Lue keskustelun säännöt.
Pelastuslaitoksen hoitohenkilökunta nosti elottoman lapsen vedestä ja rannalla olijat jatkoivat auringonottoa
13.06.2020 |
Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lapsi virkosi puolen tunnin elvytyksen jälkeen ja vietiin sairaalaan. Uimarannalla olevat lapsiperheet jatkoivat kesäpäivän nauttimisesta lasten mennessä uimarenkaineen uimaan ja vanhempien jatkaessa viltillään piknikkiä. Olisin olettanut, että ranta olisi pikkuhiljaa tyhjentynyt siltä päivältä. Itse jäin kauemmas hetkeksi hämmästelemään ihmisten välinpitämätöntä käytöstä.
Kommentit (203)
Miksi olisi pitänyt lähteä? Mitä jo eivät huomanneet koko asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta nyt unohtuu, että se uimataitoinenkin lapsi voi hukkua. Esim. uinut liian syvälle ja voimat ehtyneet. Tai panikoi kun yhtäkkiä ei jalat ylläkkään pohjaan.
Anteeksi mutta en ymmärrä.
Uimataitoon sisältyy tieto että uidaan rannansuuntaisesti, että kesälläkin vesi on kylmää ja kangistaa nopeasti, äly pysytellä turvallisen lähellä pohjaa tai jotain mistä saa kiinni. Luonnonvesissä ei uida mitään matkaa kuten uimahallissa, virtaukset ja aallot on ihania, niiden voimaa kunnioitetaan.Uimataidottomalla on kellukkeet kiinni tai kaulassa _kiinni_ uimarengas. Niiden kanssa hukkuminen on mahdotonta.
Uimapatjan varaan ei lähdetä ennen kuin osataan uida. Siinä ei auta vaikka äippä tuijottaisi silmät ruvella.
Edelleen, opettakaa mukulanne uimaan!
Viimeistään kouluun mennessä pitää 25m olla hallussa.Yliarvioit lasten ajattelukykyä. Vaikka kuinka noita turvallisuusjuttuja hoetaan niin kyllä ne unohtuvat siinä leikin tiimellyksessä. Etenkin jos on eri-ikäisiä lapsia leikkimässä niin nuoremmat menevät mieluusti vanhempien mukana sinne syvälle, missä ei ne jalat yllä pohjaan.
Kuvitteletko että en ole ollut lapsi?
Tää menee jo huvittavaksi.
Uimassa käytiin meressä ja uimahallissa kavereiden kanssa 8-vuotiaasta alkaen.
Tunnen oloni turvallisemmaksi vedessä kuin Mannerheimintiellä. Vedessä ei ole mitään vaarallista, kun katsoo ettei mikään typerä skootteri tms. aja päälle.
En mahda mitään sille jos sulla tai lapsillasi
on vajavainen ajattelukyky.
Kaikki ovat olleet lapsia. Ja kaikki aikuisena ajattelevat, että ovat olleet niitä superälyköitä, jotka eivät ole koskaan tehneet mitään sääntöjen vastaista. Sinulle ei ole käynyt mitään, mikä on hyvä juttu. Valitettavasti noissakin superturvallisissa uimareissuissasi olisi voinut jotain käydä. Vaikka juuri SINÄ olisit mennyt varoitusten mukaan niin joku kaverisi ei välttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta nyt unohtuu, että se uimataitoinenkin lapsi voi hukkua. Esim. uinut liian syvälle ja voimat ehtyneet. Tai panikoi kun yhtäkkiä ei jalat ylläkkään pohjaan.
Anteeksi mutta en ymmärrä.
Uimataitoon sisältyy tieto että uidaan rannansuuntaisesti, että kesälläkin vesi on kylmää ja kangistaa nopeasti, äly pysytellä turvallisen lähellä pohjaa tai jotain mistä saa kiinni. Luonnonvesissä ei uida mitään matkaa kuten uimahallissa, virtaukset ja aallot on ihania, niiden voimaa kunnioitetaan.Uimataidottomalla on kellukkeet kiinni tai kaulassa _kiinni_ uimarengas. Niiden kanssa hukkuminen on mahdotonta.
Uimapatjan varaan ei lähdetä ennen kuin osataan uida. Siinä ei auta vaikka äippä tuijottaisi silmät ruvella.
Edelleen, opettakaa mukulanne uimaan!
