Lue keskustelun säännöt.
Kotirouvien halveksunta palstalla
Kotirouva
13.06.2020 |
Olen huomannut monen palstalla suorastaan halveksuvan kotirouvia. Kun emme tienaa omia rahojamme, vaikka meillä olisi eroturva yms. järjestetty. Minä olen ennen kaikkea feministi, vaimo ja sitten vasta kotirouva. Mieheni on maksanut minulle koulutuksen alalta jolla halusin työskennellä, mutta hänen firmansa pyöritys on niin aikaavievää hommaa, että mikäli halusimme viettää aikaa yhdessä, oli ainoa järkevä ratkaisu se, että minä en tavoittele omaa uraani, harrastelen vaan.
Meillä on tähän taloudellinen mahdollisuus. Ehdotus oli miehen, mutta minä siihen suostuin.
Meillä ei ole avioehtoa muuta kuin miehen firman osalta, eli minun tulevaisuuteni (ja lastenkin) on turvattu taloudellisesti vaikka eroaisimme.
Tällä palstalla ihmetellään kuinka mieheni sallii minun olla kotona tai että olenko kotiorja. Minä en koe velvollisuudekseni siivota sen enempää kuin hänkään, minä koen velvollisuudekseni saada omat aikatauluni pyörimään hänen aikataulujensa mukaisesti, jotta voimme olla yhdessä mahdollisimman paljon.
Meillä on kaksi pientä lasta. Mieheni on ulkomaalainen, mutta tällä hetkellä asumme Suomessa. Hän käy paljon työmatkoilla ja minä matkustan hänen kanssaan kun pystyn. Päätökset meillä tehdään yhdessä. Kotityöt meillä tehdään sulassa sovussa. Lasten esim etäkoulu kaatui vain minun niskaani, mutta lähinnä kielisyistä ja hänen työtaakkansa lisääntymisestä (tekee paljon etänä). Meillä on paljon ihanaa seksiä, mutta kyllä minäkin kieltäydyn jos ei ihan oikeasti huvita. Mies toki saa minut tuntemaan itseni jumalattareksi, joten hän yleensä saa minut sille tuulelle kuin toivoo.
Minä toivon voivani kasvattaa tyttäreni feministeiksi ja ymmärtämään että valintoja on hyvin erilaisia ja kaikki ovat yhtä ok.
Haluasin kuulla ihan sellaisia perusteltuja ajatuksia kotirouvuudesta ihan yleensäkin.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
On hiukan eri asia olla kotirouvana rikkaalle (ei pihille) miehelle, joka todella tajuaa, että menetät kotona ollessasi paljon mahdollisuuksia työrintamalla (usein myös harrastusrintamallakin), eläke ei kerry, etkä kehity muutakuin asettelemaan lautaset hienosti tiskikoneeseen.
Monet ovat kotirouvana miehille, jotka käyvät tienaamassa itselleen ja vaimolla on jonkinlainen pieni viikkorahasto, joka tarkemmin katsottuna kattaa vain kaikki lapsiin liittyvän, joka yleensä jokatapauksessa muutenkin koituu enemmän tienaavan harteille.
Kotiäidinrooli perustuu lähinnä viitsimiseen. Se ei kehitä sinua mihinkään suuntaan, eikä näy CV.ssä. Jollakin tavalla se on osalle naisista pakokeino, kun ei uskalleta tai jakseta mennä tienaamaan tai ollaan niin tyhmiä, ettei mikään onnistuisikaan, muutakun se paskavaipanvaihto.
Tämä on ihan totta. Jos kumppani ei arvostaisi toisen ”menetettyä” uraa ja tienausmahdollisuuksia, ei kotirouvana olisi järkeä olla.
Varmasti on ihmisiä jotka haluavat olla kotona koska eivät muuta ehkä osaa tai viitsi. En kuitenkaan lähtisi ihan heti tekemään eroa työssäkäyvän ja kotonaolevan välillä älykkyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hiukan eri asia olla kotirouvana rikkaalle (ei pihille) miehelle, joka todella tajuaa, että menetät kotona ollessasi paljon mahdollisuuksia työrintamalla (usein myös harrastusrintamallakin), eläke ei kerry, etkä kehity muutakuin asettelemaan lautaset hienosti tiskikoneeseen.
Monet ovat kotirouvana miehille, jotka käyvät tienaamassa itselleen ja vaimolla on jonkinlainen pieni viikkorahasto, joka tarkemmin katsottuna kattaa vain kaikki lapsiin liittyvän, joka yleensä jokatapauksessa muutenkin koituu enemmän tienaavan harteille.
Kotiäidinrooli perustuu lähinnä viitsimiseen. Se ei kehitä sinua mihinkään suuntaan, eikä näy CV.ssä. Jollakin tavalla se on osalle naisista pakokeino, kun ei uskalleta tai jakseta mennä tienaamaan tai ollaan niin tyhmiä, ettei mikään onnistuisikaan, muutakun se paskavaipanvaihto.
