Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkälaista on elää pitkässä avioliitoss?
12.06.2020 |
Olen yli 40v nainen enkä ole koskaan edes asunut miehen kanssa tai seurustellut yli paria vuotta. Lapsi minulla on. Ystävissä on pitkään aviossa olleita. Yhteiskunnan normien mukaisesti (ainakin ennen 2020-l) koen jonkinasteista luuseriutta, että en ole päässyt heidän tasolleen. Vaikka oikeasti olen tosi onnellinen näin ja aina ollut. Enemmän se on kai sellaista, että mitä nuo salaa ajattelee minusta. Välillä vähän ahdistaa. Toisaalta jotkut ovat avautuneet, että pitkässä parisuhteessa yhteisolo muuttuu kaverilliseksi ja joitain se näyttää inhottavan. Itse taas katson useimmista pareista, että ovat tosi hyvin hitsautuneet yhteen ja hyvältä näyttää.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Komppaan edellistä. Omassa elämässäni on ollut isoja vastoinkäymisiä mutta ne on ollut huomattavasti helpompaa mennä läpi, kun on ollut puoliso vierellä. Eli todellakin "huonoja aikoja" mutta hyvältä on tuolloinkin tuntunut olla parisuhteessa. Puolisosta eroamista pohtisin, jos suhde muuttuisi huonoksi, en elämän muiden haasteiden vuoksi.
Tuntuu, että monelta puuttuu kyky erottaa elämän ja parisuhteen vastoinkäymiset toisistaan, ja seurauksena jokainen työstressi, henkilökohtainen pettymys tai sosiaalinen konflikti muuttuu parisuhdeongelmaksi. Itse olen mieltänyt parisuhteen nimenomaan resurssiksi, jonka avulla näistä on paljon helpompi selviytyä. Aika yhdessä kumppanin kanssa on sellaista rentouttavaa, palauttavaa ja voimistavaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?
AP
Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.
Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?
Toisin sanottuna teidän parisuhde ei kestä huonoja aikoja. Aika tyypillinen nykyajan ajattelutapa kertakäyttökulttuurissa.
Mitä tarkoitat huonoilla ajoilla? Elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää, mutta kyllä parisuhteen täytyy pysyä jatkuvasti hyvänä. Ainakaan ensimmäiseen 15 vuoteen ei ole tullut yhtään sellaista päivää, jolloin parisuhde ei olisi erittäin vahva positiivinen voima elämässäni.
Mutta pitäisi tosiaan tietää, mitä "huonot ajat" sinulle merkitsevät.
Työttömyyttää, burn-outtia, masentumista, sairastumista, haluttomuutta... Mut sehän hyvä jos ei ole elämään vaikeuksia tullut.
18 vuotta ollaan yhdessä oltu, 33 & 36 vuotiaita, kaksi alle kouluikäistä lasta. Tuntuu turvalliselta ja onnelliselta, edelleen. Eikä ole suhde muuttunut kaverilliseksi, päinvastoin syventynyt myös seksi saralla. Uskon että olemme yhdessä aina. Uskon että sinkkuna tai lyhyemmissä suhteissa en olisi kokenut tällaista onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?
AP
Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.
Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?
Toisin sanottuna teidän parisuhde ei kestä huonoja aikoja. Aika tyypillinen nykyajan ajattelutapa kertakäyttökulttuurissa.
Mitä tarkoitat huonoilla ajoilla? Elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää, mutta kyllä parisuhteen täytyy pysyä jatkuvasti hyvänä. Ainakaan ensimmäiseen 15 vuoteen ei ole tullut yhtään sellaista päivää, jolloin parisuhde ei olisi erittäin vahva positiivinen voima elämässäni.
Mutta pitäisi tosiaan tietää, mitä "huonot ajat" sinulle merkitsevät.
Työttömyyttää, burn-outtia, masentumista, sairastumista, haluttomuutta... Mut sehän hyvä jos ei ole elämään vaikeuksia tullut.