Viimeistään kouluun mennessä pitää 25m olla hallussa.Yliarvioit lasten ajattelukykyä. Vaikka kuinka noita turvallisuusjuttuja hoetaan niin kyllä ne unohtuvat siinä leikin tiimellyksessä. Etenkin jos on eri-ikäisiä lapsia leikkimässä niin nuoremmat menevät mieluusti vanhempien mukana sinne syvälle, missä ei ne jalat yllä pohjaan.
Kuvitteletko että en ole ollut lapsi?
Tää menee jo huvittavaksi.
Uimassa käytiin meressä ja uimahallissa kavereiden kanssa 8-vuotiaasta alkaen.
Tunnen oloni turvallisemmaksi vedessä kuin Mannerheimintiellä. Vedessä ei ole mitään vaarallista, kun katsoo ettei mikään typerä skootteri tms. aja päälle.
En mahda mitään sille jos sulla tai lapsillasi
on vajavainen ajattelukyky.Kaikki ovat olleet lapsia. Ja kaikki aikuisena ajattelevat, että ovat olleet niitä superälyköitä, jotka eivät ole koskaan tehneet mitään sääntöjen vastaista. Sinulle ei ole käynyt mitään, mikä on hyvä juttu. Valitettavasti noissakin superturvallisissa uimareissuissasi olisi voinut jotain käydä. Vaikka juuri SINÄ olisit mennyt varoitusten mukaan niin joku kaverisi ei välttämättä.
Ja sinä voit kaatua portaissa tänään ja menettää tajusi.
- Älä vaan lähde yksin ovesta ulos. Voit kuolla.
Älä varsinkaan päästä lapsia ulos. Ainakin kypärä päässä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kertoo paljon nykyihmisten täydellisestä välinpitämättömyydestä ja omaan napaan tuijottelusta. Varmasti löytyy jo pätkät TikTokista ja mitä näitä nyt onkaan.
Jos sulla on lapsia ja menet rannalle, niin sinä katsot pentus perään. Jos hukkuu, niin se ei ole muiden vastuulla. Vanhempi on välinpitämätön lastaan kohtaaan jos sattuu hukkumaan. Voit ja voitte alapeukuttaa niin paljon kun haluatte, mutta vastuu on vanhemmalla aina.
Ei voi uskoakaan miten epäempaattisia kommentteja. Itse olisin ollut niin järkyttynyt, että olisin lähtenyt kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis usko on kyllä jo mennyt ihmisiin, mutta aina jaksan kuitenkin yllättyä ihmisen tyhmyydestä.
Ensinnäkin ei ollut kyse siitä, että olisi pitänyt mennä auttamaan, ammattilaiset auttoivat jo. Eikä kyse ollut siitä, että olisi pitänyt mennä pällistelemään tai kuvaamaan, se vasta tyhmää olisikin.
Kyse oli siitä, kuinka sinä pystyit jatkamaan auringonottoa ja uimista, kun joku teki kuolemaa vieressä tai oli käytännössä jo kuollut, koska lapsi saatiin vasta pitkän elvytyksen jälkeen takaisin henkiin. Kuinka sinä pystyit olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eikö tämä järkyttänyt sinua tai herättänyt sinussa minkäänlaista kunnioitusta vainajaa kohtaan tai elämään kamppailevaa lasta kohtaa. Eikö tämä järkyttänyt sinun lapsia eivätkö he esittäneet järkyttyneitä kysymyksiä. Miten sinä saatoit olla kuin ei mitään juuri sillä hetkellä, kun toisen ihmisen kaikki oli käsillä, mutta sinulle se ei ollut mitään. Eikö sinua jo hävittänyt olla totaalisen välinpitämätön. Eikö se ollut sinulle Nokia, että kaikki vielä näkevät sen. Eikö mikään vedä sinua hiljaiseksi tai mietteliääksi. Miten auringonotto maistui vielä tämän jälkeen eikö siitä mennyt fiilis ja maku.
Miten sinä kykenet tähän. Mitä sinulle on pitänyt tapahtua, kun mikään ei pysäytä.
Nämä kommentit täällä AV vielä alleviivaavat tätä täydellistä välinpitämättömyyttä.
En ihmettele sitäkään tosiseikkaa, että 90% maailman väestöstä kuuluu ÄÖ keskivertoon tai alle/hieman päälle.
En tiedä pelastaisiko korkeampi ÄO tältä välinpitämättömyydeltä, mutta ihmisen tyhmyyden se loistavasti selittää.