Montakohan kotiäitiä mahdat tuntea, kun niin kauniisti heistä kirjoittelet. Lisäksi ihmettelen, että kerta toisensa jälkeen oletetaan, että kotirouva on aina rutiköyhä ja täysin miehensä tulojen varassa. Lähinnä tämäntyyppiset viestit kertovat kirjoittajansa elämänpiiristä ja -kokemuksista ja hänen persoonastaan.
Vierailija kirjoitti:
En halveksi, mutta minulle se ei olisi oikea ratkaisu. Rakastan miestäni, rakastan myös meidän lapsia, meillä on todella hyvä perhe. Minulle oli todella tärkeä, että mies myös hoitaa lapset. Eli vaadin, että hän jää kotiin joksin aikaa. Hän oli molempien kanssa kotona vuoden. Minulle oli todella tärkeä, että myös hän hoitaa pientä lasta samanlailla kun minä. Minulle oli myös tärkeä, että hän sivutti ajan omasta uraasta meidän hyväksi. Halusin esimerkillä tuoda esiin meidän pojille, että molemmat pystyvät hoitamaan heitä. Se on molempien velovollisuus. Se ei ole vaan yhden tehtävä, ja molemmat vanhemmat tekevät uhrauksia lasten eteen. Samalla tykkään omasta työstäni, ja haluan tehdä töitä. Kannatan kasvattamista esimerkillä, ja koska lapseni näkee meidän tekevän yhdessä kaikki työt ja elannot, niin toivon että meidän pojista tulee miehiä joka ei pelkää tarttuvan imuriin tai jäämään kotiin pienen vauvan kanssa.
Yksi asia minua aina pelottaa kun jäädään yhden tulon varaan, mitä jos miehesi sairastuu? Meillä kun molemmat on töissä niin asia varmaan hoituu?
En halveksi, mutta minua pelottaisi tulevaisuus, varsinkin kun miehet 50 vuotiaana voi vakavasti sairastuu, ja jos tulot on silloin nolla, niin miten pärjätään silloin.
Teidänkin kannattaisi miettiä vakuutuksia, edunvalvontavaltuutuksia, hallintaoikeustestamenttia, säästämistä ja sijoittamista, jos taloutenne on noin hauraalla pohjalla. Varsinkin jos teillä on velkaa. Jos iskee talouslama niin kuin nyt on käynyt, se ainoakin työpaikka saattaa mennä tai tulla lomautus.
Miltäs tällainen holhoaminen kuulostaa, kun näyttäisi tämän viestiketjun perusteella siltä, etteivät "tavalliset perheet", jossa molemmat käyvät töissä ole juurikaan varautuneet elämän kriiseihin. Kuinka monella nämä oikeasti ovat kunnossa? Kotirouvat ovat kyllä varautuneet asioihin, jos on hiukankin järkeä päässä. Itse asiassa varautuminen alkaa jo edellisen sukupolven toimesta, jos sitä omaisuutta on. Silloin sitä on oppinut hoitamaan ja varautumaan eri tilanteisiin.
Halveksutaan muuallakin. Olin viikko sitten lääkärissä ja lääkäri kysyi mitä teen työkseni. Sanoin, että olen kotirouva. Lääkäri tokaisi siihen, että mites noin on käynyt? Hän sitten lisäsi, että kirjoittaa papereihin, että olen työtön, koska ei se kotona oleminen mitään työtä ole. Naislääkäri vielä kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Halveksutaan muuallakin. Olin viikko sitten lääkärissä ja lääkäri kysyi mitä teen työkseni. Sanoin, että olen kotirouva. Lääkäri tokaisi siihen, että mites noin on käynyt? Hän sitten lisäsi, että kirjoittaa papereihin, että olen työtön, koska ei se kotona oleminen mitään työtä ole. Naislääkäri vielä kyseessä.
Tämä on ehkä ainoa asia mitä ulkomaailta kaipaan. Siellä asuessa kukaan ei koskaan kyseenalaistanut etteikö kotirouvana oleminen ollut ihan hyvä elämäntapa. Papereissa oli usein jopa valmiiksi kohta ”homemaker”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halveksi, mutta minulle se ei olisi oikea ratkaisu. Rakastan miestäni, rakastan myös meidän lapsia, meillä on todella hyvä perhe. Minulle oli todella tärkeä, että mies myös hoitaa lapset. Eli vaadin, että hän jää kotiin joksin aikaa. Hän oli molempien kanssa kotona vuoden. Minulle oli todella tärkeä, että myös hän hoitaa pientä lasta samanlailla kun minä. Minulle oli myös tärkeä, että hän sivutti ajan omasta uraasta meidän hyväksi. Halusin esimerkillä tuoda esiin meidän pojille, että molemmat pystyvät hoitamaan heitä. Se on molempien velovollisuus. Se ei ole vaan yhden tehtävä, ja molemmat vanhemmat tekevät uhrauksia lasten eteen. Samalla tykkään omasta työstäni, ja haluan tehdä töitä. Kannatan kasvattamista esimerkillä, ja koska lapseni näkee meidän tekevän yhdessä kaikki työt ja elannot, niin toivon että meidän pojista tulee miehiä joka ei pelkää tarttuvan imuriin tai jäämään kotiin pienen vauvan kanssa.
