Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En oikein ymmärrä asunnon "ostajia"
Meillä on nyt ollut talo muutaman viikon myynnissä. Omasta mielestäni hinta on ihan ok, mutta talo toki on suurehko, joten eihän se halpa ole. Ikää talolla on jo liki 20 vuotta ja onhan siinä elämisen jälkiä näkyvissä, mutta taloa on myös rempattu, joten sistukseltaan se on aika tavalla tämänpäivän väreissä jne. Nämä kulumiset ja vanhentuneet ratkaisut on kyllä huomioitu hintaa mietettäessä ja talo on toistasataa tonnia halvempi kuin alueelle valmistuvat uudet talot.
Sitä en ymmärrä että tullaan katsomaan vanhaa taloa ja sitten voivotellaan naarmuja parketissa tai sitä että seinissä ei ole omia lempivärejä.Tällaisen ostajan pitää siten kaivaa kuvetta ja hankkia uusi. Tai jos vanhaan taloon pistää kymppitonnin tai kaksikymmentä tonnia, niin siellä on sen jälkeen just semmoset lattiat kuin haluaa ja seinissä omat värit.
Ehkä se johtuu koronasta ja siitä että kuvitellaan koronan vuoksi olevan ostajan markkinat ja luullaan että sillä omalla budjetilla saisi nyt milettömän paljon paremman asunnoin kuin vuosi sitten. Ei saa.
Kommentit (512)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo rintsikkauksontokausi meni kyllä jo ohi ja niitä ei osta enää kukaan."
Juurihan se, jolle kommentoit, sanoi mahdollisesti ostavansa 😁
Itse asun kaupunginosassa, jossa on rintsikoita ja sitä uudempia taloja kaikilta vuosikymmeniltä. Myös aivan uusia. Ne eivät ole sikin sokin, vaan joka aikakauden talot ovat enimmäkseen omissa rykelmissään. Arvaa, mitkä talot seisovat isoimmilla tonteilla?
Meilläkin on rintamamiestalo. Oma tontti on sen kokoinen, että nykyään sille pykättäisiin ainakin kolme taloa.Sellainen alkuperäiskuntoinen tai hengittävänä pidetty rintsikka, jolle ei ole tehty mitään höpöhöpö energiaremppoja tai laajennusosia, löytää kyllä ostajansa hyvin nopeasti.
Ei tässä kaupungissa ainakaan. Yksi rintsikka hyvällä sijainnilla omalla tontilla ja hyvin edulliseen hintaan on ollut myynnissä jo iät ja ajat. Harvaa kiinnostaa lähteä niin isoon remonttiin, siinä kun pitää uusia ihan kaikki. Toinen oli myynnissä reippaasti yli puoli vuotta, vuosi sitten meni kaupaksi eikä ne ostajat ole sitä saaneet rempattua vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ostimme talon jossa oli karmea rapistunut betonikuisti, järkyt mummotapetit keittiössä, maailman rumin beige vessanpytty ja rähjäinen ulko-ovi jonka kellertävä ikkuna loi suorastaan sairaan vaikutelman, lapsi kutsui sitä pissi-ikkunaksi. No, mies ennen muuttoa pestasi putkimiehen ja vaihtoivat vessanpytyn. Kuistin betoni peitettiin laudoilla ja ostettiin uusi ulko-ovi. Lapset saivat valita huoneisiinsa mieluisat tapetit. Nyt talo on meille ihan täydellinen, eikä meinata enää edes muistaa miten kurja esim. tuo kuisti oli muuttohetkellä!
Tuntuu, että monikaan nykyisin ei osaa tai halua remontoida! Olen kai onnekas kun mieheltäni löytyy sekä intoa että taitoa :)
Niin tuota. Jos se remontti olisikin tapettien vaihtoa ja jotain muuta pientä niin eihän siinä mitään mutta meillä meni muuttaessa uusiksi kaikki lattiat, keittiö kokonaisuudessaan sähköjä sun muita myöten, pikku-wc ja kaikki makkareiden kaapistot. Kaikki tapetit piti repiä, olivat aivan karmeat ja ikävä kyllä erittäin hyvin liisteröity seiniin (oli todella kova työ irrotella). Remontin keskellä asuminen oli kamalaa, ja ei todellakaan ole taidoista kiinni koska mieheni on puuseppä ja kirvesmies joka tekee hemmetin hyvää jälkeä. Vielä hirveämpää olisi jos pitäisi jotain perustuksia lähteä uusimaan. Toista kertaa en tällaiseen projektiin lähde!
