Lue keskustelun säännöt.
Haaveena arkkitehdin ura, mutta matikkapää on superhuono
11.06.2020 |
Oon 28-vuotias ja mulla on jo yksi yliopistokoulutus. Oon aina silloin tällöin miettinyt arkkitehdiksi hakemista, mutta se on aina matematiikan takia jäänyt.
Lukiossa lyhyen matikan numero oli 5.(pääsykokeissa tulisi olemaan matikkaosio, ellei ole kirjoittanut lyhyestä E tai pitkästä C.)
Onko täällä arkkitehtejä? Onko opiskelu ja työ mahdotonta huonolla matikkapäällä?
Vastapainona oon todella hyvä piirtämään ja lapsesta lähtien oon piirtänyt huvin ja mielenkiinnon vuoksi asuntojen pohjapiirroksia.
Eniten siis kiinnostaa juuri asuntojen/talojen pohjan suunnittelu.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikkaa voi oppia. Mun käsittääkseni työssä ja opinnoissa tarvittavasta matematiikasta selviää kyllä, jos selviää pääsykokeesta. Siinä tehtävät liittyvät lähinnä geometriaan. Pitää osata laskea vaikkapa kolmion pinta-ala tai pyramidin tilavuus ja hahmottaa, millaisia osia tulee, kun seiniltään eri värinen kuutio leikataan pienemmiksi kuutioiksi.
Et ole kyllä käynyt kyseisessä kokeessa tai edes nähnyt sitä. Se on sama kuin tulevilla dippainsseillä. Kokeessa on mm. integrointia, derivointia ja matriiseja, jotka muuten on ihan yhtähelppoja kuin joku kolmion pinta-ala. Pitkämatikka on oltava edes jollain tapaa hallussa, jos aikoo edes yrittää. Lyhyellä on turha edes käydä kokeilemassa.
Itse tein tuon kokeen 2012 ja en kyllä tunnista tuollaista ollenkaan? Muistan miettineeni että tässäkö tuo nyt oli, en kyllä kuollaksenikaan muista mitä siellä piti laskea. Muistan sen että oli helppoa, soveltavaa, ja loogista verrattuna pitkään matikkaan. Kävin tosin itse matematiikkalukion.
Suunnittelukokeet olivat myös kivoja, 2012 meidän piti väsätä mm. design-matonpesukone, snobipöllön pesä, piirtää mielikuvituksesta lasia valkoisen liinan alla ja yölliset kattoterassijuhlat tummalle paperille. Jotain muitakin oli, nuo jäi mieleen.
Ennakkotehtävänä piti suunnitella labyrintti ja piirtää siitä pari perspektiiviä.
Nuo kokeet ei ollut mitenkään hirveän pelottavat mielestäni.
-tuo ylempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikkaa voi oppia. Mun käsittääkseni työssä ja opinnoissa tarvittavasta matematiikasta selviää kyllä, jos selviää pääsykokeesta. Siinä tehtävät liittyvät lähinnä geometriaan. Pitää osata laskea vaikkapa kolmion pinta-ala tai pyramidin tilavuus ja hahmottaa, millaisia osia tulee, kun seiniltään eri värinen kuutio leikataan pienemmiksi kuutioiksi.
Et ole kyllä käynyt kyseisessä kokeessa tai edes nähnyt sitä. Se on sama kuin tulevilla dippainsseillä. Kokeessa on mm. integrointia, derivointia ja matriiseja, jotka muuten on ihan yhtähelppoja kuin joku kolmion pinta-ala. Pitkämatikka on oltava edes jollain tapaa hallussa, jos aikoo edes yrittää. Lyhyellä on turha edes käydä kokeilemassa.
