Minkälaista on elää pitkässä avioliitoss?

Sinkkuudessa houkuttelee vapaus, mutta ei mikään muu. Jotkut haluaa olla yksin ja ei siinä mitään kummallista ole. Tavallaan pidän sitä kyllä vähän itsekkäänä, ettei voida joustaa missään asioissa, on jokin ihannekumppani, jota ei voi saada, kun sellaista ei ole olemassakaan. Ehkä et ole löytänyt 'sitä oikeaa', joka kolahtaa, etkä ehkä löydäkään. Eikä siinä ole mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?

AP

Epävarmuus kuuluu parisuhteeseen. Suhteen alussa sitä ajatteli enemmän kuin nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?

AP

Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.

Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?

Pitkiä liittoja on moneen lähtöön. Itselläni esimerkiksi kaikilla isovanhemmillani oli rakkaudettomat, vaikkakin muutoin vakaat, pitkät liitot. Itse ajattelen että sellaisessa menee "elämä hukkaan". Totuus kuitenkin on, että jokainen tekee omat valintansa ja ehkä he olivat tyytyväisiä omiin valintoihinsa.

Itse olen ollut mieheni kanssa pian 20 vuotta ja olemme toistemme ystävät mutta taustalla on myös todella vahva rakkaus. On vaikea kuvitella että joskus olisimme vain kavereita. En pidä miestäni itsestäänselvyytenä, olen kuitenkin luottavainen meidän suhteen. Itselleni parisuhde antaa elämässä todella paljon. On ihana jakaa elämä rakkaan ihmisen kanssa ja tietää että toinen on rinnalla hyvissä hetkissä ja vaikeuksissa. Lapsen myötä myös yhdessä jaettu vanhemmuus on iso rikkaus, kaikin puolin.

Pyrin olemaan kategorisoimatta ihmisiä ja en siten lokeroi esim. nelikymppisiä sinkkuja johonkin tiettyyn ajatusmalliin. Jokaisen elämäntilanne on yksilöllinen parisuhdestatuksesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo yhteiskunnan normit on ihmisten omien korvien välissä. En minä mieti kavereitten parisuhteiden pituutta tai laatua enkä oleta, että 30 vuoden liitto on huono asia (tai hyvä asia). Jostain syystä nimenomaan ne lyhyiden parisuhteiden solmijat kuvittelevat, että muut ihmettelevät heitä, vaikka itse asiassa he voisivat itse joskus pohtia, miksi vertaavat itseään muihin.

Mielestäni olet vähän väärässä. Normit eivät ole vain jonkun yksineläjän korvien välissä vaan ne ovat myös monen muun ihmisen korvien välissä. Ihmiset elävät verkostoissa ja heillä on ajatuksia, tulkintoja ja mielikuvia toisistaan. Sensitiiviset ihmiset saattavat huomata nämä herkemmin kuin sellaiset jotka mennä porskuttavat läiskästen ostoskeskusten ovet takanatulevien naamaan. Kuten kerroin, minun tuttavapiirissä on eräs porskuttaja joka ihan suoraan ihmettelee, että kuinka minä näin elän ja kuinka on voinut näin käydä. Ne normit ei silloin ole pelkästään oman pääni sisällä.

AP

Ihmettelin kerran, kun kaverillani on koira. Onko meillä siis joku omituinen koira-normi, koska noin menin kysymään. Jossain tässä yhteisössäni on tällaisia normeja? Vai ihmettelinkö sitä yksikertaisesti siksi, että hän on ison osan ajastaan reissuhommissa.

Sinun ongelmasi on omien korviesi välissä. Oletko kateellinen niille, jotka mielestäsi onnistuivat eli eivät joudu liitossaan koko ajan pelkäämään, että toinen lähtee?

Me ollaan oltu naimisissa vähän yli 31 vuotta, yhdessä pari vuotta kauemmin.

Meillä on tosi mukavaa yhdessä! Lapset ovat jo aikuisia, ja nyt on elämä hyvin leppoisaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä on mielestäsi pitkä liitto ap?

