Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen sairaanhoitaja ja en enää jaksa hoitotyötä
13.06.2020 |
Olen tehnyt sairaanhoitajan töitä parikymmentä vuotta. Olen ollut jo pitempään väsynyt työhöni. Jatkuva saatavilla oleminen, jatkuva vuorovaikutus, väkivalta tai sen uhka on usein läsnä. Työnohjausta ei ole. Työyhteisö on kyllä hyvä ja samoin työilmapiiri. Jotenkin vain alkaa tuntua, että itselläni ei ole alalle enää mitään tarjottavaa. Lähes aina ahdistaa mennä töihin ja olen jotenkin alkanut jopa pelkäämään työn tuomaa vastuuta. Koronaepidemia on kiristänyt kaikkea ennestään ja stressi on sen myötä lisääntynyt hurjasti. En tahdo enää jaksaa :( Olen miettinyt alan vaihtoa tai jotain muuta työtä mitä voisi tehdä sh:n koulutuksella, mutta mitä?
Kommentit (90)
Ihan ot, mutta mistä tulee tämä "ja en" sanojen käyttö "enkä" sanan tilalla? Sitä näkee joka paikassa, kuulostaa ja näyttää typerältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen IT-alalla, enkä minäkään oikein jaksa näitä nykyisiä hommia, mikähän neuvoksi?
Opiskele jotain muuta, vaihda työpaikkaa tai jää sairauslomalle.
Mitenköhän sille sairauslomalle jäädään? Mikä olisi diagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän monella alalla ole sama tilanne.
Eli viisainta lienee jäädä suoraan sairauslomalle ja siitä sitten edelleen työkyvyttömyyseläkkeelle jne, koska joka paikassa on niin raskasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen IT-alalla, enkä minäkään oikein jaksa näitä nykyisiä hommia, mikähän neuvoksi?
Opiskele jotain muuta, vaihda työpaikkaa tai jää sairauslomalle.
Mitenköhän sille sairauslomalle jäädään? Mikä olisi diagnoosi?
Työuupuneet jää saikulle masennusdiagnoosilla. Tämä on ihan tutkittu juttu. Suomessa ei ole diagnoosia työuupumukselle ja siksi se kirjataan masennuksena, jotta ihminen ei putoa tyhjän päälle. Tämä vääristää masennusdgtilastoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän monella alalla ole sama tilanne.
Eli viisainta lienee jäädä suoraan sairauslomalle ja siitä sitten edelleen työkyvyttömyyseläkkeelle jne, koska joka paikassa on niin raskasta?
Ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella ainakaan tavistyöntekijöillä. Joka paikassa vaaditaan joustamaan, tekemään nopeammin ja enemmän, pomot tarkastelee vain lukuja ja karsii kaiken minimiin, paitsi tehokkuusvaatimukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että leikkaussali on paras paikka hoitoalalla. Jos olisin sh, suuntaisin sinne
Öööö.. ei todellakaan. Viimeinen paikka mihin menisin.
Sh-opiskelija
Harvassa taitaa nykyään olla ne työpaikat, jossa ei stressiä ole, valitettavasti.
Yritä hakeutua työpsykologille. Mikä ala kiinnostaisi sinua? Mikä on intohimosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös hoitoalalla ja kävin kokeilemassa kaupan alaa (ihan siis semmosissa hommissa mihin ei erikseen kouluttautua tarvitse). Olen tullut seuraaviin johtopäätöksiin: tehoja kyylätään kokoajan toisinkuin hoitoalalla ja vain rahalla ja siis ylipäänsä myynnillä on väliä, okei ymmärrän sen kyllä. Toisaalta olen tullut myös siihen tulokseen, että työ on rennompaa, todellakin paljon stressittömämpää eikä työtä tarvitse ollenkaan ajatella vapaa-ajalla. Palkka on vähän huonompi, mutta ihan ymmärrettävää, huolestuisin todella jos tienaisin tässä työssä paremmin kuin sairaanhoitajana. Työkaverit on kivoja, pomoissa on suurempi osa onneksi tosi kivoja ja miehiä on enemmän kuin hoitohommissa (ehdoton plussa).
Olen itse kallistumassa siihen suuntaan, että lähden kuitenkin takaisin hoitoalalle, väliaikaisesti. Minulla on unelma-ala joka on aivan muu eikä kumpikaan näistä, mutta se odottaa tulevaisuudessa useiden eri syiden vuoksi.
Suosittelen aloittajaa kokeilemaan jotain muita hommia.
