Laura Heijan kuolemasta jo viisi vuotta

Muistan myös postauksen uniongelmista, oli kärsinyt niistä tosi pitkään (muistaakseni lähes koko elämän) ja oli määrätty elämän aikana valtavia määriä eri unilääkkeitä ja ilmeisesti mikään ei oikein auttanut.

Ei sano nimi yhtään mitään. Mihin kuoli? Rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jäin silloin miettimään, että mitähän Lauralle tapahtui kun elämä lähti menemään niin alamäkeä? Onko aina oireillut vaan sattuiko jotain, mikä käänsi kurssin? Muistan, että jokin kriisi hänellä oli, jota pakeni ulkomaille. Otti pikaisesti jonkin äkkilähdön, en enää edes muista mihin. Johonkin Aasiaan muistaakseni? Tuon jälkeen alko esiintyä aika kamoissa. Käytti ties mitä lääkkeitä, että jotain päihdeongelmaa oli ainakin. 

Tämä nyt on vain spekulaatiota. Mutta Laura ei ehkä ollut rakkauselämässään onnekas vaan joutui pettymään useampaan kertaan. Blogin suosio laski, ja hän yritti paljasteluilla saada lisää suosiota. Elämässä ei oikein ollut päämäärää, ei ollut koulutusta eikä työtä muuta kuin pornokaupassa. Aloitti sitten lähihoitajan koulutuksen, mutta jätti kesken kun oli niitä päihdeongelmia ja muuta. Tuntuu, ettei Laura vaan onnistunut löytämään oikeanlaista suuntaa elämälleen. Jonkinlaista mielenterveysongelmaa ollut varmaan pidempään, siis masennusta ainakin. Oli uniongelmia, ja söi siihen lääkkeitä ja veti kaikenlaisia muitakin lääkkeitä jääden koukkuun. Tuli psykoosi. Hän ei varmaan nähnyt enää toivoa paremmasta. Ongelmat olivat selviä, ja uskon lähipiirin olleen hyvin tietoisia ja tehneen kyettävänsä, mutta ei toista väkisin pysty pelastamaan.

Minä myös uskon lähipiirin olleen hyvin selvillä tilanteesta. Paremmin kuin blogin lukijat. Varmasti jollain tavalla halusi pitää blogissa jonkin verran kulisseja, vaikka kertoi välillä vaikeistakin asioista.

Kyllähän hän viimeisenä vuotena blogissaan avautui ongelmistaan useammassa postauksessa. Mutta poisti ne. Kaikki ei varmaan niitä nähnytkään tai muista. Siellä oli mm. pitkä lista kaikista lääkkeistä ja annoksista mitä otti. Ja kertoi kun joulun tienoilla hän oli psykoosin takia osastohoidossa. Oli videoita, joissa puheesta huomasi, että oli aineissa. Mutta varmasti oli myös asioita, joita jätti kertomatta.

Ongelmia oli varmaan paljon pidemmältä ajalta, kuin mitä blogissa alkoi niitä purskahduksia olla. (jotka poisti myöhemmin) 

Vierailija kirjoitti:

Muistan myös postauksen uniongelmista, oli kärsinyt niistä tosi pitkään (muistaakseni lähes koko elämän) ja oli määrätty elämän aikana valtavia määriä eri unilääkkeitä ja ilmeisesti mikään ei oikein auttanut.

Siinä oli vähän sellaista selityksen makuakin. Ei kukaan lääkäri määrää sellaista cocktailia kenellekään. No, ei pitäisi ehkä muistella liikaa ikäviä asioita, hänellä on nyt rauha. Muistan vain, että tuossa kohtaa itse vähän järkytyin tilanteestaan. Oli sillä tavalla "tuttua juttua".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jäin silloin miettimään, että mitähän Lauralle tapahtui kun elämä lähti menemään niin alamäkeä? Onko aina oireillut vaan sattuiko jotain, mikä käänsi kurssin? Muistan, että jokin kriisi hänellä oli, jota pakeni ulkomaille. Otti pikaisesti jonkin äkkilähdön, en enää edes muista mihin. Johonkin Aasiaan muistaakseni? Tuon jälkeen alko esiintyä aika kamoissa. Käytti ties mitä lääkkeitä, että jotain päihdeongelmaa oli ainakin. 

Tämä nyt on vain spekulaatiota. Mutta Laura ei ehkä ollut rakkauselämässään onnekas vaan joutui pettymään useampaan kertaan. Blogin suosio laski, ja hän yritti paljasteluilla saada lisää suosiota. Elämässä ei oikein ollut päämäärää, ei ollut koulutusta eikä työtä muuta kuin pornokaupassa. Aloitti sitten lähihoitajan koulutuksen, mutta jätti kesken kun oli niitä päihdeongelmia ja muuta. Tuntuu, ettei Laura vaan onnistunut löytämään oikeanlaista suuntaa elämälleen. Jonkinlaista mielenterveysongelmaa ollut varmaan pidempään, siis masennusta ainakin. Oli uniongelmia, ja söi siihen lääkkeitä ja veti kaikenlaisia muitakin lääkkeitä jääden koukkuun. Tuli psykoosi. Hän ei varmaan nähnyt enää toivoa paremmasta. Ongelmat olivat selviä, ja uskon lähipiirin olleen hyvin tietoisia ja tehneen kyettävänsä, mutta ei toista väkisin pysty pelastamaan.