Eivät työttömyys, burn-out, masennus tai sairaus ainakaan ole mitään parisuhdeongelmia aiheuttaneet, vaikka kaikki noista on koettu. Katso edellinen viestini. Se, että osaa pitää henkilökohtaiset ongelmat erillään parisuhdeongelmista on aika tärkeä taito. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?
AP
Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.
Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?
Toisin sanottuna teidän parisuhde ei kestä huonoja aikoja. Aika tyypillinen nykyajan ajattelutapa kertakäyttökulttuurissa.
Mitä tarkoitat huonoilla ajoilla? Elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää, mutta kyllä parisuhteen täytyy pysyä jatkuvasti hyvänä. Ainakaan ensimmäiseen 15 vuoteen ei ole tullut yhtään sellaista päivää, jolloin parisuhde ei olisi erittäin vahva positiivinen voima elämässäni.
Mutta pitäisi tosiaan tietää, mitä "huonot ajat" sinulle merkitsevät.
Työttömyyttää, burn-outtia, masentumista, sairastumista, haluttomuutta... Mut sehän hyvä jos ei ole elämään vaikeuksia tullut.
Miksi työttömyyden, haluttomuuden, sairastumisen jne tullessa elämään parisuhteessa oleminen muuttuisi huonoksi tai sellaiseksi että se ei enää tuntuisi hyvältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?
AP
Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.
Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?
Toisin sanottuna teidän parisuhde ei kestä huonoja aikoja. Aika tyypillinen nykyajan ajattelutapa kertakäyttökulttuurissa.
Mitä tarkoitat huonoilla ajoilla? Elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää, mutta kyllä parisuhteen täytyy pysyä jatkuvasti hyvänä. Ainakaan ensimmäiseen 15 vuoteen ei ole tullut yhtään sellaista päivää, jolloin parisuhde ei olisi erittäin vahva positiivinen voima elämässäni.
Mutta pitäisi tosiaan tietää, mitä "huonot ajat" sinulle merkitsevät.
Työttömyyttää, burn-outtia, masentumista, sairastumista, haluttomuutta... Mut sehän hyvä jos ei ole elämään vaikeuksia tullut.
Miksi työttömyyden, haluttomuuden, sairastumisen jne tullessa elämään parisuhteessa oleminen muuttuisi huonoksi tai sellaiseksi että se ei enää tuntuisi hyvältä?
No mitä se hyvä parisuhde sit on? Jos ei enää puhuta asioista, niin ei se parisuhde minusta hyvältä enää tunnu. Tai jos keskustelut menee riitelyksi. Sitä se masentuneen kanssa eläminen monesti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?
AP
Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.
Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?
Toisin sanottuna teidän parisuhde ei kestä huonoja aikoja. Aika tyypillinen nykyajan ajattelutapa kertakäyttökulttuurissa.
Mitä tarkoitat huonoilla ajoilla? Elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää, mutta kyllä parisuhteen täytyy pysyä jatkuvasti hyvänä. Ainakaan ensimmäiseen 15 vuoteen ei ole tullut yhtään sellaista päivää, jolloin parisuhde ei olisi erittäin vahva positiivinen voima elämässäni.
Mutta pitäisi tosiaan tietää, mitä "huonot ajat" sinulle merkitsevät.
Työttömyyttää, burn-outtia, masentumista, sairastumista, haluttomuutta... Mut sehän hyvä jos ei ole elämään vaikeuksia tullut.
Eivät työttömyys, burn-out, masennus tai sairaus ainakaan ole mitään parisuhdeongelmia aiheuttaneet, vaikka kaikki noista on koettu. Katso edellinen viestini. Se, että osaa pitää henkilökohtaiset ongelmat erillään parisuhdeongelmista on aika tärkeä taito. :)
Jos katotaan näitä erotilastoja, niin nuo ne yleisimmät syyt kuitenkin ovat. Oireina voi olla väkivaltaa ja pettämistä, mut taustalla nuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?
AP
Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.
Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?
Toisin sanottuna teidän parisuhde ei kestä huonoja aikoja. Aika tyypillinen nykyajan ajattelutapa kertakäyttökulttuurissa.