Jokainen saa määritellä miten haluaa. Itse en pidä viittä vuotta vielä pitkänä. Nämä pariskunnat jota seurailen ovat olleet yhdessä noin parikymmentä vuotta.

Kyllä 5v nykyisin on jo pitkä liitto. Ihmiset alkaa kysellä, et onko alistetussa suhteessa ettei uskalla erota, jos on ollu 5v naimisissa.

Olemme olleet yhdessä pian 30 vuotta. Olemme 5kymppisiä. 2 aikuista lasta. Kaikki on ok.

Joskus sitä rakastaa enemmän ja joskus vähemmän. Välillä toinen ärsyttää. Osaamme kuitenkin arvostaa toisiamme emmekä pidä toista itsestäänselvyytenä. Molemmat tietää missä on ovi jos ei enää nappaa.

Olemme kuitenkin hyvä tiimi kaikin puolin ja lapset hitsasi meidät lopullisesti yhteen koska lasten myötä itsekkyys vähenee. On hyvä kokea eri elämänvaiheita tutun, turvallisen ja rakkaan ihmisen rinnalla. Ensin olimme köyhiä opiskelijoita, sitten keskituloisia lasten vanhempia ja nyt varakkaita keski-ikäisiä.

Pitkä liitto edellyttää sitoutumista eikä meistä kaikista ole siihen. Omia lapsia olen neuvonut, että kannattaa ennen seurustelun vakavoitumista pohtia, haluaako lyhyen vai pitkän suhteen. Jos kumppanin vanhemmat ovat eronneet, voi tuo malli tulla mukaan seuraavankin sukupolven suhteisiin eli kyseessä on opittu malli.

Pitkä suhde ei ole huono siksi, että se on pitkä - eikä lyhyt suhde huono siksi, että se on lyhyt. Kannattaa silti miettiä, mitä elämältä haluaa eikä pohtia, että muilla on noin ja se on varmaan paljon kamalampaa kuin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?

AP

Epävarmuus kuuluu parisuhteeseen. Suhteen alussa sitä ajatteli enemmän kuin nykyisin.

Tässä se syy onkin, muksi en enää halua parisuhteeseen. Kolme kertaa eronneena ei enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä on mielestäsi pitkä liitto ap?

Jokainen saa määritellä miten haluaa. Itse en pidä viittä vuotta vielä pitkänä. Nämä pariskunnat jota seurailen ovat olleet yhdessä noin parikymmentä vuotta.

Kyllä 5v nykyisin on jo pitkä liitto. Ihmiset alkaa kysellä, et onko alistetussa suhteessa ettei uskalla erota, jos on ollu 5v naimisissa.

Tää on totta. Kun kertoo, että lapsi on tulossa, niin käteen lykätään turvakodin puhelinnumero ja muistutetaan, että iso osa pareista eroaa vauvavuotena.

Ei kai suhteen pituus ole mikään itseisarvo vaan sen LAATU? Vai ottaako joku muka mieluummin yhden huonon tai keskinkertaisen 30 vuoden suhteen kuin kaksi todella erinomaista viidentoista vuoden suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?

AP

Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.

Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?

Toisin sanottuna teidän parisuhde ei kestä huonoja aikoja. Aika tyypillinen nykyajan ajattelutapa kertakäyttökulttuurissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?

AP

Ei kumpikaan. Ollaan sovittu, että yhdessä ollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Toistaiseksi on tuntunut erittäin hyvältä, enkä näe mitään syytä, miksei sama jatkuisi. Kuitenkin jos tämä suhde ei jossakin vaiheessa enää vastaa tarpeisiimme, emmekä saa oikaistua asiaa, minusta on vain oikein lopettaa se.

Miksi kärvistellä huonossa suhteessa, kun sinkkunakin on hyvä olla?

Toisin sanottuna teidän parisuhde ei kestä huonoja aikoja. Aika tyypillinen nykyajan ajattelutapa kertakäyttökulttuurissa.

Mitä tarkoitat huonoilla ajoilla? Elämässä voi sattua kaikenlaista ikävää, mutta kyllä parisuhteen täytyy pysyä jatkuvasti hyvänä. Ainakaan ensimmäiseen 15 vuoteen ei ole tullut yhtään sellaista päivää, jolloin parisuhde ei olisi erittäin vahva positiivinen voima elämässäni.

