En oikein ymmärrä asunnon "ostajia"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoihin taloihin/asuntoihin en koske pitkällä tikullakaan! Kaiken pitää olla uutta, käyttämätöntä ja kiiltävää ja siksi kelpuutankin vain uudiskohteen. Vanhasta ei koskaan tiedä mitä siellä on tehty tai jätetty tekemättä ja mitä muhii missäkin. Uudesta on rakennuttaja vastuussa useamman vuoden ja siitä pidän kiinni. Olenkin alkusyksystä muuttamassa uuteen paritaloon.

Muista muuttaa sitten viimeistään parin vuojen päästä uudempaa, ku ei hän kukkaa asu niin vanhasa!

Taisit ymmärtää tahallasi väärin. Toki asun melko pitkään uutena ostamassani, koska tiedän mitä siellä on tehty, mitä rempattu ja miten pintoja lähmitty - en kuitenkaan ihan parin vuoden välein muuta kuitenkaan. Nykyisen asuntoni ostin uutena 8 vuotta sitten.

Ihan noin niin kuin tilastollisesti ajatellaan, niin kyllähän myyjät on aina keskimäärin enemmän asian päällä kuin esittelyssä käyvät.

Kun talo tulee myyntiin, niin myyjä on käynyt jo aika pitkän prosessin ennen kuin on siinä pisteessä että välityssopimus on tehnty ja talo putkatkahtaa etuovelle myyntiin.

Sen sijaan jollakin ostajalla voi ihan yhtäkkiä osua silmiin että lähistöllä on kivan näköinen talo esittelyssä, joten mennäänpä katosmaan sitä. Tällaisella esittelykävijällä ostoprosessi vasta starttasi. Hänellä on vielä oikeasti miettimättä omat ja perheen tarpeet asumisen suhteen. Rahoitustakaan ei ole vielä mietitty yhtään.

Mutta siiitä se tuleva ostaja lähtee jalostumaan. Monen eri harkinnan ja selvityksen ja useamman esittelykerran jälkeen ostaja alkaa tietämään mitä haluaa ja mihin hänellä on varaa ja millaiset kohteet ovat hänelle sopivia ja oikean hintaisia. Tällainen loppuvaiheen ostaja ennen lopullista kauppaa alkaa olla jo paremmin tilanteen tasalla kuin uusi myyjä.

Useinhan käy sitten niin että kun talo tulee myyntiin, niin ostaja löytyy hyvin usein näistä muutamasta ensimmäisestä esittelyssä kävijästä, heillä on valmius nopeaan päätökseen kun sopiva löytyy. Jos ostajaa ei löydy ensimmäisten viikkojen aikana, niin sitten myyntiin menee luulatavasti kuukausia. Kunnes jostain kypsyy taas uusi ostaja jolle kohde on sopiva.

Käyttäjä34547 kirjoitti:

Jos löydän miellyttävän asunnon, jätä vähintään 20% halvemman tarjouksen. Yleensä menee läpi viimeistään toisella kerralla (jolloin jätän vielä matalamman).

Ja sitten heräät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoihin taloihin/asuntoihin en koske pitkällä tikullakaan! Kaiken pitää olla uutta, käyttämätöntä ja kiiltävää ja siksi kelpuutankin vain uudiskohteen. Vanhasta ei koskaan tiedä mitä siellä on tehty tai jätetty tekemättä ja mitä muhii missäkin. Uudesta on rakennuttaja vastuussa useamman vuoden ja siitä pidän kiinni. Olenkin alkusyksystä muuttamassa uuteen paritaloon.

Kyllä ne uudetkin on nykyään täynnä rakennusvirheitä. Ensimmäiset 3 vuotta menee vaan niiden löytymiseen. Onnea uuteen kämppään. Pidä silmät auki, niin ehdit saada takuukorjaukset vielä rakennuttajan piikkiin.

