Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko jollakulla sama näkemys parisuhteista? (kahden aikuisen nautiskelusuhde)
07.06.2020 |
Minä en varsinaisesti tarvitse toista mihinkään, mutta voin haluta naisen hyvää seksiä, läheisyyttä, rakkautta ja yhteistä hauskanpitoa varten. En kaipaa ketään "jakamaan arkea", koska arki sujuu minulta parhaiten yksin. Mutta vapaa-aikaa varten ihana kumppani on kyllä ehdoton.
Jos haluaa (lisää) lapsia, tämä filosofia ei varmaan toimi, mutta minulle tämä on aivan ehdoton parisuhdemalli.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo onnistuu vain silloin, kun se toinen uhrautuu vuoksesi eli antaa sinulle vapaa-aikansa, ei arkeaan. Minun kanssani tuollainen suhde ei toimisi, koska pidän omista harrastuksistani ihan liian paljon voidakseni uhrata aikani tuollaiselle suhteelle.
Miksi huolisin suhteeseen naisen, jolle ajan viettäminen kanssani olisi uhraus? Kyllä toisen täytyy olla sen verran hyvää seuraa, että zumbatunti jää kakkoseksi.
Mutta entä jos ei ole? Harva nainen suostuu koko ajan päivystämään ja odottamaan, koska toinen haluaa nautiskella.
Mulla on miesystäväni kanssa ihan vakiintuneesti tapaamiset tiettyinä päivinä, eikä harrastaminen ole mikään ongelma. Nautiskelu on kivaa, sillä "en tarvitse" miestä mihinkään käytännön töihin enkä kaipaa elättäjää.
Tuohan on sama asia parisuhde, jossa asutaan eri asunnoissa.
Suomenkielinen termi on erillissuhde, englanniksi living apart together eli LAT.
Nautiskelusuhteessa suhteen ulkopuolelle jätetään yleensä lapset ja suku, toisin kuin suuressa osassa erillissuhteita.
Mitä tarkoittaa lasten ja suvun jättäminen parisuhteen ulkopuolelle? Minulla on kokemusta sekä avo- että erillissuhteesta, eikä kumpaankaan kyllä kuulunut sukulaisia tai lapsia.
Nautiskelusuhteessa ei tarvitse osallistua kumppaninsa suvun kissanristiäisiin, eikä olla jatkuvasti tekemisissä kumppanin lasten kanssa. Pääpaino on kahdenkeskisellä laatuajalla.
Tuon määritelmän mukaan myös yli vuosikymmenen kestänyt suhteeni, joissa asuin yhdessä kumppanini kanssa, on ollut nautiskelusuhde. Kumppanin suvun kissanristiäiset eivät ole koskaan kiinnostaneet, kun en pidä omaankaan sukuuni yhteyttä.
Te varmaan jaoitte arjen kuitenkin, kun asuitte yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuvaili mielestäni ihanteellisen suhdetyypin. Ehkä sellainen löytyy vielä minullekin ;)
N43
Olen 33 vuotias nainen ja olen parisuhteessa muutamia vuosia nuoremman miehen kanssa. Koen meidän suhteen olevan tässä ketjussa kuvatun kaltainen suhde.
Olemme sitoutuneet toisiimme, vietämme aikaa yhdessä useamman päivän viikossa, vietämme toistemme luona yöt kun tapaamme. Olemme parisuhteessa, mutta emme ole muuttamassa yhteen. En sano ettei koskaan, mutta ei ole suunnitelmissa. Voi olla mieleni muuttuu tulevaisuudessa, miehen osalta en osaa ennustaa mutta homma toimii hyvin nyt. Minä olen valitettavasti joutunut luopumaan lapsihaaveestani (en voi raskautua luonnollisesti) ja mies ei taas halua lapsia. Minulle oli henkilökohtaisesti helpotus, ettei mies halua lapsia, koska en halua enää uudelleen siihen henkiseen helvettiin mitä lapsettomuushoidot ja muu tuo tullessaan. Minun iässä on vaikeaa löytää miestä, joka ei haluaisi perhettä ja joka olisi muutoin fiksu ja hyväsydäminen - uskokaa pois.
Teemme asioita yhdessä, tapaamme ihmisiä, pidämme hauskaa. Molemmilla omat harrastukset mutta meillä on myös yhteistä tekemistä.
Periaatteessa ap:n kuvailema malli kuulostaa aika hyvältä.
