^^*^^*^^*^^ Haahut elokuussa ^^*^^*^^*^^

En meinannut aluksi huomatakkaan..



Sellainen asia nyt mietityttää, että onko keskenmenon jälkeen "pakko" mennä jonkin sortin jälkitarkastukseen, kun on kyseessä kuitenkin ns. sponttaani / luonnollinen / luonnonmukainen keskenmeno?



Minulla todettiin tämä km ultrassa n. viikoilla 8, ja viikoilla 9+ alkoi (itsellään) vuotamaan. Viikon verran vuosi normaalia kuukautisvuotoa runsaampaa vuotoa ja siihen päälle kolmen päivän ajan vuosin kuin seula - verta aivan järkyttävät määrät, synnytyskivun omaisia supistuksia, jotka toivat isoja hyytymiä ulos kohdusta - mukana oli ihan varmasti kaikki raskausmateriaali mitä siellä vain olla ja voi kahdesta ruskuaispussista ja yhdestä niin pienestä sikiöstä, ettei edes kaikua koskaan löytynyt.



Lisäksi minulla on ollut kohtutulehdus oikeastaan joka kerta, kun siellä suunnalla on jotakin "aktiviteettia" ollut; esikoisen synnytyksessä olin kohtutulehduksessa (32h vedet menneenä ennenkuin vauveli syntyi), kuopuksen synnytyksessä kohtuun jäi repaleista istukkaa -> kaavittiin -> kohtutulehdus, ja viime kesäisen keskenmenoni jälkeen sain voimakasta aristusta ja kipua kohtuuni, sain "varmuuden vuoksi" siihen aristuskipuun antibioottikuurin ja kipu laantui sillä kuurilla - eli ihan varmasti kohtuni oli tulehtunut silläkin kertaa. Mietinkin nyt, että jos tälläkin kertaa kohtuni tulehtuu, osaan kyllä jos tunnistaa ne oireet ja hakeutua sitten hoitoon aika herkästi.



Muuten uskon, että luonto on nyt ollut viisas ja hoitanut homman parhain päin. Vuoto on ollut tänään jo todella niukkaa (pientä tiputtelua) ja minulla on ollut jälkisupistuksia - juuri samanlaisia kuin synnytyksenkin jälkeen. Kohtu on siis selvästi jo painumassa kokoonsa.



Tänään kävin työterveyslääkärillä mittauttamassa hb:n ja crp:n (<- varmuuden vuoksi), molemmat olivat ok; hemppa oli 124 (lähtötilanne neuvolassa oli 147) eikä tulehdusarvotkaan olleet koholla.



Mutta mitä mieltä te muut olette? Onko teille sanottu, että jälkitarkastus olisi pakollinen? Kuinka usein sellaista sitten tapahtuu, että kohtuun vielä jää raskausmateriaalia?



EE

Mulla on semmonen käsitys ettei kaikilla paikkakunnilla tehdä tarkistuksia edes lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen. Seurataan ilmeisesti verikokein enemmänkin. Täällä meillä suositellaan tuota tarkastusta ilmeisestikin kohtutulehduksen vaaran vuoksi. Ja minulle on jälkitarkastus tehty luonnonmukaisen km jälkeen ja tänään on tuo lääkkeellisen tyhjennyksen tarkastus.



Itse koen että se on ihan hyvä juttu ja mielelläni käyn, vaikka vähän jännittääkin. Saapahan varmuuden että kaikki on poistunut ja tilanne hyvä. Yrityspuuhat saa luvan taas jatkua=)



Nyt töihin köröttelemään silmät sikkurassa



Irish

Minä Nau niin tiedän mitä tarkoitat. Olisin niin paljon mieluummin kirjoitellut vauvajuttuja kanssasi, ja joka kerta kun valitsen tuolta keskusteluvalikosta vauvakuumeen odotuksen sijaan, minua surettaa. Mutta tiedätkös, jotenkin on lohduttavaa että olet täällä, vaikka olisin toivonut ettet olisi. Ymmärrätkö? Että toisaalta toivon, ettei kenenkään muun tarvitsisi täällä olla, mutta toisaalta olen iloinen etten ole yksin.



