Miksi kauniilla naisilla on niin huono itsetunto?

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan tästä ketjusta on minulle suuri apu. Viime aikoina olen murehtinut ulkonäköäni paljon, ja itsetuntoni on muutenkin huono. On helpottavaa huomata, että on muitakin huonoitsetuntoisia ja että kauniillakin ihmisellä voi olla huono itsetunto. 

On tullut todettua, että usein kiusaamisen ja syrjinnän taustalla on kateus jossain muodossa. Toinen syy on se, että keskiarvosta poikkeavaan ihmiseen ei osata suhtautua, olipa kyseessä sitten poikkeuksellinen kauneus tai huomiotaherättävä rumuus. 

Minä uskon, että ihmisen persoonalla ja resilienssillä on näissä asioissa suuri merkitys. Kaunis ja kadehdittu ihminen voi tehdä itsestään helpommin lähestyttävän olemalla sosiaalinen ja ystävällinen, eikä häntä todennäköisesti kiusata. "Ruma" ihminen puolestaan voi kompensoida puutteitaan olemalla sosiaalinen ja miellyttävä. Itse olen valitettavasti sekä ruma että erittäin ujo. Nuorempana minua kiusattiin paljon, ja nykyäänkin jään helposti ulkopuoliseksi, vaikka en olekaan kokenut kiusaamista aikuisiällä. 

Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä ketju. 

T: Muutaman viestin kirjoittanut rumilus

Uskon että olet ne piilokaunis, ihminen joka ei vielä tiedä olevansa kaunis.

Näkeehän sen täältä palstaltakin. Kauniita naisia kiusataan mitä ihmeellisimmillä nimityksillä. Vähemmästäkin itsetunto murenee jos ulkonäköä arvostellaan, haukutaan ja keksitään jopa valheita. Ja sitten vedotaan siihen että kyyyyyllä pitää huonoa palautetta kestää, mitäs tunkee naamansa julkisuuteen jos ei kestä.

Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan tästä ketjusta on minulle suuri apu. Viime aikoina olen murehtinut ulkonäköäni paljon, ja itsetuntoni on muutenkin huono. On helpottavaa huomata, että on muitakin huonoitsetuntoisia ja että kauniillakin ihmisellä voi olla huono itsetunto. 

On tullut todettua, että usein kiusaamisen ja syrjinnän taustalla on kateus jossain muodossa. Toinen syy on se, että keskiarvosta poikkeavaan ihmiseen ei osata suhtautua, olipa kyseessä sitten poikkeuksellinen kauneus tai huomiotaherättävä rumuus. 

Minä uskon, että ihmisen persoonalla ja resilienssillä on näissä asioissa suuri merkitys. Kaunis ja kadehdittu ihminen voi tehdä itsestään helpommin lähestyttävän olemalla sosiaalinen ja ystävällinen, eikä häntä todennäköisesti kiusata. "Ruma" ihminen puolestaan voi kompensoida puutteitaan olemalla sosiaalinen ja miellyttävä. Itse olen valitettavasti sekä ruma että erittäin ujo. Nuorempana minua kiusattiin paljon, ja nykyäänkin jään helposti ulkopuoliseksi, vaikka en olekaan kokenut kiusaamista aikuisiällä. 

Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä ketju. 

T: Muutaman viestin kirjoittanut rumilus

Uskon että olet ne piilokaunis, ihminen joka ei vielä tiedä olevansa kaunis.

Olen kyllä ulkonäköni puutteista varsin tietoinen ja suhtaudun realistisesti niihin. :)

- tuo sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko yrittäneet muuttua rumemmaksi? Hiukset voi värjätä harmaiksi, lopettaa meikkaamisen (tai meikata vain iloiset kaarevat ”pellekulmat”), ei korkokenkiä, pukeutuminen isoihin säkkeihin.

Kyllä, näin teen joka päivä. En meikkaa, vaatteet on säkkejä, matalat kannat, lihotin itseni, ei koruja. Pellekulmat näyttää mielenterveyshäiriöiseltä, niitä en laita.

