Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En oikein ymmärrä asunnon "ostajia"
Meillä on nyt ollut talo muutaman viikon myynnissä. Omasta mielestäni hinta on ihan ok, mutta talo toki on suurehko, joten eihän se halpa ole. Ikää talolla on jo liki 20 vuotta ja onhan siinä elämisen jälkiä näkyvissä, mutta taloa on myös rempattu, joten sistukseltaan se on aika tavalla tämänpäivän väreissä jne. Nämä kulumiset ja vanhentuneet ratkaisut on kyllä huomioitu hintaa mietettäessä ja talo on toistasataa tonnia halvempi kuin alueelle valmistuvat uudet talot.
Sitä en ymmärrä että tullaan katsomaan vanhaa taloa ja sitten voivotellaan naarmuja parketissa tai sitä että seinissä ei ole omia lempivärejä.Tällaisen ostajan pitää siten kaivaa kuvetta ja hankkia uusi. Tai jos vanhaan taloon pistää kymppitonnin tai kaksikymmentä tonnia, niin siellä on sen jälkeen just semmoset lattiat kuin haluaa ja seinissä omat värit.
Ehkä se johtuu koronasta ja siitä että kuvitellaan koronan vuoksi olevan ostajan markkinat ja luullaan että sillä omalla budjetilla saisi nyt milettömän paljon paremman asunnoin kuin vuosi sitten. Ei saa.
Kommentit (512)
Vierailija kirjoitti:
On todella vaikea löytää hyvännäköistä 20 vuotta vanhaa taloa. Olen etsinyt, uskokaa pois. Vaikka niihin on tehty remppoja, niin ne rempat on tehty mummon silmillä. Siis ne on rempattu samannäköisiksi kuin millaisia ne on ostaessa olleet! Just tuota persikkaa ja karseaa keskisinistä. Ei, ei, mieluummin olen ilman. Ja tosiaan en itse ala mitään remppaa tekemään, ei kiinnosta.
Ah, ysäripesuhuone jossa sitä vaaleaansinistä seinän puoliväliin ja lattia astetta tummempaa sinistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani saivat moitteita siitä kun ikkunanpielet pitäisi maalata, parketissa on naarmuja, vessassa on rumat seinät eikä vessassa ole ikkunaa, minun entisen huoneeni tapetti on kärsinyt julisteiden irrottamisesta...Kyseessä 60-luvun talo jonka vanhempani ostivat 80-luvulla, lapsuuskotini. Myydään välttävässä kunnossa ja hintaa on laskettu niin että se alunperin oli 98 000 niin nyt 80 000. Lähellä kauppa ja koulu. Mutta ei kelpaa, kun joku nirppanokka rutisee elämisen jäljistä jotka saisi pikku rempalla peitettyä.
Tässä sen taas näkee. Kirjoittajalle talo on lapsuuskoti, johon liittyy kaikenlaisia tunnemuistoja. Niille potentiaalisille ostajille se on kauppatavara ja mahdollisesti hyvin suuri sijoitus. Tottakai he katsovat ihan kaikkea siellä tarkasti ja kriittisesti eikä se tee kenestäkään "nirppanokkaa". Kaikista ei ole remontoimaan ja ihan hyvä tiedostaa se. Suurin osa itsetehdyistä remonteista on aivan kamalia, kun ei ole tiedetty mitä ollaan tekemässä, pohjatyöt on laiminlyöty ja työnjälki on suttuista ja suurpiirteistä.
Toisekseen, jos joku vaikka tykkää vetimistä, tai ei tykkää seinien väristä, niin miksi sitä ei saisi sanoa? Ne seinät, kaapit, vetimet sun muut kun yleensä kuuluvat kauppaan. Toki sijainti, hinta ja pohja ovat tärkeämpiä, mutta jos näen itse esimerkiksi kivat verhotangot tai mielenkiintoiset vetimet, niin saatan sen ääneen sanoa.
