Onko jollakulla sama näkemys parisuhteista? (kahden aikuisen nautiskelusuhde)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo onnistuu vain silloin, kun se toinen uhrautuu vuoksesi eli antaa sinulle vapaa-aikansa, ei arkeaan. Minun kanssani tuollainen suhde ei toimisi, koska pidän omista harrastuksistani ihan liian paljon voidakseni uhrata aikani tuollaiselle suhteelle.

Miksi huolisin suhteeseen naisen, jolle ajan viettäminen kanssani olisi uhraus? Kyllä toisen täytyy olla sen verran hyvää seuraa, että zumbatunti jää kakkoseksi.

Mutta entä jos ei ole? Harva nainen suostuu koko ajan päivystämään ja odottamaan, koska toinen haluaa nautiskella.

Mulla on miesystäväni kanssa ihan vakiintuneesti tapaamiset tiettyinä päivinä, eikä harrastaminen ole mikään ongelma. Nautiskelu on kivaa, sillä "en tarvitse" miestä mihinkään käytännön töihin enkä kaipaa elättäjää.

Tuohan on sama asia parisuhde, jossa asutaan eri asunnoissa.

Ymmärrän tämän täysin, olen lapseton 28-vuotias nainen.

En alkaisi minkäänlaiseen suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia. Yhteistä tekemistä, matkoja, treffejä. Ei lapsia, ei yhteenmuuttoa, ei riitaa pyykeistä tai muusta, hoidan arkeni yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo onnistuu vain silloin, kun se toinen uhrautuu vuoksesi eli antaa sinulle vapaa-aikansa, ei arkeaan. Minun kanssani tuollainen suhde ei toimisi, koska pidän omista harrastuksistani ihan liian paljon voidakseni uhrata aikani tuollaiselle suhteelle.

Miksi kaipaat niin tiivistä suhdetta? Itse en halua jakaa arkea, vaan nauttia yhdessä vapaa-ajasta. Tosin minulla ja miesystävälläni on sama harrastus, jota välillä harrastamme yhdessäkin.

Missä kirjoitin, että kaipaan tiivistä suhdetta?

En ole puhelintyttö, minulle ei kannata soitella, kun on semmoinen olo. Etukäteen sovitut asiatkin on siinä ja tässä, jos tulee parempi tarjous. Ap:n esimerkissä jaetaan ap:n vapaa-aika hänen itsensä haluamallaan tavalla - kuka haluaa elää tuolla tavalla valmiina käytettäväksi?

Avainasia onkin tässä yhdessä sopiminen. Jos sinä et pysty sitoutumaan yhdessä ennalta sovittuihin tapaamisiin, vaan teet oharit paremman tarjouksen saatuasi, tämä suhdemuoto ei ole sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta se arki sinulle on? Pyykit, siivous ja ruuanlaitto erikseen mutta ruokailu yhdessä jos toinen on valmistanut tai takeaway? Ja työt tietysti, mutta eihän kukaan töihin kumppaniaan vie.

Minulla on varmaan vääristynyt käsitys arjesta, mutta en näe siinä mitään mihin kumppani ei sopisi mukaan. Varsinkaan jos kokkailu sujuu. Vapaa-ajan harrastuksia kyllä pitää olla omia, jotta pääsee toteuttamaan vapaasti luovuutta ym. Harrastuksiani en uhraisi minkään suhteen eteen.

Jos nimenomaan haluat kumppanin jakamaan kanssasi arkea, varmasti saat hänet sopimaan kuvioon oikein hyvin. Tällainen suhde on erittäin yleinen, ja minullakin on siitä paljon kokemusta.

Minun tarpeisiini vain suhde ei ole millään tavalla parempi sen vuoksi, että sen piiriin kuuluu mm. yhdessä asuminen, kotitöistä sopiminen (ja riiteleminen), lasten kasvattaminen, taloudenhoito, yhteistä kotia koskevien päätösten teko, neuvottelut riittävän yksinolon takaamisesta ja sata muuta asiaa, joihin väistämättä törmää tuollaisessa suhdetyypissä. Minä pidän siitä, että saan asua yksin ja hoitaa oman talouteni niin kuin parhaaksi näen.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä nyt, kun jo erottu ja lapset tehty. Elämä on nyt mahtavaa. M40

Olet eronnut ja pidät siitä? Onko tuo on sinulle ollut tavoite? Itselleni tuo olisi suuri murhe ettei saa suhdetta pidettyä hyvänä.

Mulla ainakin arkea helpottaa huomattavasti kun asumme miesystävän kanssa yhdessä. Lisäksi se tuntuu tekevän meidän suhteesta syvällisemmän ja myös merkityksellisemmän. Lisäksi tuntuu, että olemme oikea pariskunta. Ja molemmilla lapsia edellisestä liitosta. Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo onnistuu vain silloin, kun se toinen uhrautuu vuoksesi eli antaa sinulle vapaa-aikansa, ei arkeaan. Minun kanssani tuollainen suhde ei toimisi, koska pidän omista harrastuksistani ihan liian paljon voidakseni uhrata aikani tuollaiselle suhteelle.