Minustakin tuntuisi kammottavalta ajatus, että joku toinen olisi jatkuvasti kotona enkä saisi omaa rauhaa. Olen myös aika piintynyt tapoihini ja todennäköisyydet sille, että löytäisin jonkun, jolla olisi samanlaiset tavat (tai valmiudet seurata minun tapojani) ovat aika pienet.
Lisäksi en ole kovinkaan kiinnostunut seksistä, vaikka pidänkin läheisyydestä ja hellyydestä, niin luultavasti parisuhdemarkkinat ovat minulta suljetut.
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä nyt, kun jo erottu ja lapset tehty. Elämä on nyt mahtavaa. M40
Olet eronnut ja pidät siitä? Onko tuo on sinulle ollut tavoite? Itselleni tuo olisi suuri murhe ettei saa suhdetta pidettyä hyvänä.
Huonosta suhteesta eroaminen on erittäin hyvä asia. Ei vissiin ole kokemusta?
Jos olisin huonossa suhteessa mutta tahdon olla siinä niin asioita voi muuttaa. Jos ei niin ero on hyvä. Mutta en ymmärrä mitä herutettavaa tuossa on. Itse ainakin suren loppuneita suhteita. Olisi huono idea ottaa joku ja tehdä lapsi sen kanssa ja iloita kun suhde päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo onnistuu vain silloin, kun se toinen uhrautuu vuoksesi eli antaa sinulle vapaa-aikansa, ei arkeaan. Minun kanssani tuollainen suhde ei toimisi, koska pidän omista harrastuksistani ihan liian paljon voidakseni uhrata aikani tuollaiselle suhteelle.
Miksi huolisin suhteeseen naisen, jolle ajan viettäminen kanssani olisi uhraus? Kyllä toisen täytyy olla sen verran hyvää seuraa, että zumbatunti jää kakkoseksi.
Mutta entä jos ei ole? Harva nainen suostuu koko ajan päivystämään ja odottamaan, koska toinen haluaa nautiskella.
Mulla on miesystäväni kanssa ihan vakiintuneesti tapaamiset tiettyinä päivinä, eikä harrastaminen ole mikään ongelma. Nautiskelu on kivaa, sillä "en tarvitse" miestä mihinkään käytännön töihin enkä kaipaa elättäjää.
Tuohan on sama asia parisuhde, jossa asutaan eri asunnoissa.
Suomenkielinen termi on erillissuhde, englanniksi living apart together eli LAT.
Nautiskelusuhteessa suhteen ulkopuolelle jätetään yleensä lapset ja suku, toisin kuin suuressa osassa erillissuhteita.
Mitä tarkoittaa lasten ja suvun jättäminen parisuhteen ulkopuolelle? Minulla on kokemusta sekä avo- että erillissuhteesta, eikä kumpaankaan kyllä kuulunut sukulaisia tai lapsia.
Nautiskelusuhteessa ei tarvitse osallistua kumppaninsa suvun kissanristiäisiin, eikä olla jatkuvasti tekemisissä kumppanin lasten kanssa. Pääpaino on kahdenkeskisellä laatuajalla.
Tuon määritelmän mukaan myös yli vuosikymmenen kestänyt suhteeni, joissa asuin yhdessä kumppanini kanssa, on ollut nautiskelusuhde. Kumppanin suvun kissanristiäiset eivät ole koskaan kiinnostaneet, kun en pidä omaankaan sukuuni yhteyttä.
Te varmaan jaoitte arjen kuitenkin, kun asuitte yhdessä?
Kyllä toki. Mutta en edelleenkin hahmota, miksi juuri sukuloinnin pois jättäminen tekee kahden lapsettoman ihmisen parisuhteesta avo- tai erillissuhteesta nautiskelusuhteen.
En muunlaista suhdetta oikein voisi enää itselleni kuvitellakaan. En saa mitään ekstraa siitä, että toinen luuhaa nurkissa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä yritin nuorena kerran avoliittoa, en pitänyt ääri-introverttina yhdessä asumisesta ollenkaan. JOten sen suhteen jälkeen kaikki mun suhteet on ollut tuollaisia nautiskelusuhteita. Enää en harrasta tosin niitäkään, koska jossain 40 ikävuoden paikkeilla seksi lakkasi kiinnostamasta, eikä sitten ollut enää mitään miksi kiinnostaisi minkäänlainen suhde kenenkään kanssa. Viihdyn oikeastaan kaikessa parhaiten yksin: vapaa-ajalla, mökillä, matkoilla, ravintolassa syömässä.