Kyllä tietenkin saa sanoa kaiken ääneen. Mutta jos myyjä myy itse, niin et varmaankaan alkaisi haukkua sitä seinän väriä sille suoraan. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää mikä on hyvää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella vaikea löytää hyvännäköistä 20 vuotta vanhaa taloa. Olen etsinyt, uskokaa pois. Vaikka niihin on tehty remppoja, niin ne rempat on tehty mummon silmillä. Siis ne on rempattu samannäköisiksi kuin millaisia ne on ostaessa olleet! Just tuota persikkaa ja karseaa keskisinistä. Ei, ei, mieluummin olen ilman. Ja tosiaan en itse ala mitään remppaa tekemään, ei kiinnosta.
Ah, ysäripesuhuone jossa sitä vaaleaansinistä seinän puoliväliin ja lattia astetta tummempaa sinistä.
Kyllä. Beigen ja ruskean sävyjä ne pitää neutraaleina ja "moderneina", jotka myös ovat auttamatta vanhentuneita ja yhtä oksettavannäköisiä. "Rempattu hyvällä maulla" = vaihdettu keskisininen keskiruskeaan ja beigeen. Harmittaa, että he ovat tuhlanneet rahaa jo valmiiksi vanhentuneen näköiseen remppaan.
Helsingissä on pihallisissa taloissa kyllä myyjän markkinat, erityisesti pienissä ja uusissa omakotitaloissa, joissa on oma tontti ja keskus- tai maalämmitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani saivat moitteita siitä kun ikkunanpielet pitäisi maalata, parketissa on naarmuja, vessassa on rumat seinät eikä vessassa ole ikkunaa, minun entisen huoneeni tapetti on kärsinyt julisteiden irrottamisesta...Kyseessä 60-luvun talo jonka vanhempani ostivat 80-luvulla, lapsuuskotini. Myydään välttävässä kunnossa ja hintaa on laskettu niin että se alunperin oli 98 000 niin nyt 80 000. Lähellä kauppa ja koulu. Mutta ei kelpaa, kun joku nirppanokka rutisee elämisen jäljistä jotka saisi pikku rempalla peitettyä.
Tässä sen taas näkee. Kirjoittajalle talo on lapsuuskoti, johon liittyy kaikenlaisia tunnemuistoja. Niille potentiaalisille ostajille se on kauppatavara ja mahdollisesti hyvin suuri sijoitus. Tottakai he katsovat ihan kaikkea siellä tarkasti ja kriittisesti eikä se tee kenestäkään "nirppanokkaa". Kaikista ei ole remontoimaan ja ihan hyvä tiedostaa se. Suurin osa itsetehdyistä remonteista on aivan kamalia, kun ei ole tiedetty mitä ollaan tekemässä, pohjatyöt on laiminlyöty ja työnjälki on suttuista ja suurpiirteistä.
Toisekseen, jos joku vaikka tykkää vetimistä, tai ei tykkää seinien väristä, niin miksi sitä ei saisi sanoa? Ne seinät, kaapit, vetimet sun muut kun yleensä kuuluvat kauppaan. Toki sijainti, hinta ja pohja ovat tärkeämpiä, mutta jos näen itse esimerkiksi kivat verhotangot tai mielenkiintoiset vetimet, niin saatan sen ääneen sanoa.
Kyllä tietenkin saa sanoa kaiken ääneen. Mutta jos myyjä myy itse, niin et varmaankaan alkaisi haukkua sitä seinän väriä sille suoraan. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää mikä on hyvää käytöstä.
Juuri tämän takia siinä vaiheessa, kun itse päättää itse alkaa myydä omaa kotia, pitää tiedostaa, ettei se enää ole oma koti vaan kauppatavara. Tiedän että jotkut ihmiset ovat jopa loukkaantuneet verisesti, kun uusi omistaja on repinyt alas vanhoja sistustusratkaisuja, muuttanut seinien väriä ja purkanut keittiön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan klassista myyntineuvotteluahan tuo on, ja aina tuota on ollutkin. Ostaja koittaa näyttää olevansa mahdollisimman vähän kiinnostunut ostamaan, ja myyjä mahdollisimman vähän myymään, että saavat hinnan mieleisekseen.
