Mies ei suostu edes harkitsemaan sitä, että muistisairas ja masentunut äitini asuisi meillä edes osan aikaa vuodesta

Mitä muistisairaalla vanhuksella olisi vieraassa ymäristössä jossa ainoa jotka hän (ehkä vielä) tuntee olette te? Miksi äitisi asuinkunnassa ei ole vanhustenkerhoja vsrsinkin jos siellä on hoivakoti?

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi on muistisairas, niin hänellä lienee edunvalvoja? Talo myyntiin ja äiti vuokralle pieneen yksiöön johonkin lähistölle. Käyt sitten häntä usein siellä tapaamassa.

Valitettavasti äidilläni ei ole vielä edunvalvojaa. Olen tehnyt hänelle edunvalvontapaperit siten, että minä olisin edunvalvoja mutta hän ei halua allekirjoittaa. Diagnoosin mukaan ei ole vielä niin vaikeasti muistisairas, että edunvalvonta olisi välttämätön vaikka omasta mielestäni olisi ilman muuta hyvä olla. 

Talo on murheenkryyni. 70-luvun alussa halvalla rakennettu tönö, jota ei ole kunnolla remontoitu ikinä. Jotain pientä remppaa keittiössä 80-90 lukujen taitteessa ja satunnaista maalausta ja tapetointia. Muuttotappiokunnan perimmäisessä sivukylässä. En usko, että sitä kukaan ostaisi vaikka ilmaiseksi saisi. 

Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk. 

ap

Oletkohan itsekään miettinyt miten raskasta huolehtiminen 24/7 oikeasti on? Muiden on toki helppo huudella mitä "pitäisi" tehdä. Onhan tuo jo omaishoitaja hommia. Vklp, lomat kaikki pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on sellaisia hoivakoteja, jotka on vanhuksia varten. Laitoksessa saisi hoitoa niin masennukseen kuin muistisairauteen.

Hoivakotiin ei noin vain mennä. Pitää olla tarpeeksi huonossa kunnossa, että edes paikkajonoon otetaan.

Kyllähän sinne saa mennä, jos on varaa maksaa noin nelisen tonnia hoivasta ja ruuasta plus sitten vuokrat ja lääkkeet päälle. Ja koska saman verran se maksaa veronmaksajillekin, on ihan oikein ja kohtuullista, että kriteerit hoitoon pääsemiseksi ovat melko tiukat. Varmasti jossain päin Suomea ne ovat jo liiankin tiukat, en sano sitä, mutta ei pelkästään yksinäisyys voi minun mielestäni tarkoittaa sitä, että veronmaksajat maksavat jonkun ihmisen hoidosta ja asumisesta tonneja kuussa. 

Äitiäsi ei auta lainkaan se, että hän tulisi teille osaksi vuotta asumaan. Asumisen pitäisi olla jatkuvaa. Varaudu valvomaan yöt ja päivät. Aikuinen on raskaampi 24h/7 hoidettava kuin vauva tai pikkulapsi. Ehkä et pystyisi enää käymään töissä. Avun saamien olisi todennäisesti vaikeampaa kuin nykytilanteessa. Jos parissa päivässä on kestämistä, niin miten voi ajatella pitempää asumista.

Muistathan, että ottamalla hänet hoitoosi estät häntä sitten tarpeen tullen saamasta sitä oikeaa hoitopaikkaa. Hänellä katsotaan jo olevan sellainen.

Vaikeasti muistisairas voi olla kotonaan aika vaarallinen. Naapurustossani on 3 muistisairasta vanhusta polttanut asuntonsa ja valitettavasti itsensä siinä samalla. Onneksi näissä taloissa on vahvat betoniseinät, Muuten olisivat menneet naapuritkin!

Minun vanhempani ovat muistisairaita ja masentuneita. En pystyisi itse asumaan heidän kanssaan edes viikonloppua, vaikka kuinka rakkaita ovatkin. Käyn joka päivä heidän luonaan ja hoidan kaiken ruokapuolesta lääkkeisiin, laskujen maksuun, siivoamiseen, ulkotöihin jne. Jos vielä pitäisi olla 247 yhdessä, niin olisin kahdessa viikossa valmis suljetulle. Muutaman tunnin päivässä pystyn olla iloinen, ystävällinen, lehmänhermoinen, kannustaa, auttaa, neuvoa ja tsempata. Ja kuunnella repeatilla kaikki maailman kurjuudet ja milloin mitäkin absurdia juttua, jota jäävät jankkaamaan. Sekin imee todella tehokkaasti energian ja joudun kamppailemaan tosissani, ettei siellä oleva mieliala tartu minuun. Ja etten tuo sitä omalle perheelleni. Lisäksi välillä saan nauttia sellaisista möläytyksistä koskien omaa persoonaani, että morjens. Jos kyseessä ei oikeasti olisi maailman ihanimmat vanhemmat (joiden persoonaa sairaudet ovat muuttaneet) niin olisin hommannut heidät palvelukotiin ajat sitten. Pyrin hoitamaan heidät kotona siihen asti kuin se on jollain tavoin järkevää.