Minä myös uskon lähipiirin olleen hyvin selvillä tilanteesta. Paremmin kuin blogin lukijat. Varmasti jollain tavalla halusi pitää blogissa jonkin verran kulisseja, vaikka kertoi välillä vaikeistakin asioista.

Kyllähän hän viimeisenä vuotena blogissaan avautui ongelmistaan useammassa postauksessa. Mutta poisti ne. Kaikki ei varmaan niitä nähnytkään tai muista. Siellä oli mm. pitkä lista kaikista lääkkeistä ja annoksista mitä otti. Ja kertoi kun joulun tienoilla hän oli psykoosin takia osastohoidossa. Oli videoita, joissa puheesta huomasi, että oli aineissa. Mutta varmasti oli myös asioita, joita jätti kertomatta.

Viimeisenä vuotena alkoi kulissit rakoilla blogissakin. Tosi surullista oli seurata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä se on? Koskaan kuullutkaan....

Kvg. Aika tynnyrissä olet asunut kun et kerta tiedä.

Voi tulla yllätyksenä, mutta osa ihmisistä ei seuraa bloggareita. Emme koe saavamme mitään jonkun lifestylebloggarin jutuista. Ne lukee ketkä tykkää.

Sitten on niitä bloggareita, joiden nimeltä ei voi välttyä, jos seuraa vauva-av:ta. Tosin Laura Heijasta ei nyt viime vuosina enää ole aktiivisia ketjuja tietenkään ollut. Eläessään oli vakiokamaa.

No eipä mullekaan Laura Heija sano nimena yhtään mitään, mutta Moterfukin'fashionin muistan. Tosin varmaan lähinnä jostain otsikoista, koska en lukenut blogia itse.

Ja eikös tuolla äkkilähdöllä Laura ”nukahti” tatuointipenkkiin ja lopputuloksena oli se sulkatatuointi käteen. Siitähän Lauralle tuli kova kiire Suomeen muistaakseni.

Vierailija kirjoitti:

Ja eikös tuolla äkkilähdöllä Laura ”nukahti” tatuointipenkkiin ja lopputuloksena oli se sulkatatuointi käteen. Siitähän Lauralle tuli kova kiire Suomeen muistaakseni.

Joo ja tuo tatuointi sitten myöhemmin poistettiin ja jakoi blogiin yhteistyönä saamaansa laser-käsittelyä.

Lauran kohtalo on todella surullinen. Olen itse pian 30-vuotias ja aina tuntenut olevani irrallinen ja jotenkin vieras täällä. En ole ikinä oikein sopeutunut joukkoon mutta yrittänyt parhaani mukaan näytellä että hyvin menee. Oikeasti olen todella yksinäinen ja ajatukseni ja tekoni ovat usein ahdistavia ja itsetuhoisia mutta en puhu niistä kenellekään. En tiedä tai tunne ketään toista ikätoveriani jolla olisi vastaavanlaista. Tuntuu, että kaikilla menee niin hyvin ja kaikki ovat niin onnellisia, on suunta ja päämäärä elämässä, on tukiverkot ja edellytykset kaikkeen.

Tiedän, ettei asia ole niin ja että jokaisella on omat luurankonsa kaapissa. Toivoisin, että yksinäisyydestä ja irrallisuuden tunteesta puhuttaisi enemmän. Minulla on tunne, että Laura oli kovin yksinäinen ja yritti kaikkensa että olisi tullut hyväksytyksi mutta oikeasti elämänsä oli esittämistä.

Up

Suurisydämisiä herkkiä fiksuja muille hyvää tahtovia ihmisiä on lähtenyt pois oman käden kautta useampi.

Miten heidät saisi hidastamaan kiirettään pois...

Tämän nuoren naisen poismeno nostatti kyynelet silmiin. Tutustuin hänen teksteihin vasta, kun täällä joku mainitsi hänen lähteneen.

Surullinen juttu. Lauraa seurasin jo irc ajoista lähtien.

Hän joskus loppuaikoinaan blogissa itse kertoi, että lapsuudessa oli kokenut jonkun trauman, jota ei koskaan halua kertoa julkisesti. Se vaikutti siis myös tähän aikuiselämään ja niihin uniongelmiin.

Surullista että häntä ei pystytty auttamaan enempää.

