Lue keskustelun säännöt.
Haaveena arkkitehdin ura, mutta matikkapää on superhuono
11.06.2020 |
Oon 28-vuotias ja mulla on jo yksi yliopistokoulutus. Oon aina silloin tällöin miettinyt arkkitehdiksi hakemista, mutta se on aina matematiikan takia jäänyt.
Lukiossa lyhyen matikan numero oli 5.(pääsykokeissa tulisi olemaan matikkaosio, ellei ole kirjoittanut lyhyestä E tai pitkästä C.)
Onko täällä arkkitehtejä? Onko opiskelu ja työ mahdotonta huonolla matikkapäällä?
Vastapainona oon todella hyvä piirtämään ja lapsesta lähtien oon piirtänyt huvin ja mielenkiinnon vuoksi asuntojen pohjapiirroksia.
Eniten siis kiinnostaa juuri asuntojen/talojen pohjan suunnittelu.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Matematiikkaa voi oppia. Mun käsittääkseni työssä ja opinnoissa tarvittavasta matematiikasta selviää kyllä, jos selviää pääsykokeesta. Siinä tehtävät liittyvät lähinnä geometriaan. Pitää osata laskea vaikkapa kolmion pinta-ala tai pyramidin tilavuus ja hahmottaa, millaisia osia tulee, kun seiniltään eri värinen kuutio leikataan pienemmiksi kuutioiksi.
Vähän vaikeampi se pääsykoe on 🤣
T. Feilannut, lyhyestä M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä rakennusarkkitehti AMK:sta ois enemmän sun juttus.
Matikkaa tosin oppii laskemassa, jos sulla motivaatio riittää, niin kyllä sä saat matikkakokeen luettua läpi.
Just väärinpäin neuvot. Rakennusarkkitehti puolella lasketaan _paljon_ eli käydään peruskursseja ja osittain syventäviäkin insinööripuolelta. Yliopiston arkkitehdit keskittyivät puolestaan luovaan puoleen yms enemmän.
No ei muuta kuin matematiikkaa opiskelemaan. Ota yksityistunteja.
Vierailija kirjoitti:
Pari kesää sitten oli asiakkaana arkkitehti. Jostain syystä ilmoitti sen vaan. Oli ostamassa lautoja terassille ja ruuveja. Hän kysyi laudan pituutta jne. Ilmoitin 4,5m. Seuraavaksi kysyi kuin monta neliöö lautaa minun terassille. Ensimmäinen ajatus mitä minulle tuli päähän, että eikös toi ollu arkkitehti ja tekisi mieli kysyä ihan ääneen, että mitäs taloja olet suunnitellut niin välttelen todella menemästä niihin. Se, että jos arkkitehti ei osaa laskea edes terassin lautamäärää, niin suht huolestuttavaaa.
Kirjoitin textin, koska ilmeisesti et sinäkään tarvitse matematiikkaa, joten rohkeasti vain eteenpäin.
No nyt tuli sitten varma tieto, kun hienopie*u arkkari ei päässään laskenut kaupassa terassin neliöitä, vaan odotti myyjän ne laskevan! On ne kyllä tyhmiä ne arkkarit, huh huh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kesää sitten oli asiakkaana arkkitehti. Jostain syystä ilmoitti sen vaan. Oli ostamassa lautoja terassille ja ruuveja. Hän kysyi laudan pituutta jne. Ilmoitin 4,5m. Seuraavaksi kysyi kuin monta neliöö lautaa minun terassille. Ensimmäinen ajatus mitä minulle tuli päähän, että eikös toi ollu arkkitehti ja tekisi mieli kysyä ihan ääneen, että mitäs taloja olet suunnitellut niin välttelen todella menemästä niihin. Se, että jos arkkitehti ei osaa laskea edes terassin lautamäärää, niin suht huolestuttavaaa.
Kirjoitin textin, koska ilmeisesti et sinäkään tarvitse matematiikkaa, joten rohkeasti vain eteenpäin.