Muutenkin on ihana lukea muiden juttuja, on semmoinen olo, että elämä kumminkin jatkuu. :) Että täällä te porskutatte, ja mietitte jo toisia asioita ja uusia yrityksiä. Olen aina ollut semmoinen, että reagoin kamalan vahvasti suruihin, mutta ne on sitten nopeasti surtu pois. Toissapäivä oli kamala, eilinen vähän parempi, ja tämä päivä tuntuu siitäkin helpommalta.



Mutta kuuluuko asiaan, että rintoja vihloo vieläkin? Niitä ei vihlo aiva samalla tavalla kuin raskaana ollessa, mutta kumminkin vihloo. Onko teillä ollut samoin?



Soitin tänään kätilöopistolle kysyäkseni koska tarkistus on. Jostain syystä lähete ei heillä tänään näkynytkään missään, vaikka eilen soittaessa oli kuulemma juuri tullut. He sanoivat, että muutenkaan heillä ei mitään aikaa ole, vaikka asia on ykköskiireellinen, eli viikon sisällä pitäisi tarkistaa ja hoitaa. kehottivat tulemaan päivystykseen. Sanoin, että luulen kaiken tulleen ulos, johon vastasivat että niin saattaahan sieltä kaikki olla tullut ulos, mutta tule tarkistamaan, niin tiedetään tarvitseeko tyhjennys lääkkeellistä apua tai kaavintaa. Tuli semmoinen olo, että aika harvoin se itsekseen tulee.



Mietin kanssa, että kuinka pitkään olette olleet sairaslomalla keskenmenon jälkeen? Vai oletteko olleet? Itse aina välillä kuvittelen olevani elämäni kunnossa , että kaikki työt sujuisivat, mikäs tässä, pikkujuttu. Sitten kuitenkin saan jonkun romahduksen, ja sydämeen laskee suuri kivi, enkä jaksa tehdä mitään. Ajattelin olla koko tämän viikon poissa.

Tulin just lääkäristä. Kohtu oli tyhjentynyt sen verran hyvin, joku pieni hitu oli vaan, etten tarvinnut lääkkeitä. Vuodon pitäis loppua 2vkon sisällä tai sit pitää mennä lääkäriin. Muuten ei jälki tarkastusta tarvii. Mahaa juilii, varmaan kun niin kovaa paineli mahaa ja harjoittelijakin ultraili munasarjoja useampaan kertaan. Synnytyksessäkin oli silloin harjoittelija mukana. Täytyyhän niidenkin päästä harjoitteleen, mutta seuraavaan synnytykseen en kyllä haluaisi, kun ne tutkimukset muutenkin tuntuu epämiellyttäviltä ja sit ne vielä tehdään kahteen kertaan.

Mun ei onneks tarvii töitä ja sairaslomia miettiä kun oon lapsen kanssa kotona. Kohta lähden vanhempien luokse, missä tyttö jo odottaa. Siellä ei tarvii kotitöitäkään tehdä, niin voi toipua rauhassa.

Virvaliekki: Ymmärrän joo. On hyvä että voi johonkin purkaa tuntojaan, kun ystävissäkään ei keskenmenon saaneita ole.

Jotka eivät ole siellä vielä käyneet esittäytymässä, jotta tämä yli-innokas palstaemo pääsisi päivitys hommiin ;)



ON. Mulla on niin kiireinen viikko meneillään että ihan ärsyttää!!! Olisin halunnut tuon reissun jälkeen hetken vaan ihan rauhassa puuhailla kotihommia ja leikkiä pojan kanssa kun reissussa niin ikävöin häntä kokoajan.