Yksi asia minua aina pelottaa kun jäädään yhden tulon varaan, mitä jos miehesi sairastuu? Meillä kun molemmat on töissä niin asia varmaan hoituu?
En halveksi, mutta minua pelottaisi tulevaisuus, varsinkin kun miehet 50 vuotiaana voi vakavasti sairastuu, ja jos tulot on silloin nolla, niin miten pärjätään silloin.
Teidänkin kannattaisi miettiä vakuutuksia, edunvalvontavaltuutuksia, hallintaoikeustestamenttia, säästämistä ja sijoittamista, jos taloutenne on noin hauraalla pohjalla. Varsinkin jos teillä on velkaa. Jos iskee talouslama niin kuin nyt on käynyt, se ainoakin työpaikka saattaa mennä tai tulla lomautus.
Miltäs tällainen holhoaminen kuulostaa, kun näyttäisi tämän viestiketjun perusteella siltä, etteivät "tavalliset perheet", jossa molemmat käyvät töissä ole juurikaan varautuneet elämän kriiseihin. Kuinka monella nämä oikeasti ovat kunnossa? Kotirouvat ovat kyllä varautuneet asioihin, jos on hiukankin järkeä päässä. Itse asiassa varautuminen alkaa jo edellisen sukupolven toimesta, jos sitä omaisuutta on. Silloin sitä on oppinut hoitamaan ja varautumaan eri tilanteisiin.
Tää on niin hauska! Kotirouvat ovat kyllä varautuneet. Ja tietenkin edellinen sukupolvi on jo varautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halveksi, mutta minulle se ei olisi oikea ratkaisu. Rakastan miestäni, rakastan myös meidän lapsia, meillä on todella hyvä perhe. Minulle oli todella tärkeä, että mies myös hoitaa lapset. Eli vaadin, että hän jää kotiin joksin aikaa. Hän oli molempien kanssa kotona vuoden. Minulle oli todella tärkeä, että myös hän hoitaa pientä lasta samanlailla kun minä. Minulle oli myös tärkeä, että hän sivutti ajan omasta uraasta meidän hyväksi. Halusin esimerkillä tuoda esiin meidän pojille, että molemmat pystyvät hoitamaan heitä. Se on molempien velovollisuus. Se ei ole vaan yhden tehtävä, ja molemmat vanhemmat tekevät uhrauksia lasten eteen. Samalla tykkään omasta työstäni, ja haluan tehdä töitä. Kannatan kasvattamista esimerkillä, ja koska lapseni näkee meidän tekevän yhdessä kaikki työt ja elannot, niin toivon että meidän pojista tulee miehiä joka ei pelkää tarttuvan imuriin tai jäämään kotiin pienen vauvan kanssa.
Yksi asia minua aina pelottaa kun jäädään yhden tulon varaan, mitä jos miehesi sairastuu? Meillä kun molemmat on töissä niin asia varmaan hoituu?
En halveksi, mutta minua pelottaisi tulevaisuus, varsinkin kun miehet 50 vuotiaana voi vakavasti sairastuu, ja jos tulot on silloin nolla, niin miten pärjätään silloin.
Teidänkin kannattaisi miettiä vakuutuksia, edunvalvontavaltuutuksia, hallintaoikeustestamenttia, säästämistä ja sijoittamista, jos taloutenne on noin hauraalla pohjalla. Varsinkin jos teillä on velkaa. Jos iskee talouslama niin kuin nyt on käynyt, se ainoakin työpaikka saattaa mennä tai tulla lomautus.
Miltäs tällainen holhoaminen kuulostaa, kun näyttäisi tämän viestiketjun perusteella siltä, etteivät "tavalliset perheet", jossa molemmat käyvät töissä ole juurikaan varautuneet elämän kriiseihin. Kuinka monella nämä oikeasti ovat kunnossa? Kotirouvat ovat kyllä varautuneet asioihin, jos on hiukankin järkeä päässä. Itse asiassa varautuminen alkaa jo edellisen sukupolven toimesta, jos sitä omaisuutta on. Silloin sitä on oppinut hoitamaan ja varautumaan eri tilanteisiin.
Lisään mielestäni vielä tärkeämmän asian. Onko alaikäisten lasten tilanteeseen suunnitelma, jos molemmat vanhemmat kuolevat tai toinen jää vaikeasti vammaisena eloon? Kotirouva, aikuinen ihminen pärjää, mutta monikaan ole varautunut huolehtimaan omista lapsistaan juridisesti, jos kuolee tapaturmaisesti tai sairastuu vakavasti jo nuorena. Avioeroon ehkä osataan varautua, mutta omaan tai puolison sairastumiseen varautuminen on harvinaisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksutaan muuallakin. Olin viikko sitten lääkärissä ja lääkäri kysyi mitä teen työkseni. Sanoin, että olen kotirouva. Lääkäri tokaisi siihen, että mites noin on käynyt? Hän sitten lisäsi, että kirjoittaa papereihin, että olen työtön, koska ei se kotona oleminen mitään työtä ole. Naislääkäri vielä kyseessä.