No sairaanhoitaja voi sanoutua irti työstään ja jäädä sohvalle makailemaan niinkuin muutkin yhteiskunnan loiset.
Silloin ei väsytä eikä ole huolia, kun kattelee päivät pitkät sarjoja ja elokuvia ja seikkailee netissä
Ihanaa ja tavoiteltavaa elämää, etenkin laiskoille ihmisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos vaan vaihdat työpaikkaa? Sairaanhoitajalla on tosi laajat työmahdollisuudet. Minkä tyyppisessä työpaikassa työskentelet tällä hetkellä?
Ihmisten pitäisi enemmänkin miettiä ennen hakeutumistaan eri aloille miettiä millaisia ihmisiä he ovat ja millainen ala jolle he haluavat on. Toki se on todella paljon vaadittu 15-20 vuotiaalta, jonka itsetuntemus ja elämänkokemus ovat vielä varsin vähäisiä, mutta silti. Tykkään lapsista=lastentarhanopettaja, olen hyvä matematiikassa=insinööri, ei ole ehkä ole oikein hyvä lähtökohta, jos lapsista tykkäämisen lisäksi on vaikkapa joustamaton ja perfektionistinen, silloin voi hankkia vaikka muutaman kummilapsen, jonka kanssa voi harjoittaa tuota lapsista tykkäämistä, insinöörienkin pitää oikeasti olla kiinnostunut uusien asioiden kehittämisestä, olla luova ja sosiaalinenkin, koska se on ala, jolla ihan koko ajan ollaan yhteistyössä muiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tää suomalainen työelämä on rankka ja epäinhimillinen! Mitä enemmän kriisejä sitä enemmän piiskaa ja kiristystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että leikkaussali on paras paikka hoitoalalla. Jos olisin sh, suuntaisin sinne
Öööö.. ei todellakaan. Viimeinen paikka mihin menisin.
Sh-opiskelija
No se riippuu tietty persoonasta. Mutta siis sellaiselle, joka kaipaa vuorovaikutusta työkavereiden kanssa, muttei niinkään potilaiden kanssa, on hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että leikkaussali on paras paikka hoitoalalla. Jos olisin sh, suuntaisin sinne
Siis missä mielessä paras?
nimim. leikkaussalisairaanhoitaja joka juuri toipuu 12 tunnin yövuorosta. Koko yö kiireellisiä leikkauksia ja yksi ruokatauko. Onneksi edellinen yö oli vähän rauhallisempi, viimeinen potilas lähti aamukolmelta pois, niin ehti valmistella seuraavan päivän ensimmäiset leikkauksien vaatimat välineet ja laitteet 12 leikkaussaliin.
Vierailija kirjoitti:
Siis sinulla ei ole työnohjausta vai mitä tarkoitat?
Juuri näin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi enemmänkin miettiä ennen hakeutumistaan eri aloille miettiä millaisia ihmisiä he ovat ja millainen ala jolle he haluavat on. Toki se on todella paljon vaadittu 15-20 vuotiaalta, jonka itsetuntemus ja elämänkokemus ovat vielä varsin vähäisiä, mutta silti. Tykkään lapsista=lastentarhanopettaja, olen hyvä matematiikassa=insinööri, ei ole ehkä ole oikein hyvä lähtökohta, jos lapsista tykkäämisen lisäksi on vaikkapa joustamaton ja perfektionistinen, silloin voi hankkia vaikka muutaman kummilapsen, jonka kanssa voi harjoittaa tuota lapsista tykkäämistä, insinöörienkin pitää oikeasti olla kiinnostunut uusien asioiden kehittämisestä, olla luova ja sosiaalinenkin, koska se on ala, jolla ihan koko ajan ollaan yhteistyössä muiden ihmisten kanssa.
En ymmärrä tämmöistä paasausta. Mitä jos huomaat 10 vuotta työelämässä oltuasi, että ala ei olekaan oikea? Ihmiset on yksilöitä, joku voi tietää jo lapsena mikä on se oma juttu ja jatkavat siinä työssä eläkeikään asti.
No leikkaussalissa ei ole sitä jatkuvaa vuorovaikutusta hankalien potilaiden ja omaisten kanssa. Lisäksi työ on ennakoitavampaa ehkä kuin osastolla? Ei oo sitä miljoonaan paikka repeämistä yhtäaikaa. Itse siis en alalla. Eikä työkavereiden työt kaadu niskaan jos ovat poissa, kun leikkausta ei tehdä ellei ole tietty miehitys kasassa.
Alue: Aihe vapaa
Suakin näyttää kiinnostavan niin paljon, että on pakko ihan kommentoida ketjuun :)