Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaako poikaystäväni tehdä minusta jonkun harmaavarpusen vai mitä tää mahtaa olla?
11.06.2020 |
Ollaan seurusteltu 4v ja kesänlopusta olisi poikaystävän serkulla juhlat. Näin eilen sattumalta poikaystävän jonkun sukulaisen ja tämänjälkeen poikaystävä kysyi haluanko tulla sinne juhliin. Vastasin sitten että olisi kiva nähdä hänenkin vanhempiaan jne. Tämänjälkeen poikaystävä tokaisi että onko sulla sinne vaatteita? sanoin vitsillä että voisin mä käydä ostaas uuden mekon ja ei tommosiin t-paidalla ja farkuillakaan mennä niin poikaystävä tähän että ei todellakaan, ei sun sinne tarvii välttämättä tulla.
No laitoin illalla viestiä poikaystävälle että löysin uuden mekon niin tämä siihen että mä vähä pelkään sunpuolesta ne ei oo ihan normaaleja ihmisiä.
Olen loukkaantunut tästä.. mut on esitelty muissa suhteissa suht nopeastikin. Nyt en saa mielestäni liittyykö toi nyt siihen mekkoon vai johonkin muuhun? Tykkään väreistä ja käytän usein korkkareita kysehän ei ole siitä ettei mulla mekkoja olisi. Nämä juhlat ovat siis rivirippijuhlat.
Vai salaako jotain ja yrittää kääntää asian niin ettei mu tarvi nyt uutta ostaa? Nimittäin olen nähnyt tyyppejä jopa niissä tummissa farkuissakin juhlissa.
Kommentit (88)
Toi ap kuulostaa niin itsekkäältä, minäminåminä ja minun murheet,, justhan toi poikaystävä sanoi et sukulaiset outoja,, eikö sua ihmetytä et neljään vuoteen ei oo esitelty poikkiksen vanhemmille
Eipä tietenkään,, kamala murhe vaan omasta itsestään ja ulkonäöstä :D ja tollasia pellejä ne miehet katselee,, ulkonäkö vaan ratkaisee, väliäkö sillä et toinen on niin minä keskeinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tavannut mieheni vanhempia ensimmäiseen 5 vuoteen vaikka oltiin naimisissa. Mies ei tahtonut kertoa miksi ei meitä esittele tai miksi ei vanhemmat tulleet häihin. Asuimme 2km päässä vanhemmista ja tapasin heidät vasta lapsemme ristiäisissä. Syy tähän oli lopulta se että vanhemmat eivät hyväksy minua koska olen suomalainen ja heidän mielestään lapsemme on nyt likaista verta. Mies ei uskaltanut kertoa koska häpesi omia vanhempiaan kun minun vanhempani olivat ottaneet hänet niin hyvin vastaan. Hän myös pelkäsi että estäisin häntä tapaamasta heitä jos tietäisin mitä he minusta ajattelevat. Nyt 15v yhdessä oltu ja mies käy kerran viikossa vanhemmillaan ja heillä on hyvä suhde. Mieheni on surullinen että lapsemme jää ilman isovanhempia koska ei halua altistaa häntä minkäänlaiselle syrjinnälle ja arvostelulle.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varmasti ainut nainen poikaystäväsi elämässä?
Tämä taitaa ollakin se avainkysymys...
En minäkään tule koskaan esittelemään miestäni suvulleni. Meillä ollaan tosi suorasanaisia ja töykeitä ja ivallisia, jos jostakusta ei pidetä, ja tiedän etteivät hyväksyisi valintaani. Siten en missään nimessä ikimaailmassa tule viemään miestäni heidän eteensä ruodittavaksi ja loukattavaksi, ja pidän itsekin mahdollisimman etäiset välit taustaani (koska en jaksa kuunnella mitään muutakaan arvostelua elämänvalinnoistani).
Tulen siis hyvin ulkonäkö- ja varallisuuskeskeisestä perheestä. Mikään muu ei merkitse kuin edustavuuden ja omistusten määrä. Me taas olemme mieheni kanssa kiinnostuneita enemmänkin tieteestä, taiteesta ja itsen kehittämisestä, eivätkä sukulaiseni koskaan tule ymmärtämään tällaista. He ihan suoraan halveksivat mm akateemisuutta täytenä turhuutena. Meillä ei siis ole mitään yhteistä, enkä todellakaan mene heidän eteensä heittämään mun rakasta susille. Ikinä eivät tule tapaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä menisin noihin juhliin, siinähän sen sitten näkis, miten outoja ne on. Jos ne nyt on uskiksia, niin kato nyt ettet ihan minimekkoa laita.
Samaa mieltä, sittenhän se eka tapaaminen olis taputeltu. Mitä sitä vuosia väistelemään. Jos ei poikaystävältä parempaa selitystä tule asiaan, eikä halua sua sinne. Tekisin johtopäätökseni.