Tuun aina muistamaan tän kuvan Laurasta :)

https://image.citycdn.fi/01/01/06/30/848b4b437378760919e984d2f2b3ee09.j…

Nyt kun Lauran kuvia googletin, huomasin että kyllähän hänestä näki, ettei ollut onnellinen. Hymyä ei hänen kasvoillaan näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tuun aina muistamaan tän kuvan Laurasta :)

https://image.citycdn.fi/01/01/06/30/848b4b437378760919e984d2f2b3ee09.j…

Mä tulen muistamaan sen Helsingin ruuhkaisessa keskustassa otetun jossa Laura syö mansikkaa ja hänellä on päällään valkoinen napapaita ja oranssit samettihousut. Aivan ihana kuva!

Vierailija kirjoitti:

Lauran kohtalo on todella surullinen. Olen itse pian 30-vuotias ja aina tuntenut olevani irrallinen ja jotenkin vieras täällä. En ole ikinä oikein sopeutunut joukkoon mutta yrittänyt parhaani mukaan näytellä että hyvin menee. Oikeasti olen todella yksinäinen ja ajatukseni ja tekoni ovat usein ahdistavia ja itsetuhoisia mutta en puhu niistä kenellekään. En tiedä tai tunne ketään toista ikätoveriani jolla olisi vastaavanlaista. Tuntuu, että kaikilla menee niin hyvin ja kaikki ovat niin onnellisia, on suunta ja päämäärä elämässä, on tukiverkot ja edellytykset kaikkeen.

Tiedän, ettei asia ole niin ja että jokaisella on omat luurankonsa kaapissa. Toivoisin, että yksinäisyydestä ja irrallisuuden tunteesta puhuttaisi enemmän. Minulla on tunne, että Laura oli kovin yksinäinen ja yritti kaikkensa että olisi tullut hyväksytyksi mutta oikeasti elämänsä oli esittämistä.

2000-luvun ekalla vuosikymmenellä oli vielä paljon sellaisia pääasiassa anonyymien kirjoittajien blogeja, joissa kerrottiin elämästä ja ajatuksista sellaisina kuin se oikeasti ovat. Silloin löytyi valtavasti vertaistukea.

Ehkä vieläkin, en tiedä. Jotkut tuon ajan anonyymeistä bloggaajista on kyllä jatkaneet tähän päivään asti, mutta bloggaavat nyt omalla nimellään ja osin ammatikseen, niin sisältö on tietysti ihan erilaista.

Monesti olen vuosien aikana miettinyt mitä bloggaajan eläimille kuuluu... Nyt näköjään joku tässä ketjussa jo kertoi, että koiruli on siirtynyt vehreämmille lenkkeilymaille.

Itselle on jäänyt mieleen bloggaajan epäonninen tatuointi jota sitten laseroitiin pieteetillä. Miksiköhän se tatuointi häntä oikein harmitti... koko se odotettua lyhyemmäksi jäänyt Aasian reissu jäi muutenkin jotenkin epäselväksi. Oliko hän matkassa jonkun poikaystävä-wanna-be:n kanssa ja kesken matkan sitten erottiin tms ja siksi tuli kiire takaisin kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Lauran kohtalo on todella surullinen. Olen itse pian 30-vuotias ja aina tuntenut olevani irrallinen ja jotenkin vieras täällä. En ole ikinä oikein sopeutunut joukkoon mutta yrittänyt parhaani mukaan näytellä että hyvin menee. Oikeasti olen todella yksinäinen ja ajatukseni ja tekoni ovat usein ahdistavia ja itsetuhoisia mutta en puhu niistä kenellekään. En tiedä tai tunne ketään toista ikätoveriani jolla olisi vastaavanlaista. Tuntuu, että kaikilla menee niin hyvin ja kaikki ovat niin onnellisia, on suunta ja päämäärä elämässä, on tukiverkot ja edellytykset kaikkeen.

Tiedän, ettei asia ole niin ja että jokaisella on omat luurankonsa kaapissa. Toivoisin, että yksinäisyydestä ja irrallisuuden tunteesta puhuttaisi enemmän. Minulla on tunne, että Laura oli kovin yksinäinen ja yritti kaikkensa että olisi tullut hyväksytyksi mutta oikeasti elämänsä oli esittämistä.

Samaistun. Olen 30-vuotias, elämä menee päivä kerrallaan ja tavallaan vaan vellon jossain epämääräisssä tilassa. Tuntuu, että vaikka tulenkin hyvin päällisin puolin toimeen ihmisten kanssa, niin ketään sellaista ihmistä ei ole elämässä, joka todella ymmärtäisi ja tuntuisi ”omalta”, jos tuosta nyt saa selkoa :D. Tukiverkot aika onnettomat ym. Kateellisena katson muita ihmisiä, joilla on perhe tukena kaikessa mitä tekevätkään. Oma perhe tuntuu siltä, että oltaisiin jotain hyvänpäivän tuttuja, jos kuulumisia kysytään niin kukaan ei oikeasti kuuntele vastausta jne.

Katsoin kuvia. Ihan kaunis oli. Mihin mahtoi kuolla?

Laura oli kuin pieni keijukainen. Mikähän hänestä oikein teki niin erityisen.