Epärealistisia ajatuksia vanhemmuudesta?
Meillä on tilanne, että mies haluaisi lapsen, mutta minä en ole yhtä innokas. Pelkään menettäväni elämäni. Ajatus vuodesta kotona vauvan kanssa tuntuu sietämättömältä... Lisäksi viikonloput ja lomat pelkissä lapsenhoito, ruuanlaitto ja siivouspuuhissa ei kovin houkuttele. Mietin mielessäni että jos ehdottaisin miehelle että hän jäisi vanhempain vapaalle ja minä menisin takaisin töihin mahdollisimman pian. Mies saisi olla päävastuussa lapsen hoidosta ja minä hoitaisin ruuat, pyykit ja siivoukset. Ajattelin että jos vaikka pitäisi parina päivänä viikossa ruuan valmistus päivät että tekisi niitä niin paljon että riittää aina puoleksi viikkoa kerrallaan. Pyykkikonetta saa varmaan lapsiperheessä pyörittää kerran viikossa? Toki lastakin hoitaisin, mutta mies olisi esim vaipparallista päävastuussa ja iltatoimista /nukuttamisesta. Lisäksi minulle on aamut ilman lasta ja yövalvomisiakin aika vaikeita niin ajattelin että mies saisi sitten aikanaan viedä lapsen hoitoon aamuisin ja minä hakisin hänet iltaisin pois. Minulla on yksi harrastus josta en ole valmis luopumaan ja se ajoittuu tiettyyn vuoden aikaan. Ajattelin säästää osan lomistani siihen ajankohtaan ja vien lapsen päiviksi silloin hoitoon, kun lähden harrastamaan. Osan lomista vietän tietysti perheen kanssa. Lapsen kanssa tykkään varmasti leikkiä ja opettaa hänelle asioita. Luulen että olisin myös aika johdonmukainen kasvattaja, toki etukäteenhän se on aika vaikea tietää :D Kertokaapa kuulostaako aivan haihattelulta nämä kuvitelmat te yhden lapsen vanhemmat? Toki useampi lapsisetkin voi vastata, mutta ajankäyttö ja kotitöiden / lapsenhoidon määrä on tietysti tällaisissa perheissä ihan eri. Niin ja voiko äiti ihminen halutessaan juoda viikonloppuisin saunan jälkeen siiderin vai pitääkö potea syyllisyyttä?
Kommentit (64)
Olisin kiitollinen vastauksista :)
Vastaan sinulle, tosin minulla 4 lasta jo. Perjaatteessa voisi toimia, mikäli se miehellesi käy, että hän on se vastuun kantava vanhempi. Voin kyllä sanoa, että se rooli EI ole helppo. Alkuun sujuu, puolen vuoden kohdalla teillä on riitaa heräämisistä ym ei mukavista jutuista. Sauna kalja/siideri, jopa joskus kaksi on ok. Kunhan ei kännätä.. Yhdestä ei tosiaan kannata morkkista ottaa.
Mutta, jos et oikeasti välttämättä lasta kaipaa, älä hanki. Yhtälailla sinuun vaikuttaa, vaikket "päävastuussa" ole. Elämä on raskasta lasten kanssa. Päivääkään en pois vaihtaisi, mutta miettisin uudelleen lasten hankintaa, jos olisin tiennyt mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sinulle, tosin minulla 4 lasta jo. Perjaatteessa voisi toimia, mikäli se miehellesi käy, että hän on se vastuun kantava vanhempi. Voin kyllä sanoa, että se rooli EI ole helppo. Alkuun sujuu, puolen vuoden kohdalla teillä on riitaa heräämisistä ym ei mukavista jutuista. Sauna kalja/siideri, jopa joskus kaksi on ok. Kunhan ei kännätä.. Yhdestä ei tosiaan kannata morkkista ottaa.
Mutta, jos et oikeasti välttämättä lasta kaipaa, älä hanki. Yhtälailla sinuun vaikuttaa, vaikket "päävastuussa" ole. Elämä on raskasta lasten kanssa. Päivääkään en pois vaihtaisi, mutta miettisin uudelleen lasten hankintaa, jos olisin tiennyt mitä se on.
Niin ja piti vielä tosta esim pyykinpesusta. Sitä pyykkiä/tiskiä ym on paljon, ja koko ajan. Mutta jos puhutaan yhdestä lapsesta, niin ostaa hänelle useammat housit/paidat ym. niin ei sitä konetta tarvitse päivittäin käyttää. Ja sitä oppii nopeasti pitämään tavarat pois näkyvistä, kun lapsi oppii liikkumaan ja kun on tyhjät lattiat, helppo nopeasti mopata vaikka iltaisin.
Niin ja minulla ei todellakaan ole ruusuiset kuvat lapsiperhe elämästä, pikemminkin vaikuttaa että se on jatkuvaa hengissäpysymistaistelua. Ap
Oliko nämä ajatukset tosiaan noin epärealistisia?? Kukaan ei halua avata asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Oliko nämä ajatukset tosiaan noin epärealistisia?? Kukaan ei halua avata asiaa.
Oli ja aloitus hiukan liian pitkä ei tiedä mihin pitäisi ottaa kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on epärealistista?
Kokonaisuus.
Suunnitelmia on hyvä tehdä. Mutta se lapsen saaminen muuttaa asioita todella paljon, itsekin voi yllättyä siitä, miten uudet asiat tulevat entisiä tärkeämmiksi.
Mutta sitä elämä muutenkin on, muutosta.
Kannatan ehdottomasti omista asioista kiinni pitämistä ja vastuun jakamista. Pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa, se vaativuus mutta myös se palkitsevuus yllättää.
