En oikein ymmärrä asunnon "ostajia"

Ymmärrän elämisen jäjet mutta kerra kävimme katsomassa taloa josta oli suihku & sauna purettu pois ja jätetty siihen tilaan eli paikkaa peseytyä ei ollut, lastenhuoneessa sängyllä oli pissatahrainen patja & seiniin piirrelty värikynillä, vessanpytty oli törkeän likainen jne. Tuli mieleen että siinä on asunut ihan rappiolla olevaa porukkaa ja huolimatta isosta kauniista pihasta jätimme tarjouksen tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sä oikein odotit? Että ihmiset tulee kehumaan, kuinka niin ihanasti näkyy elämisen jäljet? Kuinka persoonalliset lommot on seinillä ja lattia niin kauniisti naarmuuntunut? Tietenkin ihmiset valittaa epäkohdista.

Miksi valittaa epäkohdista, jolle ostaja suurimmassa osassa kuitenkin tekee jotain? Vaikka olisi juuri maalattu seinä, niin olisiko silti oikealla värillä? Vaikka väri olisi nyt ihana, niin miltä seinä näyttää, kun edellinen asukas ottaa taulunsa jne. pois seiniltä? 

Näin juuri. Meidänkin ostamassa talossa oli halvimmat kupruilevat laminaatit mitä aikoinaan on rautakaupasta saanut ja karsea halpiskeittiö himmeätä melamiinilevyä. Ei me tästä myyjälle nuristu, mutta kun saatiin asuntoon avaimet niin lattiat ja keittiö lähti jätelavalle ja uudet tilalle. 15 tonnin remontti nyt ei ole käytetyssä talossa mikään mullistava juttu, jos talo on muuten hyvässä kunnossa ja ennen kaikkea tilaratkaisut ja sijainti on sopiva.

Eihän sillä ole hevonkukun merkitystä, mitä ostaja kämpälle ostamisen jälkeen tekee. Kaupantekovaiheessa totta kai kritisoidaan kaikesta mahdollisesta, koska pyritään tinkimään hintaa alemmaksi. Itse ostan aina ja ainoastaan remontoimattomia asuntoja, koska teen kaikki remontit itse. Mutta tottahan minä silti kaupantekovaiheessa tuon ihan selkeästi esiin sen, kuinka huonossa kunnossa kämppä on ja siten tinkaan hintaa alemmaksi.

Nämähän on ihan itsestään selviä kaupankäyntiin kuuluvia asioita. "Renkaanpotkijoita" on ollut niin kauan, kuin kauppaa on ylipäätään käyty, eikä siinä ole mitään ihmeteltävää.

Mä just nimenomaan renkaanpotkijalle en aio myydä koska tiedän ihan tarkkaan mitä remppa asuntooni tulisi maksamaan, eikä ole pakko myydä. Inhoan marisevia tinkijöitä. Tee halpa tarjous jos huvittaa, mutta älä vingu ja valita.

No niin juu sinä varmaan alat vielä valitsemaan ostajasi, kun ajat on muutenkin huonot :) Kyllä ne kiinteistövälittäjät ottaa vastaan ne "renkaanpotkijat", ei sinun tarvitse niistä välittää.  Sitäpaitsi sinulla ei ole kyllä mitään hajua, mitä ostajan remppa mahdollisesti tulee maksamaan, kun ethän sinä voi tietää, minkälaisen rempan ostaja tekee ja teettääkö hän sen kokonaan ulkopuolisilla, vai teeekö itse ja minkälaisia materiaaleja käyttää, vai jättääkö rempan kokonaan tekemättä. Eikä sillä ole sen kummemin ostajalle, kuin myyjällekään mitään merkitystä. Tinkaaminen on osa kaupankäyntiä ja jokainen perustelee tinkimisensä ihan niin kuin haluaa, tai on perustelematta. Se on ihan pelkkää kaupankäyntijargonia, ei sen kummempaa.