Kaiken lisäksi sitä perk***leen tätiä ei vaan näy. Mahassa ja selässä juilii mutta mitään ei näy. ja sitten olen taas menettänyt yhtäkkiä täysin toivoni että saadanko me ikinäkään toista lasta meidän perheeseen. Kaikki kaverit vain alituiseen raskautuu ja ei ne ikinä mitään keskenmenoja saa. En tietenkään sitä kenellekkään toivo, mutta tuntuu vain että mulla aina vaan epäonnistuu kaikki. Monesti myös mietin että osaavatkohan nuo muut ihmiset edes arvostaa kunnolla sitä vauva onneaan, kun aina näkee niitä vatsa pystyssä tupakoivia äitejä, ja ihan omassa kaveripiirissä. Murrr!!! Silloin kyllä pitää ärsyttämään kun omat raskaudet vain epäonnistuu. Tyhjä olo... 5 päivä olisi mun la.... jos kaikki olisi vain mennyt hyvin. Eikä edelleenkään ole masussa elämää...



Sori tää mun pikavuodatus, mutta tänään vain pää tuntuu hajoavan..



Hermione

Lääkärissä käyty taas vaihteeks. Kaikki näyttäis olevan hyvin. Lääkäri käski luottavaisin mielin jatkaa yritystä. No, sepäs onkin ihan pirun helppoa!! Jostain syystä mulla ei nyt sitä luottoa ole tähän asiaan. Kuten Hermione sanoi, toivo on aika vähissä.

Lääkäri oli sitä mieltä että lääkinnällistä apua ei tarvittais, koska sikiö on molemmilla kerroilla kuollut ennen km, eli hormonit olis kunnossa. Ovulaatio-ongelmiin ei apua tule, koska 2raskautta vuoden sisään olen onnistunut saamaan. Ovuloimattomuudesta ei voida puhua. No, luulenkin että se ei tapahdu joka kuussa ja kiertoni on niin pitkä, että siksi olisi ollut mulle helpotus saada lääkkeet ovuloinnin avuksi. Sain Luget joiden pitäis tasata kierto lyhyemmäksi. Ne ei kuulemma estä ovulaatioita vaikka se tapahtusikin myöhään. Mutta mitä helvetin apua siitä on, et lääkkeillä lyhennetään kiertoa ja ovis on silti myöhään!! Eikös luteiaalivaihe jää sit liian lyhyeksi? En tähän saanut lääkäriltä vastausta, enkä jaksanut enää jäädä jankuttamaan asiasta. Mulla oli kamalan aikainen herätys tänään ja ihan kamalan kiire päivä töissä, joten olisin varmaan väsymyksestä alkanut itkemään siellä jos olisin aloittanut tenttauksen=) Itku tuntuu muutenkin olevan herkässä. Katsotaan siis kiltisti 3kk miten ne lääkkeet vaikuttaa.

Nyt mua on alkanut pelottamaan että km syy onkin geeneissä. Siis että mun ja mieheni geenit ei sovi yhteen. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Pitäis varmaan mennä perinnöllisyystutkimuksiin.



Huh, huh. Taidan mennä tuulettamaan aivoja ja lähden tekemään puutarhahommia..

Mulla on kanssa tuo sama juttu että alkiot aina kuolevat paljon ennen kun km:sta on tietoakaan. No toi tuulimuna nyt oli mulle ihan uusi juttu. Mutta saatiin me silti ihan normaalisti meidän poika. Uskoisin että kyllä se teilläkin onnistuu vielä jonakin päivänä, ihan varmana. Mun mielestä se on hyvä merkki ettei tule spontaania km:a, koska sehän merkkaisi sitä että keho jostain syystä sitä raskautta hylkii.