Olen kyllä ollut kokeessa. Se ei ole sama kuin dippainsseillä (joiden kokeessa myös olen ollut). Arkkitehtimatematiikan koe on erikseen juuri siksi, että arkkitehdit tarvitsevat vähän erilaista matematiikkaa kuin insinöörit. Pitkälle pääsee oikeasti sillä, osaa laskea peruskappaleiden pinta-alat ja tilavuudet. Pitää vain hahmottaa, mistä kolmioista juuri siinä tehtävän kuvaamassa katossa on kyse. Jos ei hahmota niitä avaruuskappaleita, on varmasti vaikea pärjätä arkkitehtinä. Integroinnille tai derivoinnille voi tietenkin olla käyttöä joissakin tehtävissä, mutta kynnysehdon ylittämiseen ei vaadita kuin 25 % pisteistä. Jos tuntuu, että matematiikan tehtävissä osaa piirtää kuvan tehtävästä, muttei laskea, on luultavasti se hahmotuskyky ok mutta laskemista pitää treenata.
Arkkitehtien matikka oli helppoa, ei ollenkaan sitä mitä pitkän matikan kirjoitukset. Lisäksi voit käydä valmennuskurssin sekä matikkaa että piirustusta varten. Opinnoissa matikkaa ei juuri tarvinnut. Rakenneinsinöörit laskee rakenteet. Tietysti jos haluaa nekin kurssit käydä, toki voi, mutta ei tarvii.
Ei se selviä kuin ensin pänttäämällä ja sitten kokeilemalla. Suosittelen valmennuskursseja, siellä käydään edellisten vuosien kokeita läpi ja harjoitellaan niitä.
Piirustuksessa ei niinkään se piirustustekniikka ollut tärkeää, vaan tilallinen ja kolmiulotteinen hahmottaminen. Yllättävän vaikeaa vaikuttaa olevan monille.
Pohjapiirrokset ovat kuin yhtälöitä, sama logiikka: kun tämä muuttuu se vaikuttaa tänne ja tänne. Siksi matemaattinen ajattelu on siellä pohjalla.
Arkkitehdin ammatti on pelkistettynä ja loppuvaiheessa koordinointia, kokonaisuuksien hallintaa, onhelmanratkaisua, projektinjohtoa. Ei enää paljonkaan tekemistä sinänsä matematiikan ja piirtämisen kanssa, ne ovat vain välineitä harjoittaa ja ilmaista noita.
Tsemppiä, et ole lainkaan vanha, anna palaa.
T. Arkkitehti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikkaa voi oppia. Mun käsittääkseni työssä ja opinnoissa tarvittavasta matematiikasta selviää kyllä, jos selviää pääsykokeesta. Siinä tehtävät liittyvät lähinnä geometriaan. Pitää osata laskea vaikkapa kolmion pinta-ala tai pyramidin tilavuus ja hahmottaa, millaisia osia tulee, kun seiniltään eri värinen kuutio leikataan pienemmiksi kuutioiksi.
Et ole kyllä käynyt kyseisessä kokeessa tai edes nähnyt sitä. Se on sama kuin tulevilla dippainsseillä. Kokeessa on mm. integrointia, derivointia ja matriiseja, jotka muuten on ihan yhtähelppoja kuin joku kolmion pinta-ala. Pitkämatikka on oltava edes jollain tapaa hallussa, jos aikoo edes yrittää. Lyhyellä on turha edes käydä kokeilemassa.
Olen kyllä ollut kokeessa. Se ei ole sama kuin dippainsseillä (joiden kokeessa myös olen ollut). Arkkitehtimatematiikan koe on erikseen juuri siksi, että arkkitehdit tarvitsevat vähän erilaista matematiikkaa kuin insinöörit. Pitkälle pääsee oikeasti sillä, osaa laskea peruskappaleiden pinta-alat ja tilavuudet. Pitää vain hahmottaa, mistä kolmioista juuri siinä tehtävän kuvaamassa katossa on kyse. Jos ei hahmota niitä avaruuskappaleita, on varmasti vaikea pärjätä arkkitehtinä. Integroinnille tai derivoinnille voi tietenkin olla käyttöä joissakin tehtävissä, mutta kynnysehdon ylittämiseen ei vaadita kuin 25 % pisteistä. Jos tuntuu, että matematiikan tehtävissä osaa piirtää kuvan tehtävästä, muttei laskea, on luultavasti se hahmotuskyky ok mutta laskemista pitää treenata.