Tämä on ehkä ainoa asia mitä ulkomaailta kaipaan. Siellä asuessa kukaan ei koskaan kyseenalaistanut etteikö kotirouvana oleminen ollut ihan hyvä elämäntapa. Papereissa oli usein jopa valmiiksi kohta ”homemaker”.
Minäkin omin "ulkomailla" kotirouva muutaman vuoden. En jaksanut ihan vaan olla, joten opiskelin yliopistossa. Olihan se mukava irtiotto pari vuotta, muttei mitenkään minulle sopiva homma.
Sittemmin olen ollut ihan työtä tekevä äiti ja tasavertainen homemaker mieheni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halveksutaan muuallakin. Olin viikko sitten lääkärissä ja lääkäri kysyi mitä teen työkseni. Sanoin, että olen kotirouva. Lääkäri tokaisi siihen, että mites noin on käynyt? Hän sitten lisäsi, että kirjoittaa papereihin, että olen työtön, koska ei se kotona oleminen mitään työtä ole. Naislääkäri vielä kyseessä.
Tämä on ehkä ainoa asia mitä ulkomaailta kaipaan. Siellä asuessa kukaan ei koskaan kyseenalaistanut etteikö kotirouvana oleminen ollut ihan hyvä elämäntapa. Papereissa oli usein jopa valmiiksi kohta ”homemaker”.
Minäkin omin "ulkomailla" kotirouva muutaman vuoden. En jaksanut ihan vaan olla, joten opiskelin yliopistossa. Olihan se mukava irtiotto pari vuotta, muttei mitenkään minulle sopiva homma.
Sittemmin olen ollut ihan työtä tekevä äiti ja tasavertainen homemaker mieheni kanssa.
Kuulostaa kivalle. Minäkin opiskelin ulkomailla ja sittemmin olen ollut kotirouvana. Sopii minulle, ehdin tekemään asioita joita haluan ja ehdin vielä näkemään aviomiestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halveksi, mutta minulle se ei olisi oikea ratkaisu. Rakastan miestäni, rakastan myös meidän lapsia, meillä on todella hyvä perhe. Minulle oli todella tärkeä, että mies myös hoitaa lapset. Eli vaadin, että hän jää kotiin joksin aikaa. Hän oli molempien kanssa kotona vuoden. Minulle oli todella tärkeä, että myös hän hoitaa pientä lasta samanlailla kun minä. Minulle oli myös tärkeä, että hän sivutti ajan omasta uraasta meidän hyväksi. Halusin esimerkillä tuoda esiin meidän pojille, että molemmat pystyvät hoitamaan heitä. Se on molempien velovollisuus. Se ei ole vaan yhden tehtävä, ja molemmat vanhemmat tekevät uhrauksia lasten eteen. Samalla tykkään omasta työstäni, ja haluan tehdä töitä. Kannatan kasvattamista esimerkillä, ja koska lapseni näkee meidän tekevän yhdessä kaikki työt ja elannot, niin toivon että meidän pojista tulee miehiä joka ei pelkää tarttuvan imuriin tai jäämään kotiin pienen vauvan kanssa.
Yksi asia minua aina pelottaa kun jäädään yhden tulon varaan, mitä jos miehesi sairastuu? Meillä kun molemmat on töissä niin asia varmaan hoituu?
En halveksi, mutta minua pelottaisi tulevaisuus, varsinkin kun miehet 50 vuotiaana voi vakavasti sairastuu, ja jos tulot on silloin nolla, niin miten pärjätään silloin.
Teidänkin kannattaisi miettiä vakuutuksia, edunvalvontavaltuutuksia, hallintaoikeustestamenttia, säästämistä ja sijoittamista, jos taloutenne on noin hauraalla pohjalla. Varsinkin jos teillä on velkaa. Jos iskee talouslama niin kuin nyt on käynyt, se ainoakin työpaikka saattaa mennä tai tulla lomautus.
Miltäs tällainen holhoaminen kuulostaa, kun näyttäisi tämän viestiketjun perusteella siltä, etteivät "tavalliset perheet", jossa molemmat käyvät töissä ole juurikaan varautuneet elämän kriiseihin. Kuinka monella nämä oikeasti ovat kunnossa? Kotirouvat ovat kyllä varautuneet asioihin, jos on hiukankin järkeä päässä. Itse asiassa varautuminen alkaa jo edellisen sukupolven toimesta, jos sitä omaisuutta on. Silloin sitä on oppinut hoitamaan ja varautumaan eri tilanteisiin.
Tää on niin hauska! Kotirouvat ovat kyllä varautuneet. Ja tietenkin edellinen sukupolvi on jo varautunut.
Siitä on hauskuus kaukana, kun riskit realisoituvat. Laiha lohtu on se, jos tietää edes jotain uuden tilanteen realiteeteista niin taloudellisesti kuin muutenkin.