Se on katsos sitä taitoa, että ei tartu mihinkään purkukuntoiseen mörskään täydellä hinnalla.
No ei kai kukaan nyt sentään niin idiootti olisikaan että täydellä hinnalla ostaisi remonttikohteen. Kyllä sen jo ostohetkellä varmaan ihan normaalikin (ei-ammattilainen) näkee että keittiö ja lattiat menee uusiksi jne ja osaa laskea paljonko niihin menee. Kyllä mä vaan seuraavalla kerralla ostan sellaisen kohteen jossa tarvitsee maksimissaan just maalata seiniä ja jotain muuta pientä ja sitten maksan vaan enemmän. Mies toki ammattilaisena on tarkka eikä kelpuuta jotain mikä on huonosti ja suurpiirteisesti tehty. Ei olla vielä todellakaan muuttamassa, onneksi!
Juuri näin, ei kai kukaan täydellä hinnalla sitä remppakohdetta ostakaan. Mutta kaikilla ei ole rahaa/aikaa/kiinnostusta/osaamista niiden isojen remonttien tekemiseen. Me ostettiin 70-luvun talo josta on nyt uusittu sauna, kylppäri, salaojat, katto, lattiat, portaat (sekä sisältä että ulkoa), väliovet, seiniä jne. Vielä olisi edessä mm. julkisivu ja aita. Isoimmat hommat tehnyt ammattilainen, pienemmät itse. Samalla tässä muutamassa vuodessa syntynyt kolme lasta ja molemmilla vaativa työ. Ei todellakaan ikinä ikinä enää tätä rallia, vaikka siinä säästäisi miten paljon rahaa. Jotkut asiat ei vaan ole sen muutaman kymppitonnin arvoisia. Etenkin, kun kumpikin meistä saa ihan siitä leipätyöstään ne samat kymppitonnit sata kertaa helpommalla kuin tällaisesta suurremontista. En käsitä tuollaista aiemman kirjoittajan ylimielistä asennetta remppahaluttomuuteen. Joillain meistä on yksinkertaisesti parempaakin tekemistä eikä siinä ole mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-l omakotitaloni on ollut myynnissä jo pari vuotta. Talo on iso, hyvällä paikalla isossa kaupungissa, mutta kaipaa remonttia.
Vaikuttaa siltä, että ostajat ostavat sillä 200ke ennemmin 20km päästä lähiökeskuksesta uuden puolta pienemmän paritalonpuolikkaan, kuin (ulkoa hybännäköisen) remonttikohteen. Itseasiassa talo on sisältä aika kivannäköinen, koska värimaailman se 80-lopun sisustussuunnittelija osasi valita hyvin: valkoista, mustaa, vaaleanharmaata ja tammiparketti. Mutta kun nykynuorille pitää olla upouutta, että kehtaa instassa esitellä.
Juu ja hintaa on pudotettu Moneen Kertaan. Saatan jättää taloni pojalleni, joka voisi siihen prkn vuoden päästä muuttaa.
Asumiskulut ovat pienessä paritalonpuolikkassa todennäköisesti huomattavasti pienemmät, kuin 70-luvun omakotitalossa. Mun vanhemmat asuvat 80-luvun kaukolämpötalorivitalossa, vastike on lähes 500€/kk. Siis ihan helvetin kallista, kun ottaa huomioon kokonaisuuden.
Joo, asuin 10 v sitten 80-luvun erillistalossa (as.oy), jossa huoleton ja kallis kaukolämpö. Pidin huonelämpönä +19° ja aina piti olla lämmintä vastetta päällä. Onneksi lapseni olivat isoja poikia, jotka eivät palelleet.
Muu vastike oli luokkaa 200€ ja siihen päälle lämmitys 200-300€ ja vesi, niin pelkät juoksevat kulut omassa 120 neliön asunnossa oli 500€/kk. Ja isoja, välttämättömiä remontteja tehtiin yhtämittaa, niistä rahoitusvastikkeet päälle.