Mitä tarkoitat huonoilla ajoilla? Elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää, mutta kyllä parisuhteen täytyy pysyä jatkuvasti hyvänä. Ainakaan ensimmäiseen 15 vuoteen ei ole tullut yhtään sellaista päivää, jolloin parisuhde ei olisi erittäin vahva positiivinen voima elämässäni.
Mutta pitäisi tosiaan tietää, mitä "huonot ajat" sinulle merkitsevät.
Työttömyyttää, burn-outtia, masentumista, sairastumista, haluttomuutta... Mut sehän hyvä jos ei ole elämään vaikeuksia tullut.
Miksi työttömyyden, haluttomuuden, sairastumisen jne tullessa elämään parisuhteessa oleminen muuttuisi huonoksi tai sellaiseksi että se ei enää tuntuisi hyvältä?
No mitä se hyvä parisuhde sit on? Jos ei enää puhuta asioista, niin ei se parisuhde minusta hyvältä enää tunnu. Tai jos keskustelut menee riitelyksi. Sitä se masentuneen kanssa eläminen monesti on.
Hyvässä parisuhteessa omat tarpeesi ja kumppanisi tarpeeet tulevat jatkuvasti tyydytetyiksi. Saat seksiä, hyviä keskusteluja, emotionaalista tukea, yhteistä laatuaikaa ja mitä nyt parisuhteelta lähditkään hakemaan.
Jos masentuneen kanssa eläminen tekee omasta elämästäsi kurjempaa kuin se olisi sinkkuna, silloin oikea päätös on erota. Ei suhteella, joka huonontaa elämääsi, ole mitään oikeutusta olla olemassa.
M44 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai suhteen pituus ole mikään itseisarvo vaan sen LAATU? Vai ottaako joku muka mieluummin yhden huonon tai keskinkertaisen 30 vuoden suhteen kuin kaksi todella erinomaista viidentoista vuoden suhdetta?
Minä voin ottaa 5000 taivaallista yhden yön panosuhdetta. Kiitos.
Pyydä niitä taivaassa, maan päällä se ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?
AP
Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.
Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?
Toisin sanottuna teidän parisuhde ei kestä huonoja aikoja. Aika tyypillinen nykyajan ajattelutapa kertakäyttökulttuurissa.
Mitä tarkoitat huonoilla ajoilla? Elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää, mutta kyllä parisuhteen täytyy pysyä jatkuvasti hyvänä. Ainakaan ensimmäiseen 15 vuoteen ei ole tullut yhtään sellaista päivää, jolloin parisuhde ei olisi erittäin vahva positiivinen voima elämässäni.
Mutta pitäisi tosiaan tietää, mitä "huonot ajat" sinulle merkitsevät.
Työttömyyttää, burn-outtia, masentumista, sairastumista, haluttomuutta... Mut sehän hyvä jos ei ole elämään vaikeuksia tullut.
Eivät työttömyys, burn-out, masennus tai sairaus ainakaan ole mitään parisuhdeongelmia aiheuttaneet, vaikka kaikki noista on koettu. Katso edellinen viestini. Se, että osaa pitää henkilökohtaiset ongelmat erillään parisuhdeongelmista on aika tärkeä taito. :)
Jos katotaan näitä erotilastoja, niin nuo ne yleisimmät syyt kuitenkin ovat. Oireina voi olla väkivaltaa ja pettämistä, mut taustalla nuo.
Oletko miettinyt, miksi joidenkin parisuhdetyytyväisyyden tämän tyyppiset vastoinkäymiset romahduttavat, ja miksi toisilla taas parisuhdetyytyväisyys pysyy ennallaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?
AP
Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.
Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?
Toisin sanottuna teidän parisuhde ei kestä huonoja aikoja. Aika tyypillinen nykyajan ajattelutapa kertakäyttökulttuurissa.
Mitä tarkoitat huonoilla ajoilla? Elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää, mutta kyllä parisuhteen täytyy pysyä jatkuvasti hyvänä. Ainakaan ensimmäiseen 15 vuoteen ei ole tullut yhtään sellaista päivää, jolloin parisuhde ei olisi erittäin vahva positiivinen voima elämässäni.