Eihän se tarkoita että suvun kanssa tarvii yhtään sen enempää olla tekemisissä kuin nytkään, jos ihan kauheita ovat. Jos taas sieltä olisi tulossa ns. häirikköjä, niin miksi poikaystävä ei voisi sitä sanoa. Olisi selkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli just noin, että oltiin nelisen vuotta oltu yhdessä, kun sanoin, että eiköhän olisi aika tavata sun äiti. Poikaystävä oli samaa mieltä.
Sehän ei sitten mennyt ihan hyvin. Minulle oli kyllä kerrottu, että äiti on hyvin erikoinen ja että hänellä on mielisairaus.
Mun yllätykseksi poikaystävä ei ollut kertonut minusta äidille lainkaan. Äiti sitten järkytyksissään karjui minulle, että minä en kuulu poikansa elämään. Ja vierailusta alkoi muutenkin kaikenlainen häiriköinti.
En ajatellut toista kertaa sitä ihmistä tavata, yksi kerta kertoi ihan riittävästi. Mutta ikävä kyllä tuon myötä poikaystäväkin joutui uuteen valoon. Meidän suhde hiipui ajan kanssa. Ja se hiipuminen alkoi tuosta tapaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän sielä voisi tapahtua? onko ne jotain sarjamurhaajia? Olen ollut asiakaspalvelussa töissä ja monia ihmisiä tavannut. Tulen ihmisten kanssa yleensä hyvin juttuun. Vai onko niin että kaikkea sitä näkee kun tarpeeksi elää?
Himouskovaisia tjsp
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ihan tosissani kysyn, että miten helvetissä te uskotte nämä samasta muotista tulleet sadut, päivästä toiseen?
Arghkunootpelle kirjoitti:
Toi ap kuulostaa niin itsekkäältä, minäminåminä ja minun murheet,, justhan toi poikaystävä sanoi et sukulaiset outoja,, eikö sua ihmetytä et neljään vuoteen ei oo esitelty poikkiksen vanhemmille
Eipä tietenkään,, kamala murhe vaan omasta itsestään ja ulkonäöstä :D ja tollasia pellejä ne miehet katselee,, ulkonäkö vaan ratkaisee, väliäkö sillä et toinen on niin minä keskeinen
Samaa mietin. Ei ole neljään vuoteen esitelty ja nyt arvailee, jos se tällä kertaa johtuukin uudesta kesämekosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli just noin, että oltiin nelisen vuotta oltu yhdessä, kun sanoin, että eiköhän olisi aika tavata sun äiti. Poikaystävä oli samaa mieltä.
Sehän ei sitten mennyt ihan hyvin. Minulle oli kyllä kerrottu, että äiti on hyvin erikoinen ja että hänellä on mielisairaus.
Mun yllätykseksi poikaystävä ei ollut kertonut minusta äidille lainkaan. Äiti sitten järkytyksissään karjui minulle, että minä en kuulu poikansa elämään. Ja vierailusta alkoi muutenkin kaikenlainen häiriköinti.
En ajatellut toista kertaa sitä ihmistä tavata, yksi kerta kertoi ihan riittävästi. Mutta ikävä kyllä tuon myötä poikaystäväkin joutui uuteen valoon. Meidän suhde hiipui ajan kanssa. Ja se hiipuminen alkoi tuosta tapaamisesta.
Eikö tuo ole ihan ymmärrettävää ettei poikaystäväsi ollut kertonut sinusta äidilleen jos reaktio oli tuollainen ja alkoi vielä häiriköimään? Hän halusi vain suojella sinua.
Ei munkaam poikaystävä ole koskaan tavannuy äitiäni. Kännissä kun on 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta sä keskityt nyt ihan turhaan vaatteisiin. Ei ne ole ongelma, vaan poikaystävää pelottaa esitellä sua hänen oudolle suvulleen. Siksi yritti kysellä että no eikai sulla oo vaatteitakaan.. älä pliis tule.. Vika ei ole siis sussa, mulla on outoja sukulaisia ja tiedän kyllä mistä on kyse. Pelkää että kun näet suvun, alat ajatella poikaystävästä huonommin. Mutta suvulle ei voi mitään.
Ja siis mun kohdalla suvussa on luonnehäiriöisiä jotka saattaa ihan tyhjästä alkaa haastamaan riitaa, haukkumaan, pahoittaa mielen. Ei vana halua että altistut jollekin tuollaiselle käytökselle. Koittakaa ymmärtää että kaikilla ei välttämättä ole kiva normaali suku tai perhe. Voi olla myös alkoholismia yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli just noin, että oltiin nelisen vuotta oltu yhdessä, kun sanoin, että eiköhän olisi aika tavata sun äiti. Poikaystävä oli samaa mieltä.