Kun lapset lähtivät, myin helpottuneena asunnon pois ja muutin kerrostaloon.
Vierailija kirjoitti:
Kannatin tuota sähkö on meidän -aloitetta! :)
Saatiin juuri oma rintamamiestalo myytyä ja kaikenlaista porukkaa kävi. Myyntiaika oli 2kk eli ymmärtääkseni kohtalaisen pieni. Talo oli hyvässä kunnossa ja pintaremontti tehty vuosi sitten. Kaikenlaista porukkaa sitä kävi, tässä pari parhaimmistoa, mitä välittäjä meille kertoi:
- Yksi pariskunta oli soittanut ja halunnut "heti tänään" päästä katsomaan kohdetta. He olivat kuulemma todella kiinnostuneita. No, samalle illalle sitten sovittiin näyttö. Olivat kuulemma tykänneet asunnosta, mutta nainen oli sitten sanonut, ettei he voi ostaa tätä, koska meillä on akvaario olohuoneessa ja hänelle tuli oma lapsuus mieleen, inhosi akvaarioita. En ymmärrä tätä asiaa vieläkään. Eihän se akvaario nyt kauppaan olisi kuulunut??! Välittäjä oli sanonut, että irtaimisto ei luonnollisestikaan kuulu kauppaan, mutta nainen oli lähtenyt ovet paukkuen ja mies perässä.
- Tämä seuraava oli ollut joku lapsiperhe. Meillä oli 3 makuuhuonetta ja he tarvitsivat 5 makuuhuonetta. Kertoivat tämän jo puhelimessa ja välittäjä oli sanonut, että tässä kohteessa on 3 makuuhuonetta. Halusivat kuitenkin tulla katsomaan. Totesivat paikalla, että joo, vaan 3 makkaria, ei ole heidän kohde. (Niin, niinhän ilmoituksessa lukee ja välittäjäkin asian kertoi?)
- Toinen lapsiperhe. Kehuivat asuntoa todella paljon ja tulivat yhteensä kolme kertaa asuntoa katsomaan. Ajateltiin, että tässä on potentiaalinen ostaja. Kolmannella kerralla kertoivat, etteivät he ehkä olekaan omakotitalo asujia. (?? :D)
Oli muitakin erikoisia, mutta tässä parhaimmistoa. Ei voitu puolison kanssa kun ihmetellä ja nauraa välillä. Vaikka teki mieli itkeä! Sitten tuli pariskunta, joka ensimmäisen näytön jälkeen tekivät tarjouksen ja kauppoihin päästiin :)
Minäkin muistan ostoajoilta tuota silmien pyörittelyä ja huokailua. Me oltiin ostamassa ensimmäistä ei-kerrostalokämppää, eka lapsi tulossa, ei hajua tuleeko seuraavia. Unelmataloon unelmasijainnilla ei saumoja. Joten käytiin katsomassa uudehkoja rivarikolmioita hyvällä sijainnilla, vanhempia omakotitaloja huonolla sijainnilla ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Ihan ostoprosessin alkumetreillä osa käy näytöissä nimenomaan kartoittamassa sitä mitä haluaa ja mitä ei missään nimessä halua. Monet ennakkoon asetetut kriteerit on sellaisia, ettei ne ole ehdottomia jos kaikki muut on kunnossa ja kriteeritkin voi prosessin aikana muuttua. Poislukien tietysti se onnellinen tilanne, että on todella varaa ostaa se joka ikisellä aspektilla täydellinen talo. Silloin ei kyllä välttämättä edes pyöritä näytöissä vaan rakennetaan se unelmatalo itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani saivat moitteita siitä kun ikkunanpielet pitäisi maalata, parketissa on naarmuja, vessassa on rumat seinät eikä vessassa ole ikkunaa, minun entisen huoneeni tapetti on kärsinyt julisteiden irrottamisesta...Kyseessä 60-luvun talo jonka vanhempani ostivat 80-luvulla, lapsuuskotini. Myydään välttävässä kunnossa ja hintaa on laskettu niin että se alunperin oli 98 000 niin nyt 80 000. Lähellä kauppa ja koulu. Mutta ei kelpaa, kun joku nirppanokka rutisee elämisen jäljistä jotka saisi pikku rempalla peitettyä.