Ja älä turhaan kuvittele, että minä ajattelisin tämän kirjoituksen herättävän sinussa jotain, en edes pientä myötätuntoa lähes henkensä menettänyttä lasta kohtaa, koska en kuvittele. Minä kyllä tiedän, että sinä et kykene siihen.
Miksi sinä kuvittelet tietäväsi mitä toiset ihmiset päässään miettivät? Teet oletuksia kovin kevyistä asioista ja haukut ihmisiä täällä.
Olin kerran tapahtumassa yleisön seassa ja siellä tapahtui useamman henkilön kuolemaan johtanut onnettomuus. Koko tapahtuma kesketytettiin ja kaikkia pyydettiin soittamaan ensi tilassa kotiin (ei silloin ollut kännyjä). Kuulin takanani keskustelun, että rahat pitäisi pääsymaksusta saada takaisin. En voinut uskoa korviani. Kyllä siitä jäi sellainen fiilis jonka muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis usko on kyllä jo mennyt ihmisiin, mutta aina jaksan kuitenkin yllättyä ihmisen tyhmyydestä.
Ensinnäkin ei ollut kyse siitä, että olisi pitänyt mennä auttamaan, ammattilaiset auttoivat jo. Eikä kyse ollut siitä, että olisi pitänyt mennä pällistelemään tai kuvaamaan, se vasta tyhmää olisikin.
Kyse oli siitä, kuinka sinä pystyit jatkamaan auringonottoa ja uimista, kun joku teki kuolemaa vieressä tai oli käytännössä jo kuollut, koska lapsi saatiin vasta pitkän elvytyksen jälkeen takaisin henkiin. Kuinka sinä pystyit olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eikö tämä järkyttänyt sinua tai herättänyt sinussa minkäänlaista kunnioitusta vainajaa kohtaan tai elämään kamppailevaa lasta kohtaa. Eikö tämä järkyttänyt sinun lapsia eivätkö he esittäneet järkyttyneitä kysymyksiä. Miten sinä saatoit olla kuin ei mitään juuri sillä hetkellä, kun toisen ihmisen kaikki oli käsillä, mutta sinulle se ei ollut mitään. Eikö sinua jo hävittänyt olla totaalisen välinpitämätön. Eikö se ollut sinulle Nokia, että kaikki vielä näkevät sen. Eikö mikään vedä sinua hiljaiseksi tai mietteliääksi. Miten auringonotto maistui vielä tämän jälkeen eikö siitä mennyt fiilis ja maku.
Miten sinä kykenet tähän. Mitä sinulle on pitänyt tapahtua, kun mikään ei pysäytä.
Nämä kommentit täällä AV vielä alleviivaavat tätä täydellistä välinpitämättömyyttä.
En ihmettele sitäkään tosiseikkaa, että 90% maailman väestöstä kuuluu ÄÖ keskivertoon tai alle/hieman päälle.
En tiedä pelastaisiko korkeampi ÄO tältä välinpitämättömyydeltä, mutta ihmisen tyhmyyden se loistavasti selittää.
Ja älä turhaan kuvittele, että minä ajattelisin tämän kirjoituksen herättävän sinussa jotain, en edes pientä myötätuntoa lähes henkensä menettänyttä lasta kohtaa, koska en kuvittele. Minä kyllä tiedän, että sinä et kykene siihen.
Miksi sinä kuvittelet tietäväsi mitä toiset ihmiset päässään miettivät? Teet oletuksia kovin kevyistä asioista ja haukut ihmisiä täällä.
Eikö nuo ole varsin inhimillisiä ajatuksia ihmiselle, jolla on tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Siis usko on kyllä jo mennyt ihmisiin, mutta aina jaksan kuitenkin yllättyä ihmisen tyhmyydestä.
Ensinnäkin ei ollut kyse siitä, että olisi pitänyt mennä auttamaan, ammattilaiset auttoivat jo. Eikä kyse ollut siitä, että olisi pitänyt mennä pällistelemään tai kuvaamaan, se vasta tyhmää olisikin.