Tuo vuosikommentti on vähän hassu. Joillain alueilla asuntojen hinnat on laskenut kymmenisen prosenttia 3-4 vuoden aikana. Kyllä silloin saa halvemmalla. Ei kaikkialla toki.
Voi olla klassista, mutta aina yhtä ihanan typerää.
Kun aloittaja myy omaa kotiaan, niin hän ei pidä näistä joutavista kitisijöistä. Tämän seurauksena neuvottelut muhevista naarmuhinnanalennuksista muodostunevat yllättävän tiukoiksi.
Ostajalle on olemassa huomattavasti parempi toimintatapa.
Kun aloittaja myy omaa kotiaan, ei ole merkitystä pitääkö hän ostajista vai ei.
Kysymys on haluaako hän saada kotinsa myydyksi vai ei.
Välittäjähän nämä neuvottelut aina hoitaa, eikä siinä silloin ole mitään oman kodin yliarvostusta mukana. Omaa itse myyvät on sitten oma lukunsa ja niihin ei oikeastaan kannata sekaantua mitenkään.
Välittäjän myydessä siinä asunnossa on AINA ilmaa asunnon reaaliarvoon nähden vähintään sen välittäjän palkkion verran eli n. 4000 euroa.
Luin vuosia sitten jostain, että hintapyyntö on aina vähintään kymmenen prosenttia enemmän kuin minkä arvoiseksi välittäjä on kiinteistön/asunnon arvioinut. Ja tarjouskauppatapauksissa lähtöhinta on 20 prosenttia alempi kuin mitä arvioija on sen arvioinut ja mihin myyjä vähintään tähtää. Tiedä sitten, pitääkö paikkansa enää.
Ei voi sanoa että AINA olisi näin. Lopultakin se on myyjä joka päättää sekä hintapyynnön, että sen minkä verran on valmis siitä tinkimään. Vai onko ylipäätään valmis tinkimään ollenkaan. Välittäjä ei toisen omaisuuden hintaa päätä. Hän voi sanoa oman näkemyksensä, mutta loppupeleissä hän on nimensä mukaisesti pelkästään välittäjänä myyjän ja ostajan neuvotellessa lopullisesta hinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vähän tullut siihen käsitykseen, että nuoret ihmiset ei enää osaa tehdä itse remppoja. Tai elämä on tullut liian kiireiseksi, että remppaamiseen ei ole aikaa. Kaiken pitäisi olla just ja prikulleen mieluista ja valmista.
Ei niiden sitten kyllä pitäisi ostaa vanhempaa taloakaan. Siinä kun ei yleensä pääsee ilman että jossain päin jotain on tehtävänä.
Jos ei osaa yhtään remontoida, eikä ole ketään kädestäpitäen näyttämässä miten hommat tehdään ja tapahtuu, on miljoona kertaa parempi jättää remontoinnit ammattilaisille. Pahimmassa tapauksessa jälkien korjaamisesta tulee kalliimpi juttu kuin siitä itsetehdystä remontista. Ja jotain kylpyhuonetta tai keittiötä ei koskaan omalla remontilla, jos tietotaitoa ei ole. Pahimmillaan saadaan aikaan kosteusvauriot.
Jos budjetti on just se mikä talon hinta on kuluineen niin ei silloin laiteta kymppitonneja remppaan. Minä ainakaan en mene katsomaan taloa sillä silmällä että voisko siihen tehdä remonttia vaan oletus on nimenomaan että talosta on huolehdittu ja sitä on päivitetty eikä sitä tarvitse heti alkaa remontoimaan. Siitäkin huolimatta että se on vanha. Ja niitä on vanhoja taloja hyvin huollettuja ja sitten niitä joissa on tehty vaan pakolliset manööverit. Ja hinta on samalla alueella sama kummassakin. Jos haluan maksaa uuden talon verran niin käyn katsomassa uutta taloa. Joillakin vanhojen talojen myyjillä on ihmeellinen luulo että ostajat haluavat ostaa työmaan jonka hinta remppoineen onkin sitten sama kuin uudessa. Eli vanha mörskä on hinnoiteltu just niin että ne rempat jotka siihen pitää tehdä nostavat talon samaan hintaluokkaan uusien talojen kanssa joihin ei remppaa tartte tehdä. No thanks. Etuovi ja Oikotie ovat pullollaan vanhoja isoja taloja jotka ovat siellä olleet jo yli vuoden. Jos joku nyt väittää ettei ole ostajan markkinat niin höpöjä puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen 90-luvun omakotitalo on ostajan mielestä aika hankala. Kaikki pinnat alkaa olemaan vähän nuhjuista ja tyylitöntä, jolloin remontteihin menee se 50-100 t€ (vessat, keittiö, pesuhuone ja sauna kalliita). Samaan aikaan myyjä myy lähes uutta.