Tässä sen taas näkee. Kirjoittajalle talo on lapsuuskoti, johon liittyy kaikenlaisia tunnemuistoja. Niille potentiaalisille ostajille se on kauppatavara ja mahdollisesti hyvin suuri sijoitus. Tottakai he katsovat ihan kaikkea siellä tarkasti ja kriittisesti eikä se tee kenestäkään "nirppanokkaa". Kaikista ei ole remontoimaan ja ihan hyvä tiedostaa se. Suurin osa itsetehdyistä remonteista on aivan kamalia, kun ei ole tiedetty mitä ollaan tekemässä, pohjatyöt on laiminlyöty ja työnjälki on suttuista ja suurpiirteistä.
Toisekseen, jos joku vaikka tykkää vetimistä, tai ei tykkää seinien väristä, niin miksi sitä ei saisi sanoa? Ne seinät, kaapit, vetimet sun muut kun yleensä kuuluvat kauppaan. Toki sijainti, hinta ja pohja ovat tärkeämpiä, mutta jos näen itse esimerkiksi kivat verhotangot tai mielenkiintoiset vetimet, niin saatan sen ääneen sanoa.
Arrghh! No SIKSI se asunto on halpa, kun sinne pitää tehdä remontti. Typerät ostajaehdokkaat luettelevat löytämiään epäesteettisiä vikoja, jotka ostajan oletetaan remontoivan pois. Kun ssunyoa myydään laatumääreellä "välttävä kunto", ei voi odottaa saavansa uusinra uutra.
Remontintarve on huomioitu hinnassa. Uskokaa nyt jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani saivat moitteita siitä kun ikkunanpielet pitäisi maalata, parketissa on naarmuja, vessassa on rumat seinät eikä vessassa ole ikkunaa, minun entisen huoneeni tapetti on kärsinyt julisteiden irrottamisesta...Kyseessä 60-luvun talo jonka vanhempani ostivat 80-luvulla, lapsuuskotini. Myydään välttävässä kunnossa ja hintaa on laskettu niin että se alunperin oli 98 000 niin nyt 80 000. Lähellä kauppa ja koulu. Mutta ei kelpaa, kun joku nirppanokka rutisee elämisen jäljistä jotka saisi pikku rempalla peitettyä.
Tässä sen taas näkee. Kirjoittajalle talo on lapsuuskoti, johon liittyy kaikenlaisia tunnemuistoja. Niille potentiaalisille ostajille se on kauppatavara ja mahdollisesti hyvin suuri sijoitus. Tottakai he katsovat ihan kaikkea siellä tarkasti ja kriittisesti eikä se tee kenestäkään "nirppanokkaa". Kaikista ei ole remontoimaan ja ihan hyvä tiedostaa se. Suurin osa itsetehdyistä remonteista on aivan kamalia, kun ei ole tiedetty mitä ollaan tekemässä, pohjatyöt on laiminlyöty ja työnjälki on suttuista ja suurpiirteistä.
Toisekseen, jos joku vaikka tykkää vetimistä, tai ei tykkää seinien väristä, niin miksi sitä ei saisi sanoa? Ne seinät, kaapit, vetimet sun muut kun yleensä kuuluvat kauppaan. Toki sijainti, hinta ja pohja ovat tärkeämpiä, mutta jos näen itse esimerkiksi kivat verhotangot tai mielenkiintoiset vetimet, niin saatan sen ääneen sanoa.
Arrghh! No SIKSI se asunto on halpa, kun sinne pitää tehdä remontti. Typerät ostajaehdokkaat luettelevat löytämiään epäesteettisiä vikoja, jotka ostajan oletetaan remontoivan pois. Kun ssunyoa myydään laatumääreellä "välttävä kunto", ei voi odottaa saavansa uusinra uutra.
Remontintarve on huomioitu hinnassa. Uskokaa nyt jo!