Kyllä osassa uusiakin varmasti on virheitä. Ne on kuitenkin rakennettu nykyisten rakennusmääräysten mukaan (eristeet, ilmastointi, vesieristeet ym.) eli ovat jo lähtökohtaisesti laadukkaampia. Aion kyllä pitää silmäni auki ja reklamoin heti tarvittaessa, kiitos muistutuksesta! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman huomion olen tehnyt. Myin vanhempieni asuntoa pois tuossa juuri ennen koronaa ja hintaa laitettiin alakanttiin, jotta se menisi nopeasti. Kumpikaan, minä tai veljeni ei halunnut käyttää siihen aikaa. Sitten ihmiset tulee taivastelemaan jotain vanhaa tapettia, repsottavaa listaa tai pinttynyttä rasvaa liesituulettimen päällä. Niin kun että mitähän nyt hittoa taas... jos hintaa on jo tiputettu ihan siksi, että me myyjät emme ala paikkoja fiksailemaan, niin minkä takia tulla ihmettelemään sitä kun vanhassa asunnossa eläminen näkyy pinnoilla. Etenkin nuoremmat ostajat eivät osanneet nähdä sitä mielessään, että mitä jos käyttää sen 15 000e ja laittaa nuo häiritsevät asiat kuntoon.

Voin näin ostajan näkökulmasta kertoa, minkälaisen vaikutelman se tekee kun edes kuvia ja näyttöä varten niitä likatahroja ei olla vaivauduttu pyyhkimään pois eikä sitä repsottavaa listaa naulaamaan paikalleen, vaikka hommaan menisi muutama minuutti vasaran kanssa. Oli totuus mikä tahansa, se antaa vaikutelman, että talosta ei olla pidetty hyvää huolta ja kunnossapitoa on laiminlyöty. Se ostaja ajattelee, että mitähän tästä vielä paljastuu ja miten täällä on oikein eletty.

Tuollainen vanha kohde on ihan täynnä niitä likatahroja ja repsottavia kohtia. Jos yhden kohdan puunaa kuntoon, niin viereinen näyttää kahta kauheammalta. Ei se oikeasti maksa vaivaa, jos ei ole tarkoituskaan saada ihan maksimihintaa mitä siitä voisi saada. Talon läpikotainen kunnon siivoaminen ja pikkujuttujen korjailuun menee  helposti viikkoja aikaa, eikä perintöasunnon myyjillä ole sellaiseen kiinostusta.

Eli se viikkokausia kestävä siivous- raivaus- ja korjausprojekti, jotta talo olisi edes perussiisti napsahtaa sopivasti ostajille? Usko vaan pois, kukaan ei vapaaehtoisesti osta sikolättiä. Aika pitkään on lika ja sotkut muhia, että talon siivoamiseen ja repsottavien kohtien korjaamiseen menee viikkoja. Itse en ainakaan ostaisi, en edes remontoitavaksi.

Oletko myynyt taloa? Vuosien saatossa sitä pientä vikaa ja korjattavaa on kertynyt ihan hemmetisti, pieniä juttuja, joihin on tottunut, eikä ne asumista haittaa, mutta sitten kun taloa alkaa myymään, niin jos haluaa että asunto vaikuttaisi siltä että siihen voi muuttaa suoraan sisään ilman remonttia, niin se kyllä ottaa aikaa, vaikka suuret asiat olisivatki kunnossa. Ja mitä enemmän korjailee ja siivoaa, sitä tarkemmaksi menee ja aina löytyy paikkoja jotka voi siivota vielä paremmin ja tarkemmin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos ei talo mee kaupaksi ja tulee vain huonoja tarjouksia...

Onko silloin myyjän markkinat?

Sinä tai kiinteistönvälittäjä ette määrää kauppahintaa. Teillä on hintapyyntö. Talon hinta määräytyy markkinoiden perusteella.

Myyjän markkinat on silloin kun menee hetkessä kaupaksi, jopa ylihinnalla.

En ole ap, mutta itse kyllä ajattelen että kyllä se on tasan niin että myyjä määrää hinnan. Ei ostaja, eikä välittäjä. Jos myyjän määräämä hinta ei sovi, eikä myyjä ole valmis asiasta neuvottelemaan, kauppoja ei tule. Niin se vaan on. Kenenkään ei ole pakko myydä omaisuuttaan hintaan johon ei itse ole tyytyväinen. Meillä on myynnissä tontti, ja jos ei saada mitä pyydetään, se jää sitten myymättä.