No miksi se ostaja edes menee katsomaan niin ”hankalaa”kohdetta? Jos se jo kuvien perusteella tietää että remontteja on tehtävä ja niihin kuluu noin paljon rahaa, eikä se silti ole valmis maksamaan. Miksi sitten edes vaivautua paikalle?
Jos löydän miellyttävän asunnon, jätä vähintään 20% halvemman tarjouksen. Yleensä menee läpi viimeistään toisella kerralla (jolloin jätän vielä matalamman).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen 90-luvun omakotitalo on ostajan mielestä aika hankala. Kaikki pinnat alkaa olemaan vähän nuhjuista ja tyylitöntä, jolloin remontteihin menee se 50-100 t€ (vessat, keittiö, pesuhuone ja sauna kalliita). Samaan aikaan myyjä myy lähes uutta.
No miksi se ostaja edes menee katsomaan niin ”hankalaa”kohdetta? Jos se jo kuvien perusteella tietää että remontteja on tehtävä ja niihin kuluu noin paljon rahaa, eikä se silti ole valmis maksamaan. Miksi sitten edes vaivautua paikalle?
Ei niistä kuvista aina voi olla varma.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vähän tullut siihen käsitykseen, että nuoret ihmiset ei enää osaa tehdä itse remppoja. Tai elämä on tullut liian kiireiseksi, että remppaamiseen ei ole aikaa. Kaiken pitäisi olla just ja prikulleen mieluista ja valmista.
Ei niiden sitten kyllä pitäisi ostaa vanhempaa taloakaan. Siinä kun ei yleensä pääsee ilman että jossain päin jotain on tehtävänä.
Taitaa olla jotain perää tässä. Tunnen lähes vain uusien asuntojen ostaneita ja ne joilla ei ole varaa toivovat voivansa ostaa uutta. Kallista on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myin Hgin keskustan tuntumasta 70 neliötä jossa uusi avokeittiö ja putkiremontti tehty. Suurin osa renkaanpotkijoista tuli valittamaan että ikkunat on samaan suuntaan, kylpyhuone pieni vaikka oli suihkunurkkaus seinineen ja vähän kulmikas mutta tilava muutenkin. Ei ollut kahta makuuhuonetta. No joo, jos tällä sijainnilla löydät myyntiin tulevan kahden makuuhuoneen huoneiston joka on läpitalon ja vanhasta 100v vanhasta talosta jossa on silti valtava kylpyhuone ja ikkunoita joka suuntaan ja täydellinen pohja niin ei sitä varmaan sais edes sillä 500 tuhannella, pitäisi olla 100 m2 neliö käytännössä.
Myytiin edellinen asunto, erittäin halutulta alueelta, hyvässä kunnossa ja hyvästä taloyhtiöstä oleva rivarinpätkä. Eka ostajakandidaatti laati välittäjän välitettäväksi pitkän vikalista, mm. vääränlainen keittiö, vääränlainen terassi, vääränlaiset kaakelit kylppärissä, remontinhinta-arvio 50 000 e, joten tarjosi asunnon pyyntihinnan miinus remonttirahat. Totesin välittäjälle, että voit välittää ostajalle tiedoksi, että minä en ole hänen remonttiaan rahoittamassa. Eipä tullut kauppoja. Seuraava ostaja maksoi suoraan pyyntihinnan kyselemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vähän tullut siihen käsitykseen, että nuoret ihmiset ei enää osaa tehdä itse remppoja. Tai elämä on tullut liian kiireiseksi, että remppaamiseen ei ole aikaa. Kaiken pitäisi olla just ja prikulleen mieluista ja valmista.