Niin ja yksinkertaisemmille tiedoksi, se "renkaanpotkija" oli tässä vain ja ainoastaan metafora ;)

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän elämisen jäjet mutta kerra kävimme katsomassa taloa josta oli suihku & sauna purettu pois ja jätetty siihen tilaan eli paikkaa peseytyä ei ollut, lastenhuoneessa sängyllä oli pissatahrainen patja & seiniin piirrelty värikynillä, vessanpytty oli törkeän likainen jne. Tuli mieleen että siinä on asunut ihan rappiolla olevaa porukkaa ja huolimatta isosta kauniista pihasta jätimme tarjouksen tekemättä.

Tottahan nuo asiat näkyi myös siinä pyyntihinnassa. Itseä kiinnostaa vain ja aionoastaan kyseiset kohteet, jos siis perusta muuten on kunnossa, koska kuitenkin remppaan kämpän mieleisekseni. Kaikkein idioottimaisinta olisi ostaa pinnoiltaan hyväkuntoinen, tai peräti juuri rempattu kämppä ja alkaa sitä sitten itse remontoimaan. Jollain kusitahraisilla patjoilla ei taas ole hevonkukun merkitystä, koska ei sitä patjaa olla ostamassa.

Jätä mieluumm eiin tekemättä kirjoitti:

On tullut vastaan paljon sellaisia päältä päin ihania kokonaisuuksia, jotka sitten sisätiloiltaan ovat ”juuri remontoituja” tai ”tähän päivään päivitettyjä” ja kaikki on ihan kammottavan näköistä. Yritä siinä sitten kauppaa tehdä, kun omistaja on remontoinut mielestään näyttävästi ja itse olisin purkamassa kaiken lähtöpisteeseen.

On kyllä totta, että "keittiön päivitys" voi olla se, että Ikeasta ollaan käyty ostamassa vanhoihin runkoihin uudet ovet, kuten meilläkin. Ei tietty muuta keittiötä uudenaikaiseksi, mutta hölmöä voi hämätä, jos ei avaa kaappeja.

Ehkä kannattaisi verrata samalla alueella olevia taloja ja miettiä, että miksi omasta talosta voi pyytää enemmän, kuin toisesta vastaavasta. Usein mitään järkisyytä ei ole, jos on ihan samankaltaiset talot. Ostaja kuitenkin äkkiä valitsee sen halvimman. Pienellä paikkakunnalla toista ostohousuissa olevaa ei välttämättä löydy moneen kuukauteen.

Asun Treella kerrostalossa järven rannalla. Keskustaan matkaa 4 km. Ei täällä ainakaan hinnat laske, näyttää nousevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä samoin, tosin kyseessä kerrostaloasunto, jossa lapsi asui aikansa, mutta jolle ei ole enää opiskeluajan jälkeen tarvetta. Ostajaehdokkaat valittavat kaikkea ja minä nyökkäilen, että totta, lattiat on rumat, seinät kamalat ja keittiö suorastaan hirveä. Sen jälkeen tulee tarjous, jonka voi heti hylätä. Perään tulee soitto, että ajattele nyt, se asunto on pommi. Vastaan, että tuli parempi tarjous - kuten muuten tulikin. Sellaiselta ostajalta, joka ei katsonut pintoja vaan sijaintia ja pohjaa.

Siis haukuit omaa kämppää kun sitä katsottiin ja yllätyit kun sait huonon tarjouksen?

En haukkunut, vaan myöntelin. Jos ostajan mielipde on se, että lattiat on kamalat, niin mikä minä olen myyjänä olemaan eri mieltä. Tietty olisin voinut huomauttaa, että saahan ne vaihdettua, mutta miksi aloittaa tuollaista keskustelua. Jos toinen haluaa kertoa viat saadakseen hintaa alemmas, niin minähän kuuntelen. Mutta ei se sitä myyntihintaa muuta. Yllätyin lähinnä siitä, että ostaja tekee noin 20% tavoitehintaa huonomman tarjouksen ymmärtämättä sitä, että asunto on halutulla alueella hyvässä taloyhtiössä.