Sehän ei sitten mennyt ihan hyvin. Minulle oli kyllä kerrottu, että äiti on hyvin erikoinen ja että hänellä on mielisairaus.
Mun yllätykseksi poikaystävä ei ollut kertonut minusta äidille lainkaan. Äiti sitten järkytyksissään karjui minulle, että minä en kuulu poikansa elämään. Ja vierailusta alkoi muutenkin kaikenlainen häiriköinti.
En ajatellut toista kertaa sitä ihmistä tavata, yksi kerta kertoi ihan riittävästi. Mutta ikävä kyllä tuon myötä poikaystäväkin joutui uuteen valoon. Meidän suhde hiipui ajan kanssa. Ja se hiipuminen alkoi tuosta tapaamisesta.
Ja hei tosi kurjaa että aloit ajatella poikaystävästä jotenkin huonompaa, vaikka hänen äidillään on se mielisairaus! Ja yritti suojella sua, mutta et uskonut, kävi juuri niin kuin oudon sukulaisen omaavat pelkäävät. Ei suku tarkoita että on itse samanlainen, Voi olla kaikkea muutakin, vaikka eri yhteiskuntaluokasta, hirveää jos teidän suhde meni pilalle koska aloit ajatella eri tavalla hänen äitinsä takia jonka itse niin kovasti halusit nähdä
Enjaksanut lukea, muttavoisitko opetella kirjoittamaan?
Sinuna menisin juhliin ja laittaisin kukkamekon päälle. Saattaa olla niin, että poika tuntee alemmuuden tunnetta omista sukulaisistaan. Jos on kerran kertonut, että eivät ole kovin koulutettua porukkaa jne. Ja sinun sukulaisesi ovat. Eikä tarvitse olla edes amk-koulutusta kummempaa, niin toinen voi pitää sitä jo kovin korkeana omiin kouluttamattomiin sukulaisiin verrattuna.
Menet rohkeasti vaan, tuskin ne on suomalaista "röllikansaa" kummempaa. Olet reipas ja kohtelias kaikille. Esittelet itsesi, jos ei poikaystäväsi sitä hoksaa tehdä. Jos ovat tuppisuita, mölleröitä, kysyt juttelet jotain mukavaa ajankohtaista esim säästä. Kyselet rippilapselta jotain ja kehut tarjoiluja. Mutta jos porukka vaikuttaa yksinkertaiselta, älä puhele liian vaikeista aiheista, etteivät he pidä sinua ylimielisenä.
Olet ystävällinen ja avoin, se murtaa jään.
Unohda täällä kirjoitetut höpinät vaarallisuudesta tai himouskovaisista.
Poikaystävällä vaan alemmuuskompleksi, kun vertaa sinun sukuusi. Menet ja murrat jään!
Vierailija kirjoitti:
Minä en tavannut mieheni vanhempia ensimmäiseen 5 vuoteen vaikka oltiin naimisissa. Mies ei tahtonut kertoa miksi ei meitä esittele tai miksi ei vanhemmat tulleet häihin. Asuimme 2km päässä vanhemmista ja tapasin heidät vasta lapsemme ristiäisissä. Syy tähän oli lopulta se että vanhemmat eivät hyväksy minua koska olen suomalainen ja heidän mielestään lapsemme on nyt likaista verta. Mies ei uskaltanut kertoa koska häpesi omia vanhempiaan kun minun vanhempani olivat ottaneet hänet niin hyvin vastaan. Hän myös pelkäsi että estäisin häntä tapaamasta heitä jos tietäisin mitä he minusta ajattelevat. Nyt 15v yhdessä oltu ja mies käy kerran viikossa vanhemmillaan ja heillä on hyvä suhde. Mieheni on surullinen että lapsemme jää ilman isovanhempia koska ei halua altistaa häntä minkäänlaiselle syrjinnälle ja arvostelulle.
Tässä on sitä aitoa rasismia. Voisiko joku BLM hullu lukea tämän ja ymmärtää mistä rasismissa on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varmasti ainut nainen poikaystäväsi elämässä?
Mistä päättelit että aloittaja on nainen?
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mun kohdalla suvussa on luonnehäiriöisiä jotka saattaa ihan tyhjästä alkaa haastamaan riitaa, haukkumaan, pahoittaa mielen. Ei vana halua että altistut jollekin tuollaiselle käytökselle. Koittakaa ymmärtää että kaikilla ei välttämättä ole kiva normaali suku tai perhe. Voi olla myös alkoholismia yms
Nyt on kyse isommasta perhejuhlasta ei mistään kahvittelusta... Onko koko suku sitten aivan sekasin alkoholista? Epäilen...
Alue: Aihe vapaa
Oletko varmasti ainut nainen poikaystäväsi elämässä?