Lue keskustelun säännöt.
Miksi kauniilla naisilla on niin huono itsetunto?
Kommentit (141)
Jo koulussa syrjittiin (tytöt, ilmeisesti kateudesta sitten), omassa lapsuudenperheessä esim. sisarukset eivät ottaaneet mukaan oikein minnekään minne menivät keskenään(poikia /ihastuksiaan katselemaan kaupungille jne, kai olisin ollut uhka näille). Yksikin ex-kaveri sanoi teininä mulle päin naama ettei aio esitellä poikaystävänäsä minulle, koska sehän voisi rakastua minuun(?!). Luulin ensin vitsiksi, mutta vakavalla naamalla sanoi kyllä sen ja taisi olla ihan tosissaan.
Itse en edes näe kauneuttani, olen mielestäni korkeintaan naapurintyttö-mallia, en juuri meikkaa jne. Joskus jotkut kaverit kehuneet ulkonäköäni minulle. Hoikkuuttani on kadehdittu myös ainakin aikuisiällä, ja sitä ylipäätään, että tykkään kuntoilla. Liikun paljon, ihan koska tykään ja pidän sillä omaa päätäni kunnossa, ilmeisesti näille kadehtijoille se on pelkkää painonhallinnan takia tehtävää pakkopullaa ja sitten v***uilevat minulle, joka tykkään luonnostani liikkua ja on muutakin motivaatiota siihen kuin paino.
Lapsena olin vähän pyöreä, silloin hakutiin lihapullaksi ym. ja syrjittin ja kiusattiin kai ainakin osittain senkin takia. Kun hoikistuin teininä, olinkin ylimielinen h*ro ym. kivaa ja taa ssyrjittiin, etten vaan anppaa heidän miehiään jne.Ihan kuin haluisinkaan...Myös sisaruksista huomaa usein miten katsotaan minua hampaita kiristellen yhä vaikka uikkarissa, kun itse ovat lihoneet rutkastikin iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki akat on aina vihanneet minua ilmeisesti luonnonkauneuteni ja hoikkuuteni takia, näin se vaan on ja kohtelu sen mukaista. Tajunnut vasta aikuisena tämän ja kehut tulleet todellakin muilta kui nomasta päästäni, pidän itseäni rumana ja lihavana vaikken kai sitten olekaan. Vihataan ennen kuin edes tutustutaan ja ei siis todellakaan haluta edes tutustua, tiuskitaan vaan vihaisesti jo valmiiksi piikit pystyssä "mikä sinäkin oikein luulet olevasi?!"- tyylisesti.
Porukoista suljetaan pois, ei haluta baareihin tms. mukaan, ilmeisesti pelkona etteivät saa iste huomiota sitten seurassani. Työpaikkakiusaajat (kananpee tukkaiset keski-ikäiset lössykät pahimpia)nappaavat heti hampaisiinsa. Ei uskota kykenevän työhön, heti pidetään jonain heitukkana joka ei mitään osaa eikä tiedä eikä varmasti aikokaan kuin viilata kynsiään täällä aikansa kuluksi. Nautitaan, jos päästäänkin näpäyttämään jostakin, mitä ei heti osaa ja tiedä uudessa työssä esim. "On se ainakin tyhmä siis"
Naisilla on nykyisin hyvä itsetunto.
Paljon parempi kuin useimmilla miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki akat on aina vihanneet minua ilmeisesti luonnonkauneuteni ja hoikkuuteni takia, näin se vaan on ja kohtelu sen mukaista. Tajunnut vasta aikuisena tämän ja kehut tulleet todellakin muilta kui nomasta päästäni, pidän itseäni rumana ja lihavana vaikken kai sitten olekaan. Vihataan ennen kuin edes tutustutaan ja ei siis todellakaan haluta edes tutustua, tiuskitaan vaan vihaisesti jo valmiiksi piikit pystyssä "mikä sinäkin oikein luulet olevasi?!"- tyylisesti.