Jos sitä kritiikkiä tulee niin paljon ja myy itse kun kerran on näytöissä mukana, niin miten olisi pikku myyntityö remppojen hintojen tarkistamisen muodossa? Sitten kun joku valittaa jostain niin voi valmiina kertoa että mitä se suurin piirtein tulisi maksamaan. Ja mainita että se näkyy hinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sä oikein odotit? Että ihmiset tulee kehumaan, kuinka niin ihanasti näkyy elämisen jäljet? Kuinka persoonalliset lommot on seinillä ja lattia niin kauniisti naarmuuntunut? Tietenkin ihmiset valittaa epäkohdista.

Miksi valittaa epäkohdista, jolle ostaja suurimmassa osassa kuitenkin tekee jotain? Vaikka olisi juuri maalattu seinä, niin olisiko silti oikealla värillä? Vaikka väri olisi nyt ihana, niin miltä seinä näyttää, kun edellinen asukas ottaa taulunsa jne. pois seiniltä? 

Näin juuri. Meidänkin ostamassa talossa oli halvimmat kupruilevat laminaatit mitä aikoinaan on rautakaupasta saanut ja karsea halpiskeittiö himmeätä melamiinilevyä. Ei me tästä myyjälle nuristu, mutta kun saatiin asuntoon avaimet niin lattiat ja keittiö lähti jätelavalle ja uudet tilalle. 15 tonnin remontti nyt ei ole käytetyssä talossa mikään mullistava juttu, jos talo on muuten hyvässä kunnossa ja ennen kaikkea tilaratkaisut ja sijainti on sopiva.

Eihän sillä ole hevonkukun merkitystä, mitä ostaja kämpälle ostamisen jälkeen tekee. Kaupantekovaiheessa totta kai kritisoidaan kaikesta mahdollisesta, koska pyritään tinkimään hintaa alemmaksi. Itse ostan aina ja ainoastaan remontoimattomia asuntoja, koska teen kaikki remontit itse. Mutta tottahan minä silti kaupantekovaiheessa tuon ihan selkeästi esiin sen, kuinka huonossa kunnossa kämppä on ja siten tinkaan hintaa alemmaksi.

Nämähän on ihan itsestään selviä kaupankäyntiin kuuluvia asioita. "Renkaanpotkijoita" on ollut niin kauan, kuin kauppaa on ylipäätään käyty, eikä siinä ole mitään ihmeteltävää.

Mä just nimenomaan renkaanpotkijalle en aio myydä koska tiedän ihan tarkkaan mitä remppa asuntooni tulisi maksamaan, eikä ole pakko myydä. Inhoan marisevia tinkijöitä. Tee halpa tarjous jos huvittaa, mutta älä vingu ja valita.

No niin juu sinä varmaan alat vielä valitsemaan ostajasi, kun ajat on muutenkin huonot :) Kyllä ne kiinteistövälittäjät ottaa vastaan ne "renkaanpotkijat", ei sinun tarvitse niistä välittää.  Sitäpaitsi sinulla ei ole kyllä mitään hajua, mitä ostajan remppa mahdollisesti tulee maksamaan, kun ethän sinä voi tietää, minkälaisen rempan ostaja tekee ja teettääkö hän sen kokonaan ulkopuolisilla, vai teeekö itse ja minkälaisia materiaaleja käyttää, vai jättääkö rempan kokonaan tekemättä. Eikä sillä ole sen kummemin ostajalle, kuin myyjällekään mitään merkitystä. Tinkaaminen on osa kaupankäyntiä ja jokainen perustelee tinkimisensä ihan niin kuin haluaa, tai on perustelematta. Se on ihan pelkkää kaupankäyntijargonia, ei sen kummempaa.