Meillä raksainsseillä oli yhteinen rakennusfysiikan kurssi arkkareiden kanssa. Kaikki ylisuorittaja-viittaajat olivat arkkareita, laskutehtävissäkin. Jäi mielikuva ettei sinne taiteilemaan ilman laskutaitoa pääse.
Vierailija kirjoitti:
Matikka ei ole muuta kuin työtä. Ilman motivaatiota et voi onnistua, mutta jos löydät sen mielenkiinnon ja pienen nörtin sisältäsi niin loppupeleissä jopa ne vaikeat yhtälöt on pelkkää 1+1 ynnäystä ja laskeminen jo itsessään motivoi. Matikkapää tai joku lahjakkuus on ikävä kyllä sitä perintöä mitä suljettu behavioristinen oppimiskäsitys on jättänyt meille hidasteeksi ja harmi kyllä siitä ollaan vasta nykykoulussa pääsemässä eroon. Kuka vaan voi oppia hyväksi matikassa. On ihan opimisen perusteoriaa että oppija sisäistää omat mahdollisuutensa. Teitä on alistettu kouluaikana sillä että jotakuta muuta on kehuttu lahjakkaaksi. Mutta totuus on se että ne "lahjakkaat" ovat vaan työskennelleet enemmän paremmalla motivaatiolla. Älkää nyt hyvänen aika enää aikuisena asettako näitä näkymättömiä esteitä itsellenne.
Miksi keskittyä työurallaan tekemään juuri niitä asioita, jotka ovat itselle vaikeita? Stressiä on useimmilla tarpeeksi muutenkin. Keskity kehittämään omia hyviä puoliasi, saat enemmän tuloksia vähemmällä vaivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varsinaisella lukiomatematiikalla tuskin on kovin suurta merkitystä arkkitehdin ammatissa. Sen sijaan suunnitteluohjelmat ja erilaiset suunnittelutavat, simulaatiot jne. mitä niissä voidaan käyttää, täytyy osata edestakaisin silmät kiinni ja yhtä aikaa kahdella koneella. Ja suunnitteluohjelmat eivät toimi sillä tavalla, että painetaan nappia ja simsalabim kaikki on valmista, vaan hyvän lopputuloksen aikaansaaminen vaatii paljon matemaattisloogista päättelyä, luovuutta sekä esteettistä näkemystä. Olen itse yhdellä luovalla alalla, johon ei ole samalla tavalla laissa määriteltyä koulutusta kuin arkkitehdeillä, mutta jonka alan tehtäviin päästäkseen täytyy ammattiosaaminen olla todella kovaa. Erittäin monilla naisilla meidän alalla jää alalla toimiminen lyhyeen, tai ei ikinä edes ala valmistumisen jälkeen, koska naiset eivät halua nähdä sitä vaivaa, jonka suunnitteluohjelmien mestarillinen käyttö vaatii. Arkkitehdeillä toki tätä vaaraa ei ole, koska kun kerran olet arkkitehdin koulutuksen käynyt, niin lain mukaan saat toimia arkkitehtinä eikä ammattitaidon todistamista vaadita enää myöhemmin.
t. mies
No ja höpsistä nyt sinnekin. Ohjelma on vain ohjelma, se on työkalu eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Sen oppii kahdessa viikossa auttavasti ja siitä sitten lähtee harjaantumaan. Sitä varten on ihan kurssi opiskelujen lomassa.
Tärkeää ei ole työkalu, vaan tietää mitä sillä haluaa tehdä, sanoi yksi varhaisista arkkitehtipomoistani.