Ap meinaa kasvattaa tyttärensä feministiksi, mutta itse olisin tarkkana näiden termien käytön kanssa. Nykyään siihen feministi-sanaan liitetään jo negatiivisiakin mielikuvia, että viittaakin vihervasemmistolaiseen naispuoliseen yliopistoeliittiin, jonka vihan kohteena on valkoinen mies. Tämä ei ole minun oma ajatukseni, mutta olen huomannut, että nämä asiat feminismin käsitteeseen nykyään usein liitetään. Ja sehän ei ole enää tasa-arvoa.
Jos haluaa, että lapset kannattavat tasa-arvoa, voisi ihan yksinkertaisesti puhua tasa-arvosta, ja koko sanan feminismi unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halveksi, mutta minulle se ei olisi oikea ratkaisu. Rakastan miestäni, rakastan myös meidän lapsia, meillä on todella hyvä perhe. Minulle oli todella tärkeä, että mies myös hoitaa lapset. Eli vaadin, että hän jää kotiin joksin aikaa. Hän oli molempien kanssa kotona vuoden. Minulle oli todella tärkeä, että myös hän hoitaa pientä lasta samanlailla kun minä. Minulle oli myös tärkeä, että hän sivutti ajan omasta uraasta meidän hyväksi. Halusin esimerkillä tuoda esiin meidän pojille, että molemmat pystyvät hoitamaan heitä. Se on molempien velovollisuus. Se ei ole vaan yhden tehtävä, ja molemmat vanhemmat tekevät uhrauksia lasten eteen. Samalla tykkään omasta työstäni, ja haluan tehdä töitä. Kannatan kasvattamista esimerkillä, ja koska lapseni näkee meidän tekevän yhdessä kaikki työt ja elannot, niin toivon että meidän pojista tulee miehiä joka ei pelkää tarttuvan imuriin tai jäämään kotiin pienen vauvan kanssa.
Yksi asia minua aina pelottaa kun jäädään yhden tulon varaan, mitä jos miehesi sairastuu? Meillä kun molemmat on töissä niin asia varmaan hoituu?
En halveksi, mutta minua pelottaisi tulevaisuus, varsinkin kun miehet 50 vuotiaana voi vakavasti sairastuu, ja jos tulot on silloin nolla, niin miten pärjätään silloin.
Teidänkin kannattaisi miettiä vakuutuksia, edunvalvontavaltuutuksia, hallintaoikeustestamenttia, säästämistä ja sijoittamista, jos taloutenne on noin hauraalla pohjalla. Varsinkin jos teillä on velkaa. Jos iskee talouslama niin kuin nyt on käynyt, se ainoakin työpaikka saattaa mennä tai tulla lomautus.
Miltäs tällainen holhoaminen kuulostaa, kun näyttäisi tämän viestiketjun perusteella siltä, etteivät "tavalliset perheet", jossa molemmat käyvät töissä ole juurikaan varautuneet elämän kriiseihin. Kuinka monella nämä oikeasti ovat kunnossa? Kotirouvat ovat kyllä varautuneet asioihin, jos on hiukankin järkeä päässä. Itse asiassa varautuminen alkaa jo edellisen sukupolven toimesta, jos sitä omaisuutta on. Silloin sitä on oppinut hoitamaan ja varautumaan eri tilanteisiin.
Tää on niin hauska! Kotirouvat ovat kyllä varautuneet. Ja tietenkin edellinen sukupolvi on jo varautunut.
Siitä on hauskuus kaukana, kun riskit realisoituvat. Laiha lohtu on se, jos tietää edes jotain uuden tilanteen realiteeteista niin taloudellisesti kuin muutenkin.
Minä olen varautunut niin, että minulla on hyvä koulutus ja monipuolinen työura. Tienaan melko hyvin. Sitten varauduin niin, että pakolliset menot pidettiin tasolla, josta yhden tuloilla selviää. Nytten tilanne on jo helppo. Lapset täysi-ikäisiä ja riittävästi varallisuutta, tosin edelleen melko varovaista elämää. Mutta mukavaa ja helppoa aina.
Tässä ketjussa on ihan asiallisia kotirouvia, mutta mielikuvani on tyttö, joka haluaa rikkaisiin naimisiin. Ei sovi maailmankuvaani mitenkään. Minulle nainen on itsenäinen, tekee omat rahansa ja päätöksensä. Tyttäreni on 20v ja hän on vielä kauempana tuosta homemakerista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hiukan eri asia olla kotirouvana rikkaalle (ei pihille) miehelle, joka todella tajuaa, että menetät kotona ollessasi paljon mahdollisuuksia työrintamalla (usein myös harrastusrintamallakin), eläke ei kerry, etkä kehity muutakuin asettelemaan lautaset hienosti tiskikoneeseen.
Monet ovat kotirouvana miehille, jotka käyvät tienaamassa itselleen ja vaimolla on jonkinlainen pieni viikkorahasto, joka tarkemmin katsottuna kattaa vain kaikki lapsiin liittyvän, joka yleensä jokatapauksessa muutenkin koituu enemmän tienaavan harteille.