Mutta pitäisi tosiaan tietää, mitä "huonot ajat" sinulle merkitsevät.
Työttömyyttää, burn-outtia, masentumista, sairastumista, haluttomuutta... Mut sehän hyvä jos ei ole elämään vaikeuksia tullut.
Miksi työttömyyden, haluttomuuden, sairastumisen jne tullessa elämään parisuhteessa oleminen muuttuisi huonoksi tai sellaiseksi että se ei enää tuntuisi hyvältä?
Mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?
AP
Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.
Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?
Toisin sanottuna teidän parisuhde ei kestä huonoja aikoja. Aika tyypillinen nykyajan ajattelutapa kertakäyttökulttuurissa.
Mitä tarkoitat huonoilla ajoilla? Elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää, mutta kyllä parisuhteen täytyy pysyä jatkuvasti hyvänä. Ainakaan ensimmäiseen 15 vuoteen ei ole tullut yhtään sellaista päivää, jolloin parisuhde ei olisi erittäin vahva positiivinen voima elämässäni.
Mutta pitäisi tosiaan tietää, mitä "huonot ajat" sinulle merkitsevät.
Työttömyyttää, burn-outtia, masentumista, sairastumista, haluttomuutta... Mut sehän hyvä jos ei ole elämään vaikeuksia tullut.
Miksi työttömyyden, haluttomuuden, sairastumisen jne tullessa elämään parisuhteessa oleminen muuttuisi huonoksi tai sellaiseksi että se ei enää tuntuisi hyvältä?
No mitä se hyvä parisuhde sit on? Jos ei enää puhuta asioista, niin ei se parisuhde minusta hyvältä enää tunnu. Tai jos keskustelut menee riitelyksi. Sitä se masentuneen kanssa eläminen monesti on.
Vakavasta masennuksesta parisuhteessa ei ole kokemusta siksi en sitä tuossa maininnutkaan. Voi olla että jos elämä silloin olisi jatkuvaa riitelyä parisuhde muuttuisi huonoksi eikä sitä ole mitään mieltä jatkaa. Toisaalta en miksi se olisi pelkää riitelyä. Ei puoliso voi elää minun puolesta elämääni enkä minä hänen. Ei hyvä parisuhde itselleni tarkoita myöskään sitä että koko ajan ja kaikesta on tarve puhua jatkuvasti sekä minä että puoliso voimme puhua asioita myös muiden kanssa ja osaltaan se tee parisuhteesta hyvän että molemmat hyväksyy sen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa varmaan tosi tyhmältä, mutta miten te katsotte tällaisia kuin minä jotka eivät ole koskaan pariutuneet? Eräs tuttuni puoliso on suoraan ääneen ihmetellyt minua, mutta hän on hieman "toope" muutenkin. Tai sellainen joka elää koko elämänsä traditioiden mukaan, että "näinhän kuuluu tehdä loppiaisena". Kuitenkin tällaiset kohtaamiset ovat saaneet minut miettimään, että pitääkö jotkut muutkin pariskunnat minua kummajaisena. Joskus olen aistinut sellaista, että pariskunnat joilla ei ole muita pariskuntia kavereina etsivät sellaisia. Esim. minunkin kautta ja muutenkin. Olen ajatellut, että on se varmaan kivaa pariskuntien seurustella pariskuntien kanssa, voi heittää erilaista läppää kuin tällaisten meikäläisten kanssa. Ehkä tuntea suurempaa yhteyttä? Sitten toisaalta olen törmännyt päinvastaiseen ilmiöön, että pariskunnan toinen osapuoli avautuu minulle, että haluaisi ollut "kokenut" enemmän sinkkuilua kun on niin nuorena pariutunut ja fyysistä kokemusta suunnilleen vain yhdestä. Ja myös siitä ovat jotkut avautuneet, että pitkässä liitossa intohimo loppuu ja muututaan kaverillisiksi. Nämä molemman tyyppiset avautujat näyttävät ahdistuneilta kun puhuvat näitä. Niin ja sitten on niitä jotka painottavat että hekin ovat aivan yksin ja pyörittävät perhettä aivan yksin (jos vaikka kerron jostain erityisen kiireisestä ajasta). Sitten taas on päinvastoin niitä jotka kovaan äänen sanovat kaikille vastaantulijoille, että "nyt minä olen kuin yh, onpa tämä rankkaa" jos puoliso lähtee vaikka työmatkalle. Minua kiinnostaa nämä erilaiset kokemukset ja tietysti kaikki on hyvin yksilöllistä.