Mutta pitäisi tosiaan tietää, mitä "huonot ajat" sinulle merkitsevät.

Olemme olleet miehen kanssa yhdessä nuoresta asti, yhteistä taivalta takana jo melkein neljännesvuosisata.  Olemme aika hyvin hitsautuneet yhteen, koettu nuorena yhdessä myötä- ja vastamäet. Toki on päiviä jolloin toinen ärsyttää, jolloin itse on ärtynyt jne, mutta on sitä kasvettu itsekin henkisesti ja osaa suhtautua niihinkin tuntemuksiin.

Eihän mikään ole varmaa, kaikki avioliitot päättyvät joskus jommalla kummalla tavalla. Siihen asti eletään ja suunnitellaan tulevaisuutta yhdessä. "Pyytämättäkin tahtoisit jäädä" kuten rakkauslaulussa lauletaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai suhteen pituus ole mikään itseisarvo vaan sen LAATU? Vai ottaako joku muka mieluummin yhden huonon tai keskinkertaisen 30 vuoden suhteen kuin kaksi todella erinomaista viidentoista vuoden suhdetta?

Minä voin ottaa 5000 taivaallista yhden yön panosuhdetta. Kiitos.

M44 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai suhteen pituus ole mikään itseisarvo vaan sen LAATU? Vai ottaako joku muka mieluummin yhden huonon tai keskinkertaisen 30 vuoden suhteen kuin kaksi todella erinomaista viidentoista vuoden suhdetta?

Minä voin ottaa 5000 taivaallista yhden yön panosuhdetta. Kiitos.

Niin minäkin, mutta koska yksikään yhden yön kohtaamisistani ei ole ollut taivaallinen, en pidä tätä kovin realistisena.

Me ollaan oltu naimisissa pian 49 vuotta ja seurusteltiin pari vuotta sitä ennen. Minua on petetty siinä kolmikymppisenä ja olen  itsekin pettänyt mutta se on tuntunut likaiselta. On ollut vuosia vaikeaa alkoholin vuoksi mutta yksi onnettomuus  sitten rauhoitti. Kai  se on rakkautta kun haluan olla  hänen kanssaan vieläkin eikä hänkään ole halunnut erota.  Meillä  on  mukavaa yhdessä ja seksikin on ollut aina hyvää, parasta siinä nelikymppisenä, mutta on sitä vieläkin vaikka harvemmin.  Ei elämä ole tylsää!

Komppaan edellistä. Omassa elämässäni on ollut isoja vastoinkäymisiä mutta ne on ollut huomattavasti helpompaa mennä läpi, kun on ollut puoliso vierellä. Eli todellakin "huonoja aikoja" mutta hyvältä on tuolloinkin tuntunut olla parisuhteessa. Puolisosta eroamista pohtisin, jos suhde muuttuisi huonoksi, en elämän muiden haasteiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä varmuus, että toinen ei asiaa puimatta häivy viereltä vai onko se loputonta (mitä ainakin itse kokenut näissä max 2v liitoissa) se epävarmuus/peko, että toinen saattaa häipyä?

AP

Sellaista varmuutta on tuskin kenelläkään, ei se olekaan asian ydin. Kun olet sinut itsesi kanssa, ja sinulla itselläsi on rauhallienn olo, tällaisia seikkoja harvemmin miettii "etukäteen". Mutta etukäteen on syytä tarkastella omaa taloudellista tilannettaan; miten pärjää, jos toiselle tapahtuu jotain/liitto päättyy äkillisesti. Tämä käytännönläheinen oman taloudellisen tilanteen tarkastelu rauhoittaa myös kummasti, ja jos se ei ole kunnossa -sille tosiaan kannattaa tehdä taloussuunnitelma. Pitkässä liitossa on minusta mukavaa, kun oppii tuntemaan toisen ja tietää hänen mieltymykset tarkoin. Yhdessäelosta tulee rauhallista, eikä kaikista asioista tarvitse enää "vääntää riitaa".