Selvästikään se ei ole riittävän halpa tarvittaviin remontteihin nähden, kun ei mene kaupaksi. Ihan helmi asenne muuten: "typerät ostajaehdokkaat". Tuo asenne varmasti näkyy ja kuuluu joka kerta, kun he kysyvät jotain ja heille vastaat. Tämän takia kannattaa ottaa se välittäjä, joka ei ota itseensä joka kysymyksestä tai kommentista.
Tottakai ne potentiaaliset ostajat luettelevat ja pitävät kirjaa siitä, mitä kaikkea talossa pitää korjata, oli se vain "esteettistä" tai rakenneteknistä, he kun se homman joutuvat omasta pussistaan maksamaan ja tekemään, jos talon ostavat!
Niin, ostajalla on talon ostoon ja remonttiin budjetti, ja jos remonttiin menee liikaa rahaa, jää vähemmän rahaa talon ostoon. Ei ostajaa kiinnosta se, mitä myyjä haluaa, vaan se, saako ostajan budjetilla sekä talon että remontin. Jos ei saa, niin sitten jää talo ostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei muisteta, että kaupoissa ei välttämättä ole kyse ostajan budjetista, vaan juuri asunnon arvosta. Täälläkin parjataan, ettei rahat riitä. Tilannehan on se, että ei kukaan maksa enempää kuin mitä omasta mielestään kohteen arvo on.
Löysimme pintarempatun ja hyvin potentiaalisen rivarinpätkän ja mukavasti pyyntihinta 30 000 alle meidän maksimibudjetin (ostobudjetti, tähän päälle 50 000€ remppabudjetti laskettiin erikseen). Käydessämme katsomassa kohdetta, huomasimme nopeasti, että pintaremppa oli kyllä aika vasemmalla kädellä tehty. Uudelta näyttäneet vessankaakelit kuvissa olikin kaakelimaalilla maalatut alkuperäiset kaakelit. Uudet seinälevyt repsotti kulmista ja viimeistely (listat ja sokkelit) olivat keskeneräiset keittiörempan jälkeen. Tätä ei kyllä hinnassa oltu otettu huomioon. Tarjosimme siksi 20 000€ vielä alle pyyntihinnan, mutta myyjä ei myynyt. Välittäjäkin vähätteli, että harmi kun ei teidän rahat riittäneet enempään. Otti kyllä niin päähän! Sanoin suoraan, että ei se rahasta kiinni ole, vaikka olisi miljoona tilillä niin en silti maksa ylihintaa mistään kohteesta.
No, kohde myytiin lopulta vuotta myöhemmin ja hintaa oli jouduttu laskemaan sen vuoden aikana kahteen kertaan. Lopullinen pyyntihinta oli sama kuin meidän alkuperäinen tarjous, enkä usko sen menneen pyyntihinnallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-l omakotitaloni on ollut myynnissä jo pari vuotta. Talo on iso, hyvällä paikalla isossa kaupungissa, mutta kaipaa remonttia.
Vaikuttaa siltä, että ostajat ostavat sillä 200ke ennemmin 20km päästä lähiökeskuksesta uuden puolta pienemmän paritalonpuolikkaan, kuin (ulkoa hybännäköisen) remonttikohteen. Itseasiassa talo on sisältä aika kivannäköinen, koska värimaailman se 80-lopun sisustussuunnittelija osasi valita hyvin: valkoista, mustaa, vaaleanharmaata ja tammiparketti. Mutta kun nykynuorille pitää olla upouutta, että kehtaa instassa esitellä.
Juu ja hintaa on pudotettu Moneen Kertaan. Saatan jättää taloni pojalleni, joka voisi siihen prkn vuoden päästä muuttaa.
Asumiskulut ovat pienessä paritalonpuolikkassa todennäköisesti huomattavasti pienemmät, kuin 70-luvun omakotitalossa. Mun vanhemmat asuvat 80-luvun kaukolämpötalorivitalossa, vastike on lähes 500€/kk. Siis ihan helvetin kallista, kun ottaa huomioon kokonaisuuden.
Joo, asuin 10 v sitten 80-luvun erillistalossa (as.oy), jossa huoleton ja kallis kaukolämpö. Pidin huonelämpönä +19° ja aina piti olla lämmintä vastetta päällä. Onneksi lapseni olivat isoja poikia, jotka eivät palelleet.