Miksi huolisin suhteeseen naisen, jolle ajan viettäminen kanssani olisi uhraus? Kyllä toisen täytyy olla sen verran hyvää seuraa, että zumbatunti jää kakkoseksi.

Mutta entä jos ei ole? Harva nainen suostuu koko ajan päivystämään ja odottamaan, koska toinen haluaa nautiskella.

Mulla on miesystäväni kanssa ihan vakiintuneesti tapaamiset tiettyinä päivinä, eikä harrastaminen ole mikään ongelma. Nautiskelu on kivaa, sillä "en tarvitse" miestä mihinkään käytännön töihin enkä kaipaa elättäjää.

Tuohan on sama asia parisuhde, jossa asutaan eri asunnoissa.

Suomenkielinen termi on erillissuhde, englanniksi living apart together eli LAT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä nyt, kun jo erottu ja lapset tehty. Elämä on nyt mahtavaa. M40

Olet eronnut ja pidät siitä? Onko tuo on sinulle ollut tavoite? Itselleni tuo olisi suuri murhe ettei saa suhdetta pidettyä hyvänä.

Huonosta suhteesta eroaminen on erittäin hyvä asia. Ei vissiin ole kokemusta?

Jaan tuon käsityksen, olen nainen. On mies ja lapsia ja ehkä haluan joskus vielä lapsen. Toimii hyvin, osa arjesta toki jaetaan. Sillälailla poikkean mielipiteineni, että mielestäni ei tarvitse olla vain yhden kanssa, mutta se ei liitykään enää tähän.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin arkea helpottaa huomattavasti kun asumme miesystävän kanssa yhdessä. Lisäksi se tuntuu tekevän meidän suhteesta syvällisemmän ja myös merkityksellisemmän. Lisäksi tuntuu, että olemme oikea pariskunta. Ja molemmilla lapsia edellisestä liitosta. Suosittelen.

Lol, palstallahan jatkuvasti hehkutetaan, kuinka tavattoman helppoa ja antoisaa uusperheen arki on.

Yhteenmuutto on taloudellisesti huomattavasti kannattavampaa, kuin erillään asuminen. Rahaa jää paljon ennemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo onnistuu vain silloin, kun se toinen uhrautuu vuoksesi eli antaa sinulle vapaa-aikansa, ei arkeaan. Minun kanssani tuollainen suhde ei toimisi, koska pidän omista harrastuksistani ihan liian paljon voidakseni uhrata aikani tuollaiselle suhteelle.

Miksi huolisin suhteeseen naisen, jolle ajan viettäminen kanssani olisi uhraus? Kyllä toisen täytyy olla sen verran hyvää seuraa, että zumbatunti jää kakkoseksi.

Mutta entä jos ei ole? Harva nainen suostuu koko ajan päivystämään ja odottamaan, koska toinen haluaa nautiskella.

Mulla on miesystäväni kanssa ihan vakiintuneesti tapaamiset tiettyinä päivinä, eikä harrastaminen ole mikään ongelma. Nautiskelu on kivaa, sillä "en tarvitse" miestä mihinkään käytännön töihin enkä kaipaa elättäjää.

Tuohan on sama asia parisuhde, jossa asutaan eri asunnoissa.

Suomenkielinen termi on erillissuhde, englanniksi living apart together eli LAT.

Nautiskelusuhteessa suhteen ulkopuolelle jätetään yleensä lapset ja suku, toisin kuin suuressa osassa erillissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Yhteenmuutto on taloudellisesti huomattavasti kannattavampaa, kuin erillään asuminen. Rahaa jää paljon ennemmän.

Suurella osalla neli-viisikymppisistä ei ole puutetta rahasta. Pystyy valitsemaan suhdemuodon ihan oman toiveensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo onnistuu vain silloin, kun se toinen uhrautuu vuoksesi eli antaa sinulle vapaa-aikansa, ei arkeaan. Minun kanssani tuollainen suhde ei toimisi, koska pidän omista harrastuksistani ihan liian paljon voidakseni uhrata aikani tuollaiselle suhteelle.

Miksi huolisin suhteeseen naisen, jolle ajan viettäminen kanssani olisi uhraus? Kyllä toisen täytyy olla sen verran hyvää seuraa, että zumbatunti jää kakkoseksi.

Mutta entä jos ei ole? Harva nainen suostuu koko ajan päivystämään ja odottamaan, koska toinen haluaa nautiskella.

Jos toisen pitää päivystää, milloin kaveri haluaa tavata, se ei ole nautiskelusuhde vaan hyväksikäyttösuhde. Tapaamiset pitää sopia sen verran etukäteen, ettei kummankaan tarvitse muuttaa suunnitelmiaan niiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tämän täysin, olen lapseton 28-vuotias nainen.

