Epärealistisia ajatuksia vanhemmuudesta?

Kiitos vastauksista!

Miehet haluaa lapsia mutta luistavat vastuusta. Varaudu siihen että hoidat lapset yksinhuoltajana esim 2 kk -18 v ja mies ei tapaa ollenkaan. Kelasta saat minimielarin 150 euroa muuten elätät itse tai olet huono ihminen jos annat lapsen huostaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap on tosi avuton ja osaamaton ihminen.

Kukaan normaali ei tällä palstalla kyselisi moisia asioita tänä päivän, vaan lukisi arkiston viestejä, lainaisi vaikkapa kirjastosta alan lehtiä ja muodostaisi itse mielipiteensä asioita.

Ja keskuselisi asioista myös kumppaninsa kanssa.

Ap:n kaltainen ihminen ei ole kypsä vanhemmuuteen, kun ei ole osaamista eikä taito ajatella itse ja päättää asioista itse miehensä ja perheensä kanssa.

Kaikenlaiset ihmiset ne lapsia tekevätkin ja viel perustvat oikein suurperheitä, vääntämällä maailmaan 3-5 uutta tulokasta.

Oletpa tympeä.

Juu ei. Ajatteletko ollenkaan sitä lasta, se meinaan on ihan elävä ja tunteva olento. Jos se onkin äititakiainen niin silloin sinun kyllä on vastattava lapsen tarpeisiin eikä työntää pois omien juttujen tieltä. Tai jos ja kun mies ei jaksakkaan, tai halua, tai vaikka kuolee, niinkin voi käydä, niin se olet sinä joka on yksin vastuussa.

Ja vaikka naiset kantaa päävastuun lasten hoidosta ja kasvatuksesta, se ei yleensä ole rooli joka valitaan tietoisesti. Siihen joudutaan tai ajaudutaan ja se on raskas rooli. Ja siitä kertoo myös avioeroluvut lapsiperheissä.

Ihan hyvä jos pystytte sopimaan työnjaosta ja sitoudutte molemmat. Epärealistisista on, jos kuvittelee että asioita voisi tai edes pitäisi pystyä kontrolloimaan etukäteen. Myös omat arvot muuttuvat useimmilla lapsentulon myötä.

Jos teillä ei ole koiraa niin lainatkaa jostain sellainen vaikka kuukaudeksi siten, että mies ottaa päävastuun sen lenkityksistä ja hoitamisesta. Koira on ulkoilutettava vähintään kolme kertaa päivässä ja voitte vaikka sopia ettette jätä sitä yksin kotiin kokeilun aikana. Se antaa vähän viitettä siitä miten sitovaa lapsen kanssa eläminen on.

Jostain asioista on miehen hankala ottaa vastuuta. Esim, imettäminen. Ensimmäinen vuosi on vauva enemmän kiinni äidissä kuin isässä.

Eikö vauvan voi ruokkia korvikkeella? Meillä on monta koiraa, jotka itse olen vuosien ajan hoitanut. Mies on silloin tällöin lähtenyt mukaan lenkille ja ruokkinut ellen ole ollut kotona. Yksin hän on käyttänyt lenkillä jos olen ollut kipeänä.

Enkä minä sitä sitovuutta niinkään pelkää vaan sitä älytöntä työmäärää ja väsymystä ja vaatimuksia, jotka lapsi tuo tullessaan. Ikinä et enää omassa kodissasi vain lepää vaan se on sitä jatkuvaa työntekoa. Sitä eniten pelkään. Koirien kanssa olen kyllä tottunut että ne on melkein aina mukana joka paikassa, mutta onhan se nyt aivan eri. Koiran voi jättää autoon ja ne nukkuukin joskus.

Kommentteja :)

Kyllähän korvikkeella voi ruokkia. Mutta jos et edes imettää aio, miksi ihmeessä rupeaisit äidiksi? Ja voihan vauva olla vaikeasti vammainen (kaikki ei selviä seulonnoissa) jolloin todellakin molempien vanhempien voimavarat on käytössä.

Jos olisi vaikeasti vammainen niin menisi adoptioon.

Ylivoimaisesti suurin juttu tässä on se vaikka mies sanoisi hoitavansa "kaikki" niin muutaman kuukauden vastaat itse kaikesta seuraavat 20v... Muutamat ekat vuodet kuitenkin roikutaan t!sseissä niin vaikea nähdä tuota aikaa isän 100% hoidossa. En suosittele lisääntymään.

isäx3

En tarkoita loukata mutta suhtaudut hieman naiivisti. Asiat ei koskaan ole noin yksinkertaisia ja vammaisen lapsen antaminen adoptioon ei ole mitenkään selvää pässinlihaa.