Auttoiko? Huomaatko eroa? Kohdellaanko sinua inhimillisemmin nyt? Pidetäänkö älykkäämpänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan tästä ketjusta on minulle suuri apu. Viime aikoina olen murehtinut ulkonäköäni paljon, ja itsetuntoni on muutenkin huono. On helpottavaa huomata, että on muitakin huonoitsetuntoisia ja että kauniillakin ihmisellä voi olla huono itsetunto. 

On tullut todettua, että usein kiusaamisen ja syrjinnän taustalla on kateus jossain muodossa. Toinen syy on se, että keskiarvosta poikkeavaan ihmiseen ei osata suhtautua, olipa kyseessä sitten poikkeuksellinen kauneus tai huomiotaherättävä rumuus. 

Minä uskon, että ihmisen persoonalla ja resilienssillä on näissä asioissa suuri merkitys. Kaunis ja kadehdittu ihminen voi tehdä itsestään helpommin lähestyttävän olemalla sosiaalinen ja ystävällinen, eikä häntä todennäköisesti kiusata. "Ruma" ihminen puolestaan voi kompensoida puutteitaan olemalla sosiaalinen ja miellyttävä. Itse olen valitettavasti sekä ruma että erittäin ujo. Nuorempana minua kiusattiin paljon, ja nykyäänkin jään helposti ulkopuoliseksi, vaikka en olekaan kokenut kiusaamista aikuisiällä. 

Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä ketju. 

T: Muutaman viestin kirjoittanut rumilus

Uskon että olet ne piilokaunis, ihminen joka ei vielä tiedä olevansa kaunis.

Jaa? Mikä ihme on piilokaunis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko yrittäneet muuttua rumemmaksi? Hiukset voi värjätä harmaiksi, lopettaa meikkaamisen (tai meikata vain iloiset kaarevat ”pellekulmat”), ei korkokenkiä, pukeutuminen isoihin säkkeihin.

Kyllä, näin teen joka päivä. En meikkaa, vaatteet on säkkejä, matalat kannat, lihotin itseni, ei koruja. Pellekulmat näyttää mielenterveyshäiriöiseltä, niitä en laita.

Auttoiko? Huomaatko eroa? Kohdellaanko sinua inhimillisemmin nyt? Pidetäänkö älykkäämpänä?

Kyllä kyllä ja kyllä. Tylyn, ilmeettömän ilmeen pitäminen, vähän tympääntyneltä näyttäminen auttaa myös. Iloisuutta ja hymyilemistä vihataan paljon ja saatat saada vastaukseksi vääristyneen naaman jos olet iloinen.

Jos menet työhönottohaastatteluun hiukset kiharalla ja avoimena, erit. vaaleat hiukset, sinulle saatetaan esittää kysymyksiä ylimielisesti ja epäuskoisesti ja saatetaan antaa holhoavan kuuuloisia väheksyviä neuvoja, ja huomaat olevasi puolustuskannalla. Mutta kun hiukset ovat nutturalla, ei meikkiä ja näytät tylyltä, sinuun suhtaudutaan asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko yrittäneet muuttua rumemmaksi? Hiukset voi värjätä harmaiksi, lopettaa meikkaamisen (tai meikata vain iloiset kaarevat ”pellekulmat”), ei korkokenkiä, pukeutuminen isoihin säkkeihin.

Kyllä, näin teen joka päivä. En meikkaa, vaatteet on säkkejä, matalat kannat, lihotin itseni, ei koruja. Pellekulmat näyttää mielenterveyshäiriöiseltä, niitä en laita.

Auttoiko? Huomaatko eroa? Kohdellaanko sinua inhimillisemmin nyt? Pidetäänkö älykkäämpänä?

Kyllä kyllä ja kyllä. Tylyn, ilmeettömän ilmeen pitäminen, vähän tympääntyneltä näyttäminen auttaa myös. Iloisuutta ja hymyilemistä vihataan paljon ja saatat saada vastaukseksi vääristyneen naaman jos olet iloinen.