AP
Ainoa mitä olen ajatellut on, että jos on kasvanut tarpeeksi vanhaksi kovin itsenäisenä, voisi olla vaikea sopeutua yhteiseen talouteen. Esim. Tämä ikäisenä 40+, alan selvästi kaivata omaa tilaa. Pitkäaikaista kumppaniani siedän, mutta jos nyt alkaisin seurustella, voisin hyvin pitää pitkään kahta kotia.
Suoraan sanottuna enemmän ihmettelen liittoja, joissa puolisot tai toinen heistä on selvästi onneton ja silti jatketaan yhdessä. Yksineläviä en niinkään ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa varmaan tosi tyhmältä, mutta miten te katsotte tällaisia kuin minä jotka eivät ole koskaan pariutuneet? Eräs tuttuni puoliso on suoraan ääneen ihmetellyt minua, mutta hän on hieman "toope" muutenkin. Tai sellainen joka elää koko elämänsä traditioiden mukaan, että "näinhän kuuluu tehdä loppiaisena". Kuitenkin tällaiset kohtaamiset ovat saaneet minut miettimään, että pitääkö jotkut muutkin pariskunnat minua kummajaisena. Joskus olen aistinut sellaista, että pariskunnat joilla ei ole muita pariskuntia kavereina etsivät sellaisia. Esim. minunkin kautta ja muutenkin. Olen ajatellut, että on se varmaan kivaa pariskuntien seurustella pariskuntien kanssa, voi heittää erilaista läppää kuin tällaisten meikäläisten kanssa. Ehkä tuntea suurempaa yhteyttä? Sitten toisaalta olen törmännyt päinvastaiseen ilmiöön, että pariskunnan toinen osapuoli avautuu minulle, että haluaisi ollut "kokenut" enemmän sinkkuilua kun on niin nuorena pariutunut ja fyysistä kokemusta suunnilleen vain yhdestä. Ja myös siitä ovat jotkut avautuneet, että pitkässä liitossa intohimo loppuu ja muututaan kaverillisiksi. Nämä molemman tyyppiset avautujat näyttävät ahdistuneilta kun puhuvat näitä. Niin ja sitten on niitä jotka painottavat että hekin ovat aivan yksin ja pyörittävät perhettä aivan yksin (jos vaikka kerron jostain erityisen kiireisestä ajasta). Sitten taas on päinvastoin niitä jotka kovaan äänen sanovat kaikille vastaantulijoille, että "nyt minä olen kuin yh, onpa tämä rankkaa" jos puoliso lähtee vaikka työmatkalle. Minua kiinnostaa nämä erilaiset kokemukset ja tietysti kaikki on hyvin yksilöllistä.
AP
Ainoa mitä olen ajatellut on, että jos on kasvanut tarpeeksi vanhaksi kovin itsenäisenä, voisi olla vaikea sopeutua yhteiseen talouteen. Esim. Tämä ikäisenä 40+, alan selvästi kaivata omaa tilaa. Pitkäaikaista kumppaniani siedän, mutta jos nyt alkaisin seurustella, voisin hyvin pitää pitkään kahta kotia.
Suoraan sanottuna enemmän ihmettelen liittoja, joissa puolisot tai toinen heistä on selvästi onneton ja silti jatketaan yhdessä. Yksineläviä en niinkään ihmettele.
Onneksi pitkä parisuhde ei tarkoita sitä, että pitäisi olla yhteinen koti ja talous. Me asumme erikseen hyvin lähellä toisiamme, ja se toimii erinomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?