Kyse oli siitä, kuinka sinä pystyit jatkamaan auringonottoa ja uimista, kun joku teki kuolemaa vieressä tai oli käytännössä jo kuollut, koska lapsi saatiin vasta pitkän elvytyksen jälkeen takaisin henkiin. Kuinka sinä pystyit olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eikö tämä järkyttänyt sinua tai herättänyt sinussa minkäänlaista kunnioitusta vainajaa kohtaan tai elämään kamppailevaa lasta kohtaa. Eikö tämä järkyttänyt sinun lapsia eivätkö he esittäneet järkyttyneitä kysymyksiä. Miten sinä saatoit olla kuin ei mitään juuri sillä hetkellä, kun toisen ihmisen kaikki oli käsillä, mutta sinulle se ei ollut mitään. Eikö sinua jo hävittänyt olla totaalisen välinpitämätön. Eikö se ollut sinulle Nokia, että kaikki vielä näkevät sen. Eikö mikään vedä sinua hiljaiseksi tai mietteliääksi. Miten auringonotto maistui vielä tämän jälkeen eikö siitä mennyt fiilis ja maku.
Miten sinä kykenet tähän. Mitä sinulle on pitänyt tapahtua, kun mikään ei pysäytä.
Nämä kommentit täällä AV vielä alleviivaavat tätä täydellistä välinpitämättömyyttä.
En ihmettele sitäkään tosiseikkaa, että 90% maailman väestöstä kuuluu ÄÖ keskivertoon tai alle/hieman päälle.
En tiedä pelastaisiko korkeampi ÄO tältä välinpitämättömyydeltä, mutta ihmisen tyhmyyden se loistavasti selittää.
Ja älä turhaan kuvittele, että minä ajattelisin tämän kirjoituksen herättävän sinussa jotain, en edes pientä myötätuntoa lähes henkensä menettänyttä lasta kohtaa, koska en kuvittele. Minä kyllä tiedän, että sinä et kykene siihen.
Näitä kommentteja ja peukutuksia katsoessani ajattelin tismalleen samalla tavalla.
Kyllä olisi meidänkin ilonpito siltä päivältä päättynyt siihen. Vähin äänin kunnioituksesta uhria ja uhrin läheisiä kohtaan olisi poistuttu rannalta. Olisi ollut todella kummallista enää jäädä nautiskelemaan, kun samaan aikaan olisi ollut mielessä se pieni ihminen ja hänen huolesta suunniltaan olevat vanhemmat.
Noh, kukin tyylillään. Tuo mitä kirjoitin on se mitä haluan omille lapsilleni opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, minkälainen kuolemaa tekevä oikeasti sitten säväyttää ja saa näillä auringonpalvojilla tunteet pintaan. Jos lapsen elvytys ei haittaa auringonpalvontaa ja uintia, niin haittaako ostoskeskuksessa kouristellen kaatuva mummo, jota elvytetään vai jatketaanko siinä shoppailua tai ehkä siemaillaan lattea vastapäisessä kahvilassa. Entä auto-onnettomuus kotipihasi edessä, kun joku (lapsi tai aikuinen, valitse itse) jää auton alle? Jatkavatko lapsesi trampoliinilla pomppimista ja sinä kukkapenkin kastelua? Voiko parvekkeelta pudonneen ihmisen kuolinkamppailun sivuuttaa toteatammalla, että kaiteella ei saa leikkiä, siinä sinulle hyvä opetus ja jatkaa polkupyöräharjoituksia vieressä?
Ihan sama, mikä säväyttää ja mikä ei, mutta jos ei onnettomuus ja toisen ihmisen hätä ja kamppailu elämästä tee surulliseksi tai ahdistuneeksi, niin on empatiakyvytön. Aika moni siellä rannalla ilmeisesti ja tällä palstalla nyt ainakin.
Meidän perheellämme olisi uintipäivä loppunut tuohon, ja ei, emme olisi rynnänneet tukkimaan tietä ambulanssilta vaan olisimme poistuneet joko elvytyksen aikana tai heti ambulanssin poistumisen jälkeen. Miksi? Siksi, että tapahtui onnettomuus, josta on hyvä puhua ja jonka kuuluukin pysäyttää sitä arkea hetkeksi. Ihmishenki on arvokas, onnettomuudet eivät ole arkisia ja aina näistä asioista pitää puhua lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Siis usko on kyllä jo mennyt ihmisiin, mutta aina jaksan kuitenkin yllättyä ihmisen tyhmyydestä.
Ensinnäkin ei ollut kyse siitä, että olisi pitänyt mennä auttamaan, ammattilaiset auttoivat jo. Eikä kyse ollut siitä, että olisi pitänyt mennä pällistelemään tai kuvaamaan, se vasta tyhmää olisikin.