Jos menet työhönottohaastatteluun hiukset kiharalla ja avoimena, erit. vaaleat hiukset, sinulle saatetaan esittää kysymyksiä ylimielisesti ja epäuskoisesti ja saatetaan antaa holhoavan kuuuloisia väheksyviä neuvoja, ja huomaat olevasi puolustuskannalla. Mutta kun hiukset ovat nutturalla, ei meikkiä ja näytät tylyltä, sinuun suhtaudutaan asiallisesti.

Joo tätä olen miettinyt itsekin. Parempi olla vähän tylyn oloinen, ei ainakaan kaikille hymyilevä kiltti tyttö. Ajattelin myös kokeilla harmaita raitoja.

Amerikkalainen mies tuli Suomeen 1970-luvulla:

"Muistan nähneeni jumalattaren kaltaisia naisia vaaleine, punertavine ja pikimustine hiuksineen. Tällaisia naisia sävyjä olin nähnyt aiemmin vain Revlonin hiusväripakkauksissa. Naiset olivat kaikki huolitellusti pukeutuneita ja kulkivat kimmoisasti Helsingin mukulakivikatuja Vuokko-mekkoihinsa koristautuneina."

Gordon F Sander: Usein unohdettu Suomi

Tarinan pointti on se, että kannattaa mennä ulkomaille, niin miesten kuin naisten. Ulkomailla oppii antamaan ja saamaan myönteistä palautetta itsestään ja saa sitten sen kuuluisan terveen itsetunnon. Ihan tavis suomipojat ja -tytöt yhtäkkiä kulkevat pää pystyssä - ai minäkö olenkin hyvännäköinen? Suomessa se ilmeni vain porukan ulkopuolelle jättämisenä tai naljailuna, liikojen luulojen pois ottamisena jne. Kyllä tämä tästä. Lyön vetoa että tätä ketjua lukee itseään rumana pitävä kaunis ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen mies tuli Suomeen 1970-luvulla:

"Muistan nähneeni jumalattaren kaltaisia naisia vaaleine, punertavine ja pikimustine hiuksineen. Tällaisia naisia sävyjä olin nähnyt aiemmin vain Revlonin hiusväripakkauksissa. Naiset olivat kaikki huolitellusti pukeutuneita ja kulkivat kimmoisasti Helsingin mukulakivikatuja Vuokko-mekkoihinsa koristautuneina."

Gordon F Sander: Usein unohdettu Suomi

Tarinan pointti on se, että kannattaa mennä ulkomaille, niin miesten kuin naisten. Ulkomailla oppii antamaan ja saamaan myönteistä palautetta itsestään ja saa sitten sen kuuluisan terveen itsetunnon. Ihan tavis suomipojat ja -tytöt yhtäkkiä kulkevat pää pystyssä - ai minäkö olenkin hyvännäköinen? Suomessa se ilmeni vain porukan ulkopuolelle jättämisenä tai naljailuna, liikojen luulojen pois ottamisena jne. Kyllä tämä tästä. Lyön vetoa että tätä ketjua lukee itseään rumana pitävä kaunis ihminen.

Kaunista minusta ei saa millään asennemuutoksella eikä muutenkaan, mutta kuvasit hyvin Suomen ilmapiiriä. Täällä otetaan luulot pois ja tasapäistetään. Minua kiusattiin koulussa hyvien arvosanojen takia ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Naljailua ja ilkeyksiä sain kuulla myös aikuisilta, kotonakaan ei liiemmin kannustettu. Olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistustyyppisestä oireilusta esiteinistä saakka. En tiedä, voiko vaurioitunutta itsetuntoa korjata näin nelikymppisenä. 

Ei sitä ainakaan Suomen työelämä paranna. Kilpailu muuttunut niin kovaksi, että kaikki poikkeavat yksilöt pyritään kamppaamaan tieltä. Älä siis näytä liiallisia kykyjäsi tai liian hyvää ulkonäköä. Ole keskinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ainakaan Suomen työelämä paranna. Kilpailu muuttunut niin kovaksi, että kaikki poikkeavat yksilöt pyritään kamppaamaan tieltä. Älä siis näytä liiallisia kykyjäsi tai liian hyvää ulkonäköä. Ole keskinkertainen.