No nyt tuli sitten varma tieto, kun hienopie*u arkkari ei päässään laskenut kaupassa terassin neliöitä, vaan odotti myyjän ne laskevan! On ne kyllä tyhmiä ne arkkarit, huh huh
Mulle kävi sama kun olin ruokakaupan kassalla töissä ja matematiikan maisteri halusi maksaa ostoksensa. Ei osannut laskea se dille loppusummaa. Kysyi minulta! Nauroin räkäisesti että ethän sä edes osaa matikkaa ja poistuin paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinaisella lukiomatematiikalla tuskin on kovin suurta merkitystä arkkitehdin ammatissa. Sen sijaan suunnitteluohjelmat ja erilaiset suunnittelutavat, simulaatiot jne. mitä niissä voidaan käyttää, täytyy osata edestakaisin silmät kiinni ja yhtä aikaa kahdella koneella. Ja suunnitteluohjelmat eivät toimi sillä tavalla, että painetaan nappia ja simsalabim kaikki on valmista, vaan hyvän lopputuloksen aikaansaaminen vaatii paljon matemaattisloogista päättelyä, luovuutta sekä esteettistä näkemystä. Olen itse yhdellä luovalla alalla, johon ei ole samalla tavalla laissa määriteltyä koulutusta kuin arkkitehdeillä, mutta jonka alan tehtäviin päästäkseen täytyy ammattiosaaminen olla todella kovaa. Erittäin monilla naisilla meidän alalla jää alalla toimiminen lyhyeen, tai ei ikinä edes ala valmistumisen jälkeen, koska naiset eivät halua nähdä sitä vaivaa, jonka suunnitteluohjelmien mestarillinen käyttö vaatii. Arkkitehdeillä toki tätä vaaraa ei ole, koska kun kerran olet arkkitehdin koulutuksen käynyt, niin lain mukaan saat toimia arkkitehtinä eikä ammattitaidon todistamista vaadita enää myöhemmin.
t. mies
Sori, mutta kyllä suunnittelijan töissä on ymmärrettävä numeroiden perään. Mikään matematiikkanero ei tarvitse olla, mutta hankkeiden taloudellisen toteutuksen päälle ymmärtää ja pitää käsittää mittasuhteita. Ei kannata lyödä päätään seinään itselle turhan vaikeissa jutuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä arkkitehdin opinnoissa ja pääsykokeissa painotetaan taiteellisuutta todella paljon. Näin RAK insinöörin perspektiivistä silti toivon että noin huonolla matematiikalla ei alalle pääse. Vaikeuttaa nimittäin todella paljon meidän työtä jos arkkitehdilla ei ole minkäänlaista käsitystä matemaattisista faktoista.
Ei kaiken tarvitse tietenkään olla helppoa bulkkituotantoa, mutta jonkinlainen käsitys siitä että ohuen kauniin rakenteen päälle nyt vaan ei voi laittaa isoa betonimöhkälettä ilman ylimääräistä tukea olisi todella suotavaa.
Täysin asian vierestä, mutta suurin osa nuoremmista arkkitehdeista kyllä tuntuu olevan enemmän kiinni todellisuudessa. En tiedä johtuuko koulutuksen muutoksesta vai itsetunnon puutteesta (ei uskalleta vaatia täysin järjettömiä).
Älä luee matematiikkaa. Lue fysiikkaa ja kemiaa. Ilmiöilllä on selkeämmät hahmot joiden suhtautumiista on helpompi hahmotttaa ja käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä rakennusarkkitehti AMK:sta ois enemmän sun juttus.
Matikkaa tosin oppii laskemassa, jos sulla motivaatio riittää, niin kyllä sä saat matikkakokeen luettua läpi.
Rakennusarkkitehdin pitää itseasiassa osata laskea enemmän sillä joutuu käymään koulussa kaikki raksainssin ykköskurssit puusta, betonista, teräksestä ja mekaniikasta. Tosin tiedät sitten ainakin sen, että miksi ei voi 7 kerroksen talossa ikkunalinjasta siirtää alimmassa kerroksessa niin, että ikkunapalkille tulee koko 7 kerroksen kuormat suoraan. Muutenkin erona on se, että tiedät mikä on painovoima ja tiedät miksi palkin korottaminen kasvattaa sen kestävyyttä enemmän kuin leventäminen.
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta kyllä suunnittelijan töissä on ymmärrettävä numeroiden perään. Mikään matematiikkanero ei tarvitse olla, mutta hankkeiden taloudellisen toteutuksen päälle ymmärtää ja pitää käsittää mittasuhteita. Ei kannata lyödä päätään seinään itselle turhan vaikeissa jutuissa.