Mutta aikoinaan kun kaipasin seksiä ja josku seuraa vapaa-aikaankin, pääosin nautiskelusuhteet toimi ihan ookoo. Ongelmia tuli tosin silloin jos toisella tuli vaikea aika elämässä, koska jotenkin sellaiseen suhteeseen ei kuulunut toisen tukeminen vastamäessä. Eihän se ole järin nautiskelua esim. vuosikausia masentuneen rinnalle jäädä. Heikkoina hetkinä itsekin kaipasin joskus että olisipa sitoutunut suhde, jossa toinen on kanssani vaikka olisin välillä raskas. Mutta enemmän oli niin päin että kumppaneilla oli erilaisia vaikeuksia ja minä sitten lähdin kun suhteesta oli pidemmän aikaa enemmän vaivaa ja murhetta kuin iloa. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa, mutta ymmärrän toisaalta senkin että perinteisen avioliiton kaltaisella "myötä- ja vastamäessä" suhteella on silläkin oma tärkeä arvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo onnistuu vain silloin, kun se toinen uhrautuu vuoksesi eli antaa sinulle vapaa-aikansa, ei arkeaan. Minun kanssani tuollainen suhde ei toimisi, koska pidän omista harrastuksistani ihan liian paljon voidakseni uhrata aikani tuollaiselle suhteelle.
Miksi huolisin suhteeseen naisen, jolle ajan viettäminen kanssani olisi uhraus? Kyllä toisen täytyy olla sen verran hyvää seuraa, että zumbatunti jää kakkoseksi.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä nyt, kun jo erottu ja lapset tehty. Elämä on nyt mahtavaa. M40
Olet eronnut ja pidät siitä? Onko tuo on sinulle ollut tavoite? Itselleni tuo olisi suuri murhe ettei saa suhdetta pidettyä hyvänä.
Huonosta suhteesta eroaminen on erittäin hyvä asia. Ei vissiin ole kokemusta?
Jos olisin huonossa suhteessa mutta tahdon olla siinä niin asioita voi muuttaa. Jos ei niin ero on hyvä. Mutta en ymmärrä mitä herutettavaa tuossa on. Itse ainakin suren loppuneita suhteita. Olisi huono idea ottaa joku ja tehdä lapsi sen kanssa ja iloita kun suhde päättyy.
Enemmin kannattaisi surra sitä, kuinka monta vuotta elämästään tuhlasi huonossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on eron jälkeen ollut vain nautiskelusuhteita miesten kanssa. Kaksi ensimmäistä niistä kaatui siihen, että mies lopulta kuitenkin halusi uusiohelvettiä. Nykyisen miehen kanssa nautiskelusuhde on kestänyt jo viisi vuotta. Parempaa suhdemuotoa ei olekaan, jos molemmilla on lapsia edellisistä suhteista.
Täällä käynyt niin, että nimenomaan naiset haluavat näitä uusperheitä. On ollut vaikea löytää nelikymppisiä naisia, jotka ei halua muuttaa yhteen. M40
En muuttaisi kenenkään luokse, jos eroaisin tms. Tätä mieltä olin jo 40-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä muu syy parisuhteella voisi olla kuin elämän nautinnollisuuden lisääminen?
Tuollainenhan olisi aivan mhtava suhde :) Ei se silti minun kirjoissani mikään parisuhde ole. Tapailusuhde ennemminkin. PARIsuhteessa ollaan pariskuntana, ja jos ei halua olla pariskuntana, niin on sitten muunlaisessa suhteessa mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainenhan olisi aivan mhtava suhde :) Ei se silti minun kirjoissani mikään parisuhde ole. Tapailusuhde ennemminkin. PARIsuhteessa ollaan pariskuntana, ja jos ei halua olla pariskuntana, niin on sitten muunlaisessa suhteessa mielestäni.
Mikä sinun mielestäsi on pariskuntana olemista, jos eri asunnoissa asuminen ei tätä kriteeristöä täytä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on eron jälkeen ollut vain nautiskelusuhteita miesten kanssa. Kaksi ensimmäistä niistä kaatui siihen, että mies lopulta kuitenkin halusi uusiohelvettiä. Nykyisen miehen kanssa nautiskelusuhde on kestänyt jo viisi vuotta. Parempaa suhdemuotoa ei olekaan, jos molemmilla on lapsia edellisistä suhteista.