Tämä on niin ristiriitaista. Työhaastattelussa pitäisi olla pirteä, ulospäinsuuntautunut, edustava, energinen, osaava ja hyvännäköinen. Ja samalla sitten ei kuitenkaan saisi olla. 

Suomi on maa, jossa ketään ei hyväksytä. Kaikki on väärin. 

Minäkään en tunnista tässä ketjussa esitettyä väitettä, jonka mukaan rumat saavat kehuja ja kauniit vain haukkuja. Olin itse aknen takia rankasti koulukiusattu ja vielä parikymppisenäkin rumana friikkinä pidetty. Jossain vaiheessa sitten kaunistuin vähän (tai muutuin ainakin normaalimman näköiseksi) ja opettelin laittautumaan. Saan ihan erilaista kohtelua: sekä miehet että naiset suhtautuvat minuun ystävällisemmin, minulle ei huudella törkeyksiä ja minut otetaan vakavammin. Teillä superkaunottarilla ei ole hajuakaan siitä, millaista kohtelua rumat ihmiset saavat. 

Kaunis, älykäs ja hyväntuulinen on pahin mahdollinen yhdistelmä. Siis toisille naisille. Eivät siedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjintää tämäkin kirjoitti:

No kai kun sitä saa lokaa niskaan kaikilta:

kotiväki vähättelee, ettei vaan ylpisty. Koulussa pojat kiusaavat, koska ovat kiinnostuneita ja tytöt haukkuvat, koska ovat kateellisia. Aikuisena saa kuulla, että on onnistunut opinnoisaan/työpaikan saamisessa varmasti vain ulkonäkönsä avulla. Tai sitten em. paikoissa dissataan juuri siksi, että on liian kaunis eli älykkyysosamäärältään varmasti tyhmä, ei kannata ottaa meille töihin tuollaista reittä pitkin kiipijää. Omat tyttökaverit saattavat jopa mennä rientoihin keskenään, koska ”X on niin kaunis, että vie aina kaikki miehet. Me ei näytetä X:n rinnalla miltään!”

Eipä ihme, että itsetunto murenee. Missä on kauniiden ihmisten puolustajat? Eipä näy.

Joskus kauneus aiheuttaa hirveästi ongelmia. Minut on suljettu aina naisporukoista pois (olen se josta miehet yleensä kiinnostuu) jo ala-asteelta lähtien. Yritetty mustamaalata poikien silmissä, oltu kateellisia saamastani huomiosta... Edelleen aikuisena naiset katsovat vihaisesti, miehet lähestyvät avoimesti, vuosi vuodelta enemmän. Niin mikä markkina-arvon heikentymä? Olen 37 eikä vielä näy, että miehet karttaisi! Eli älkää uskoko että kauneus katoaisi iän myötä, se säilyy jos on itsetunto kohdillaan eikä ylpisty liikaa..

Kauneudella voi tehdä muutakin, kuin toimia miesmagneettina. Mutta se vaatisi sitä "ylpistymistä" eli arvonsa tuntemista ja sen tietoista kohdistamista haluaamaansa maaliin. Sääli, jos kaunis nainen kuluttaa elämänsä vaan patsasteluun ja kokee saavutuksena, että miehet lähestyvät vanhanakin. Miehet muuten lähestyvät yleensä myös avoimia ja helppoja naisia.

Tässä annetaan kauniisti esimerkki siitä, miksi kauniilla on vaikeaa. ''Älä vaan ylpisty, koska..!!''

Juu, olepa (luonnon)kaunis, hoikka, ahkera, iloinen, hymyilevä, ystävällinen- et hymyile kauaa, varsinkaan naisvaltaisella alalla! Koettu on. Otin itsekin suojakuorekseni tympeän/ilmeettömän naaman, en ole huomaavinani ihmisiä kaduila jne.ainakaan en siis näe niitä pahimpia vihamielisiä mulkaisuita muilta naisilta enää:p

Kaunista naista on kohdeltu niin paljon objektina ja kehuttu usein vain siitä kauneudesta, että moni on rakentanut itsearvostuksensa ulkonäön varaan.