Erilaisia pinta-aloja, materiaalien hintoja, jopa lujuussimulaatioita yms. voidaan tehdä suunnitteluohjelmissa, jolloin asioita ei tarvitse laskea käsin perinteisellä tavalla. Kuitenkin se, jotta asioita voidaan laskea suunnitteluohjelmissa, edellyttää että malli on suunniteltu ohjelmassa insinöörihenkisesti systeemiä rakentaen, eikä vain puhtaan taiteellisella fiiliksellä jotain ruudulle läiskien. Lisäksi, jos malli on tehty oikein, niin insinööri pystyy jatkamaan melko suoraan siitä insinöörisuunnitteluun, mm. niihin enemmän laskennallisiin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta kyllä suunnittelijan töissä on ymmärrettävä numeroiden perään. Mikään matematiikkanero ei tarvitse olla, mutta hankkeiden taloudellisen toteutuksen päälle ymmärtää ja pitää käsittää mittasuhteita. Ei kannata lyödä päätään seinään itselle turhan vaikeissa jutuissa.
Erilaisia pinta-aloja, materiaalien hintoja, jopa lujuussimulaatioita yms. voidaan tehdä suunnitteluohjelmissa, jolloin asioita ei tarvitse laskea käsin perinteisellä tavalla. Kuitenkin se, jotta asioita voidaan laskea suunnitteluohjelmissa, edellyttää että malli on suunniteltu ohjelmassa insinöörihenkisesti systeemiä rakentaen, eikä vain puhtaan taiteellisella fiiliksellä jotain ruudulle läiskien. Lisäksi, jos malli on tehty oikein, niin insinööri pystyy jatkamaan melko suoraan siitä insinöörisuunnitteluun, mm. niihin enemmän laskennallisiin juttuihin.
Ja tämä oli sitten muuten luovan alan miehen tekstiä, joka tekee muun työn ohessa mm. mekaniikkasuunnittelua, vaikkei olekaan insinööri. Terkut kaikille insinööreille, jotka epäarvostaa luovia ihmisiä ;)
Vierailija kirjoitti:
Matematiikkaa voi oppia. Mun käsittääkseni työssä ja opinnoissa tarvittavasta matematiikasta selviää kyllä, jos selviää pääsykokeesta. Siinä tehtävät liittyvät lähinnä geometriaan. Pitää osata laskea vaikkapa kolmion pinta-ala tai pyramidin tilavuus ja hahmottaa, millaisia osia tulee, kun seiniltään eri värinen kuutio leikataan pienemmiksi kuutioiksi.
Et ole kyllä käynyt kyseisessä kokeessa tai edes nähnyt sitä. Se on sama kuin tulevilla dippainsseillä. Kokeessa on mm. integrointia, derivointia ja matriiseja, jotka muuten on ihan yhtähelppoja kuin joku kolmion pinta-ala. Pitkämatikka on oltava edes jollain tapaa hallussa, jos aikoo edes yrittää. Lyhyellä on turha edes käydä kokeilemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta kyllä suunnittelijan töissä on ymmärrettävä numeroiden perään. Mikään matematiikkanero ei tarvitse olla, mutta hankkeiden taloudellisen toteutuksen päälle ymmärtää ja pitää käsittää mittasuhteita. Ei kannata lyödä päätään seinään itselle turhan vaikeissa jutuissa.
Erilaisia pinta-aloja, materiaalien hintoja, jopa lujuussimulaatioita yms. voidaan tehdä suunnitteluohjelmissa, jolloin asioita ei tarvitse laskea käsin perinteisellä tavalla. Kuitenkin se, jotta asioita voidaan laskea suunnitteluohjelmissa, edellyttää että malli on suunniteltu ohjelmassa insinöörihenkisesti systeemiä rakentaen, eikä vain puhtaan taiteellisella fiiliksellä jotain ruudulle läiskien. Lisäksi, jos malli on tehty oikein, niin insinööri pystyy jatkamaan melko suoraan siitä insinöörisuunnitteluun, mm. niihin enemmän laskennallisiin juttuihin.
Olen kaavoittajana työskentelevä insinööri. Samaa työtä tekee moni arkkitehti. Tässä työssä tarvitsee harvakseltaan laskeskella, mutta pitää ymmärtää suunnittelun pohjaksi laadituista erilaisista hyvin teknisistäkin selvityksistä sen verran, että on kärryillä siitä voivatko niiden lopputulokset olla paikkansa pitäviä vai onko jossain mahdollisesti tehty jokin iso virhe. Lisäksi pitää hyvin nopeasti osata ideoida erilaisia vaihtoehtoja ja esittää karkeita arvioita siitä mitä niiden vaikutukset ovat (liikenteen lisääntyminen, muutokset asuntojen määrissä jne.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta kyllä suunnittelijan töissä on ymmärrettävä numeroiden perään. Mikään matematiikkanero ei tarvitse olla, mutta hankkeiden taloudellisen toteutuksen päälle ymmärtää ja pitää käsittää mittasuhteita. Ei kannata lyödä päätään seinään itselle turhan vaikeissa jutuissa.