Miten tästäkin joku voi olla erimieltä? Täähän ei edes ole mikään mielipide asia, vaan puhdas fakta! Milläs meinasitte pakottaa myyjän myymään haluamaanne hintaan? Aseella uhaten? T.eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman huomion olen tehnyt. Myin vanhempieni asuntoa pois tuossa juuri ennen koronaa ja hintaa laitettiin alakanttiin, jotta se menisi nopeasti. Kumpikaan, minä tai veljeni ei halunnut käyttää siihen aikaa. Sitten ihmiset tulee taivastelemaan jotain vanhaa tapettia, repsottavaa listaa tai pinttynyttä rasvaa liesituulettimen päällä. Niin kun että mitähän nyt hittoa taas... jos hintaa on jo tiputettu ihan siksi, että me myyjät emme ala paikkoja fiksailemaan, niin minkä takia tulla ihmettelemään sitä kun vanhassa asunnossa eläminen näkyy pinnoilla. Etenkin nuoremmat ostajat eivät osanneet nähdä sitä mielessään, että mitä jos käyttää sen 15 000e ja laittaa nuo häiritsevät asiat kuntoon.

Voin näin ostajan näkökulmasta kertoa, minkälaisen vaikutelman se tekee kun edes kuvia ja näyttöä varten niitä likatahroja ei olla vaivauduttu pyyhkimään pois eikä sitä repsottavaa listaa naulaamaan paikalleen, vaikka hommaan menisi muutama minuutti vasaran kanssa. Oli totuus mikä tahansa, se antaa vaikutelman, että talosta ei olla pidetty hyvää huolta ja kunnossapitoa on laiminlyöty. Se ostaja ajattelee, että mitähän tästä vielä paljastuu ja miten täällä on oikein eletty.

Tuollainen vanha kohde on ihan täynnä niitä likatahroja ja repsottavia kohtia. Jos yhden kohdan puunaa kuntoon, niin viereinen näyttää kahta kauheammalta. Ei se oikeasti maksa vaivaa, jos ei ole tarkoituskaan saada ihan maksimihintaa mitä siitä voisi saada. Talon läpikotainen kunnon siivoaminen ja pikkujuttujen korjailuun menee  helposti viikkoja aikaa, eikä perintöasunnon myyjillä ole sellaiseen kiinostusta.

Eli se viikkokausia kestävä siivous- raivaus- ja korjausprojekti, jotta talo olisi edes perussiisti napsahtaa sopivasti ostajille? Usko vaan pois, kukaan ei vapaaehtoisesti osta sikolättiä. Aika pitkään on lika ja sotkut muhia, että talon siivoamiseen ja repsottavien kohtien korjaamiseen menee viikkoja. Itse en ainakaan ostaisi, en edes remontoitavaksi.

Mitä väliä sillä repsottavalla listalla on, jos se on joka tapauksessa menossa jätelavalle?

Jos myyjä käyttää yhden kuukauden illat siivoamiseen ja fiksaamiseen, niin hän haluaa sitä palkan, eli pikkusen korkeamman myynithinnan, jota taas remonttikohteen ostaja ei halua maksaa.

Aika harva ostaja yhtäkkiä päättää ostaa talon. Prosessi ajatuksesta itse ostoon on pitkä ellei sitten kyse ole nuoren aikuisen ekasta kerrostaloasunnosta. Ostajalla on yleensä aika hyvät ajatukset siitä mitä haluaa ostaa ja ostaja harvemmin viitsii niistä joustaa. Ilmeisesti 10-20 vuotta sitten on ollut ostajia jotka ovat väkisin ostaneet minkä käsiinsä saaneet myyjän estellessä. Nykyään sellaista ei juuri tapahdu. Esimerkiksi siksi että pankit eivät mielellään anna lainaa vanhojen talojen ostoon ellei ole muutakin vakuuksina. huonot kokemukset pankeilla.

Mä olen siis ostaja. Ei minulla ole kiirettä ostaa kenenkään vanhaa taloa. Kivoja taloja tullut vastaan mutta aika pieniinkin asioihin on kaupat lösähtäneet mun puolelta. Kyllä se on se myyjä usein on joka selittelee ja yrittää myydä väkisin eikä ymmärrä ettei mahdollista ostajaa enää kiinnosta. Ehkä nykyään ostajat haluavat rahoilleen vastinetta. Ehkä ennen ei ollut niin. Esimerkiksi silloin kun te hyvät ketjun myyjät olette omanne ostaneet. Omasta kokemuskestannehan te puhutte kun mietitte ostajan ajatuksia:)