Kyse oli siitä, kuinka sinä pystyit jatkamaan auringonottoa ja uimista, kun joku teki kuolemaa vieressä tai oli käytännössä jo kuollut, koska lapsi saatiin vasta pitkän elvytyksen jälkeen takaisin henkiin. Kuinka sinä pystyit olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eikö tämä järkyttänyt sinua tai herättänyt sinussa minkäänlaista kunnioitusta vainajaa kohtaan tai elämään kamppailevaa lasta kohtaa. Eikö tämä järkyttänyt sinun lapsia eivätkö he esittäneet järkyttyneitä kysymyksiä. Miten sinä saatoit olla kuin ei mitään juuri sillä hetkellä, kun toisen ihmisen kaikki oli käsillä, mutta sinulle se ei ollut mitään. Eikö sinua jo hävittänyt olla totaalisen välinpitämätön. Eikö se ollut sinulle Nokia, että kaikki vielä näkevät sen. Eikö mikään vedä sinua hiljaiseksi tai mietteliääksi. Miten auringonotto maistui vielä tämän jälkeen eikö siitä mennyt fiilis ja maku.
Miten sinä kykenet tähän. Mitä sinulle on pitänyt tapahtua, kun mikään ei pysäytä.
Nämä kommentit täällä AV vielä alleviivaavat tätä täydellistä välinpitämättömyyttä.
En ihmettele sitäkään tosiseikkaa, että 90% maailman väestöstä kuuluu ÄÖ keskivertoon tai alle/hieman päälle.
En tiedä pelastaisiko korkeampi ÄO tältä välinpitämättömyydeltä, mutta ihmisen tyhmyyden se loistavasti selittää.
Ja älä turhaan kuvittele, että minä ajattelisin tämän kirjoituksen herättävän sinussa jotain, en edes pientä myötätuntoa lähes henkensä menettänyttä lasta kohtaa, koska en kuvittele. Minä kyllä tiedän, että sinä et kykene siihen.
Jos minä itse olisin liki hukkunut rannalla, tuntuisi todella oudolle ajatella että KAIKKI tuikituntemattomat ihmiset siinä rannalla lopettaisivat hauskanpidon ja menisivät (kenties ainoana vapaapäivänään?) kotiinsa itkemään?!?! Mitä se minua auttaisi??? Parempi, että jatkavat elämäänsä kuten ennenkin. En haluaisi ketään siihen vieteeni pällistelemään, pahimmassa tapauksessa kuvaamaan, elvytystäni, vaan paras olisi että antavat pelastajien tehdä työnsä, ja jatkavat omia puuhiaan. Ei se minua mitenkään loukkaisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siellä rannalla auringon alla maatessaan tai vedessä ollessaan on moni ollut järkyttynyt tapahtumista, toivonut ja rukoillut lapsen selviävän. En tiedä miksi olisi pitänyt mennä muualle järkyttymään ja hiljentymään. Ne ajatukset ja olotilat ei aina näy ulospäin. He ovat ehkä miettineet myös, miten toimia parhaiten lasten kanssa. Uskon myös, että rannalta lähdettyä on käyty monia keskusteluja auttamisesta, turvallisuudesta ja toimimisesta onnettomuuspaikalla .
Näin just, tämä on järkevin ja todennäköisin skenaario miten toimia! Miksi pitäisi nimenomaan lähteä kotiin suremaan ja käsittelemään tuota asiaa?
Eipä paljon liikuta, jos joku mukula hukkuu. Elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaturmat ovat ihan normaalia elämää. Tässäkin selvittiin säikähdyksellä. Eri asia, jos lapsi olisi kuollut. Hyvä opetus lapsille, että uidessa voi käydä mitä vain.
Puolen tunnin elvytyksellä voi saada pumpun käyntiin hyvällä tuurilla, mutta on aivan eri asia tuleeko siitä huolimatta eläjää. Todennäkäisesti vaikeasti aivovammainen lapsi jos jää henkiin ylipäätänsä.
Vakava juttu tuo on, mutta elottomalla ei aina tarkoiteta kuollutta, vaan tajutonta.
Eloton=sydän on pysähtynyt.
Tajuton ei siis välttämättä ole eloton, mutta eloton on aina tajuton. Tajuttomuus ja elottomuus on eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis usko on kyllä jo mennyt ihmisiin, mutta aina jaksan kuitenkin yllättyä ihmisen tyhmyydestä.