Ei niiden sitten kyllä pitäisi ostaa vanhempaa taloakaan. Siinä kun ei yleensä pääsee ilman että jossain päin jotain on tehtävänä.
Taitaa olla jotain perää tässä. Tunnen lähes vain uusien asuntojen ostaneita ja ne joilla ei ole varaa toivovat voivansa ostaa uutta. Kallista on!
Vaihdatte asuntoa aina n. parin vuoden välein että asutte aina sitten uudessa talossa? Että ei sitten tule vahingossa asuttua vanhassa talossa? Omakotitalossa on jo pelkästään varainsiirtovero niin paljon rahaa vievää, että kalliiksi tulee tuo teidän aina uudessa talossa asuminen.
Monet uudet omakotitalot on ihan kammotuksia kamalan korkeine olohuoneineen. Monien, monien metrien huonekorkeus ja monien monien metrien ikkuna korkeus on kyllä ihan turnoff. Sitten olohuone ja keittiö on yhtä tilaa joittenkin valkoisten korkeakiilto keittiökaappien kanssa. Aivan täysi turnoff myös.
Osataan sitä toisinpäinkin. Teimme tarjouksen talosta, tingimme ja meillä oli perustelut miksi tingimme (plus tiesimme että oli ollut myynnissä pitkään + avioero). Perusteet eivät koskeneet talon sisustusta, sillä ei ollut merkitystä sillä kaikki meni kuitenkin uusiksi.
Välittäjä välitti tarjouksemme silloiselle omistajalle, vastaus tuli: ei voi tinkiä koska silloin myyjä ei saa edes omiaan pois. No sehän ei ollut meidän ongelma, ilmoitimme että ota tai jätä. Kohta hyväksyivät tarjouksen, tingimme n. 15%.
Taloon teetettiin kuntokartoitus. Myyjä sai valita maksaako itse jolloin saa valita kartoittajan + saa kartoituksen omaksi jos kauppoja ei tule vai maksammeko me ostajat ja valitsemme kartoittajan ja viemme kartoituksen mennessämme jos kauppoja ei tule. Myyjä maksoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vähän tullut siihen käsitykseen, että nuoret ihmiset ei enää osaa tehdä itse remppoja. Tai elämä on tullut liian kiireiseksi, että remppaamiseen ei ole aikaa. Kaiken pitäisi olla just ja prikulleen mieluista ja valmista.
Ei niiden sitten kyllä pitäisi ostaa vanhempaa taloakaan. Siinä kun ei yleensä pääsee ilman että jossain päin jotain on tehtävänä.
Taitaa olla jotain perää tässä. Tunnen lähes vain uusien asuntojen ostaneita ja ne joilla ei ole varaa toivovat voivansa ostaa uutta. Kallista on!
Vaihdatte asuntoa aina n. parin vuoden välein että asutte aina sitten uudessa talossa? Että ei sitten tule vahingossa asuttua vanhassa talossa? Omakotitalossa on jo pelkästään varainsiirtovero niin paljon rahaa vievää, että kalliiksi tulee tuo teidän aina uudessa talossa asuminen.
Monet uudet omakotitalot on ihan kammotuksia kamalan korkeine olohuoneineen. Monien, monien metrien huonekorkeus ja monien monien metrien ikkuna korkeus on kyllä ihan turnoff. Sitten olohuone ja keittiö on yhtä tilaa joittenkin valkoisten korkeakiilto keittiökaappien kanssa. Aivan täysi turnoff myös.
Mielestäni on loogista, että 30 vuotta vanhassa talossa on esim. lattiat naarmuilla etenkin jos siellä on ollut lapsia ja koiria. Elämä näkyy.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ei? Olen ostanut lukuisia huono- tai peruskuntoisia asuntoja, rempannut ne ja myynyt ihan kivalla voitolla.