AP
Varmuus tulee siitä, kun on niin iso luottamus ja kiitollisuus, siitä että saadaan olla näin. Sanotaan se myös tosillemme. Sanotaan myös lapsille, että on hienoa olla tällaisessa perheessä vanhempana.
Yhdessä yli 40 v , naimisissakin suurin osa tuosta ajasta.
Lapsia ja lapsenlapsia on.
Vaikka vieläkin on seksielämää niin sellainen kumppanuussuhteen puolelle on painottunut tässä vaiheessa.
Meillä on mökki ja osan ajasta vietämme niin että mies on mökillä ja minä kotona.
Tapaamme omia kavereita ja teemme omia juttuja ja sitten myös yhdessä yhteisiä.
Oikeastaan on tosi kiva vaihe.
Ollaan väleissä ja rakastetaankin jopa mutta on myös vapautta molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?
AP
Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.
Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?
Toisin sanottuna teidän parisuhde ei kestä huonoja aikoja. Aika tyypillinen nykyajan ajattelutapa kertakäyttökulttuurissa.
Mitä tarkoitat huonoilla ajoilla? Elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää, mutta kyllä parisuhteen täytyy pysyä jatkuvasti hyvänä. Ainakaan ensimmäiseen 15 vuoteen ei ole tullut yhtään sellaista päivää, jolloin parisuhde ei olisi erittäin vahva positiivinen voima elämässäni.
Mutta pitäisi tosiaan tietää, mitä "huonot ajat" sinulle merkitsevät.
Työttömyyttää, burn-outtia, masentumista, sairastumista, haluttomuutta... Mut sehän hyvä jos ei ole elämään vaikeuksia tullut.
Eivät työttömyys, burn-out, masennus tai sairaus ainakaan ole mitään parisuhdeongelmia aiheuttaneet, vaikka kaikki noista on koettu. Katso edellinen viestini. Se, että osaa pitää henkilökohtaiset ongelmat erillään parisuhdeongelmista on aika tärkeä taito. :)
Jos katotaan näitä erotilastoja, niin nuo ne yleisimmät syyt kuitenkin ovat. Oireina voi olla väkivaltaa ja pettämistä, mut taustalla nuo.
Toistaiseksi työttömyys, sairaudet, läheisten menettämiset, lapsettomuus, lasten syntymät muut kriisit tai vastoinkäymiset eivät noita oireita ole aiheuttanut. Siinä vaiheessa jos aiheuttaa parisuhde ei enää ehkä tunnu hyvältä enkä näe syytä sitä jatkaa jos niin on.
Pitkistä parisuhteista olen huomannut sen, että niissä ei ripustauduta toiseen. Yleensä on 2 tasa-arvoista kumppania, jotka eivät pidä toista itsestäänselvyytenä, mutta eivät oleta oman onnen olevan kiinni sen toisen tekemisistä. Sarjaparisuhteilijat sen sijaan etsivät onnea toisen kautta ja kun sitä ei löydy, vaihdetaan seuraavaan.