Porukoista suljetaan pois, ei haluta baareihin tms. mukaan, ilmeisesti pelkona etteivät saa iste huomiota sitten seurassani. Työpaikkakiusaajat (kananpee tukkaiset keski-ikäiset lössykät pahimpia)nappaavat heti hampaisiinsa. Ei uskota kykenevän työhön, heti pidetään jonain heitukkana joka ei mitään osaa eikä tiedä eikä varmasti aikokaan kuin viilata kynsiään täällä aikansa kuluksi. Nautitaan, jos päästäänkin näpäyttämään jostakin, mitä ei heti osaa ja tiedä uudessa työssä esim. "On se ainakin tyhmä siis"
Nyt en iha usko, että tämän on kirjoittanut oikeasti kaunis nainen. Tai no, ainakin sisus on ruma...
Vierailija kirjoitti:
Jo koulussa syrjittiin (tytöt, ilmeisesti kateudesta sitten), omassa lapsuudenperheessä esim. sisarukset eivät ottaaneet mukaan oikein minnekään minne menivät keskenään(poikia /ihastuksiaan katselemaan kaupungille jne, kai olisin ollut uhka näille). Yksikin ex-kaveri sanoi teininä mulle päin naama ettei aio esitellä poikaystävänäsä minulle, koska sehän voisi rakastua minuun(?!). Luulin ensin vitsiksi, mutta vakavalla naamalla sanoi kyllä sen ja taisi olla ihan tosissaan.
Itse en edes näe kauneuttani, olen mielestäni korkeintaan naapurintyttö-mallia, en juuri meikkaa jne. Joskus jotkut kaverit kehuneet ulkonäköäni minulle. Hoikkuuttani on kadehdittu myös ainakin aikuisiällä, ja sitä ylipäätään, että tykkään kuntoilla. Liikun paljon, ihan koska tykään ja pidän sillä omaa päätäni kunnossa, ilmeisesti näille kadehtijoille se on pelkkää painonhallinnan takia tehtävää pakkopullaa ja sitten v***uilevat minulle, joka tykkään luonnostani liikkua ja on muutakin motivaatiota siihen kuin paino.
Lapsena olin vähän pyöreä, silloin hakutiin lihapullaksi ym. ja syrjittin ja kiusattiin kai ainakin osittain senkin takia. Kun hoikistuin teininä, olinkin ylimielinen h*ro ym. kivaa ja taa ssyrjittiin, etten vaan anppaa heidän miehiään jne.Ihan kuin haluisinkaan...Myös sisaruksista huomaa usein miten katsotaan minua hampaita kiristellen yhä vaikka uikkarissa, kun itse ovat lihoneet rutkastikin iän myötä.
Itse olen ruma, ja kouluaikoina minua kiusasivat sekä pojat että tytöt. Pojat haukkuivat suoraan, tytöt puolestaan harrastivat epäsuoraa kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä. Hassua kyllä, kiusaajatytöt olivat pyöreämpiä tyttöjä. Itse olin hoikka. Olen vasta aikuisiällä tajunnut, että tyttöjen puolelta kateus saattoi motivoida kiusaamista ainakin osittain. Eipä tullut silloin mieleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska meillä on tapana tuoda esiin vain ikäviä puolia ihmisistä, siis haukutaan ihmisten ulkonäköä päin naamaa. Näin tekee omat vanhemmat ja aivan tuntemattomat. Jokainen nainen tietää ilmiön nimtä känninen ulkonäön haukkuja iltaelämässä. Ja säännönmukaisesti haukkuja itse ei ole hemaiseva, ei sitten millään. Kummallisesti hyvännäköiset kundit eivät lähde baareihin haukkumaan naisten ulkonäköä päin naamaa.
On muuten suomalainen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla naisista on huono itsetunto.
Kuten miehilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki akat on aina vihanneet minua ilmeisesti luonnonkauneuteni ja hoikkuuteni takia, näin se vaan on ja kohtelu sen mukaista. Tajunnut vasta aikuisena tämän ja kehut tulleet todellakin muilta kui nomasta päästäni, pidän itseäni rumana ja lihavana vaikken kai sitten olekaan. Vihataan ennen kuin edes tutustutaan ja ei siis todellakaan haluta edes tutustua, tiuskitaan vaan vihaisesti jo valmiiksi piikit pystyssä "mikä sinäkin oikein luulet olevasi?!"- tyylisesti.