Erilaisia pinta-aloja, materiaalien hintoja, jopa lujuussimulaatioita yms. voidaan tehdä suunnitteluohjelmissa, jolloin asioita ei tarvitse laskea käsin perinteisellä tavalla. Kuitenkin se, jotta asioita voidaan laskea suunnitteluohjelmissa, edellyttää että malli on suunniteltu ohjelmassa insinöörihenkisesti systeemiä rakentaen, eikä vain puhtaan taiteellisella fiiliksellä jotain ruudulle läiskien. Lisäksi, jos malli on tehty oikein, niin insinööri pystyy jatkamaan melko suoraan siitä insinöörisuunnitteluun, mm. niihin enemmän laskennallisiin juttuihin.
Ja tämä oli sitten muuten luovan alan miehen tekstiä, joka tekee muun työn ohessa mm. mekaniikkasuunnittelua, vaikkei olekaan insinööri. Terkut kaikille insinööreille, jotka epäarvostaa luovia ihmisiä ;)
No siinä vaiheessa se luovuussa alkaa vetuttamaan, kun puhutaan jostain 5-10cm muutoksesta, mut ei voi taipua ja sitten tuhlataan kaksi viikkoa siihen, että saadaan tämä luovuus toteutumaan. Tai sitten saadaan tehdään näitä huoneita jossa on pilari keskellä huonnetta ja näistä nautin itse suuresti ja mahtaa arkkia vetuttaa.
Matikka ei ole muuta kuin työtä. Ilman motivaatiota et voi onnistua, mutta jos löydät sen mielenkiinnon ja pienen nörtin sisältäsi niin loppupeleissä jopa ne vaikeat yhtälöt on pelkkää 1+1 ynnäystä ja laskeminen jo itsessään motivoi. Matikkapää tai joku lahjakkuus on ikävä kyllä sitä perintöä mitä suljettu behavioristinen oppimiskäsitys on jättänyt meille hidasteeksi ja harmi kyllä siitä ollaan vasta nykykoulussa pääsemässä eroon. Kuka vaan voi oppia hyväksi matikassa. On ihan opimisen perusteoriaa että oppija sisäistää omat mahdollisuutensa. Teitä on alistettu kouluaikana sillä että jotakuta muuta on kehuttu lahjakkaaksi. Mutta totuus on se että ne "lahjakkaat" ovat vaan työskennelleet enemmän paremmalla motivaatiolla. Älkää nyt hyvänen aika enää aikuisena asettako näitä näkymättömiä esteitä itsellenne.
Vierailija kirjoitti:
Matikka ei ole muuta kuin työtä. Ilman motivaatiota et voi onnistua, mutta jos löydät sen mielenkiinnon ja pienen nörtin sisältäsi niin loppupeleissä jopa ne vaikeat yhtälöt on pelkkää 1+1 ynnäystä ja laskeminen jo itsessään motivoi. Matikkapää tai joku lahjakkuus on ikävä kyllä sitä perintöä mitä suljettu behavioristinen oppimiskäsitys on jättänyt meille hidasteeksi ja harmi kyllä siitä ollaan vasta nykykoulussa pääsemässä eroon. Kuka vaan voi oppia hyväksi matikassa. On ihan opimisen perusteoriaa että oppija sisäistää omat mahdollisuutensa. Teitä on alistettu kouluaikana sillä että jotakuta muuta on kehuttu lahjakkaaksi. Mutta totuus on se että ne "lahjakkaat" ovat vaan työskennelleet enemmän paremmalla motivaatiolla. Älkää nyt hyvänen aika enää aikuisena asettako näitä näkymättömiä esteitä itsellenne.
Et varmaan oikeasti halua että kerrostaloa, johon olet muuttamassa, on ollut suunnittelemassa henkilö, joka ei tiedä missä järjestyksessä lukuja verrataan toisiinsa, jos pitää selvittää montako prosenttia jokin asia on pienempi tai suurempi kuin toinen. Suunnittelijalla pitäisi kuitenkin olla jokin perusymmärrys matematiikasta, ettei muilla kaikki aika töissä mene asioiden vääntämiseen rautalangasta.