Arkkitehdeilla on aivan sairas työskentelykulttuuri, joka saa alkunsa jo opiskeluaikana. Palkat eivät todellakaan ole hyvät siihen nähden, että monille työ näyttää käytännössä olevan koko elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opintoihin käytetään viisi vuotta jos ei lähde kesken vakitöihin, niin kuin monelle käy. Olisit max 35. Harjoittelut voi tehdä lomilla. Jotkut myös loppuvaiheessa voi olla töissä pari päivää viikossa.
Mun mielestä 30 vuotta arkkitehdin työuraa ei kuulosta huonolta sijoitukselta, ihan taloudellisestikaan. Kannattaahan sitä yrittää, mitä siinä häviää.
Vierailija kirjoitti:
Opintoihin käytetään viisi vuotta jos ei lähde kesken vakitöihin, niin kuin monelle käy. Olisit max 35. Harjoittelut voi tehdä lomilla. Jotkut myös loppuvaiheessa voi olla töissä pari päivää viikossa.
Mun mielestä 30 vuotta arkkitehdin työuraa ei kuulosta huonolta sijoitukselta, ihan taloudellisestikaan. Kannattaahan sitä yrittää, mitä siinä häviää.
Ei ne jää eläkkeelle. Lähtevät saappaat jalassa. 80-vuotias arkkitehti on kerryttänyt sellaisen tietotaidon ettei helposti heitä siinä vaiheessa hanskoja naulaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arkkitehdeilla on aivan sairas työskentelykulttuuri, joka saa alkunsa jo opiskeluaikana. Palkat eivät todellakaan ole hyvät siihen nähden, että monille työ näyttää käytännössä olevan koko elämä.
Pääsykokeessa jo erotellaan ne paineensietokykyiset. Vilkaiskaa piirtotehtävissä annettuja ohjeita suhteessa annettuun aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinaisella lukiomatematiikalla tuskin on kovin suurta merkitystä arkkitehdin ammatissa. Sen sijaan suunnitteluohjelmat ja erilaiset suunnittelutavat, simulaatiot jne. mitä niissä voidaan käyttää, täytyy osata edestakaisin silmät kiinni ja yhtä aikaa kahdella koneella. Ja suunnitteluohjelmat eivät toimi sillä tavalla, että painetaan nappia ja simsalabim kaikki on valmista, vaan hyvän lopputuloksen aikaansaaminen vaatii paljon matemaattisloogista päättelyä, luovuutta sekä esteettistä näkemystä. Olen itse yhdellä luovalla alalla, johon ei ole samalla tavalla laissa määriteltyä koulutusta kuin arkkitehdeillä, mutta jonka alan tehtäviin päästäkseen täytyy ammattiosaaminen olla todella kovaa. Erittäin monilla naisilla meidän alalla jää alalla toimiminen lyhyeen, tai ei ikinä edes ala valmistumisen jälkeen, koska naiset eivät halua nähdä sitä vaivaa, jonka suunnitteluohjelmien mestarillinen käyttö vaatii. Arkkitehdeillä toki tätä vaaraa ei ole, koska kun kerran olet arkkitehdin koulutuksen käynyt, niin lain mukaan saat toimia arkkitehtinä eikä ammattitaidon todistamista vaadita enää myöhemmin.
t. mies
No ja höpsistä nyt sinnekin. Ohjelma on vain ohjelma, se on työkalu eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Sen oppii kahdessa viikossa auttavasti ja siitä sitten lähtee harjaantumaan. Sitä varten on ihan kurssi opiskelujen lomassa.
Tärkeää ei ole työkalu, vaan tietää mitä sillä haluaa tehdä, sanoi yksi varhaisista arkkitehtipomoistani.