Niin ja yksinkertaisemmille tiedoksi, se "renkaanpotkija" oli tässä vain ja ainoastaan metafora ;)

Kyllä, aion valita ostajan, koska pakko ei ole myydä, ja renkaanpotkija-flippaajalle en aio myydä koska voin tehdä saman flippirempan itsekin. Mikä tässä oli niin epäselvää ja raivostuttavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän elämisen jäjet mutta kerra kävimme katsomassa taloa josta oli suihku & sauna purettu pois ja jätetty siihen tilaan eli paikkaa peseytyä ei ollut, lastenhuoneessa sängyllä oli pissatahrainen patja & seiniin piirrelty värikynillä, vessanpytty oli törkeän likainen jne. Tuli mieleen että siinä on asunut ihan rappiolla olevaa porukkaa ja huolimatta isosta kauniista pihasta jätimme tarjouksen tekemättä.

Tottahan nuo asiat näkyi myös siinä pyyntihinnassa. Itseä kiinnostaa vain ja aionoastaan kyseiset kohteet, jos siis perusta muuten on kunnossa, koska kuitenkin remppaan kämpän mieleisekseni. Kaikkein idioottimaisinta olisi ostaa pinnoiltaan hyväkuntoinen, tai peräti juuri rempattu kämppä ja alkaa sitä sitten itse remontoimaan. Jollain kusitahraisilla patjoilla ei taas ole hevonkukun merkitystä, koska ei sitä patjaa olla ostamassa.

Ymmärsin tämän niin että talosta jäi kammottava fiilis, että millaistakohan elämää siellä on vietetty, että lattianraosta löytyy yhtäkkiä huumeneula tai muuta karseeta, ja onko koko naapurusto jotenkin suttujengiä. Ehdottomasti kannattaa viedä pissapatjat kaatsille ennen kuin alkaa myydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis  valittavat sinulle, vai keskenään pohtivat että mitä se tulisi kokonaisuutena maksamaan kun on tehty kaikki rempat mitä tarvitsee? Jälkimmäinenhän on ihan normaalia toimintaa että ääneen todetaan ja pohditaan että joo, tää ja toi pitää uusia ja tähänhän ois kiva saada sit semmoinen tapetti jne. 

Ite en usko että kovin helposti löydän kämppää jossa olis kaikki valmiiksi ihan just pilkulleen kuten tykkään, joten totaa hitossa ne muutoskulut pitää laskea asunnon hintaan. Jos lattiassa on pahoja naarmuja, niin pitäähän ne korjata. Ja mitä tulee tohon että on "aika tavalla tämänpäivän väreissä", niin sehän voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Ihan pelkkää myyntia ajatellen varmaan ne valkoiset seinät ilman mitään tapetteja on parhaat, kun niihin on helppo tempasta mieleisensä värit. Itsellä ne on yleensä nimenomaan tapetit ja pahimmassa tapauksessa puolipaneloinnit, jotka tökkii vastaan. En myöskään lämpene kuultolakatulle hirrelle, jolla nykyään koetetaan peittää sitä kellastunutta mäntyä kun se männyn väri kuitenkin puskee sieltä ajan myötä läpi ja näyttää entistä hirveämmältä.

No siis valittavat välittäjälle. Välittäjä kyllä yrittää houkutella tekemään tarjouksen oman näkemyksen mukaan, mutta eivät suostu siihenkään. Tulee kyllä vähän sellainen tunne, että kohde on liian kallis ja keksitään vain tekosyitä luistaa ostotarjouksesta kasvojaan menettämättä. Olisihan se vähän noloa myöntää että katsojalla ei ole varaa sellaiseen asuntoon mitä on tullut katsomaan.