Vierailija kirjoitti:
Matikka ei ole muuta kuin työtä. Ilman motivaatiota et voi onnistua, mutta jos löydät sen mielenkiinnon ja pienen nörtin sisältäsi niin loppupeleissä jopa ne vaikeat yhtälöt on pelkkää 1+1 ynnäystä ja laskeminen jo itsessään motivoi. Matikkapää tai joku lahjakkuus on ikävä kyllä sitä perintöä mitä suljettu behavioristinen oppimiskäsitys on jättänyt meille hidasteeksi ja harmi kyllä siitä ollaan vasta nykykoulussa pääsemässä eroon. Kuka vaan voi oppia hyväksi matikassa. On ihan opimisen perusteoriaa että oppija sisäistää omat mahdollisuutensa. Teitä on alistettu kouluaikana sillä että jotakuta muuta on kehuttu lahjakkaaksi. Mutta totuus on se että ne "lahjakkaat" ovat vaan työskennelleet enemmän paremmalla motivaatiolla. Älkää nyt hyvänen aika enää aikuisena asettako näitä näkymättömiä esteitä itsellenne.
Ja pah. Kaikilla se matikka vaan ei luonnistu millään. Deal with it.
Matikka on helpoin osa pääsykoetta, se oli mielestäni yläastematikan tasoa, soveltavia sanallisia tehtäviä. Omissa opinnoissa oli paljon matikkaa (calculus, statiikka 1+2, fysiikan kurssi, betoni/puu/metallirakennelaskuja, ilmastointiröörien laskemista, kondenssipisteitä/lämpötiloja rakenteiden sisällä, kosteusprosentteja, päivänvaloa, auringon paistokulmia eri vuodenaikoina) mutta nuo kurssit ei ollut Suomessa. Itseäni kiinnosti tuo nörttipuoli kovasti ja pääsin kaikista teknillisemmistäkin kursseista ekalla läpi, toisaalta kurssikaveri kyrpiintyi noihin laskukursseihin niin pahasti että kerran kotitehtäviä tehdessään löi nyrkin pöytään ja mursi kämmenluunsa.
Työelämässä laskut on useimmiten tyyliin nettoneliöt vs. bruttoneliöt, paljon on käyttöalaa, paljon on julkisivuneliöitä, montako asuntoa kompleksissa, monta parkkipaikkaa mahtuu, kantavien rakenteiden etäisyyksiä, monta ja miten isoa tilaa mahtuu minnekin jne. Mulla on aina laskin pöydällä ja lasken joskus ajattelematta ihan idiootteja summia tyyliin "mikähän on 49 neliöjuuri?". Työ itsessään on enemmän ongelmanratkaisua, ison tietomäärän syntetisointia, tietotaidon käyttämistä ('mitä lattiapinnoitetta on sallittu käyttää labratilassa ja mikä näistä sopii asiakkaan toiveisiin?'). Itse tykkään myös ohjelmistopuolesta, olen ihan heikkona kahteen suunnitteluohjelmistoon joita opettelen myös vapaa-ajalla. Meidän toimistolla BIM-insinöörit tekee vaativimmat mallinnustehtävät ja piirtää kaiken puhtaaksi, ja tykkään kysellä niiltä aina uusia taikatemppuja opeteltavaksi.
Vanhemmalla iällä aloittaminen voi olla hankalampaa, kun opinnot on pitkät ja vastavalmistuneena on oikeasti tosi uuno ainakin pari ekaa vuotta. Itse opiskelin 18-24v ja tuosta meni vielä pari vuotta että alkoi olla hommat hanskassa. Jos riittää sitkeyttä niin alalle vain!
-nuori arkkitehti itsekin
Tuo sun vitonen johtuu varmaan siitä ettei sua yhtään kiinnostanut harjoitella, tai sit uskot tohon "matikkapää" juttuun ja et sen takia oo harjoitellut, kun oot luullut ettet "voi oppia". Jos on mitään häpeämuistoja tai ahdistusta vielä nii ne kannattaa hoitaa eka pois, että pystyt opiskelemaan neutraalisti. Lyhyestä E tulee loppujen lopuksi tosi helposti, jos todella pitkää ei nykyisin tarvita.
Oon tismalleen sun ikäinen, ja varmaan itsekin vaihtaisin jos ois jo vaikka 6v työelämää takana. Mut arkkitehdin koulutus on tosi pitkä, koska töissä pitää olla ja harjoitella ennen valmistumista. Jos talous kestää niin kannattaa kokeilla!