Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epärealistisia ajatuksia vanhemmuudesta?
12.06.2020 |
Meillä on tilanne, että mies haluaisi lapsen, mutta minä en ole yhtä innokas. Pelkään menettäväni elämäni. Ajatus vuodesta kotona vauvan kanssa tuntuu sietämättömältä... Lisäksi viikonloput ja lomat pelkissä lapsenhoito, ruuanlaitto ja siivouspuuhissa ei kovin houkuttele. Mietin mielessäni että jos ehdottaisin miehelle että hän jäisi vanhempain vapaalle ja minä menisin takaisin töihin mahdollisimman pian. Mies saisi olla päävastuussa lapsen hoidosta ja minä hoitaisin ruuat, pyykit ja siivoukset. Ajattelin että jos vaikka pitäisi parina päivänä viikossa ruuan valmistus päivät että tekisi niitä niin paljon että riittää aina puoleksi viikkoa kerrallaan. Pyykkikonetta saa varmaan lapsiperheessä pyörittää kerran viikossa? Toki lastakin hoitaisin, mutta mies olisi esim vaipparallista päävastuussa ja iltatoimista /nukuttamisesta. Lisäksi minulle on aamut ilman lasta ja yövalvomisiakin aika vaikeita niin ajattelin että mies saisi sitten aikanaan viedä lapsen hoitoon aamuisin ja minä hakisin hänet iltaisin pois. Minulla on yksi harrastus josta en ole valmis luopumaan ja se ajoittuu tiettyyn vuoden aikaan. Ajattelin säästää osan lomistani siihen ajankohtaan ja vien lapsen päiviksi silloin hoitoon, kun lähden harrastamaan. Osan lomista vietän tietysti perheen kanssa. Lapsen kanssa tykkään varmasti leikkiä ja opettaa hänelle asioita. Luulen että olisin myös aika johdonmukainen kasvattaja, toki etukäteenhän se on aika vaikea tietää :D Kertokaapa kuulostaako aivan haihattelulta nämä kuvitelmat te yhden lapsen vanhemmat? Toki useampi lapsisetkin voi vastata, mutta ajankäyttö ja kotitöiden / lapsenhoidon määrä on tietysti tällaisissa perheissä ihan eri. Niin ja voiko äiti ihminen halutessaan juoda viikonloppuisin saunan jälkeen siiderin vai pitääkö potea syyllisyyttä?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Olihan tuossa joitain vähän surullisia kohtia kyllä. Hakisit lapsen "illalla" pois hoidosta, laittaisit hoitoon lomiesi ajaksi... Sen pienen olennon, joka räkä poskella kärvistelee pitkää päivää meluisassa tarhassa ilman syliä...
Joo, tahallaan paisuttelen, mutta vanhemman soisi laittavan lapsen edun itsensä edelle niiksi muutamaksi vuodeksi, kun lapsi on pieni ja avuton. Saman sanoisin miehille.
Se on sitten ihan ok ajatus, että mies on kotona ja ap on töissä.
Pieni olento ei kärvistelisi meluisassa tarhassa vaan tutun perhepäivähoitajan kotona. Ei varmasti olisi lapselle yhtään enempää kärvistelyä kuin minun kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en osaa kuvitella mitä tarkoittaa lapsen ehdoilla eläminen. Eikö lasta voi ottaa mukaan niihin asioihin, joita tällä hetkelläkin on tehty? Ajattelin että jos nyt yleensä viikonloppuisin ulkoilen metsässä, enkö voisi ottaa vauvaa tai isompaa lasta vaunuissa tai kantorepussa mukaan ja eväät ynnä vaipanvaihtokamat. Töiden jälkeen illalla oltaisiin varmaan kotona yleensä ja leikittäis ja katsottaisiin telkkaria tms. Mitä nyt työssäkäyvät vanhemmat yleensä tekee iltaisin lasten kanssa.
Mulle lasten ehdoilla eläminen tarkoittaa sitä että suunnitelmista on varaa joustaa. Vaikka olisin suunnitellut meneväni lapsen kanssa metsäretkelle mutta todellisuudessa se syytä tai toisesta olisikin paljon hankalampaa millaiseksi olen sen kuvitellut tai syystä toisesta mahdotonta ei sinne ole ehdottoman pakkopäästä jotta voisin olla tyytyväinen. Tai olen suunnitellut meneväni edelleen terassille vähintään kahdesti viikossa, maailmani ei kaadu siihen että jollakin kerralla se ei lapsen vuoksi jostakin syystä onnistu, en saa esim. lapselle hoitajaa tms. Lasten kanssa suunnitelmiin on oltava valmis tekemään muutoksia.
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestä sinä et ymmärrä miten paljon lapsi muuttaa elämää. Hän on perheenjäsen, ja paitsi fyysisesti, myös tunnetasolla täysin riippuvainen vanhemmistaan. Käytännössä tulee paljon sellaista mihin et ole osannut varautua, eikä asiat menekään suunnitelmien mukaan. Lapsessa ei ole on/off nappia, eikä häntä voi tunteettomasti tuupata syrjään omien menojen tieltä. Hän haluaa olla kanssasi ja tuntea olevansa sinulle tärkeä. Toki myös isälle, mutta kuulostaa siltä että aika paljon ajattelit ulkoistaa itsesi lapsen kanssa olemisesta. Käytännössä elämä menee lapsen ehdoilla, ja se täytyy kyllä hyväksyä, ja oikeastaan juuri sitä pitää myös haluta jos päättää hankkia lapsen.