Kun siinä miehesi talossa (paljonko siitä omistat?) on tyhjiä huoneita, onko esim. omalla vessalla, jos tarjoutuisit maksamaan miehelle vuokraa? Saisiko äitisi asumistukea kuitenkin?

Onko teillä lapsia ja heillä suhdetta äitiisi? Miehesi vaikuttaa jääräpäiseltä tapaukselta.

Käykö äidilläsi kotihoito? Olisiko järkevää laittaa asunto myyntiin ja hakea paikkaa jostain palvelutalosta. Laitosasumiseen nykyisin tosiaan pääsee vasta sitten kun kotihoidon max. apujen turvin ei enää pärjää millään kotona. Ja silloinkin aika nihkeää saada paikkaa.

Muistisairas on raskas asuinkumppani. Varsinkin kun tauti etenee. Päivät on erilaisia ja oman rauhan ja yksityisyyden voi unohtaa. Muistisairailla yö ja päivä menee sekaisin, tavaroita piilotellaan ja siirrellään. Voi olla agressiivisuutta ja jopa ulosteella ja virtsalla sotkemista!

En kyllä lähtisi miestäsi syyttämään siitä, ettei halua äitiäsi teille asumaan. En itsekkään ottaisi vanhempiani meille asumaan vaan kävisin sitten ennemmin heidän luona auttamassa.

Jos ei ole rahasta pulaa nii yksityiselle puolelle hoitokoteihin pääsee paremmin.

-hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on sellaisia hoivakoteja, jotka on vanhuksia varten. Laitoksessa saisi hoitoa niin masennukseen kuin muistisairauteen.

Hoivakotiin ei noin vain mennä. Pitää olla tarpeeksi huonossa kunnossa, että edes paikkajonoon otetaan.

Kyllähän sinne saa mennä, jos on varaa maksaa noin nelisen tonnia hoivasta ja ruuasta plus sitten vuokrat ja lääkkeet päälle. Ja koska saman verran se maksaa veronmaksajillekin, on ihan oikein ja kohtuullista, että kriteerit hoitoon pääsemiseksi ovat melko tiukat. Varmasti jossain päin Suomea ne ovat jo liiankin tiukat, en sano sitä, mutta ei pelkästään yksinäisyys voi minun mielestäni tarkoittaa sitä, että veronmaksajat maksavat jonkun ihmisen hoidosta ja asumisesta tonneja kuussa. 

Kai se halvemmaksi tulee, kun dementoituva vanhus polttaa talonsa ja itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Ap joutuu päättämään kahden rakkaan ihmisen välillä, aika paha vaatimus. Siis senhän mies esitti, vaikkei sitä vielä itsekään tajunnut. Ei ole hyvä juttu pariskunnan tulevaisuudelle ollenkaan. Jättää jälkensä ja tätä mies vielä katuu, jos on oikea ihminen.

Tämä viesti kolahti muhun niin, että kyyneleet tuli silmiin. Myönnän, että olen herkillä tän asian kanssa. Järjen tasolla ymmärrän, että äidin ottaminen tänne asumaan olisi miehelle tosi kova vaatimus enkä tiedä kuinka tosissani loppujen lopuksi olen sen kanssa. Koti on myös miehen koti. Mutta se mikä tuntuu erityisen pahalta on miehen asenne, että äitini on minun ongelmani eikä se kosketa tai liikuta häntä millään tavalla.  Kuten kirjoitin esimerkkejä hänen kommenteista, ne olivat todella tylyjä. Kuten juuri se, miten "äidissäs oli tarpeeks kestämistä jo viime jouluna". Ja sanottakoon, että se äidin jouluinen käytös oli lähinnä hajamielistä hössötystä ja puhuessa silloin tällöin sanojen hakemista, ei mitään sekoilua. Lisäksi äiti oli todella onnellinen kun oli joulunpyhät meillä, aatosta tapaninpäivään. 