Kotiäidinrooli perustuu lähinnä viitsimiseen. Se ei kehitä sinua mihinkään suuntaan, eikä näy CV.ssä. Jollakin tavalla se on osalle naisista pakokeino, kun ei uskalleta tai jakseta mennä tienaamaan tai ollaan niin tyhmiä, ettei mikään onnistuisikaan, muutakun se paskavaipanvaihto.Montakohan kotiäitiä mahdat tuntea, kun niin kauniisti heistä kirjoittelet. Lisäksi ihmettelen, että kerta toisensa jälkeen oletetaan, että kotirouva on aina rutiköyhä ja täysin miehensä tulojen varassa. Lähinnä tämäntyyppiset viestit kertovat kirjoittajansa elämänpiiristä ja -kokemuksista ja hänen persoonastaan.
Ei kannata pelkästään miettiä ketä tuntee, on olemassa elämää sen ulkopuolella. Pääosa kotirouvista on juuri edellisen kuvaamissa tilanteissa. Tai jopa niin, ettei kummallakaan ole työtä tai rahaa.
Sinun viestisi kertoo tiedon vähyydestä. Ei maailma ole sinun elinpiirisi.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halveksi, mutta minulle se ei olisi oikea ratkaisu. Rakastan miestäni, rakastan myös meidän lapsia, meillä on todella hyvä perhe. Minulle oli todella tärkeä, että mies myös hoitaa lapset. Eli vaadin, että hän jää kotiin joksin aikaa. Hän oli molempien kanssa kotona vuoden. Minulle oli todella tärkeä, että myös hän hoitaa pientä lasta samanlailla kun minä. Minulle oli myös tärkeä, että hän sivutti ajan omasta uraasta meidän hyväksi. Halusin esimerkillä tuoda esiin meidän pojille, että molemmat pystyvät hoitamaan heitä. Se on molempien velovollisuus. Se ei ole vaan yhden tehtävä, ja molemmat vanhemmat tekevät uhrauksia lasten eteen. Samalla tykkään omasta työstäni, ja haluan tehdä töitä. Kannatan kasvattamista esimerkillä, ja koska lapseni näkee meidän tekevän yhdessä kaikki työt ja elannot, niin toivon että meidän pojista tulee miehiä joka ei pelkää tarttuvan imuriin tai jäämään kotiin pienen vauvan kanssa.
Yksi asia minua aina pelottaa kun jäädään yhden tulon varaan, mitä jos miehesi sairastuu? Meillä kun molemmat on töissä niin asia varmaan hoituu?
En halveksi, mutta minua pelottaisi tulevaisuus, varsinkin kun miehet 50 vuotiaana voi vakavasti sairastuu, ja jos tulot on silloin nolla, niin miten pärjätään silloin.
Teidänkin kannattaisi miettiä vakuutuksia, edunvalvontavaltuutuksia, hallintaoikeustestamenttia, säästämistä ja sijoittamista, jos taloutenne on noin hauraalla pohjalla. Varsinkin jos teillä on velkaa. Jos iskee talouslama niin kuin nyt on käynyt, se ainoakin työpaikka saattaa mennä tai tulla lomautus.
Miltäs tällainen holhoaminen kuulostaa, kun näyttäisi tämän viestiketjun perusteella siltä, etteivät "tavalliset perheet", jossa molemmat käyvät töissä ole juurikaan varautuneet elämän kriiseihin. Kuinka monella nämä oikeasti ovat kunnossa? Kotirouvat ovat kyllä varautuneet asioihin, jos on hiukankin järkeä päässä. Itse asiassa varautuminen alkaa jo edellisen sukupolven toimesta, jos sitä omaisuutta on. Silloin sitä on oppinut hoitamaan ja varautumaan eri tilanteisiin.
Tää on niin hauska! Kotirouvat ovat kyllä varautuneet. Ja tietenkin edellinen sukupolvi on jo varautunut.
Siitä on hauskuus kaukana, kun riskit realisoituvat. Laiha lohtu on se, jos tietää edes jotain uuden tilanteen realiteeteista niin taloudellisesti kuin muutenkin.
Minä olen varautunut niin, että minulla on hyvä koulutus ja monipuolinen työura. Tienaan melko hyvin. Sitten varauduin niin, että pakolliset menot pidettiin tasolla, josta yhden tuloilla selviää. Nytten tilanne on jo helppo. Lapset täysi-ikäisiä ja riittävästi varallisuutta, tosin edelleen melko varovaista elämää. Mutta mukavaa ja helppoa aina.
Voit tietysti olla poikkeus, mutta useimmille suomalaisille ei ole selvää miten omaisuus jakautuu ja asiat hoituvat, jos toinen kuolee, sairastuu tai tulee avioero. Hyvin yleisesti esimerkiksi kuvitellaan, että leski perii puolet, vaikka leski ei peri eikä puolison nimissä oleva omaisuus ole yhteistä. Pankeissa on edullista käydä hoitamassa nämä asiat kuntoon niin että tietää eikä kuvittele tietävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Halveksutaan muuallakin. Olin viikko sitten lääkärissä ja lääkäri kysyi mitä teen työkseni. Sanoin, että olen kotirouva. Lääkäri tokaisi siihen, että mites noin on käynyt? Hän sitten lisäsi, että kirjoittaa papereihin, että olen työtön, koska ei se kotona oleminen mitään työtä ole. Naislääkäri vielä kyseessä.