Muu vastike oli luokkaa 200€ ja siihen päälle lämmitys 200-300€ ja vesi, niin pelkät juoksevat kulut omassa 120 neliön asunnossa oli 500€/kk. Ja isoja, välttämättömiä remontteja tehtiin yhtämittaa, niistä rahoitusvastikkeet päälle.
Kun lapset lähtivät, myin helpottuneena asunnon pois ja muutin kerrostaloon.
Vastikkeet ovat mielestäni älyttömän suuret nykyisin, vai kuvittelenko vain? Tuntuu että olivat kohtuullisemmat aiemmin. Nyt kun katselee asuntoja niissä on useissa yli kolmensadan vastike.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina ei muisteta, että kaupoissa ei välttämättä ole kyse ostajan budjetista, vaan juuri asunnon arvosta. Täälläkin parjataan, ettei rahat riitä. Tilannehan on se, että ei kukaan maksa enempää kuin mitä omasta mielestään kohteen arvo on.
Löysimme pintarempatun ja hyvin potentiaalisen rivarinpätkän ja mukavasti pyyntihinta 30 000 alle meidän maksimibudjetin (ostobudjetti, tähän päälle 50 000€ remppabudjetti laskettiin erikseen). Käydessämme katsomassa kohdetta, huomasimme nopeasti, että pintaremppa oli kyllä aika vasemmalla kädellä tehty. Uudelta näyttäneet vessankaakelit kuvissa olikin kaakelimaalilla maalatut alkuperäiset kaakelit. Uudet seinälevyt repsotti kulmista ja viimeistely (listat ja sokkelit) olivat keskeneräiset keittiörempan jälkeen. Tätä ei kyllä hinnassa oltu otettu huomioon. Tarjosimme siksi 20 000€ vielä alle pyyntihinnan, mutta myyjä ei myynyt. Välittäjäkin vähätteli, että harmi kun ei teidän rahat riittäneet enempään. Otti kyllä niin päähän! Sanoin suoraan, että ei se rahasta kiinni ole, vaikka olisi miljoona tilillä niin en silti maksa ylihintaa mistään kohteesta.
No, kohde myytiin lopulta vuotta myöhemmin ja hintaa oli jouduttu laskemaan sen vuoden aikana kahteen kertaan. Lopullinen pyyntihinta oli sama kuin meidän alkuperäinen tarjous, enkä usko sen menneen pyyntihinnallakaan.
Tämä todella vaikuttaisi myös mun ostopäätökseen, että remppa on jotenkin koheloitu. Tuntuu että sieltä sitten kyllä löytyy jotain pahempaakin kuin se repsottava jalkalista. Sen sijaan kolhiutunut vanha ei haittaa, tai mikään elämisen jälki. Pahimpia ovat jotkut mummonmökit joihin on vetäisty joku omituisenvärinen ale-laminaatti.
Jos on remontoitavaa, sen pitää tietysti näkyä hinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä muutama huomio ihan pienimuotoisen asuntosijoittajan ja juuri lapsuudenkotini myyneen näkökulmasta:
Noi vanhojen asuntojen remppaukset on etenkin nuorten ostajien keskuudessa out. Rakennus- ja remontointiala on muutenkin ihan villi länsi. Ikinä et tiedä mitä saat ja onko hommat tehty hyvin. Pakko olla jotain kontakteja, jotta uskaltaa lähteä mitään isompia remontteja tekemään. Myös se asuntolaina+siihen erikseen remonttilaina on oma spektaakkeli. Helpompi vain ostaa valmis, edes perussiisti, koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-l omakotitaloni on ollut myynnissä jo pari vuotta. Talo on iso, hyvällä paikalla isossa kaupungissa, mutta kaipaa remonttia.
Vaikuttaa siltä, että ostajat ostavat sillä 200ke ennemmin 20km päästä lähiökeskuksesta uuden puolta pienemmän paritalonpuolikkaan, kuin (ulkoa hybännäköisen) remonttikohteen. Itseasiassa talo on sisältä aika kivannäköinen, koska värimaailman se 80-lopun sisustussuunnittelija osasi valita hyvin: valkoista, mustaa, vaaleanharmaata ja tammiparketti. Mutta kun nykynuorille pitää olla upouutta, että kehtaa instassa esitellä.