Täällä jankutetaan, että viat on huomioitu hinnassa. Mutta saahan se ostaja nyt itsekin arvioida, että onko hinta hänen mielestään ylä- vai alakanttiin suhteessa asunnon todelliseen kuntoon, ei siinä tarvitse pelkän myyjän mielipiteen mukaan mennä. Ja sitä varten sinne näyttöön mennään että päästään se todellinen kunto arvioimaan. Minusta on jotenkin absurdia tämä märiseminen ostajien mielipiteistä. Jos joku näyttää ilmoituksen perusteella hyvältä diililtä ja paikan päällä paljastuukin huonokuntoisemmaksi kuin on oletettu, se ei enää olekaan niin hyvä diili ja ostaja perääntyy. Se nyt vaan kuuluu kaupantekoon että näinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman huomion olen tehnyt. Myin vanhempieni asuntoa pois tuossa juuri ennen koronaa ja hintaa laitettiin alakanttiin, jotta se menisi nopeasti. Kumpikaan, minä tai veljeni ei halunnut käyttää siihen aikaa. Sitten ihmiset tulee taivastelemaan jotain vanhaa tapettia, repsottavaa listaa tai pinttynyttä rasvaa liesituulettimen päällä. Niin kun että mitähän nyt hittoa taas... jos hintaa on jo tiputettu ihan siksi, että me myyjät emme ala paikkoja fiksailemaan, niin minkä takia tulla ihmettelemään sitä kun vanhassa asunnossa eläminen näkyy pinnoilla. Etenkin nuoremmat ostajat eivät osanneet nähdä sitä mielessään, että mitä jos käyttää sen 15 000e ja laittaa nuo häiritsevät asiat kuntoon.

Voin näin ostajan näkökulmasta kertoa, minkälaisen vaikutelman se tekee kun edes kuvia ja näyttöä varten niitä likatahroja ei olla vaivauduttu pyyhkimään pois eikä sitä repsottavaa listaa naulaamaan paikalleen, vaikka hommaan menisi muutama minuutti vasaran kanssa. Oli totuus mikä tahansa, se antaa vaikutelman, että talosta ei olla pidetty hyvää huolta ja kunnossapitoa on laiminlyöty. Se ostaja ajattelee, että mitähän tästä vielä paljastuu ja miten täällä on oikein eletty.

Tuollainen vanha kohde on ihan täynnä niitä likatahroja ja repsottavia kohtia. Jos yhden kohdan puunaa kuntoon, niin viereinen näyttää kahta kauheammalta. Ei se oikeasti maksa vaivaa, jos ei ole tarkoituskaan saada ihan maksimihintaa mitä siitä voisi saada. Talon läpikotainen kunnon siivoaminen ja pikkujuttujen korjailuun menee  helposti viikkoja aikaa, eikä perintöasunnon myyjillä ole sellaiseen kiinostusta.

Eli se viikkokausia kestävä siivous- raivaus- ja korjausprojekti, jotta talo olisi edes perussiisti napsahtaa sopivasti ostajille? Usko vaan pois, kukaan ei vapaaehtoisesti osta sikolättiä. Aika pitkään on lika ja sotkut muhia, että talon siivoamiseen ja repsottavien kohtien korjaamiseen menee viikkoja. Itse en ainakaan ostaisi, en edes remontoitavaksi.

Mitä väliä sillä repsottavalla listalla on, jos se on joka tapauksessa menossa jätelavalle?

Jos myyjä käyttää yhden kuukauden illat siivoamiseen ja fiksaamiseen, niin hän haluaa sitä palkan, eli pikkusen korkeamman myynithinnan, jota taas remonttikohteen ostaja ei halua maksaa.

Siis kun myyjä korjaa omaansa joka on viallinen myydäkseen sen niin hän haluaa siitä extraa:) Enpä ole tyhmempää kuullut. Esimerkiksi listat, kyllä oletan että asuinkuntoisessa talossa on listat siististi seinissä kiinni enkä maksa siitä yhtään extraa:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoihin taloihin/asuntoihin en koske pitkällä tikullakaan! Kaiken pitää olla uutta, käyttämätöntä ja kiiltävää ja siksi kelpuutankin vain uudiskohteen. Vanhasta ei koskaan tiedä mitä siellä on tehty tai jätetty tekemättä ja mitä muhii missäkin. Uudesta on rakennuttaja vastuussa useamman vuoden ja siitä pidän kiinni. Olenkin alkusyksystä muuttamassa uuteen paritaloon.

Muista muuttaa sitten viimeistään parin vuojen päästä uudempaa, ku ei hän kukkaa asu niin vanhasa!