Silti mulla on alkanut käydä mielessä että onko tuo meidän poika vain joku ainut kertainen ihme meidän elämässä. No onneksi on edes se yksi ihme<3



Haluan kuitenkin uskoa että tekin varmasti sen oman ihmeenne vielä saatte, ja ainakin sitä ihmettä sitten varmasti osaa arvostaa hirveästi kun sen eteen on niiiin paljon nähnyt vaivaa. Minäkin sanon meidän pojalle ainakin 10 kertaa joka päivä kuinka paljon häntä rakastan :) Elämä on aina niin rankkaa ja toivosin että joskus se voisi olla vähän helpompaakin. Miksi joitakin ihmisiä koetellaan näin älyttömästi.

Nyt olen aina joskus alkanut pelkäämään sitä että jos menetän pojankin. Tapaturmaan, sairauteen... Tuntuu että kun joutuu jatkuvasti kamppailemaan menettämisen tunteen kanssa niin se alkaa valtaamaan koko elämän. Sitäkin aina joskus pelkään että menetän jostain syystä rakkaan miehenikin. Ehkä tässä alkaa pian terve järkikin pahasti sumenemaan...

No nämä on näitä päiviä kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, mutta huominen on varmasti taas parempi päivä :) Niin ainakin toivon...



Hermione jonka pää kiehuu tänään yli äyräiden... ja se tätikin on hukassa...+

jospa se täti ei tulekkaan?? Plussa tulisi, jookos=)

Kiitos tsempeistä. Tänään on päivä jolloin ei ole toivonrippeitä mielessä, mutta eiköhän ne taas huomenna kujeile mieleen. Näin päivällä veljeni perheineen ja ihania on ne mun tätitettävät=) Iloa edes niistä ja ihana huomata kuinka jaksan edes heidän kanssaan olla ilonen oma itseni ja leikittää...



Nyt iltahommiin. Nukuttaa ihan hirveesti, painun sänkyyn murehtimaan ja toivomaan että huomenna on taas parempi päivä. Jospa kaappais tuon ukonkin mukaansa;)



Irish

Nyt pitäis jo jonkun siirtyä odotuspuolelle ja tehdä tilaa uusille. Pidän Danjalle varpaatkin ristissä, että kohdussa oliskin elämää.



Me päästiin ihanalle purjehdusreissulle. Oltiin miehen kanssa ensin 2 yötä ja sitten lapset tuli ja oltiin vielä 2 yötä lisää. Mahtava reissu! Saunottiinkin yhdessä saaressa. Suojakerroin 25 ei ihan tunnu riittävän, ainakaan mun punapäiselle miehelle, jolla on nyt siten koko pää naamaa myöten punainen. Lisäksi mun antibiottikuurit ei kai sopineetkaan auringon kanssa yhteen ja mun naama tuli täyteen maksaläiskiä. Ne on nyt Arbutinilla onneksi haalenneet. Eilen näin uimarannalla n. 6-vuotiaan punapäisen pojan ja ajattelin, että jos meillä olis poika, niin se olis just ton näköinen (mun vanhemmat lapset on eri miehelle). Se oli huvittavan paljon mun miehen näköinen =)



Apua, elokuussa olis ollut laskettuaika =( Kiertopäivä on nyt vähän hukassa, kun leikkauksesta johtuva vuoto häiritsi laskuja. Luulisin, että on menossa päivä 9 ja mies on lähdössä purjeveneellä parin päivän bändikeikalle, joten sattaa mennä ovis ohi miehetönnä. Sain kuulla, että mun exän sisko oli tullut (puoli)vahingossa raskaaksi jollekin miehelle, jonka kans ei ole vielä kauaa ollut. Oli saanut plussan viimeviikolla. Ärsyttää!!!!



Kauralastu kp 9

Tuli muuten sellainen asia mieleen, että jospa tämä erittäin herkkä raskaustesti (testasin kp26/26) näyttikin toista ovulaatiota ja hedelmöittyminen olisikin tapahtunut siitä... silloin nimittäin ikä/koko sopisi... Luin joltain toiselta foorumilta näin käyneen yhdelle tytölle...