Juu ja hintaa on pudotettu Moneen Kertaan. Saatan jättää taloni pojalleni, joka voisi siihen prkn vuoden päästä muuttaa.
Asumiskulut ovat pienessä paritalonpuolikkassa todennäköisesti huomattavasti pienemmät, kuin 70-luvun omakotitalossa. Mun vanhemmat asuvat 80-luvun kaukolämpötalorivitalossa, vastike on lähes 500€/kk. Siis ihan helvetin kallista, kun ottaa huomioon kokonaisuuden.
Joo, asuin 10 v sitten 80-luvun erillistalossa (as.oy), jossa huoleton ja kallis kaukolämpö. Pidin huonelämpönä +19° ja aina piti olla lämmintä vastetta päällä. Onneksi lapseni olivat isoja poikia, jotka eivät palelleet.
Muu vastike oli luokkaa 200€ ja siihen päälle lämmitys 200-300€ ja vesi, niin pelkät juoksevat kulut omassa 120 neliön asunnossa oli 500€/kk. Ja isoja, välttämättömiä remontteja tehtiin yhtämittaa, niistä rahoitusvastikkeet päälle.
Kun lapset lähtivät, myin helpottuneena asunnon pois ja muutin kerrostaloon.Vastikkeet ovat mielestäni älyttömän suuret nykyisin, vai kuvittelenko vain? Tuntuu että olivat kohtuullisemmat aiemmin. Nyt kun katselee asuntoja niissä on useissa yli kolmensadan vastike.
Samaa olen huomannut. Oiskohan syy siinä että ainakin pk-seudulla on etenkin paljon 70-80 luvun kämppiä myynnissä? Joissakin näkyy vastikkeessa otetut remppalainat, toisissa taas vastiketta kerätään pottiin, ettei tarvitse ottaa niin isoa lainaa jos remppa on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset, kun laitatte talonne/asuntonne myyntiin, maalatkaa seinät valkoiksi. Ei vihreää, pähkinänruskeaa, violettia, aniliininpunaista, sähkönsinistä eikä ripulinvärisiä laattoja, jos haluatte saman hinnan kuin uudesta talosta/asunnosta.
Mistä te tiedätte näin tarkkaan mitä ne ostajat sanovat käydessään taloa katsomassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta vanha? Kuule, se alkaa olla käyttöikänsä päässä ja se asunnon yleinen kunto kyllä antaa viitteitä siitä, miten se huushollia on huollettu. Itse katson aina ensimmäisenä pihan ja sen, missä kunnossa se on. Samoin kivijalan. Jos nämä on heti ensisilmäyksellä "hyvin pidettyjä", niin se kertoo kyllä talostakin jotain.
Ollaan parhaillaan ostamassa omakotitaloa. Potentiaalisia ovat joko 1) max. 3 vuotta vanhat, todella hyvin rakennetut talot (yksityiskohtia myöten ja pihat myös laitettuja) tai 2) vanhat, remontoimattomat rintamamiestalot. Ja molemmissa oma tontti tekee plussaa.
Kaikki vitivalkoiset/vaaleanharmaat itse remontoidut karsiutuu välittömästi pois. Ja valesokkelitalot, tietysti. Muuta miinusta on laminaattilattia ja sähkölämmitys, sekä sokkeloinen pohja.
Auts, meidän talolla on ikää 137 vuotta, tää on siis ollut jo 117 vuotta käyttöikänsä päässä.
137 vuotias talo on yksinkertainen ja siksi toimiva. Tässä verrattiin 2000-luvun nykytekniikan käyttöikää versus puu, joka oikein pidettynä kestää isältä pojalle.
137 vuotias talo onkin talojen mersu, koska on säilynyt näihin päiviin asti. 99% tuon ikäisistä rakennuksista on huonompia ja on jo pois käytöstä. Tuollaiset vanhat rakennukset ovat usein pappiloista yms. rakennuksia, jotka on tehty laadusta tinkimättä.