Eli esimerkiksi parametristä arkkitehtuuria pystyy tekemään, vaikkei osaisi käyttää työkaluja, mutta kunhan on vain itsevarma että tietää kyllä silti ja näkemys on tärkein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinaisella lukiomatematiikalla tuskin on kovin suurta merkitystä arkkitehdin ammatissa. Sen sijaan suunnitteluohjelmat ja erilaiset suunnittelutavat, simulaatiot jne. mitä niissä voidaan käyttää, täytyy osata edestakaisin silmät kiinni ja yhtä aikaa kahdella koneella. Ja suunnitteluohjelmat eivät toimi sillä tavalla, että painetaan nappia ja simsalabim kaikki on valmista, vaan hyvän lopputuloksen aikaansaaminen vaatii paljon matemaattisloogista päättelyä, luovuutta sekä esteettistä näkemystä. Olen itse yhdellä luovalla alalla, johon ei ole samalla tavalla laissa määriteltyä koulutusta kuin arkkitehdeillä, mutta jonka alan tehtäviin päästäkseen täytyy ammattiosaaminen olla todella kovaa. Erittäin monilla naisilla meidän alalla jää alalla toimiminen lyhyeen, tai ei ikinä edes ala valmistumisen jälkeen, koska naiset eivät halua nähdä sitä vaivaa, jonka suunnitteluohjelmien mestarillinen käyttö vaatii. Arkkitehdeillä toki tätä vaaraa ei ole, koska kun kerran olet arkkitehdin koulutuksen käynyt, niin lain mukaan saat toimia arkkitehtinä eikä ammattitaidon todistamista vaadita enää myöhemmin.
t. mies
No ja höpsistä nyt sinnekin. Ohjelma on vain ohjelma, se on työkalu eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Sen oppii kahdessa viikossa auttavasti ja siitä sitten lähtee harjaantumaan. Sitä varten on ihan kurssi opiskelujen lomassa.
Tärkeää ei ole työkalu, vaan tietää mitä sillä haluaa tehdä, sanoi yksi varhaisista arkkitehtipomoistani.
Olen osittain eri mieltä. Omassa toimistossa arvostetaan monipuolista ohjelmisto-osaamista ja työtä helpottaa huomattavasti jos pystyy valitsemaan aina sopivan ohjelman ja taikomaan haluamansa tulokset aikaan. Ja eri ohjelmistojen hallintaan menee jopa vuosia, että osaa käyttää niitä kunnolla/oikein/tehokkaasti/nopeasti. Vertauksena vaikka Sketchup+Autocad, Revit+Dynamo, Rhino+Grasshopper. Sketchup+autocad on kamala myöhemmän suunnitteluvaiheen matskuihin, Revitillä kestää pidempään tehdä yksinkertaisia massamalleja jos ei tiedä mitä on tekemässä, ja Rhino+grasshopperilla voi vetää kurveja...kurvikkaasti (ja tehokkaasti). Meillä jotkut piirtää jopa vectorworksillä.
Kyllä omasta kokemuksesta paremmat ohjelmistotaidot auttavat huomattavasti työssä, voi tehdä parempaa, eksaktimpaa ja siistimpää jälkeä nopeammin, mallit on puhtaampia, ja jää enemmän aikaa oikeasti suunnitella kun ei tarvitse tapella ohjelmiston kanssa. Vähän kuin vertaisi puukolla ja moottorityökalulla veistämistä, toinen on helpompi ja toinen tehokkaampi, mutta molemmilla saa tarvittaessa samanlaisen veistoksen aikaan.
-aikaisempi
Vierailija kirjoitti:
Arkkitehdeilla on aivan sairas työskentelykulttuuri, joka saa alkunsa jo opiskeluaikana. Palkat eivät todellakaan ole hyvät siihen nähden, että monille työ näyttää käytännössä olevan koko elämä.
No tuo on kyllä totta.
T. Arkkitehti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkkitehti on rakennustaiteen Robin Hood.
Varastaa viisailta ja antaa tyhmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opintoihin käytetään viisi vuotta jos ei lähde kesken vakitöihin, niin kuin monelle käy. Olisit max 35. Harjoittelut voi tehdä lomilla. Jotkut myös loppuvaiheessa voi olla töissä pari päivää viikossa.