En kuitenkaan uskalla kovin paljon toivoa. Huomenna aion soittaa sen verikokeen tulokset; se antaisi ainakin vähän suuntaa; jäisi sitten aikaa taas asennoitua siihen pahimpaan...



Anteeksi nämä omanapaiset viestit... :/

Kiitos paljon Irish, kun kommentoit tuota jälkitarkastus juttua! Ja VOIMIA paljon tilanteeseesi - minäkin ymmärrän kyllä täysin turhautumisesi lääketieteen keinoihin =o/. Minusta sinä pohdit asiaa itse luteaanivaiheen lyhyydestä ym. todella hyvin ja realistisesti - noin minäkin ajattelisin. Oma kokemukseni Teroluteista (ilmeisesti vastaava (kiertoa lyhentävä) lääke?) on se, että minulla jäi ovulaatio kierroista kokonaan pois niinä kuukausina, kun sitä lääkettä söin.



Virvaliekille vielä voimia roppakaupalla! Aika tähän onneksi auttaa, otetaan päivä kerrallaan.



Rinnoista.

Minullakin on vielä rinnoissa arkuutta (ja on ollut koko ajan), vaikka kaikki on pois vuotanutkin. Se on (kuulemma) sellainen oire, joka voi jatkua kauan aikaa raskauden jälkeenkin.



Sairaslomasta.

Minä olen menossa ensimmäisille lennoilleni vasta tämän kuun puolivälissä, ja jos yhtään silloin vielä vuodan - en aio mennä silloinkaan. Lisäksi mietin kyllä myöskin sitä henkistä puolta, ja aion hakea sairaslomaa, jos yhtään tuntuu siltä, etten ole henkisesti vielä valmis. Oma toipuminen on nyt tärkeintä. Työ saa odottaa =o). Niin minä sen ajattelen.



EE *joka on kumman aktiivinen ollakseen poissa täältä kuumeilupuolelta joulukuuhun saakka*

Verikoe otettiin siis tiistaina ja tänään uskalsin soittaa tuloksia... Arvot oli jotain 27 000, mitähän viikkoja ne voisi vastata... Ensi viikon tiistaina on taas käynti ja uusi verikoe...



Olen miettinyt että jos silloin olikin kaksi ovulaatiota ja hedelmöitys tapahtui tästä toisesta... Onhan se oljenkorsiin takertumista mutta johonkin täytyy että kestää tämän epätietoisuuden!

Toi sun Hcg -arvo kuulostaa tosi lupaavalta!!! Tsemppiä piinaviin viikkoihin! Mulla on sellainen kutina että sulla vielä päättyy kaikki hyvin :) Hienoa , hienoa!!!

EE ajattelin soittaa vielä lääkärille ja kysäistä tuota luteaalivaiheen pituutta, että jääkö se liian lyhyeksi. Lääkäri kyllä sanoi ettei kyseinen lääkitys vaikuta ovikseen eikä estä sitä tapahtumasta, mutta mulla on epäilykseni. Mulla on nyt aikaa soitella ja kysellä, koska ei tiedä milloin seuraavat menkat tulevat ja lääkkeet voin aloittaa vasta kp15. Mulla tuo edellinen ovis tapahtui vasta jossain kp22-24 aikoihin ilmeisesti. Siksi kovasti mieti että miten tuo lääke auttaa minua muuten kun lyhentämään kiertoa. Mulle kun on yks hailee kuinka pitkä kierto on kunhan ovis tulee ja antaa mahdollisuuden raskauteen. Ärsyttävää tämmöinen jahkailu.

Oireista, mulla km jälkeen oli raskausoireita vielä reilun viikon. Tyhjennys tehtiin lääkkeellisesti ja kohtu tyhjentyi hyvin heti. Silti oireita oli vielä mielestäni kauan. Rinnat olivat kipeät (ei niin kovasti kun alkuraskaudesta) ja etovaa oloa.