Ei tartte olla lapsia edellisistä suhteista, että haluaisi erillään asumista.
Nautiskelusuhde-sana tuo itselleni mieleen suhteen, jossa tavataan seksin ja hauskanpidon merkeissä ilman jatkuvuutta. Ehkä tulkitsen sen väärin, mutta tuo olisi ymmärrykseni, jos joku sanoisi minulle olevansa nautiskelusuhteessa. Itse olen ollut tuollaisessa suhteessa silloin, kun halusin kyseisen miehen kanssa vain sitä seksiä.
Normaaliin parisuhteeseen sen sijaan mielestäni kuuluu myös sitoutuminen ja jatkuvuus (en tarkoita etteikö myös avoin suhde voisi olla normaali parisuhde, mutta siinäkin on siis pohjana se kahden ihmisen suhde, joka ei kuitenkaan edellytä seksuaalista uskollisuutta). Sen jälkeen, kun 90-luvun alussa erosin aviopuolisostani, en muunlaisessa suhteessa ole ollutkaan ennen kuin nyt, kun muutaman erillään asutun vuoden seurustelun jälkeen muutin kumppanini kanssa avoliittoon. Alunperin tämäkin suhde oli erillissuhde, mutta vuosien myötä huomasimme, että haluamme jakaa myös arjen.
Vierailija kirjoitti:
Nautiskelusuhde-sana tuo itselleni mieleen suhteen, jossa tavataan seksin ja hauskanpidon merkeissä ilman jatkuvuutta. Ehkä tulkitsen sen väärin, mutta tuo olisi ymmärrykseni, jos joku sanoisi minulle olevansa nautiskelusuhteessa. Itse olen ollut tuollaisessa suhteessa silloin, kun halusin kyseisen miehen kanssa vain sitä seksiä.
Normaaliin parisuhteeseen sen sijaan mielestäni kuuluu myös sitoutuminen ja jatkuvuus (en tarkoita etteikö myös avoin suhde voisi olla normaali parisuhde, mutta siinäkin on siis pohjana se kahden ihmisen suhde, joka ei kuitenkaan edellytä seksuaalista uskollisuutta). Sen jälkeen, kun 90-luvun alussa erosin aviopuolisostani, en muunlaisessa suhteessa ole ollutkaan ennen kuin nyt, kun muutaman erillään asutun vuoden seurustelun jälkeen muutin kumppanini kanssa avoliittoon. Alunperin tämäkin suhde oli erillissuhde, mutta vuosien myötä huomasimme, että haluamme jakaa myös arjen.
Itse miellän tuon nautiskelusuhde-nimityksen tarkoittavan suhdetta, jossa keskeistä on toisesta ihmisestä ja yhteisestä ajasta nauttiminen. Olen elämänarvoiltani hyvin hedonistinen, joten ajatus nautintokeskeisestä suhteesta on hyvin luonteva: yhdessä ollaan ja tehdään asioita, koska se tuntuu hyvältä. On miellyttävää saada ja antaa läheisyyttä, seksiä, emotionaalista tukea, hyviä keskusteluja ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä muu syy parisuhteella voisi olla kuin elämän nautinnollisuuden lisääminen?
Asumiskuluissa säästäminen ja lasten kasvattaminen, jos palstaa on uskominen.
Minusta kysymys on turvallisuudesta. Elämä on välillä muutakin kuin nautintoa. Miten tuollaisessa erillään asuvassa kahden hengen suhteessa menetellään jos toinen sairastuu vakavasti? Osallistuisiko nautiskelija enää kumppaninsa elämään vai jäisikö se vain niiden aikuisten lasten, joita ei olla tavattu, huoleksi?
Entä kun tulee enemmän ikää? Nautiskellaanko yhdessä palvelutalossa?
Eli mikä on sitoutumisen taso?
Alue: Aihe vapaa
Tuon määritelmän mukaan myös yli vuosikymmenen kestänyt suhteeni, joissa asuin yhdessä kumppanini kanssa, on ollut nautiskelusuhde. Kumppanin suvun kissanristiäiset eivät ole koskaan kiinnostaneet, kun en pidä omaankaan sukuuni yhteyttä.