Taisit ymmärtää tahallasi väärin. Toki asun melko pitkään uutena ostamassani, koska tiedän mitä siellä on tehty, mitä rempattu ja miten pintoja lähmitty - en kuitenkaan ihan parin vuoden välein muuta kuitenkaan. Nykyisen asuntoni ostin uutena 8 vuotta sitten.

Asut kahdeksan vuotta vanhassa asunnossa ja kehut asuvasi vain uusissa?

Vierailija kirjoitti:

Aika harva ostaja yhtäkkiä päättää ostaa talon. Prosessi ajatuksesta itse ostoon on pitkä ellei sitten kyse ole nuoren aikuisen ekasta kerrostaloasunnosta. Ostajalla on yleensä aika hyvät ajatukset siitä mitä haluaa ostaa ja ostaja harvemmin viitsii niistä joustaa. Ilmeisesti 10-20 vuotta sitten on ollut ostajia jotka ovat väkisin ostaneet minkä käsiinsä saaneet myyjän estellessä. Nykyään sellaista ei juuri tapahdu. Esimerkiksi siksi että pankit eivät mielellään anna lainaa vanhojen talojen ostoon ellei ole muutakin vakuuksina. huonot kokemukset pankeilla.

Mä olen siis ostaja. Ei minulla ole kiirettä ostaa kenenkään vanhaa taloa. Kivoja taloja tullut vastaan mutta aika pieniinkin asioihin on kaupat lösähtäneet mun puolelta. Kyllä se on se myyjä usein on joka selittelee ja yrittää myydä väkisin eikä ymmärrä ettei mahdollista ostajaa enää kiinnosta. Ehkä nykyään ostajat haluavat rahoilleen vastinetta. Ehkä ennen ei ollut niin. Esimerkiksi silloin kun te hyvät ketjun myyjät olette omanne ostaneet. Omasta kokemuskestannehan te puhutte kun mietitte ostajan ajatuksia:)

Ylensä myyjä on samalla myös ostaja. Aika harva myy taloaan juuri ennen kuin asumisen tarve loppuu, vaan uusi kohde on jo hankittu tai ainakin on aika tarkkaan tiedossa mitä ollaan hankkimassa tilalle.

Mutta kuten sanoit niin osto on pitkä prosessi. Tässä ketjussa mainittuihin epäoleellisuuksiin sortuvat ostajat ovat niitä, joilla prosessi on vasta alussa. Myyjä voi nähdä että ostajan päätös ei perustu järkeen ja jos ostaja olisi miettinyt asioita pidemmälle, niin kohde olisi voinut olla hänelle sopiva. Ostajana tämän tiedän itse. Vaati sen että muutama sopiva kohde meni kun itse vasta mietti sopivaa tarjousta tai ei ehtinyt edes esittelyyn asti kun oli jo myyty. Lopulta tuli sopiva kohde ja sain ensimmäisen näyttöajan ja siitä heti tarjouksen jonka myyjä vielä hyväksyi. Mutta tässäkin kävi sellainen tuuri, että myyjä oli jo kerran yrittänyt myydä kohdetta ja nyt hänkin tajusi että ensimmäinen tarjous on usein paras.

 

Vierailija kirjoitti:

Täällä jankutetaan, että viat on huomioitu hinnassa. Mutta saahan se ostaja nyt itsekin arvioida, että onko hinta hänen mielestään ylä- vai alakanttiin suhteessa asunnon todelliseen kuntoon, ei siinä tarvitse pelkän myyjän mielipiteen mukaan mennä. Ja sitä varten sinne näyttöön mennään että päästään se todellinen kunto arvioimaan. Minusta on jotenkin absurdia tämä märiseminen ostajien mielipiteistä. Jos joku näyttää ilmoituksen perusteella hyvältä diililtä ja paikan päällä paljastuukin huonokuntoisemmaksi kuin on oletettu, se ei enää olekaan niin hyvä diili ja ostaja perääntyy. Se nyt vaan kuuluu kaupantekoon että näinkin voi käydä.[/Joo, saahan niitä mielipiteitä olla, mutta voi sitten varautua myös siihen ettei sitä asuntoa/ taloa saa ollenkaan. Joku toinen voi olla eri mieltä ja tekee paremman tarjouksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-l omakotitaloni on ollut myynnissä jo pari vuotta. Talo on iso, hyvällä paikalla isossa kaupungissa, mutta kaipaa remonttia.