Suomessa on tällä hetkellä esimerkiksi n. 150 000 rintamamiestaloa. Ne huonommat ovat karsiutuneet pois sen takia, että niihin tehtii. 70-80-luvulla käsittämättömiä ratkaisuja, muovitettiin umpeen ja läträttiin vedellä. Vanhassa talossa on elettävä erilailla kuin uudessa talossa. Se on elämäntapa.
Kaikein huonoimmat ritsikat ovat olleet purkukunnossa jo ennen 70-lukua. Kyllä niissäkin on pula-aikana tehty pahoja rakennusteknisiä virheitä, kun ei ole ollut tarvikkeita ja kovan rakkennuskiireen aikana osaajistakin pulaa.
Se on rintamamiestalo, ei mikään r...a!
Vierailija kirjoitti:
Mistä te tiedätte näin tarkkaan mitä ne ostajat sanovat käydessään taloa katsomassa?
Oletan että myyvät itse.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, kun laitatte talonne/asuntonne myyntiin, maalatkaa seinät valkoiksi. Ei vihreää, pähkinänruskeaa, violettia, aniliininpunaista, sähkönsinistä eikä ripulinvärisiä laattoja, jos haluatte saman hinnan kuin uudesta talosta/asunnosta.
No, olen juuri remppaamassa asuntoani myyntikuntoon ja sinne tulee aniliininpunainen keittiö - kaapistot seinät ja kaikki - ja ripulinväriset muut seinät ja pähkinänruskea laminaatti ja sähkönsininen kokolattiamatto yhteen makkareista. Sori. Olen edelläkulkija.
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalon myynti ja ostaminen on vaikea asia. Aika paljon on tiedettävä talon oikeasta kunnosta kun lähtee myymään. Jos myynnin jälkeen ilmenee isoja ongelmia mistä myyjä ei ollut tietoinen, niin se on silti myyjän vastuu.
Ostajan on myös tiedettävä mitä ostaa. Omakotitalossa rakenteet ovat tärkeimmät, mutta monet menevät katsomaan tapettien värejä ja puutarhan kukkia.
Omakotitaloissahan on sellanen hauska juttu että on kahdenlaisia taloja myynnissä: vanhoja ja käytettyjä. Hyvin pidetty vanha talo pitää (hyvällä paikalla) arvonsa kun taas käytetty, eli uutena rakennettu pakettitalo taas laskee arvoaan vuosien mukaan. Suurin osa pakettitaloista rakennetaan purettaviksi. Olisiko käyttöikä 30v tai jotain?
Jos taas ostaa vuonna 1920 ostetun hyväkuntoisen talon, niin se on hyväkuntoinen talo vielä 2220 jos siitä pitää huolta.
Niinhän ne neukkukuutiotkin rakennettiin vain muutamaa vuosikymmentä silmälläpitäen.
Nyt osan oletettu käyttöikä on jo ohitettu, niitä on rempattu ja niissä on isommat huoneet ja järkevämpi pohja kuin uusissa asunnoissa.
Alue: Aihe vapaa
Omakotitalon myynti ja ostaminen on vaikea asia. Aika paljon on tiedettävä talon oikeasta kunnosta kun lähtee myymään. Jos myynnin jälkeen ilmenee isoja ongelmia mistä myyjä ei ollut tietoinen, niin se on silti myyjän vastuu.
Ostajan on myös tiedettävä mitä ostaa. Omakotitalossa rakenteet ovat tärkeimmät, mutta monet menevät katsomaan tapettien värejä ja puutarhan kukkia.
Omakotitaloissahan on sellanen hauska juttu että on kahdenlaisia taloja myynnissä: vanhoja ja käytettyjä. Hyvin pidetty vanha talo pitää (hyvällä paikalla) arvonsa kun taas käytetty, eli uutena rakennettu pakettitalo taas laskee arvoaan vuosien mukaan. Suurin osa pakettitaloista rakennetaan purettaviksi. Olisiko käyttöikä 30v tai jotain?
Jos taas ostaa vuonna 1920 ostetun hyväkuntoisen talon, niin se on hyväkuntoinen talo vielä 2220 jos siitä pitää huolta.