-AP-

Hmm, joo, niinhän se varmaan on eikä kyse ole siitä että eivät vain pidä teidän tyylistä... Se ensinäkeminen vaan on aika iso juttu jos ei ole intoa remppaamiseen. Jos joillain on laaja makuskaala eivätkä pidä teidän talosta kovinkaan paljoa niin kyllähän ne pienet jutut kasautuu.

Maksaako talo enemmän vai vähemmän kuin miljoona euroa?

Ainahan ne pinnat pitää uusia kun ostaa vanhan asunnon. Turha rutista jotain tapeteista tai keittiön kuluneista kaapeista. Remppaa sit mieleisekseen.

Remontointi on kallista. Meillä on vanha talo (40 v.). Uudehkot kylpyhuoneet, uusi katto, uudet ikkunat, uudet lattiat, uudet viemärit ja nyt viimeksi uusi keittiö ja apukeittiö sekä viimeinen kylpyhuone viimeisen päälle varustein (esim. Geberitin kallein malli). Rahaa remontteihin on palanut about 300.000€.

Mutta talo on hyvä, hyvä pohja ja hyvällä alueella, joten mieluummin pantiin rahaa vanhan remonttiin kuin ostettiin uusi talo huonolta alueelta sinnepäin olevalla pohjaratkaisulla.

Ymmärrän kyllä hyvin, että moni ostaja haluaa ”valmiin ratkaisun”, jossa ei tarvitse tehdä oikeastaan mitään, mutta turha kai sitten on käydä katsomassa vanhempia taloja. Ps. Meidän talo ei ole myynnissä.

Täällä ainakin on hinnat pudonneet selvästi vaikka kyseessä on "pohjoisen kasvukeskus". Saapa nähdä miten niiden käy joiden on pakko myydä. Nyt on ostajan markkinat, toki pääkaupunkiseudulla eri tilanne. Pienillä paikkakunnilla ei mene kaupaksi vaikka puoli-ilmaiseksi antaisi. Suurin valhe jonka valtio kaikille syötti aikoinaan oli vakuutus siitä asuntoon sijoittaminen on AINA kannattavaa, nyt ja tulevaisuudessa. Juu ehkä niin oli joskus 90-luvulla mutta moni taantuvalla paikkakunnalla herää karuun todellisuuteen: seinissä oleva "omaisuus" onkin joku kymppitonni hyvällä säkällä ja that's it.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ainakin on hinnat pudonneet selvästi vaikka kyseessä on "pohjoisen kasvukeskus". Saapa nähdä miten niiden käy joiden on pakko myydä. Nyt on ostajan markkinat, toki pääkaupunkiseudulla eri tilanne. Pienillä paikkakunnilla ei mene kaupaksi vaikka puoli-ilmaiseksi antaisi. Suurin valhe jonka valtio kaikille syötti aikoinaan oli vakuutus siitä asuntoon sijoittaminen on AINA kannattavaa, nyt ja tulevaisuudessa. Juu ehkä niin oli joskus 90-luvulla mutta moni taantuvalla paikkakunnalla herää karuun todellisuuteen: seinissä oleva "omaisuus" onkin joku kymppitonni hyvällä säkällä ja that's it.

Vaikka hinta vähän laskisi, on se silti sijoitus, kun lasket mukaan ne rahat, mitkä olet säästänyt verrattuna vuokra-asumiseen. Kodin tärkein arvo on kuitenkin käyttöarvo. 

Vierailija kirjoitti:

Siskoni myi taloaan ja piti naisia pahimpana. Välittäjä kertoi näistä keskusteluista ja usein juuri naiset kiinnittää täysin epäoleellisiin huomiota. Miehet olisi enemmän faktoissa. Esimerkkinä keittiötasot ei ole omaan makuun ja jossain toisessa talossa oli paremmat tai seinänväri tai jotain vastaavaa. Samaan aikaan mies olisi ollut kiinnostunut, koska tontti oli parempi, sijainti parempi, kivitalo täyskivitalo eli myös väliseinät muurattu eikä tehty levyistä, kuten osassa "kivitaloista", lämmitysjärjestelmä parempi ja kalliimpi jne.