Vaikuttaa siltä, että ostajat ostavat sillä 200ke ennemmin 20km päästä lähiökeskuksesta uuden puolta pienemmän paritalonpuolikkaan, kuin (ulkoa hybännäköisen) remonttikohteen. Itseasiassa talo on sisältä aika kivannäköinen, koska värimaailman se 80-lopun sisustussuunnittelija osasi valita hyvin: valkoista, mustaa, vaaleanharmaata ja tammiparketti. Mutta kun nykynuorille pitää olla upouutta, että kehtaa instassa esitellä.

Juu ja hintaa on pudotettu Moneen Kertaan. Saatan jättää taloni pojalleni, joka voisi siihen prkn vuoden päästä muuttaa.

Asumiskulut ovat pienessä paritalonpuolikkassa todennäköisesti huomattavasti pienemmät, kuin 70-luvun omakotitalossa. Mun vanhemmat asuvat 80-luvun kaukolämpötalorivitalossa, vastike on lähes 500€/kk. Siis ihan helvetin kallista, kun ottaa huomioon kokonaisuuden. 

Joo, asuin 10 v sitten 80-luvun erillistalossa (as.oy), jossa huoleton ja kallis kaukolämpö. Pidin huonelämpönä +19° ja aina piti olla lämmintä vastetta päällä. Onneksi lapseni olivat isoja poikia, jotka eivät palelleet.

Muu vastike oli luokkaa 200€ ja siihen päälle lämmitys 200-300€ ja vesi, niin pelkät juoksevat kulut omassa 120 neliön asunnossa oli 500€/kk. Ja isoja, välttämättömiä remontteja tehtiin yhtämittaa, niistä rahoitusvastikkeet päälle.

Kun lapset lähtivät, myin helpottuneena asunnon pois ja muutin kerrostaloon.

Vastikkeet ovat mielestäni älyttömän suuret nykyisin, vai kuvittelenko vain? Tuntuu että olivat kohtuullisemmat aiemmin. Nyt kun katselee asuntoja niissä on useissa yli kolmensadan vastike. 

Samaa olen huomannut. Oiskohan syy siinä että ainakin pk-seudulla on etenkin paljon 70-80 luvun kämppiä myynnissä? Joissakin näkyy vastikkeessa otetut remppalainat, toisissa taas vastiketta kerätään pottiin, ettei tarvitse ottaa niin isoa lainaa jos remppa on tulossa.

Nyt on hyvä erottaa hoito- ja rahoitusvastike. Hoitovastikkeesta melko harvoin kerätään mitään isompaa remonttipuskuria vaan raha aika tarkkaan kulutetaan tilikauden aikana.

Se miksi hoitovastikkeet ovat isoja johtuu lähinnä kustannusten noususta. Taloyhtiöissä on ulkoistettu huolto ja isännöitsijä. Hallituksen maallikkojäsenillä ei ole kiinnostusta kilpailuttaa ”pikkuhommia” kunnolla jolloin isännöitsijän kaveri hoitaa ne ”hyvään hintaan”. Energia, verot ja vesi nousee jatkuvasti. Käsistään näppärä asuu omakotitalossa huomattavasti halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä jankutetaan, että viat on huomioitu hinnassa. Mutta saahan se ostaja nyt itsekin arvioida, että onko hinta hänen mielestään ylä- vai alakanttiin suhteessa asunnon todelliseen kuntoon, ei siinä tarvitse pelkän myyjän mielipiteen mukaan mennä. Ja sitä varten sinne näyttöön mennään että päästään se todellinen kunto arvioimaan. Minusta on jotenkin absurdia tämä märiseminen ostajien mielipiteistä. Jos joku näyttää ilmoituksen perusteella hyvältä diililtä ja paikan päällä paljastuukin huonokuntoisemmaksi kuin on oletettu, se ei enää olekaan niin hyvä diili ja ostaja perääntyy. Se nyt vaan kuuluu kaupantekoon että näinkin voi käydä.

Kyllä, mutta on huonoa käytöstä alkaa suureen ääneen haukkumaan sitä taloa ja jokaista yksityiskohtaa. Epäkohdista voi huomauttaa ja jutella asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos ei talo mee kaupaksi ja tulee vain huonoja tarjouksia...

Onko silloin myyjän markkinat?