Minulla ei ollut sairaslomaa tässä viimeisimmässä km, koska olin kesälomalla (tietenkin tunnollinen työntekijä saa keskenmenonsakin lomalla) ja ensimmäisessä km olin saikulla 1pvän. Sit alkoikin taas loma, joten lääkäri ei katsonut tarpeelliseksi saikkua antaa.



Nyt tuli mies kaupasta ja herkkulähtys saapui=) herkuttelemaan siis..

Minulla myös nämä molemmat keskenmenot ovat tulleet kesälomilla - ja peräkkäisinä kesinä! Ja vielä tosiaan alkaneet siten, että loman alusta olen joko alkanut vuotamaan tai saanut tietää, ja sitten se koko loppu loma onkin mennyt siinä vuotaessa ja ihmetellessä, että "näin tässä sitten kävi" =o/.



Arvaas ketuttiko tänä(kin) kesänä katsella miestä ja tyttöjä järvessä pulikoimassa, kun itse istuu (ja vuotaa!) rannalla - tulehdusriskin vuoksi ei saa uida. Sama juttu kumpanakin kesänä - juuri heinäkuussa. Mahtava ajoitus meillä molemmilla tosiaan... no onneksi edes työnantaja on tyytyväinen.



Minä niin odotan joulua ja sitä, kun saan kirjaimellisesti lyödä hanskat tiskiin ja jäädä ihan vaan kotiäidiksi. Ei ole näitä työhuolia yhdistettynä tämän raskauden yrittämiseen - sitä todella kaipaan. Esikoisen yrittämisen aikaan olimme yrittäjiä, ja minä olin päivät töissä omassa liikkeessämme; sekin oli helppoa, kun vastasi työnteostaan vain itsellensä. Kuopus sai alkunsa, kun olin esikoisesta vielä äitiyslomalla. Se oli ihanteellinen olosuhde. Pitäisi pyrkiä poistamaan kaikki stressi.



Minullakin on sellainen "kutina", että Danjalla on kaikki hyvin ;o). Tsemppiä tuohon tiedon odotteluun!



Täälläkin herkutellaan ;o), kohta haen kaapista uuden Puffipussin ja keitän sen seuraksi vaniljateetä =o) - jollakin konstilla sitä pitää nyt lohduttaa ja hoivata itseään.



Mukavaa viikonloppua kaikille!



Toivoopi; EE

Höh, on kurjaa tosiaan kun vielä kesälomat on menneet pilalle. Mulla vaan tänä kesänä ja viimeinen viikko siitä. Tosin alkuloma meni surkutellessa kurjia kelejä=) Olen viimeisen vuoden aikana ollut muutenkin huono lomanpitäjä. Ensin se eka km ja sit kaks seuravaa lyhyttä lomaa meni kuumeessa ja nyt kesälomalla taas km. Ihana vuosi ollut, kun kaikki rentoutumismahdollisuudet menee kipeänä tai surressa=( Jospa seuraavan loman sais pidettyä kunnialla alusta loppuun.



Mulla on ollut työhuolet kans riesana. Pätkätyöt stressaa ja nykyinen työpaikka olis muuten ihanteellinen, muta taitaa olla rakennuksessa jotain kosteusongelmaa. Onko muuten kellään tietoa voisko se vaikuttaa jotenkin raskauteen tai sen alkamiseen? Ehkei alkamiseen, koska olen onnistunut vuoden sisällä kaksi alkamaan..



Ja EE vielä, herkut on parhaimpia just lohdutukseksi. Sillon saa tunnontuskitta vetää ihan ähkyt eikä tee pahakaan. Suosittelen kaikille.