En alkaisi minkäänlaiseen suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia. Yhteistä tekemistä, matkoja, treffejä. Ei lapsia, ei yhteenmuuttoa, ei riitaa pyykeistä tai muusta, hoidan arkeni yksin.

Minullekin kelpaisi tuollainen suhde.

M31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo onnistuu vain silloin, kun se toinen uhrautuu vuoksesi eli antaa sinulle vapaa-aikansa, ei arkeaan. Minun kanssani tuollainen suhde ei toimisi, koska pidän omista harrastuksistani ihan liian paljon voidakseni uhrata aikani tuollaiselle suhteelle.

Miksi huolisin suhteeseen naisen, jolle ajan viettäminen kanssani olisi uhraus? Kyllä toisen täytyy olla sen verran hyvää seuraa, että zumbatunti jää kakkoseksi.

Mutta entä jos ei ole? Harva nainen suostuu koko ajan päivystämään ja odottamaan, koska toinen haluaa nautiskella.

Mulla on miesystäväni kanssa ihan vakiintuneesti tapaamiset tiettyinä päivinä, eikä harrastaminen ole mikään ongelma. Nautiskelu on kivaa, sillä "en tarvitse" miestä mihinkään käytännön töihin enkä kaipaa elättäjää.

Tuohan on sama asia parisuhde, jossa asutaan eri asunnoissa.

Suomenkielinen termi on erillissuhde, englanniksi living apart together eli LAT.

Nautiskelusuhteessa suhteen ulkopuolelle jätetään yleensä lapset ja suku, toisin kuin suuressa osassa erillissuhteita.

Mitä tarkoittaa lasten ja suvun jättäminen parisuhteen ulkopuolelle? Minulla on kokemusta sekä avo- että erillissuhteesta, eikä kumpaankaan kyllä kuulunut sukulaisia tai lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Yhteenmuutto on taloudellisesti huomattavasti kannattavampaa, kuin erillään asuminen. Rahaa jää paljon ennemmän.

Maksan mielelläni vähän enemmän siitä, että saan asua yksin. Näin olen tehnyt koko aikuisikäni ihan ensimmäisestä opiskeluvuodesta saakka. Monella kaverilla on ollut tai on edelleen kämppiksiä, mutta minulla ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo onnistuu vain silloin, kun se toinen uhrautuu vuoksesi eli antaa sinulle vapaa-aikansa, ei arkeaan. Minun kanssani tuollainen suhde ei toimisi, koska pidän omista harrastuksistani ihan liian paljon voidakseni uhrata aikani tuollaiselle suhteelle.

Miksi huolisin suhteeseen naisen, jolle ajan viettäminen kanssani olisi uhraus? Kyllä toisen täytyy olla sen verran hyvää seuraa, että zumbatunti jää kakkoseksi.

Mutta entä jos ei ole? Harva nainen suostuu koko ajan päivystämään ja odottamaan, koska toinen haluaa nautiskella.

Mulla on miesystäväni kanssa ihan vakiintuneesti tapaamiset tiettyinä päivinä, eikä harrastaminen ole mikään ongelma. Nautiskelu on kivaa, sillä "en tarvitse" miestä mihinkään käytännön töihin enkä kaipaa elättäjää.

Tuohan on sama asia parisuhde, jossa asutaan eri asunnoissa.

Suomenkielinen termi on erillissuhde, englanniksi living apart together eli LAT.

Nautiskelusuhteessa suhteen ulkopuolelle jätetään yleensä lapset ja suku, toisin kuin suuressa osassa erillissuhteita.

Mitä tarkoittaa lasten ja suvun jättäminen parisuhteen ulkopuolelle? Minulla on kokemusta sekä avo- että erillissuhteesta, eikä kumpaankaan kyllä kuulunut sukulaisia tai lapsia.

Nautiskelusuhteessa ei tarvitse osallistua kumppaninsa suvun kissanristiäisiin, eikä olla jatkuvasti tekemisissä kumppanin lasten kanssa. Pääpaino on kahdenkeskisellä laatuajalla.

Joo. Käytännön arjen tasolla kuin kaverit eli ei mitään odotuksia etenemisestä tai velvollisuuksia viestitellä jatkuvasti tai rakentaa jotain yhteistä. Tunnepuolelta kuitenkin nimenomaan romanttista ja fyysisesti erittäin kiihkeää.

Vastustan ainoastaan tuota nimitystä, hyi hitto. Keksikää jokin parempi.

Ei hassumpaa, kuulostaa ihan kivalta. Itse kuitenkin haluan nimenomaan jakaa puolison kanssa arjen, elämän, päätökset, kesämökin, veneen, sukuloinnit ja niin edespäin.

Jos joskus eroaisin, tuskin kuitenkaan lähtisin samanlaiseen suhteeseen toisen kanssa. Silloin yksin asuminen ja kevyempi suhde voisi olla houkuttelevampi.