Pelkään myös jollain tasolla, että tämä juttu tulee mun ja miehen väliin. Ei välttämättä edes se, ettei hän halua äitiä tänne vaan ettei tue millään tavalla. Ei ole esim. ehdottanut sitä mitä tässäkin ketjussa jo jotkut ehdottivat, eli että jos voisi vuokrata äidille asunnon meidän läheltä. Lisäksi liikuttaa ja tuntuu epätodelliselta, että siskon mies oli alkanut oma-alotteisesti selvittää mahdollisuutta, että äiti muuttaisi heille asumaan vaikka jo miehen oma äiti asuu heillä. Totta kai tuossa käytöksessä on jotain yhteisöllisen kulttuurin luomaa käytösmallia tai painetta, mutta taannoisessa videopuhelussa näin miten aidon huolissaan siskon mies oli mun äidistä ja siitä tuli tunne, että voi kun oma mies voisi edes yhdessä mun kanssa miettiä vaihtoehtoja. 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi on muistisairas, niin hänellä lienee edunvalvoja? Talo myyntiin ja äiti vuokralle pieneen yksiöön johonkin lähistölle. Käyt sitten häntä usein siellä tapaamassa.

Valitettavasti äidilläni ei ole vielä edunvalvojaa. Olen tehnyt hänelle edunvalvontapaperit siten, että minä olisin edunvalvoja mutta hän ei halua allekirjoittaa. Diagnoosin mukaan ei ole vielä niin vaikeasti muistisairas, että edunvalvonta olisi välttämätön vaikka omasta mielestäni olisi ilman muuta hyvä olla. 

Talo on murheenkryyni. 70-luvun alussa halvalla rakennettu tönö, jota ei ole kunnolla remontoitu ikinä. Jotain pientä remppaa keittiössä 80-90 lukujen taitteessa ja satunnaista maalausta ja tapetointia. Muuttotappiokunnan perimmäisessä sivukylässä. En usko, että sitä kukaan ostaisi vaikka ilmaiseksi saisi. 

Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk. 

ap

Nyt on oikea aika hankkia oikeudet äitisi pankkiasioiden hoitoon, jos niin ei ole vielä tehty. Käyttöoikeus ja verkkotunnukset äitisi pankkitilille, jotta pystyt hoitamaan laskut äitisi puolesta.

Edenvalvonnan hyöty ei ole kovin iso. Toki asunnon myynnin voisi sitten hoitaa, mutta ainoastaan maistraatin luvalla ja hyväksynnällä.

Eikö sitä voi laittaa johonki laitoksee?

Jos sulla on kesäloma, niin mene joksikin aikaa katsomaan paikan päälle äitisi tilanetta. Pyri varaamaan arviointikäynti etukäteen tuolle ajalle. Selvitä, mitä palveluita on saatavilla.

Kunnalta apuja ei välttämättä saa, vaan niitä ostetaan yksityisiltä. Yksityisen palvelut voivat tulla edullisemmiksi kuin kunnan.

Voisitko sinä muuttaa äidin luo osaksi vuotta? Tai käydä tosi usein hänen luonaan muuten?

Entä jos myytte talon ja hommaatte sellaisen, jonka yhteydessä tai edes samalla tontilla on erillinen asunto äidillesi? Jos teillä on niin iso talo, että useampi huone on peräti tyhjillään, niin saisitte siitä varmaan hyvän hinnan.

Ja haluaako äitisi edes muuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Äitiäsi ei auta lainkaan se, että hän tulisi teille osaksi vuotta asumaan. Asumisen pitäisi olla jatkuvaa. Varaudu valvomaan yöt ja päivät. Aikuinen on raskaampi 24h/7 hoidettava kuin vauva tai pikkulapsi. Ehkä et pystyisi enää käymään töissä. Avun saamien olisi todennäisesti vaikeampaa kuin nykytilanteessa. Jos parissa päivässä on kestämistä, niin miten voi ajatella pitempää asumista.

Tämä on hyvä pointti, jota en tullut ajatelleeksi. Siis se, että jos äiti asuisi meillä hän ei välttämättä jatkossa tarvittaessa saisi oikeaa hoitopaikkaa. En haluaisi tahtomattani päätyä kymmenen vuoden päästä omaishoitajaksi. 