Mun mielestä 30 vuotta arkkitehdin työuraa ei kuulosta huonolta sijoitukselta, ihan taloudellisestikaan. Kannattaahan sitä yrittää, mitä siinä häviää.Ei ne jää eläkkeelle. Lähtevät saappaat jalassa. 80-vuotias arkkitehti on kerryttänyt sellaisen tietotaidon ettei helposti heitä siinä vaiheessa hanskoja naulaan.
Tuokin kyllä totta. Ja liittyy siihen että se on elämäntapa.
T. Arkkitehti
15-20 vuotta sitten se arkkitehtien matikankoe ei ainakaan ollut vaikea. Hyvin meni aina minullakin, vaikka kirjoitin pitkästä matikasta B:n. Sen sijaan ne piirustus- ja suunnittelukokeet oli yhtä arpapeliä. Mulla oli peruskoulussa ja lukiossa kuvis aina 10, mutta niistä taidoista ei ollut mitään hyötyä. Jostain poikien käsitöiden metallityön tunneista olisi varmaan ollut enemmän hyötyä. Oli aina ihan täysin sattumaa mitä pisteitä niistä tehtävistä sai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opintoihin käytetään viisi vuotta jos ei lähde kesken vakitöihin, niin kuin monelle käy. Olisit max 35. Harjoittelut voi tehdä lomilla. Jotkut myös loppuvaiheessa voi olla töissä pari päivää viikossa.
Mun mielestä 30 vuotta arkkitehdin työuraa ei kuulosta huonolta sijoitukselta, ihan taloudellisestikaan. Kannattaahan sitä yrittää, mitä siinä häviää.Ei ne jää eläkkeelle. Lähtevät saappaat jalassa. 80-vuotias arkkitehti on kerryttänyt sellaisen tietotaidon ettei helposti heitä siinä vaiheessa hanskoja naulaan.
Tuokin kyllä totta. Ja liittyy siihen että se on elämäntapa.
T. Arkkitehti
Varmaan, mutta julkisella sektorilla herättää ihmetystä miksi joku viitsii öisinkin painaa töitä. Ei siitä kuitenkaan lisää rahaa saa.
Arkkitehdin työ on muuttunut 70-luvulta skissipaperille suttaamisesta luonnoksia B5-lyjykynällä 2020-luvun BIM-tietokantasuunnitteluun enemmän kuin muiden tieteen/taiteenalojen osalta.
Silti johtavana voimana luomisprosessissa on Vitruviuksen perusajatus: Utilitas - Firmitas - Venustas. Viisaus - Voima - Kauneus. = Antiikin Kreikan kolme pylvästyyppiä: Doorilainen, Joonialainen ja Korinttilainen, joita pidetään ainoina aitoina kaikkien rakentajien keskuudessa.
Arkkitehtuuri on valon ja tilan sommittelua tilojen käytön ja niiden keskinäisen toiminnallisen hierarkian pohjalta.
Arkkitehdin tulee ymmärtää kolmiulotteinen avaruus jo selkärangassaan. Mutta myös neljäs ulottuvaisuus - aika: Auringon sijainti eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Materiaalien ajallinen kestävyys, väestön ikäjakauma eri ajanjakohtina, rakennuksen elinkaari suhteessa sen käyttötarkoitukseen.
Siinä on miettimistä, jota ei pelkällä matematiikalla selitetäkään.
Piirtämistaito voi olla toissijainen juttu, mutta mitä nyt vilkaisin noita esitöitä, niin en olisi varmaankaan saanut niitä tehtyä. Matematiikka taas olisi mennyt näin vuosienkin jälkeen helposti läpi. Ensimmäiset tehtävät olivat suorastaan naurettavan helppoja ja osa oli lähinnä päättelyä, eikä matematiikkaa lainkaan.