Ensinnäkin ei ollut kyse siitä, että olisi pitänyt mennä auttamaan, ammattilaiset auttoivat jo. Eikä kyse ollut siitä, että olisi pitänyt mennä pällistelemään tai kuvaamaan, se vasta tyhmää olisikin.
Kyse oli siitä, kuinka sinä pystyit jatkamaan auringonottoa ja uimista, kun joku teki kuolemaa vieressä tai oli käytännössä jo kuollut, koska lapsi saatiin vasta pitkän elvytyksen jälkeen takaisin henkiin. Kuinka sinä pystyit olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eikö tämä järkyttänyt sinua tai herättänyt sinussa minkäänlaista kunnioitusta vainajaa kohtaan tai elämään kamppailevaa lasta kohtaa. Eikö tämä järkyttänyt sinun lapsia eivätkö he esittäneet järkyttyneitä kysymyksiä. Miten sinä saatoit olla kuin ei mitään juuri sillä hetkellä, kun toisen ihmisen kaikki oli käsillä, mutta sinulle se ei ollut mitään. Eikö sinua jo hävittänyt olla totaalisen välinpitämätön. Eikö se ollut sinulle Nokia, että kaikki vielä näkevät sen. Eikö mikään vedä sinua hiljaiseksi tai mietteliääksi. Miten auringonotto maistui vielä tämän jälkeen eikö siitä mennyt fiilis ja maku.
Miten sinä kykenet tähän. Mitä sinulle on pitänyt tapahtua, kun mikään ei pysäytä.
Nämä kommentit täällä AV vielä alleviivaavat tätä täydellistä välinpitämättömyyttä.
En ihmettele sitäkään tosiseikkaa, että 90% maailman väestöstä kuuluu ÄÖ keskivertoon tai alle/hieman päälle.
En tiedä pelastaisiko korkeampi ÄO tältä välinpitämättömyydeltä, mutta ihmisen tyhmyyden se loistavasti selittää.
Ja älä turhaan kuvittele, että minä ajattelisin tämän kirjoituksen herättävän sinussa jotain, en edes pientä myötätuntoa lähes henkensä menettänyttä lasta kohtaa, koska en kuvittele. Minä kyllä tiedän, että sinä et kykene siihen.
Miksi sinä kuvittelet tietäväsi mitä toiset ihmiset päässään miettivät? Teet oletuksia kovin kevyistä asioista ja haukut ihmisiä täällä.
Nyt oli kyse tunteista - ei mietteistä.
Vierailija kirjoitti:
Pelastuslaitos hoitaa nuo tehtävät. Ei ne kaipaa muita rannalla olijoita viereen ihmettelemään.
Tää.
Olisi ollut ainoastaan haittaa, jos kaikki olisivat jotenkin reagoineet tilanteeseen
Oliko yllätys ap, että ihmiset on oikeasti noin tunteettomia? Ne on. Aivan kaikessa mitä elämä tuo.
Samoinhan ne tunteet voivat velloa sisimmässä vaikka kuinka, varsinkin suomalaisella, ilman että se ulospäin näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Oliko yllätys ap, että ihmiset on oikeasti noin tunteettomia? Ne on. Aivan kaikessa mitä elämä tuo.
Olen aika herkkä tyyppi ja reagoin helposti tosi tunteella kanssaihmisten ahdinkoon. Olin esimerkiksi 14 päivän työharjoittelussa vanhainkodissa, jossa ihmiset vain makasivat odottamassa kuolemaa. En nukkunut yhtenäkään yönä kotona täyttä yötä, itkeskelin illat ja olin täysin apaattinen.
Silti, kun näin kolarin, jossa n. 15-vuotias (tiedän koska oli tällainen tutuntuttu pienessä kaupungissa) ajoi mopolla auton alle ja liiskautui jauhelihaksi välittömästi, jatkoin matkaani vähin äänin kotiin johon olin aikeissakin mennä. Apua oli siis jo hälytetty ja kaikki hoidossa. Olinko tunteeton?
Kuvitteletko että en ole ollut lapsi?
Tää menee jo huvittavaksi.
Uimassa käytiin meressä ja uimahallissa kavereiden kanssa 8-vuotiaasta alkaen.
Tunnen oloni turvallisemmaksi vedessä kuin Mannerheimintiellä. Vedessä ei ole mitään vaarallista, kun katsoo ettei mikään typerä skootteri tms. aja päälle.
En mahda mitään sille jos sulla tai lapsillasi
on vajavainen ajattelukyky.