Ensikerralla sanot olevasi filantrooppi. Koska ei kotirouva ole työtön, vaikkei saisi palkkaa joltain firmalta. Voit myös olla urheilija, kirjailija tai taiteilija. Ehkä myös dokumentaristi tai luonnonsuojelija. Nykyisin, jos laitat muutaman YouTube videon tai kirjoittelet tänne aaveelle tai someen voit olla sisällöntuottaja tai tubettaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halveksi, mutta minulle se ei olisi oikea ratkaisu. Rakastan miestäni, rakastan myös meidän lapsia, meillä on todella hyvä perhe. Minulle oli todella tärkeä, että mies myös hoitaa lapset. Eli vaadin, että hän jää kotiin joksin aikaa. Hän oli molempien kanssa kotona vuoden. Minulle oli todella tärkeä, että myös hän hoitaa pientä lasta samanlailla kun minä. Minulle oli myös tärkeä, että hän sivutti ajan omasta uraasta meidän hyväksi. Halusin esimerkillä tuoda esiin meidän pojille, että molemmat pystyvät hoitamaan heitä. Se on molempien velovollisuus. Se ei ole vaan yhden tehtävä, ja molemmat vanhemmat tekevät uhrauksia lasten eteen. Samalla tykkään omasta työstäni, ja haluan tehdä töitä. Kannatan kasvattamista esimerkillä, ja koska lapseni näkee meidän tekevän yhdessä kaikki työt ja elannot, niin toivon että meidän pojista tulee miehiä joka ei pelkää tarttuvan imuriin tai jäämään kotiin pienen vauvan kanssa.
Yksi asia minua aina pelottaa kun jäädään yhden tulon varaan, mitä jos miehesi sairastuu? Meillä kun molemmat on töissä niin asia varmaan hoituu?
En halveksi, mutta minua pelottaisi tulevaisuus, varsinkin kun miehet 50 vuotiaana voi vakavasti sairastuu, ja jos tulot on silloin nolla, niin miten pärjätään silloin.
Teidänkin kannattaisi miettiä vakuutuksia, edunvalvontavaltuutuksia, hallintaoikeustestamenttia, säästämistä ja sijoittamista, jos taloutenne on noin hauraalla pohjalla. Varsinkin jos teillä on velkaa. Jos iskee talouslama niin kuin nyt on käynyt, se ainoakin työpaikka saattaa mennä tai tulla lomautus.
Miltäs tällainen holhoaminen kuulostaa, kun näyttäisi tämän viestiketjun perusteella siltä, etteivät "tavalliset perheet", jossa molemmat käyvät töissä ole juurikaan varautuneet elämän kriiseihin. Kuinka monella nämä oikeasti ovat kunnossa? Kotirouvat ovat kyllä varautuneet asioihin, jos on hiukankin järkeä päässä. Itse asiassa varautuminen alkaa jo edellisen sukupolven toimesta, jos sitä omaisuutta on. Silloin sitä on oppinut hoitamaan ja varautumaan eri tilanteisiin.
Tää on niin hauska! Kotirouvat ovat kyllä varautuneet. Ja tietenkin edellinen sukupolvi on jo varautunut.
Siitä on hauskuus kaukana, kun riskit realisoituvat. Laiha lohtu on se, jos tietää edes jotain uuden tilanteen realiteeteista niin taloudellisesti kuin muutenkin.
Minä olen varautunut niin, että minulla on hyvä koulutus ja monipuolinen työura. Tienaan melko hyvin. Sitten varauduin niin, että pakolliset menot pidettiin tasolla, josta yhden tuloilla selviää. Nytten tilanne on jo helppo. Lapset täysi-ikäisiä ja riittävästi varallisuutta, tosin edelleen melko varovaista elämää. Mutta mukavaa ja helppoa aina.
Voit tietysti olla poikkeus, mutta useimmille suomalaisille ei ole selvää miten omaisuus jakautuu ja asiat hoituvat, jos toinen kuolee, sairastuu tai tulee avioero. Hyvin yleisesti esimerkiksi kuvitellaan, että leski perii puolet, vaikka leski ei peri eikä puolison nimissä oleva omaisuus ole yhteistä. Pankeissa on edullista käydä hoitamassa nämä asiat kuntoon niin että tietää eikä kuvittele tietävänsä.
Hyvin totta! Tämän ketjun innoittamana pyysin miestäni näyttämään minulle portfolioni ja kuinka sitä käytetään. Meillä on testamenttiasiat kunnossa, katsoin ne läpi samalla.
Jokaisen ihmisen tulisi olla selvillä siitä mitä tapahtuu jos kumppani kuolee tai sairastuu. Omien isovanhempieni kohdalla huomasin kuinka isoisän yllättävän kuoleman kohdalla pankkitilit, kaikki jäädytettiin ja vaatii kaikkien perillisten allekirjoitukset ennenkuin isoäiti sai käyttää tilejä.