Minä olin parempi äiti, kun pääsin töihin. Ei enää vessassa pakoilua, että olisi saanut hetken omaa rauhaa... Ja nyt jälkikäteen muistelen suurella lämmöllä niitä paria vuotta mitkä keskityin lapsiin. Kotiäitiys oli vain yksi vaihe.
Ja oman heimon perustaminen on mahtavaa.
Lämmin kiitos vastauksesta! Minä en jotenkin ymmärrä miksi kokonaisuus olisi epärealistinen koska se onnistuu kuitenkin tuolla tavalla miehille. Mies voi jatkaa omaa elämäänsä vaikka lapsi tulisikin, miksi ei nainen? Jos meillä mies tuohon suostuisi niin mikä siinä on niin epärealistista? Haluaisin rautalankamallin, kun en tajua. Tuttavapiirissä ainakin miehet käy harrastuksissa kun vaimo hoitaa kodin ja lapset, miksi ei onnistuisi että nainen tekee töitä ja ja harrastaa ja mies ottaa isomman vastuun lapsesta? Ap
Vierailija kirjoitti:
Lämmin kiitos vastauksesta! Minä en jotenkin ymmärrä miksi kokonaisuus olisi epärealistinen koska se onnistuu kuitenkin tuolla tavalla miehille. Mies voi jatkaa omaa elämäänsä vaikka lapsi tulisikin, miksi ei nainen? Jos meillä mies tuohon suostuisi niin mikä siinä on niin epärealistista? Haluaisin rautalankamallin, kun en tajua. Tuttavapiirissä ainakin miehet käy harrastuksissa kun vaimo hoitaa kodin ja lapset, miksi ei onnistuisi että nainen tekee töitä ja ja harrastaa ja mies ottaa isomman vastuun lapsesta? Ap
Juuri se on epärealista että oletat sen olevan miehelle jotenkin hankalampaa kuin naiselle. Ei se ole. On vain totuttu ajattelemaan toisin. Enemmän kyse on siitä haluaako miehesi sitä. Sitä me emme voi tietää.
Kun en kuitenkaan koko palettia olisi jättämässä miehelle. Itse en "tee" lapsella mitään, mutta olisin valmis sen tuomaan muutokseen, jos ei tarvitsisi olla päävastuussa, koska tiedostan omat voimavarani ja puutteeni ilman kokeilemistakin. Tiedän että perinteistä naisen roolia en jaksaisi mitenkään. Miehen vuoksi tähän suostuisin koska hänelle asia on tärkeä. Toki itsekin saattaisin yllättyä positiivisesti, koska tällä hetkellä kaikkea lapsiarkeen liittyvää varjostaa vain synkkä ja raskas taakka ajatuksissani. Saattaisi olla että yllättyisin tunteista omaa lasta kohtaan. Eikai niitä kukaan tekisi jos se olisi pelkkää p skaa? Ja vielä useampaa lasta? Ap
Ihan hyvin voitte jakaa hommat tuolla kaavailemallasi tavalla, jos molemmat puolisot ovat halukkaita. Kuulosti minusta ihan hyvältä suunnitelmalta. Minun mieheni oli paljon parempi koti-isänä kuin minä olin kotiäitinä. Jaoimme vanhempainlomia.
Komppaan ylempää kirjoittajaa, että lapsen saannin jälkeen kotityöt lisääntyy todella paljon, joten niiden jakamisesta kannattaa keskustella puolison kanssa ennalta.
Lapsen hankintaa ei kannata katsoa liikaa niiden taaperovuosien kautta, koska se aika on loppujen lopuksi ihmisen elämässä tosi lyhyt. Koko loppuelämä on sitten ihan jotain muuta, kun lapset ovat isompia. Toki vauva- ja taaperoaika myös raskas, ja ymmärrän että se voi tuhota avioliiton jos puoliso luistaa kaikesta. Minulla kolme teini-ikäistä ja tuskin enää muistan edes, millaista se oli, vaikka taaperoita meillä kuitenkin oli monta vuotta yhtäjaksoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lämmin kiitos vastauksesta! Minä en jotenkin ymmärrä miksi kokonaisuus olisi epärealistinen koska se onnistuu kuitenkin tuolla tavalla miehille. Mies voi jatkaa omaa elämäänsä vaikka lapsi tulisikin, miksi ei nainen? Jos meillä mies tuohon suostuisi niin mikä siinä on niin epärealistista? Haluaisin rautalankamallin, kun en tajua. Tuttavapiirissä ainakin miehet käy harrastuksissa kun vaimo hoitaa kodin ja lapset, miksi ei onnistuisi että nainen tekee töitä ja ja harrastaa ja mies ottaa isomman vastuun lapsesta? Ap
Juuri se on epärealista että oletat sen olevan miehelle jotenkin hankalampaa kuin naiselle. Ei se ole. On vain totuttu ajattelemaan toisin. Enemmän kyse on siitä haluaako miehesi sitä. Sitä me emme voi tietää.
Sitä tässä juuri tiedustelen, että onko mahdottomuus ylipäätään. Lapsi jää tekemättä, jos mies ei tuohon ole valmis.
"Eikai niitä kukaan tekisi jos se olisi pelkkää p skaa? Ja vielä useampaa lasta?"
Toivottavaa että ei mutta ei tuo aina pidä paikkaansa. Sitä koetko sinä sen p skana ei voi arvioida muut kuin sinä itse. Itse en ole kokenut ollenkaan sitä sellaiseksi.
Tarkoitin pyykkikonetta joutuu pyörittää kerran päivässä :D