Itselläni ei ollut samanlaista lähtökohtaa kuin sinulla (sillä itse halusin lapsen!), mutta kuitenkin kirjoituksessasi oli myös itselleni tuttuja ajatuksia. Vauva-ajan olin hyvin kiinni lapsessa ja oikeastaan taaperoikä oli ehkä haastavinta. Itselleni on tärkeää, että saan olla RAUHASSA ja kodissa on HILJAISTA. Sitä ei ollut taaperoaikana. 

Lapsi on nyt 6 vuotias, olen edelleen kotona lapsen kanssa. Tosin syksyllä aloittaa eskarin. Päiväkodissa on ollut osa-aikaisena. Minusta on ihanaa, kun on voinut aamusta viedä lapsen päiväkotiin ja saanut itse n. 6h täysin omaa-aikaa. Kotona on siistiä, rauhallista, voin keittää kahvia ja tehdä itselleni mieluisia asioita. Sitten haen lapsen ja illan omistan hänelle kokonaan. Tämä on ollut itselleni sekä äitinä että "vanhana minänä" todella toimiva ratkaisu :) 

Korvikkeista: kaikki vauvat eivät halua juoda niitä. Äiti voi olla maitobaari.

Mutta kaipa kaikki oppivat pullolle, jos eivät saa muuta.

Älä.

Ei tullut aloituksesta ilmi aiotko imettää? Se esimerkiksi sitoo sinut lapseen alkuvaiheessa enemmän kuin isän. En ymmärrä miksi päävastuu pitäisi olla toisella vanhemmalla? Vauvavuodet poislukien (minä olin kotona koska halusin) meillä jakautuu vanhemmuus tasan. Molemmat hoidetaan, molemmat tehdään töitä, molemmat saadaan omaa aikaa.

Ei ole realistista ajatella, että et koskaan nukuttaisi lasta tai aina mies vie sinä haet. Varmaan haluat joskus jäädä vaikka drinkeille työkaverien kanssa tai haluat lukea lapsellesi iltasadun? Ylipäänsä, et voi tietää millainen lapsi on valvotaako paljon, tuleeko terve lapsi.

On hyvin vaikea sanoa minkälaista teidän perhe-elämänne olisi.

Olisi syytä yksiselitteisesti tehdä miehelle selväksi mitä häneltä odotat, ei haittaisi vaikka tekisitte kirjallisen sopimuksen. Asiat nimittäin unohtuvat nopeasti, ja tulee turhaa vääntöä kun toinen muistaa asiat eri tavalla.

Lapsen kanssa oleminen luultavasti on erilaista kuin mitä etukäteen kuvittelee. On täysin mahdollista että sinä hurahdat äitiyteen etkä raaski olla pois kotoa ollenkaan. On myös mahdollista ettei koti-isyys olekaan miehesi juttu, vaikka etukäteen niin luulettekin. Päivät on erilaisia, välillä toinenkin joutuu hoitamaan enemmän jos on jokin vaikea vaihe eikä lapsi vaikka nuku öisin ja toinen vanhemmista on kestokykynsä äärirajoilla.

Varmaa on se, että lapsessa on valtavasti hommaa ja vaivaa, ja monesta asiasta joutuu joustamaan ja luopumaan. Se, miten palkitsevana vanhemmuuden kokee, riippuu ihmisestä.

On myös tärkeää taata lapselle kaikella tavalla turvallinen ja tasapainoinen koti ja lapsuus. Lukekaa mm. turvallisesta kiintymyssuhteesta ja miettikää pystyttekö olemaan sellaisia vanhempia kuin lapsi ansaitsee.

Minusta on aina huono lähtökohta lisääntyä jos jompi kumpi ei lasta halua. On kuitenkin mahdollista että sinäkin kasvat vanhemmuuteen, mutta varmaa se ei ole. Äiti kuitenkin on vastasyntyneelle erittäin tärkeä, raskaus- ja synnytyshormonit valmistavat naista äitiyteen ihan syystä. Ja sitten imetys on vielä oma lukunsa. Isä on alussa hieman eri viivalla, ja moni mies ei olekaan samalla tavalla sensitiivinen vauvan tarpeille ja yhtä hoivaava kuin äidit ovat. Vauvaa pitää ihan oikeasti jaksaa hoitaa ja lohduttaa, eikä jättää yksin huutamaan vaikka kuinka väsyttää ja kyllästyttää. Vauvan kanssa oleminen on monesti myös uskomattoman tylsää.

Lapsessa on oikeasti riittävästi työtä kahdellekin. Ja vaikka kuinka nyt sovitte asioista, niin mieli voi muuttua kun oikeasti joutuu siihen tilanteeseen. Mies voi haluta tasa-arvoisempaa ja tasapuolisempaa osallistumista, kun huomaa miten rankkaa vanhemmuus onkaan.

Lapsi on paras asia elämässä, mutta vanhemmuus ei ole kaikkia varten.

Mies voi kuolla tai vammautua pahasti lapsen ollessa vielä pieni ja kaikki meneekin äkkiä uusiksi. Älä hanki lasta sillä ajatuksella, että kyllä sen isä pääosin hoitaa.