Sinä tai kiinteistönvälittäjä ette määrää kauppahintaa. Teillä on hintapyyntö. Talon hinta määräytyy markkinoiden perusteella.

Myyjän markkinat on silloin kun menee hetkessä kaupaksi, jopa ylihinnalla.

En ole ap, mutta itse kyllä ajattelen että kyllä se on tasan niin että myyjä määrää hinnan. Ei ostaja, eikä välittäjä. Jos myyjän määräämä hinta ei sovi, eikä myyjä ole valmis asiasta neuvottelemaan, kauppoja ei tule. Niin se vaan on. Kenenkään ei ole pakko myydä omaisuuttaan hintaan johon ei itse ole tyytyväinen. Meillä on myynnissä tontti, ja jos ei saada mitä pyydetään, se jää sitten myymättä.

Miten tästäkin joku voi olla erimieltä? Täähän ei edes ole mikään mielipide asia, vaan puhdas fakta! Milläs meinasitte pakottaa myyjän myymään haluamaanne hintaan? Aseella uhaten? T.eri

Ainahan näitä prosenttiostajia löytyy ja kuvttelevat että joku -40% tarjous menee aina lopulta läpi, kun vaan sinnikkäästi tarjoaa koko ajan sitä samaa hintaa, tai vielä parempi jos vielä huonontaa tarjousta joka kerta, jolloin heidän mielestään myyjällä pettää hermo ja tartuu tarjoukseen, kun saa vielä jotain, koska pelkää että kohta menee maksun puolelle.

Kun on olemassa toimivat asuntomarkkinat, niin asuntoja myydään ja ostetaan. Aika tärkeä seikka on asunnon sijainti, ja sen jälkeen tulee muut kauppaan vaikuttavat seikat. Kun lähdimme ostamaan taloa, niin ensimmäisenä päätimmie miltä alueelta haluamme talon ostaa, ja siitä se sitten lähti etenemään. Sijainnin suhteen ei tehty kompromisseja, ja kun nyt kymmenen asumisvuoden jälkeen harkitsemme myymistä, niin olemme saaneet huomata, että päätös oli oikea. Tämänkin talon arvo on noussut alueen arvonnousun myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä jankutetaan, että viat on huomioitu hinnassa. Mutta saahan se ostaja nyt itsekin arvioida, että onko hinta hänen mielestään ylä- vai alakanttiin suhteessa asunnon todelliseen kuntoon, ei siinä tarvitse pelkän myyjän mielipiteen mukaan mennä. Ja sitä varten sinne näyttöön mennään että päästään se todellinen kunto arvioimaan. Minusta on jotenkin absurdia tämä märiseminen ostajien mielipiteistä. Jos joku näyttää ilmoituksen perusteella hyvältä diililtä ja paikan päällä paljastuukin huonokuntoisemmaksi kuin on oletettu, se ei enää olekaan niin hyvä diili ja ostaja perääntyy. Se nyt vaan kuuluu kaupantekoon että näinkin voi käydä.

No en minä nyt oikein tiedä että onko se myyjän syytä että ostaja on kehitellyt itselleen liian positiivisen kuvan kohteesta ennen kuin on nähnyt sen. Satun tietämään aiheesta, koska asun tällaisen ihmisen kanssa samassa taloudessa. Hän lataa hirveästi positiivisia oletuksia ja odotuksia oikeataan ihan kaikkeen ja sitten tulee aina se pettymys ja paha mieli kun realiteetit läsähtää naamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman huomion olen tehnyt. Myin vanhempieni asuntoa pois tuossa juuri ennen koronaa ja hintaa laitettiin alakanttiin, jotta se menisi nopeasti. Kumpikaan, minä tai veljeni ei halunnut käyttää siihen aikaa. Sitten ihmiset tulee taivastelemaan jotain vanhaa tapettia, repsottavaa listaa tai pinttynyttä rasvaa liesituulettimen päällä. Niin kun että mitähän nyt hittoa taas... jos hintaa on jo tiputettu ihan siksi, että me myyjät emme ala paikkoja fiksailemaan, niin minkä takia tulla ihmettelemään sitä kun vanhassa asunnossa eläminen näkyy pinnoilla. Etenkin nuoremmat ostajat eivät osanneet nähdä sitä mielessään, että mitä jos käyttää sen 15 000e ja laittaa nuo häiritsevät asiat kuntoon.