Kirjoitin sen akattelevan viestin aiemmin:p Niin, heti haukuttiin ainakin sisältä rumaksi ja ulkokuorestakinhan toki aina voi sanoa, että kauneus on katsojan silmissä. Silti vuosikausien tai jopa elämänmittainen muiden ennakkoluuloinen (kaunis=tyhmä, bimbo, ylimielinen ,osaamaton, tietämätön jne.)suhtautuminen ja kateuden sävyttämä kiusaaminen saa lopulta pitkäpinnaisimmankin räjähtämään.

Enkä ole noita kiusaajiniakaan päin naama akatellut ja läskitellyt, toisin kuin he minua mm. h**ritelleet ,heitukoilleet syyttä suotta aikoinaan. Jos on kiusattu kotiin erakoituneeksi ja tuhotuu itsetunto ja terveyskin, luottamus ihmisiin jne., ovat kiusaajat kyllä ansainneet vähintäänkin anonyymipalstalla kuulla kunniansa mielestäni. Sanavarastoni on kyllä luuharastuksen ansiosta sellainne, että voisin lausua suohon kiusaajani halutessani, mutta sivistykseni estää sen päin naamaa toisin kuin heillä.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin sen akattelevan viestin aiemmin:p Niin, heti haukuttiin ainakin sisältä rumaksi ja ulkokuorestakinhan toki aina voi sanoa, että kauneus on katsojan silmissä. Silti vuosikausien tai jopa elämänmittainen muiden ennakkoluuloinen (kaunis=tyhmä, bimbo, ylimielinen ,osaamaton, tietämätön jne.)suhtautuminen ja kateuden sävyttämä kiusaaminen saa lopulta pitkäpinnaisimmankin räjähtämään.

Enkä ole noita kiusaajiniakaan päin naama akatellut ja läskitellyt, toisin kuin he minua mm. h**ritelleet ,heitukoilleet syyttä suotta aikoinaan. Jos on kiusattu kotiin erakoituneeksi ja tuhotuu itsetunto ja terveyskin, luottamus ihmisiin jne., ovat kiusaajat kyllä ansainneet vähintäänkin anonyymipalstalla kuulla kunniansa mielestäni. Sanavarastoni on kyllä luuharastuksen ansiosta sellainne, että voisin lausua suohon kiusaajani halutessani, mutta sivistykseni estää sen päin naamaa toisin kuin heillä.

Tämä sai kyllä ajattelemaan paljon. Kiusaamisen kärkimaa, taiteilijat alkoholisoituvat ja kauniit ihmiset ajetaan eristyksiin koteihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon voi johtua kasvatuksesta. Ystävälläni, joka ei - anteeksi vain - ole erityisen kaunis, on todella hyvä itsetunto. Hän on usein seurustellut miesten kanssa, jotka ovat oikeasti hyvinkin hyvännäköisiä. Ystävälläni ei ole mitään ongelmia lähestyä heitä.

Ja sitten tapaus mie. Ulkonäkö kai hyvä, mutta itsetunto nollassa. Olen koulutettu kyllä ja ehkä ammatillisissa asioissa sitä itsetuntoa onkin, mutta voi juukelispuukelis, mikä nössö olen muuten. Yritän parantaa itseluottamustani meikillä, vaatteilla ja laittamalla hiukset hyvin. Se taas saa ehkä aikaan torjuntareaktioita muissa, tai ainakaan toiset naiset ei tykkää vaan pitää liian laittautuneena. Tää on tämmöinen kierre. Ja miehiltä saa huomiota, mutta en sellaista, kuin haluaisin tai semmoisilta miehiltä, joilta huomiota haluaisin. Mulle kävisi parhaiten kiltit tavikset, kun olen semmoinen itsekin.

Mutta otat kuitenkin sen huomion ja yhteisen ajan vastaan mitä saat näiltä ei toivotuilta miehiltä (pahat pojat)? Viet heitä kotiisi ja menet heidän kotiin? Kilttikin nainen haluaa maistaa kiellettyä hedelmää?