Ap
Kotirouva mahdollistaa suuret tienestit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on Suomessa saanut ilmaisen koulutuksen, ilmaisen päivähoidon, melkein ilmaisen terveydenhoidon, käyttää ilmaista infrastruktuuria jne, niin kyllä mä näen että silloin on moraalinen velvollisuus myös maksaa yhteiskunnalle takaisin verojen muodossa. Siksi paheksun kotiäitejä (ja muita huvikseen loisivia). Työttömyys voi toki sattua kenelle vaan, mutta silloin on velvollisuus hakea töitä. Yhteiskunnan tukeminen on meidän kaikkien vastuulla.
Varakkaathan tämän yhteiskunnan rahoittavat, jos varakkaista, kovatuloisten miesten kotirouvista on kyse. Sellaiset kotitaloudet tuottavat suurimman osan verokertymästä, katso vaikka tutkimustuloksia aiheesta.
Eivät ne varakkaiden miesten kotirouvat ole varakkaita, heidän tulonsahan ovat kotona olemisen takia hyvin matalat tai sitten niitä ei edes ole. Kotirouvat eivät siis maksa veroja juuri lainkaan, vaikka heidän suurituloisilla miehillään saattaisikin olla satojentuhansien eurojen vuositulot.
Mutta ymmärräthän sinä hyvä ihminen kait sen verran, että jos vaikka mies tienaa satoja tuhansia vuodessa bruttona, niin kyllä siinä maksetaan rouvankin edestä kiitettävästi veroja. Ja aika monen muunkin puolesta vielä. Jos perheessä on lapsia, ei onnistuisi satojen tuhansien eurojen tienaaminen ilman naisten panosta. Eli jos rouva vaatisi täydellistä tasa-arvoa kotitöissä ja lastenhoidossa ym ja haluaisi tienata yhtä paljon. Silloin lapset eivät vanhempiaan juuri näkisi. Miksi harjoittaa tällaista ahneutta ja sen mukana tulevaa huonoa vointia. Sitä paitsi ei kaikilla aloilla ole mahdollista tienatakaan paljoa. Mitä järkeä on esimerkiksi hoitajavaimon käydä töissä, jos mies tienaa 40 000 euroa kuussa, perheessä on pari lasta. Se hoitajan tuoma 1500 euron lisä ei tuossa tunnu missään eikä sitä tarvita. Perhe voi hyvin, kun äiti huolehtii asioista ja lapsista. Avioehtoa ei ole ja vaimolla rinnakkaiskortti Mastercardista. Tämä esimerkkinä oikeasta elämästä. Kun lapset isoja, voi sitten taas tehdä töitä mielenvirkistykseksi.
Vaimokoulu tähtää juuri tähän! Tavoitteeksi tytöille.
Vierailija kirjoitti:
Halveksutaan muuallakin. Olin viikko sitten lääkärissä ja lääkäri kysyi mitä teen työkseni. Sanoin, että olen kotirouva. Lääkäri tokaisi siihen, että mites noin on käynyt? Hän sitten lisäsi, että kirjoittaa papereihin, että olen työtön, koska ei se kotona oleminen mitään työtä ole. Naislääkäri vielä kyseessä.
Tökeröä käytöstä, mutta syy siihen on varmaankin se, ettei kotirouva ole ammattinimike Suomessa. En ole ainakaan koskaan nähnyt sellaista nimikettä. Eräs tuttavani käyttää akateemista titteliään ammatin sijalla, koska hänellä ei ole ammattia. Se aina naurattaa minua, koska eräs persutohtori toimii samoin. Siitä tulee mieleen vanhat kotimaiset elokuvat, joissa tarjoiltiin "maisteri Muttiselle" kahvia. Kotirouvaa en ole nähnyt koskaan vaalijulisteissakaan ja minullakin on ammatti, vaikka käytännössä työni on harrastelua ja olen kotirouva.
On hiukan eri asia olla kotirouvana rikkaalle (ei pihille) miehelle, joka todella tajuaa, että menetät kotona ollessasi paljon mahdollisuuksia työrintamalla (usein myös harrastusrintamallakin), eläke ei kerry, etkä kehity muutakuin asettelemaan lautaset hienosti tiskikoneeseen.
Monet ovat kotirouvana miehille, jotka käyvät tienaamassa itselleen ja vaimolla on jonkinlainen pieni viikkorahasto, joka tarkemmin katsottuna kattaa vain kaikki lapsiin liittyvän, joka yleensä jokatapauksessa muutenkin koituu enemmän tienaavan harteille.
Kotiäidinrooli perustuu lähinnä viitsimiseen. Se ei kehitä sinua mihinkään suuntaan, eikä näy CV.ssä. Jollakin tavalla se on osalle naisista pakokeino, kun ei uskalleta tai jakseta mennä tienaamaan tai ollaan niin tyhmiä, ettei mikään onnistuisikaan, muutakun se paskavaipanvaihto.