Porukoista suljetaan pois, ei haluta baareihin tms. mukaan, ilmeisesti pelkona etteivät saa iste huomiota sitten seurassani. Työpaikkakiusaajat (kananpee tukkaiset keski-ikäiset lössykät pahimpia)nappaavat heti hampaisiinsa. Ei uskota kykenevän työhön, heti pidetään jonain heitukkana joka ei mitään osaa eikä tiedä eikä varmasti aikokaan kuin viilata kynsiään täällä aikansa kuluksi. Nautitaan, jos päästäänkin näpäyttämään jostakin, mitä ei heti osaa ja tiedä uudessa työssä esim. "On se ainakin tyhmä siis"
Just näin, etenkin tuo viimeinen lause näpäytyksestä on todennettu, yritetään kampittaa ja koko ajan odotetaan että tekee jonkun virheen ja saatiin todistettua 'tyhmyys'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki akat on aina vihanneet minua ilmeisesti luonnonkauneuteni ja hoikkuuteni takia, näin se vaan on ja kohtelu sen mukaista. Tajunnut vasta aikuisena tämän ja kehut tulleet todellakin muilta kui nomasta päästäni, pidän itseäni rumana ja lihavana vaikken kai sitten olekaan. Vihataan ennen kuin edes tutustutaan ja ei siis todellakaan haluta edes tutustua, tiuskitaan vaan vihaisesti jo valmiiksi piikit pystyssä "mikä sinäkin oikein luulet olevasi?!"- tyylisesti.
Porukoista suljetaan pois, ei haluta baareihin tms. mukaan, ilmeisesti pelkona etteivät saa iste huomiota sitten seurassani. Työpaikkakiusaajat (kananpee tukkaiset keski-ikäiset lössykät pahimpia)nappaavat heti hampaisiinsa. Ei uskota kykenevän työhön, heti pidetään jonain heitukkana joka ei mitään osaa eikä tiedä eikä varmasti aikokaan kuin viilata kynsiään täällä aikansa kuluksi. Nautitaan, jos päästäänkin näpäyttämään jostakin, mitä ei heti osaa ja tiedä uudessa työssä esim. "On se ainakin tyhmä siis"
Nyt en iha usko, että tämän on kirjoittanut oikeasti kaunis nainen. Tai no, ainakin sisus on ruma...
Kirjoittajan todellista ulkonäköä emme saa ikinä tietää, mutta miksi hän ei voisi olla oikeasti kaunis? Olihan tuo melko tylysti ja kipakasti kirjoitettu, mutta itse jollain tavalla ymmärrän kirjoittajaa. Kun ihmistä piinataan riittävästi tai samankaltaiset ikävät kokemukset toistuvat kerta toisensa jälkeen, hänestä saattaa tulla... tyly ja kipakka.
Minua ei ole kiusattu aikuisena, mutta uskon ihan täysin, että "kananpeetukkaiset keski-ikäiset lössykät" ovat varmasti pahimpia työpaikkakiusaajia. Itsellänikin on kokemusta siitä, että hoikkuus herättää muissa naisissa suurta kateutta ja raivoa. Sitten heittelevät ihmeellisiä kommentteja tyyliin "oot tommonen laiha luikku" jne., ja lisäksi sivulauseeseen saatetaan sisällyttää jokin kummallinen näpäytys jostain muusta asiasta.
Ylipäätään ihmiset sietävät keskiarvosta poikkeavaa yksilöä erittäin huonosti. Jos joku on työkavereitaan hoikempi, hän saattaa joutua kateellisten kiusaamaksi. Jos nuori saa koulussa hyviä arvosanoja, luokkakaverit saattavat kiusata häntä. Ja niin edelleen. Onhan näitä nähty.
T: Hoikka rumilus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taidan olla ihan kaunis mutta erittäin huonolla itsetunnolla varustettu nainen. Olen luonteeltani ujo ja arka, hiljainen hissukka. Se että tutut ja tuntemattomat kehuvat ulkonäköäni lisää vaan kierrettä. Tuntuu etten pysty täyttämään niitä odotuksia joita hyvännäköiseltä odotetaan ja petyn vain itseeni lisää. Olen kuin taulu, jossa kauniit kehykset mutta huono maalaus sisällä.