Joku keittiöremppa ei kyllä oikeasti ole mikään pikkuhomma. On meilläkin jäänyt kämppä ruman keittiön vuoksi ostamatta -pinnat mustaa ja kirkkaanpunaista. Seinät nyt on helppo maalata, niistä valittamista en ymmärrä minäkään.

Siis miksei asuntonäytössä saisi pohtia ääneen niitä juttuja, jotka asunnossa mietityttää? Onko näistä oikeasti edes valitettu ap:lle suoraan, vai onko nämä asioita joita taloa katsovat pariskunnat ovat vaan huomioineet ja sanoneet ääneen - ehkä enemmän toisilleen kuin ap:lle?

Ja minusta 2000-luvun alun talo ei ole niin vanha, että olettaisin pintojen olevan nuhruiset ja koko talon kaipaavan pintaremppaa lattiasta kattoon. Meillä on 70-luvun talo ja tämä piti kyllä rempata kokonaan, mutta kyllä kaikissa katsomissamme 2000-luvun asunnoissa oli pinnat perussiistissä kunnossa eikä ainakaan ilmeistä välitöntä rempan tarvetta. Jätettiin ostamatta, koska tuossa ikäluokassa meillä olisi ollut varaa vain rivariin, mutta kyllä minä ymmärrän että alta 20 v vanhalta talolta odottaa vielä hyvää kuntoa. Joku 30-40 v vanha talo saa sitten ollakin jo rähjääntynyt.

Tämmöiset voivottelija-"ostajat" ovat semmoisia pienituloisia.

Ja sitten ihmetellään kun ei saa myytyä.

Epäilen että ykskään ostaja valittaa pienestä naarmusta parketissa mutta se on normaalia että kaikki itseä häiritsevä rekisteröidään ja pistetään muistiin. Sitten mietitään että onko se sen arvosta kun kaikki ne miinukset laskee yhteen. Voi tulla isokin lasku. Sitä ei moni talonmyyjä tule ajatelleeksi. Eikä sitä että se talo ei ole sitten sen ostajan maun mukainen eikä näin ollen hänen mielestään niin arvokas myöskään. Myyjänähän sun ei tarvitse näistä masentua jos joku kuitenkin haluaa ostaa sen talon sitten sillä rahalla mut ilmeisesti sellaista ei ole löytynyt.

Me ollaan nelihenkinen perhe, kaksi isompaa lasta asuvat jo omillaan, kaksi on vielä kotona. Olemme ostamassa. Ei me vertailla uusien ja vanhojen talojen hintaeroa vaan katsotaan pelkästään taloja sillä silmällä että sopii meidän budjettiin. Mahdollisine remppoineen kaikkineen. Naarmu parketissa ei haittaa mutta monesti rakenteelliset asiat vanhemmissa taloissa, sokkeloisuus ja kylpytilojen laattojen ruokottomuus nurkissa ovat ehdoton nounou. Tällä hetkellä tähtäimessä on kaupunkialueella oleva vanha talo jonka hinta 100 000. Pihaa on mutta ei liikaa ja huonejärjestely meille sopiva. Yläkertaan on mahdollista rakentaa vielä lisää huoneita ja pihassa sijaitseva rakennus on mahdollista pienellä rempalla muuttaa kesäkeittiöksi ja olotilaksi. Keittiö ja kylppäri ovat vanhat mutta hyvässä kunnossa joten niitä voi rempata ajan myötä. Loppujen lopuksi talon hinnaksi voi tulla meille 200 000 mutta  asuminen on siinä on melko huoletonta, kaupat, koulut, terveyspalvelut, keskusta, työt lähellä jne. ja rempat voi tehdä oman aikataulun puitteissa. Niin ja katto ja ikkunat on just uusittu.