Irish, tunnesyöppö kiukkuampiainen yrittää tukahduttaa turhaa kiukkua suklaaseen ja yrittää jättää miehelle äksyilyn tälle iltaa=))

Olen uusi käyttäjä palstalla joten suokaa anteeksi jos terrorisoin :D

Elikkäs sain spontaanin keskenmenon toukokuussa (pillerit olen lopettanut tammikuussa.) Lääkärin arvion mukaan edellisistä kuukautisista laskettuna olisin ollut viikolla 6-7 mutta varmuutta ei saatu koska ultrassa kohtu oli täysin tyhjentynyt, muutenkin koko "jälkipyykki" keskenmenosta oli sekavaa ja ahdistavaa.

Keskenmenon jälkeiset kuukautiset (?) alkoivat kp18 ja vuoto kesti 2 viikkoa mutta kipuja ei niinkään ollut. (Tyhjennysvuoto kesti 7 pvä)



Nyt tuntuu vihdoin kroppakin (ja pääkoppa:) olevan normaali ja kierto tasautunut, tosin viimeisimmät kuukautiset (alkoivat14.7) olivat ERITTÄIN kivuliaat. Tilasin mielenkiinnosta ovistestejäkin ja tänään sain ensimmäisen ovis plussan, mietinkin että aika myöhään kun kp jo 20 mutta toisaalta kieto heittelee melkoisesti!



Onnea ja plussatuulia kaikille!



-N- kp20/ 29-36

Et terrorisoi. Kiva vaan, kun moni kirjoittelee, niin pysytään ylhäällä keskustelun aloituksissa. Onneksi olkoon ovisplussastasi. Toivotaan, että tärppää.



plussatuulia toivotaan: Kauralastu kp 11?

Heips vaan



Kesäloma reisuut on nyt sit kuta kuinkin tehty. Km:stä 35 päivän päästä alkoi vuoto, et kai nää sit on ekat menkat sen km:n jälkeen. kp nyt siis 4.



Lääkärin kans on jutusteltu puhelimessa, kun täällä meillä päin on ne 3-4 kk jonot yksityisellä puolen ja suht vaikea päästä näköjään perusterkan kautta mihinkään, kun ei ole mitään ongelmaa, niin varsinaista tarkastusta ei siis ole.



Clomit sais kuulema nyt aloittaa jo tästä ekasta vuodosta. Mut et voi pitää taukoakin. Ja lääkärin mukaan km:n jälkeen on raskautuminen muutenkin herkempää!? Joten tässä nyt sit luomuna ainakin tää eka kierto kokeillaan.

Tai ehkä sitä sortuu sit taas ovistikkujen kans touhuilemaan, mut katsotaan nyt :)



Plussatuulia toivoo myös Halla08

Viikonloppu taas ohi.

Tervetuloa Nappe. Täällä on hyvä purkaa tuntojaan ja saa hyvää vertaistukea.



Tälle suunnalle ei paljon uutta kuulu. Odotellaan ekoja menkkoja alkaviksi todennäköisesti pian. Ainakin tuntemukset ovat sen oloiset. Kiukkua, itkuherkkyyttä ja alamahaa välillä juilii menkkamaisesti. Ei tainnut sit meille heti tärppiä tulla, vaikka ehkäisyä ei olla käytetty km jälkeen ollenkaan. Tosin aikas varovaista on ollut meidän makkarielämä vielä. Kohta alkaa taas päivien laskeminen ja hirveä kalenterin kyttääminen. Voi kun osais jättää ajatuksen taka-alalle. Edellinen plussa tulikin aikalailla puuntakaa, koska olin varma etten ovuloinut. Verikokeissa se näyttikin siltä=) ovis olikin vaan todella myöhään. Ja toisaalta mulla oli ajatukset ehkä enemmälti tuossa meidän pihamaaremontissa.



Taidan vielä tälle iltaa suunnitella ensiviikon ohjelmaa töihin ettei tule huomenna kiire.



Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja tälle kuulle toivotaan iso pino plussia!!



Irish