Kerran eräs työkaverini sanoi että minun näkemiseni ei pelastanut ainoastaan päivää vaan koko viikon. Se tuntui paljon suuremmalta kohteliaisuudelta kuin kauniiksi kutsuminen.
Oletteko yrittäneet muuttua rumemmaksi? Hiukset voi värjätä harmaiksi, lopettaa meikkaamisen (tai meikata vain iloiset kaarevat ”pellekulmat”), ei korkokenkiä, pukeutuminen isoihin säkkeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on omien sanojensa mukaan enemmän "kauniita naisia", kuin viikossa näen kaupungilla, tämän lisäksi suurin osa on myös korkeasti koulutettuja ja rikkaita. Kaikki vastoinkäymiset johtuu siitä että muut ovat kateellisia.
Tämäkin on sellainen tyypillinen näpäytys.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko yrittäneet muuttua rumemmaksi? Hiukset voi värjätä harmaiksi, lopettaa meikkaamisen (tai meikata vain iloiset kaarevat ”pellekulmat”), ei korkokenkiä, pukeutuminen isoihin säkkeihin.
Kyllä, näin teen joka päivä. En meikkaa, vaatteet on säkkejä, matalat kannat, lihotin itseni, ei koruja. Pellekulmat näyttää mielenterveyshäiriöiseltä, niitä en laita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan tästä ketjusta on minulle suuri apu. Viime aikoina olen murehtinut ulkonäköäni paljon, ja itsetuntoni on muutenkin huono. On helpottavaa huomata, että on muitakin huonoitsetuntoisia ja että kauniillakin ihmisellä voi olla huono itsetunto.
On tullut todettua, että usein kiusaamisen ja syrjinnän taustalla on kateus jossain muodossa. Toinen syy on se, että keskiarvosta poikkeavaan ihmiseen ei osata suhtautua, olipa kyseessä sitten poikkeuksellinen kauneus tai huomiotaherättävä rumuus.
Minä uskon, että ihmisen persoonalla ja resilienssillä on näissä asioissa suuri merkitys. Kaunis ja kadehdittu ihminen voi tehdä itsestään helpommin lähestyttävän olemalla sosiaalinen ja ystävällinen, eikä häntä todennäköisesti kiusata. "Ruma" ihminen puolestaan voi kompensoida puutteitaan olemalla sosiaalinen ja miellyttävä. Itse olen valitettavasti sekä ruma että erittäin ujo. Nuorempana minua kiusattiin paljon, ja nykyäänkin jään helposti ulkopuoliseksi, vaikka en olekaan kokenut kiusaamista aikuisiällä.
Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä ketju.
T: Muutaman viestin kirjoittanut rumilus
Mä oon ruma, enkä koskaa ole saanut missään kehuja. Mutta mulla on kaksi todella kaunista kaveria, niin heidän ympärillä on pörrännyt aina ihmisiä. He saavat todella hyvää asiakaspalvelua, heidät otetaan aina porukkaan ja kyl heidät otetaan vakavasti. Ystäviä heillä on ollut aina, toki ovat tosi mukavia persoonia. Heitä on kyllä aina kehuttu myös ulkonäöstökin, joten en tunnista tätä ilmiöitä mitö täällä kerrotaan
Koska kun koko elämänsä saa kuulla kommentteja ja kehuja ulkonäöstään, vaikkei sitä yritä korostaa. Kun yrittää kauheasti olla hyvä tekemään asioita, harrastukset, opinnot, työ, ja silti aina vaan kommentoidaan ulkonäköä eikä mitään saavutuksia, taitoja tai osaamista. Alkaahan siinä itsetunto murenemaan, ettei kai sitä sitten osaa yhtään mitään, ei ole kuin ulkokuori ja kun se menee, ei ole mitään jäljellä, pelkkä hyödytön nolla.
Kauniiden ulkonäköä voidaan arvostella ja mollata. Se vie kenen tahansa itsetunnon, joten se ei ole kauniiden ihmisten syy.