Isovanhempien rakkaudettomalta vaikuttava liitto ei välttämättä ole rakkaudeton, siinä vain ei näy niin monen nykyparin oletusta siitä, että sinun tehtäväsi on huolehtia, että meillä on ikuisesti menossa seurusteluvaihe treffeineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa varmaan tosi tyhmältä, mutta miten te katsotte tällaisia kuin minä jotka eivät ole koskaan pariutuneet? Eräs tuttuni puoliso on suoraan ääneen ihmetellyt minua, mutta hän on hieman "toope" muutenkin. Tai sellainen joka elää koko elämänsä traditioiden mukaan, että "näinhän kuuluu tehdä loppiaisena". Kuitenkin tällaiset kohtaamiset ovat saaneet minut miettimään, että pitääkö jotkut muutkin pariskunnat minua kummajaisena. Joskus olen aistinut sellaista, että pariskunnat joilla ei ole muita pariskuntia kavereina etsivät sellaisia. Esim. minunkin kautta ja muutenkin. Olen ajatellut, että on se varmaan kivaa pariskuntien seurustella pariskuntien kanssa, voi heittää erilaista läppää kuin tällaisten meikäläisten kanssa. Ehkä tuntea suurempaa yhteyttä? Sitten toisaalta olen törmännyt päinvastaiseen ilmiöön, että pariskunnan toinen osapuoli avautuu minulle, että haluaisi ollut "kokenut" enemmän sinkkuilua kun on niin nuorena pariutunut ja fyysistä kokemusta suunnilleen vain yhdestä. Ja myös siitä ovat jotkut avautuneet, että pitkässä liitossa intohimo loppuu ja muututaan kaverillisiksi. Nämä molemman tyyppiset avautujat näyttävät ahdistuneilta kun puhuvat näitä. Niin ja sitten on niitä jotka painottavat että hekin ovat aivan yksin ja pyörittävät perhettä aivan yksin (jos vaikka kerron jostain erityisen kiireisestä ajasta). Sitten taas on päinvastoin niitä jotka kovaan äänen sanovat kaikille vastaantulijoille, että "nyt minä olen kuin yh, onpa tämä rankkaa" jos puoliso lähtee vaikka työmatkalle. Minua kiinnostaa nämä erilaiset kokemukset ja tietysti kaikki on hyvin yksilöllistä.
AP
Ainoa mitä olen ajatellut on, että jos on kasvanut tarpeeksi vanhaksi kovin itsenäisenä, voisi olla vaikea sopeutua yhteiseen talouteen. Esim. Tämä ikäisenä 40+, alan selvästi kaivata omaa tilaa. Pitkäaikaista kumppaniani siedän, mutta jos nyt alkaisin seurustella, voisin hyvin pitää pitkään kahta kotia.
Suoraan sanottuna enemmän ihmettelen liittoja, joissa puolisot tai toinen heistä on selvästi onneton ja silti jatketaan yhdessä. Yksineläviä en niinkään ihmettele.
Ajattelin tätä miklenkiintoisena ketjuna, mutta sitten tänne tu,i taas tuo sama vanha virsi, mitä ikuisuuden ajan pyöritellään...miksi joku ei lähde huonosta. Samaa minäkin ihmettelen. Silti jollekin siinä huonossa on parempi olla kuin yksin. TAi ainakin kokevat niin.
Että pyöritellään silmiä ja ajatuksia. Maailma vaan on
AP, jos säjotain haluat, nin pidä pääsi, mutta jostain sinun pitää olla valmis luopumaan, jos suhteeseen haluat....Jotakin pitää jakaa eikä vaan pitää itsellään ja peltätä...vaikka sitten se rakkaus.
Ole rohkea ja ole utselia. Olet jo aikuisen iässä ja sinulla on lapsi. Sitä on hyvä ponnistaa tai nauttia ihan vaan olemalla.
Jotianhan sinä pelkäät.
Et mene rikki.
Ole utelias ja kokeile.
Alue: Aihe vapaa
Epävarmuus kuuluu mun mielestä ylipäätään elämään. Silti siihen tottuu niin että sitä ei edes ajattele se yllättää aina silloin kun jotakin elämässä tapahtuu oli se sitten ero, läheisen kuolema, onnettomuus, iso riita jokun kanssa tai mitä tahansa. Toisaalta itselleni se epävarmuus ja elämän yllätyksellisyys tekee elämästä elämisen arvoisen. Välillä parisuhdekin yllättää ja huomaa miettivänsä sitä miten vähän sitä loppujen lopuksi tuntee puolisoa.
Epävarmuutta mustasukkaisuuden muodossa ei suhteessa ole koskaan ollut. En enkä koe että kumpikaan meistä omistaa toista. Jos toinen pettäisi sitten mietitään mitä tehdään jatketaanko yhdessä vai erikseen. Jos suhde jossakin kohtaa syystä tai toisesta loppuisi tällä hetkellä vähän vaikea kuvittella että haluaisin aloittaa alusta uudessa parisuhteessa. Vannomatta toki paras, elämä voi ehkä yllättää.