Siinä yhden taloostajan ajatuksia talonosotosta. Tarkoitus on että siinä viihdytään miehen kanssa elämän loppuun asti.

Siinä 

Kerran kävin katsomassa asuntoa, johon oli juuri tehty kylpyhuoneremontti. Välittäjä oikein kehui, että hän oli auttanut valitsemaan kylpyhuoneen laatat. Ne olivat persikanväriset. Voi apua! Siis vanha asunto, jota oli juuri remontoitu isolla rahalla, mutta joka olisi mun mielestäni kipeästi kaivannut kylpyhuoneremonttia niiden uusien persikanväristen laattojen takia.

Tästä on kyse. Jos vaatekaappien ovet ovat pinkit, ja keittiössä mintunvihreät, niin remonttiin menee paljon rahaa vaikka ihan vain maalauttaisi nuo kaappien ovet. Vaikka pinnat olisivat suhteellisen kunnossa, ei auta jos ei itse pidä kukkatapeteista vaan haluaisi neutraalimpaa väriä. Maalattujen pintojen päälle on helpompi vaihtaa väri kuin tapetin. 

Eli kyse voi olla siitäkin että vaikka asuntosi on siisti se ei vastaa ostaja makua, ja sinänsä siistejä pintoja joutuisi remontoimaan paljonkin että kodista saisi kodin. Kun ostin nykyisen asunnon, en pitänyt kylppärin laatoista, mutta koska asunto oli muuten siisti ja toimiva niin annoin tuon yksityiskohdan anteeksi. Mistään ei löydy asuntoa joka täydellisesti vastaisi omaa makua. Mutta jos ihan kaikki on "väärän" väristä niin ehkä asunto ei ole silloin oikea valinta, ellei aio täysremonttia.

Myytiin juuri isohko asunto pääkaupunkiseudulta, edellinen remontti oli tehty 23 vuotta sitten. Ilmoituksessa mainittiin selkeästi asunnon kunto. Asunto myytiin juurikin sellaiselle ostajalle, joka näki asunnon arvot, mahdollisuudet, hyvän sijainnin ja pohjaratkaisun, nykyaikaisen talotekniikan ja jätti huomioimatta pahatkin naarmut parketissa, ränsistyneen keittiön ja vanhentuneet kylpyhuoneen kaapit. Toisaalta oli hauska seurata ostajaehdokkaita, joista jotkut kiinnittivät huomioita aivan triviaaleihin yksityiskohtiin ja nostivat ne ostamista puolustaviksi tai estäviksi ominaisuuksiksi. Jos maksat 400000 € asunnosta, ei kai ole mitään merkitystä millaiset vetimet tai hanat asunnosta löytyy. Yhdelle oli väärän väriset säleverhot lastenhuoneessa ja toiselle ostajalle oli ihastuksen aiheena koristelistat olohuoneen katonrajassa.

Ostajana mielestäni on todellakin ostajan markkinat nyt. Ja siksi olen ostamassa. Ja kohta kaupat on tehty. Olen tuo joka ostamassa 100 000 taloa. Sen hinta oli vuosi sitten 50 000 enemmän. Tässä välissä siihen on tehty myös kattoremontti. Olen käynyt sitä katsomassa useaan otteeseen. Tämä hinta on se mitä siitä alunperin tarjosimme. Se ei kuitenkaan silloin kelvannut. Nyt kelpaa. Emme ole ainoita jotka tekivät tarjouksen. Muut tarjouksen tekijät ovat nuoria pariskuntia. Meidän tarjous on suurin. Pankki ei anna lainaa kovin heppoisasti nykyään. Meidän ei lainaa tarvitse ottaa vaan voimme maksaa käteisellä. 

Mun sisaruksella on talo ollut myynnissä myös vuoden. Todella pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Vaaleat värit. Ostajaehdokkaita ollut useita mutta asia kaatunut siihen etteivät saa lainaa.