtamaan?
Olen juuri saanut lapset aikuisiksi ja muuttaneeksi kotoa. Tapaamme usein ja pidetään yhteyksiä ja autetaan kuka apua tarvitsee. Mutta: kesällä haluamme miehen kanssa viettää vihdoinkin aikaa kahdestaan, ei vaatimuksia, ruuan hamstraamista, heräämisiä, velvollisuuksia, vahtimista. Olemme sen ansainneet ja kertoneet lapsillemme ja heistä ihan ymmärtettävää ja ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut omilleni, että vain yhden yön vierailut ovat mahdollisia. Ja silloinkaan emme hoida lastenlapsia, vaan se on vanhempien työ. Ulos menevät moneksi tunniksi päivällä, että saamme levätä hiljaisuudessa.
Eikö tässä tilanteessa oli helpointa tehdä päivävierailuja puolin ja toisin? Lastenne perheille rasite tulla teille yöksi ja teillä se että tunkevat teille vaikka ette selvästi halua. Tai soitella, viestitellä yms.
Viestistä saa sen kuvan että oikeasti ette halua heitä ainakaan yöksi. Ja lapset taitavat tulla myös vain siksi "että niin kuuluu tehdä".
Asuvat 400 km päässä ja tulevat kotiseudulle katsomaan kavereitaan ja hoidattamaan lapsiaan meillä. Oli pakko tehdä selväksi, että emme jaksa sellaista. Emme enää jaksa itse matkustaa ja olemme sairaita ja huonoja nukkumaan. Yhden yön valvomisen vielä jaksaa, muttei pitempää. Skypetämme ja viestittelemme jo nyt.
Olisit sanonut että tulkaa vaikka viikonlopuksi, antanut listan mitä pitää tuoda ja jatkanut omaa elämääsi siellä ollenkaan passaamatta. Kun huomaavat ettei vastassa ollutkaan täysihoitohotelli ja koko ajan saa vahtia ettei lapset huku niin eivät varmaan tule toista kertaa;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä voit miettiä tuota, kun makaat hoitokodissa vaipoissa odottaen lapsia ja lastenlapsia vierailulle.
Mitä helvettiä!? Tuossa vaiheessa ei ole enää väliä, kuka siinä kuolinvuoteen vierellä seisoo, tai ei seiso.
Järjetöntä vetää aina äärirajoille ja dramatisoida yksinkertisia asioita. Pidä tunkkis!
Silloin sillä vasta onkin väliä. Pahasti muistisairaskin voi tuntea läheisimmän ihmisen.
En tarkoita että ap:n pitäisi ottaa mökilleen vieraita viikkokausiksi.
Suomalaiset varmasti ovat yksi maailman lapsivihamielisimmistä ja vähiten perhekeskeisistä kansoista. Ei ihme, että tyytymättömyys, yksinäisyys, vanhusten itsarit, kaikkien ikäryhmien mielenterveyssairaudet ovat erittäin yleisiä. Ja tuo vuosikymmeniä jatkunut vasemmiston feministimädätys, missä nainen elää vain itseään varten vaikka olisi perheellinen, tuottaa näitä muualla maailmassa käsittämättömiä naistyyppejä, joille pari viikkoa omien lasten ja lastenlasten kanssa on ihan hirveä ajatus. Puistatatatte minua.
N46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä ajatus lähtee jos on omat kakarat saanut aikuisiksi niin olisi velvollinen seuraavan neljännes vuosisadan tiinapettereitä hoitamaan? Ei mene jakeluun. Ei pidä tehdä katrasta ja odottaa muiden hoitelevan ne. Kun tulee vanhemmaksi ei jaksa huutoa ja riehumista.
Huutoa ja riehumista? Kaikki eivät ole yhtä onnettomia kasvattajia kuin sinä. Tyypillistä av-logiikkaa, eli itsensä kautta yleistetään koskemaan kaikkia.
Lapset huutaa ja riehuu, ja se on normaalia lasten käytöstä.
Ei ole! Se on adhd-meininkiä ja siihen saa lääkkeitä.
Minä olin pienenä rauhallinen ja hiljainen. Ennen kaikkea tykkäsin istua jossain sohvannurkassa ja lukea (opin lukemaan ihan itsekseni 3-vuotiaana) tai leikkiä barbeilla tai paperinukeilla. Pihalla pyöräilin tai leikin esteratsastajaa (hevoskirjojen mukaan, tietty) tai keinuin narukeinullani. Kavereita minulla oli mukana korkeintaan pari kappaletta kerrallaan, koska en voinut sietää huutamista ja riehumista, enkä voi sitä sietää vieläkään.
Jos omat lapsesi huutavat ja räyhäävät tai itse olet ollut sellainen, älä yleistä äläkä väitä huonoa kasvatusta luonnolliseksi olotilaksi. Se ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Onko se niin, että kun tulee isovanhemmaksi, niin oma elämä loppuu jälleen kerran, ja täytyy jaksaa kuunnella ja hyysätä lapsenlapsia aina ja niin pitkiä aikoja kerrallaan kun pojat ja tyttäret niin päättää? Muuten, jos ei suostu aina kaikkeen, ei käydä katsomassa vanhankodissa?
Terveisiin ihmissuhteisiin kuuluu vastavuoroisuus. Sana "aina" tarkoittaa jokaiselle eri asiaa, joskaan koskaan ei oikeasti tarkoita sitä kirjaimellisesti. Etenkin av:lla "aina" voi tarkoittaa ihan mitä vain.
Jollekin kahden tunnin hoitoapu kerran kahdessa vuodessa on "aina". Jollekin se taasen tarkoittaa apuna olemista useita kertoja viikossa.
Ja jos kuuluu aiemmin mainittuun "aina" -väkeen, niin tuskin hän haluaa ketään riesakseen sinne vanhainkotiinkaan?
Ei ois tervetulleita tenavat kirjumaan munkaan mökille 😁 Ei lapsien eikä muiden.
Anders kirjoitti:
Joo, aloittajan kanssa olen samaa mieltä moisesta tuppautumisesta, mutta kyllä pisti silmään myös tuo pienen pienen mökin kuvaus; "4 huonetta, keittiö, terassi, veranta, venelaituri, rantasauna..."
Ihan vaan vähän niinkuin tuntui turhalta pröystäilyltä...
Jos sen muulla kuin prssilmällä lukee, niin huomaa kyllä, ettei siihen sisälly viiden ylimääräisen ihmisen makuuhuoneet viikkokausiksi. En minäkään ilahtuisi, jos saisin 75 % kesälomani ajasta viisi ylimääräistä ihmistä minua ilahduttamaan. Jonkinlainen neuvottelu olisi paikallaan ajan säätämiseksi ja tehtäväjaon sopimiseksi.
Hämmästyttää sekin, jos tämä perhe ei ole mökkeilyä aikaisempina vuosina yhtään harrastanut. Yksikkö on kuitenkin jo kymmenkunta vuotta ollut olemassa ja hissuksiin kasvanut. Tai onko Mummu hankkia pläjäyttänyt möksän aivan juuri?
Vaikka jonkun mautojonnen provohan tämä taitaa kyllä olla.
Huutoa ja riehumista? Kaikki eivät ole yhtä onnettomia kasvattajia kuin sinä. Tyypillistä av-logiikkaa, eli itsensä kautta yleistetään koskemaan kaikkia.