Voin näin ostajan näkökulmasta kertoa, minkälaisen vaikutelman se tekee kun edes kuvia ja näyttöä varten niitä likatahroja ei olla vaivauduttu pyyhkimään pois eikä sitä repsottavaa listaa naulaamaan paikalleen, vaikka hommaan menisi muutama minuutti vasaran kanssa. Oli totuus mikä tahansa, se antaa vaikutelman, että talosta ei olla pidetty hyvää huolta ja kunnossapitoa on laiminlyöty. Se ostaja ajattelee, että mitähän tästä vielä paljastuu ja miten täällä on oikein eletty.

Tuollainen vanha kohde on ihan täynnä niitä likatahroja ja repsottavia kohtia. Jos yhden kohdan puunaa kuntoon, niin viereinen näyttää kahta kauheammalta. Ei se oikeasti maksa vaivaa, jos ei ole tarkoituskaan saada ihan maksimihintaa mitä siitä voisi saada. Talon läpikotainen kunnon siivoaminen ja pikkujuttujen korjailuun menee  helposti viikkoja aikaa, eikä perintöasunnon myyjillä ole sellaiseen kiinostusta.

Eli se viikkokausia kestävä siivous- raivaus- ja korjausprojekti, jotta talo olisi edes perussiisti napsahtaa sopivasti ostajille? Usko vaan pois, kukaan ei vapaaehtoisesti osta sikolättiä. Aika pitkään on lika ja sotkut muhia, että talon siivoamiseen ja repsottavien kohtien korjaamiseen menee viikkoja. Itse en ainakaan ostaisi, en edes remontoitavaksi.

Mitä väliä sillä repsottavalla listalla on, jos se on joka tapauksessa menossa jätelavalle?

Jos myyjä käyttää yhden kuukauden illat siivoamiseen ja fiksaamiseen, niin hän haluaa sitä palkan, eli pikkusen korkeamman myynithinnan, jota taas remonttikohteen ostaja ei halua maksaa.

Siis kun myyjä korjaa omaansa joka on viallinen myydäkseen sen niin hän haluaa siitä extraa:) Enpä ole tyhmempää kuullut. Esimerkiksi listat, kyllä oletan että asuinkuntoisessa talossa on listat siististi seinissä kiinni enkä maksa siitä yhtään extraa:)

Hä? Sulla ei taida nyt kulkea hissi ihan yläkertaan asti. Tuo esimerkkihän oli joku perikunnan huonokuntoinen asunto, jota myytiin remonttikuntoisena, eikä myyjä ole koskaan edes asunut siinä. Totta helvetissä tehdyllä työllä pitää olla joku positiivinen vaikutus, jotta se kannattaisi ylipäätään tehdä. Ei kukaan siivoa ja korjaile mitään ihan vaan omaksi ilokseen.

Vierailija kirjoitti:

Kun on olemassa toimivat asuntomarkkinat, niin asuntoja myydään ja ostetaan. Aika tärkeä seikka on asunnon sijainti, ja sen jälkeen tulee muut kauppaan vaikuttavat seikat. Kun lähdimme ostamaan taloa, niin ensimmäisenä päätimmie miltä alueelta haluamme talon ostaa, ja siitä se sitten lähti etenemään. Sijainnin suhteen ei tehty kompromisseja, ja kun nyt kymmenen asumisvuoden jälkeen harkitsemme myymistä, niin olemme saaneet huomata, että päätös oli oikea. Tämänkin talon arvo on noussut alueen arvonnousun myötä.

Väittäisin että asuntokaupoille lähdetään budjetti edellä. Useimmilla ei ole rahaa rajattomasti käytettävissä, niin heti alkuun jotku asuinpaikat on pois laskuista, koska kyseisiltä alueilta ei vaan löydy asuntoa, johon olisi varaa.

Se sitten vähän vaihtelee että mikä on seuraava asia. Sijainnilla on aina merkitystä, mutta siinäkin voi olla joustovaraa kymmeniäkin kilometrejä. Sijainninkin voi jakaa mikro- ja makrosijaintiin. Voi haluta että asunto on välittömästi puiston vieressä, muuta alle tunnin työmatkalla.

Tarvittavat tilat ovatkriteerien kolmen kärjessä, nelihenkinen perhe ei vaan voi muuttaa yksiöön.

Sitten tulee asunnon ikää ja kuntoa ja muita ehtoja.