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa:
-Sinkkuna ollessa sai olla yksin. Ihmiset kertoivat uskovansa, että "tuon näköinen nainen on varmasti varattu" tai "ei minulla kuitenkaan olisi mahiksia tuollaiseen naiseen". Miehet eivät edes yrittäneet minua. Jos jonkun kanssa tutustui syvällisemmin, niin mies saattoi pettyä, kun kauniin ulkonäön takana olikin ihan "tavallinen" nainen. Sinkkuna minut koettiin myös vaaralliseksi, kun "saattaisit viedä toisten miehet tai ihastukset", joten moniin sosiaalisiin tilaisuuksiin ei kutsuttu lainkaan. Jos sinut kutsuttiin, niin äkkiä tyttöystävä purjehti poikaystävänsä käsipuoleen, jos keskustelin poikaystävän kanssa esim. juhlissa. Lopulta löysin mieheni erään miespuolisen kaverini kautta ja oma mieheni ei onneksi ole ulkonäkökeskeinen, vaan arvostaa minussa ihan muita asioita. :)
-En viitsi laittautua hurjasti. En värjää hiuksia, käytä hiuslisäkkeitä, tekokynsiä tai mitään pistoshoitoja, meikkaan vain kevyesti. Töissä olen vähentänyt meikkaamista jättämällä jopa ripsivärin pois. En pukeudu paljastavasti, jotta en herättäisi entisestään negatiivista kommentointia. Kerran erehdyin menemään työpaikan pikkujouluihin mustassa minimekossa ja en unohda niitä naiskollegoiden vihaisia katseita koskaan. Muutenkin turhauttaa oletus, että kauniit ihmiset olisivat pinnallisia. Laittautumisen sijaan nautin ulkona liikkumisesta, lukemisesta ja viihdyn kotona eikä minua haittaa lähteä lenkin jälkeen hikisenä verkkareissa kauppaan.
-Ihmiset luulevat minua ylimieliseksi, vaikka olen vain introvertti ja joissain tilanteissa ujo. En nauti huomion keskipisteenä olemisesta, vaan tarkkailen mieluummin hiljaa vierestä keskustelua enkä esimerkiksi halua lähteä väittelyihin mukaan. Toisaalta, jos minulla on elämässä murheita (suuria tai pieniä), niin niitä ei oteta vakavasti. Esimerkiksi työpaikkakiusatuksi joutuessani kiusaajien käytöstä perusteltiin sillä, että "he ovat vain kateellisia, kun olet kaunis, nuori ja fiksu". Murheitani vähätellään tai minua ei-niin-hyvin tuntevat ihmiset ajattelevat, että koko elämäni olisi jotenkin täydellistä, vaikka näin ei ole. En esimerkiksi puhu jo vuosia sairastamastani kivuliaasta sairaudesta, koska sairauteni ei näy ulospäin enkä jaksaisi kuunnella "valitat ihan turhasta" kommentteja.
Toivon todella, että iän karttuessa tämä ulkonäköön suhtautumisasia helpottaisi.
N29
Allekirjoitan kaiken mitä sanot, kauneus usein paljastaa suomalaisten huonon itsetunnon, josta kateus kumpuaa pohjimmiltaan.
Ainoastaan se että jos jonkun mies juttelee bileissä nätin tytön kanssa niin on ihan normaalia käytöstä, että tyttöystävä purjehtii kohta seuraan. Olen itsekin käynyt "osallistumassa keskusteluun" jopa kaverin aviomiehen ollessa vastaavassa tilanteessa. Eihän sitä koskaan tiedä onko kyseessä vamppausyritys vai mikä.
Mutta tämä ei ole mikään iso asia josta joutuu kärsimään, kiusaamiset ja ulkopuolelle jättämiset ovat keljua.
Jos olisi pakko valita, olisin mieluummin kauneuden takia vihattu ja kadehdittu kuin rumuuden takia kiusattu. Kokemusta on jälkimmäisestä.
Itselläni on rumana samanlaisia kokemuksia.
Taitaa olla niin, että tavikset tai nätihköt tavikset saavat parasta kohtelua ja eniten kehuja. Poikkeuksellinen kauneus herättää kateutta ja raivoa, huomattava rumuus puolestaan inhoa ja raivoa.