Kuten ensimmäisessä viestissä kirjoitin, äiti on tällä hetkellä suhteellisen hyvässä kunnossa. Pärjää arjessa siis yksin, käy kaupassa, suihkussa, siivoaa, laittaa ruoat mutta vähän hitaasti ja ei niin huolella mitä aiemmin. Muistisairaus näkyy toistaiseksi siten, että unohtelee sanoja, ei muista että on kertonut saman jutun aiemminkin, on vaikea keskittyä pitkään, ei jaksa lukea lehtiä vaikka ennen aloitti päivän maakuntalehdellä ja paikallislehdellä ja luki molemmat kannesta kanteen. Aiemmin tykkäsi sudokuista ja ristisanoista mutta nyt ei jaksa keskittyä niihin. Hän on kova stressaamaan muistia ja ahdistuu, jos ei muista jotain sanaa, päivämäärää, nimeä yms. Ei kehtaa kertoa kenellekään muistin vaikeuksista ja se häpeä lisää ahdistusta. Masentunut yksinäisyydestä ja siitä, että pelkää etenevää muistisairautta. 

Omaishoitajaksi minulla ei ole resursseja lähteä, sen ymmärrän. Ymmärrän, ettei hänellä ole myöskään kunnallisiin palveluihin mahdollisuutta kun arki sujuu päällepäin katsoen ihan hyvin. Yksinäisyys ja siitä seuraava ahdistuneisuus ja masennus ovat varmaan isoimmat ongelmat tällä hetkellä. Ajokorttia äidille ei enää uusittu, joten se vaikeuttaa pärjäämistä maaseudulla. Lähikauppa ja kirjasto ovat 2 km säteellä niihin pääsee kävellen mutta vanhoihin harrastuksiin ja mahdollisiin eläkeläisten kerhoihin pitäisi mennä autolla. Ehdotin alkuvuodesta, että menisi vaikka taksilla mutta ei raaski maksaa (eläkekin on pieni). Tarjouduin laittamaan taksirahaa, mutta ei kehtaa ottaa minulta vastaan ja rivien välistä ymmärsin, ettei halua näyttäytyä "kirkonkylällä" kun ei ole enää yhtä teräväpäinen kuin ennen.

ap  

Mä en ottais edes omaa äitiäni meille. En kestäis yhteiseloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi on muistisairas, niin hänellä lienee edunvalvoja? Talo myyntiin ja äiti vuokralle pieneen yksiöön johonkin lähistölle. Käyt sitten häntä usein siellä tapaamassa.

Valitettavasti äidilläni ei ole vielä edunvalvojaa. Olen tehnyt hänelle edunvalvontapaperit siten, että minä olisin edunvalvoja mutta hän ei halua allekirjoittaa. Diagnoosin mukaan ei ole vielä niin vaikeasti muistisairas, että edunvalvonta olisi välttämätön vaikka omasta mielestäni olisi ilman muuta hyvä olla. 

Talo on murheenkryyni. 70-luvun alussa halvalla rakennettu tönö, jota ei ole kunnolla remontoitu ikinä. Jotain pientä remppaa keittiössä 80-90 lukujen taitteessa ja satunnaista maalausta ja tapetointia. Muuttotappiokunnan perimmäisessä sivukylässä. En usko, että sitä kukaan ostaisi vaikka ilmaiseksi saisi. 

Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk. 

ap

Pk-seudulta löytyy kyllä vapailta markkinoilta halvempiakin yksiöitä ihan helposti. Katselehan vielä. Asuinalueen ei kai tarvitse olla mikään kallein mahdollinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi on muistisairas, niin hänellä lienee edunvalvoja? Talo myyntiin ja äiti vuokralle pieneen yksiöön johonkin lähistölle. Käyt sitten häntä usein siellä tapaamassa.

Valitettavasti äidilläni ei ole vielä edunvalvojaa. Olen tehnyt hänelle edunvalvontapaperit siten, että minä olisin edunvalvoja mutta hän ei halua allekirjoittaa. Diagnoosin mukaan ei ole vielä niin vaikeasti muistisairas, että edunvalvonta olisi välttämätön vaikka omasta mielestäni olisi ilman muuta hyvä olla. 

Talo on murheenkryyni. 70-luvun alussa halvalla rakennettu tönö, jota ei ole kunnolla remontoitu ikinä. Jotain pientä remppaa keittiössä 80-90 lukujen taitteessa ja satunnaista maalausta ja tapetointia. Muuttotappiokunnan perimmäisessä sivukylässä. En usko, että sitä kukaan ostaisi vaikka ilmaiseksi saisi. 

Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk. 

ap

900 EUROA YKSIÖSTÄ? Joko olet trolli tai asutte Kaivopuistossa.