Lue keskustelun säännöt.
Matematiikan tarpeellisuus käytännön elämässä
07.06.2020 |
Minua on v*tuttanut jo pitkään -lähinnä aina- matematiikan glorifiointi aina ja kaikessa. Yläasteelta lähtien olen ollut sitä mieltä, että tulen pärjäämään elämässäni plus-, miinus-, kerto-, jako- ja prosenttilaskuilla.
Tunteeni asian suhteen kärjistyivät hakiessani AMK:hon alalle, jossa matematiikalla ei ole juurikaan mitään tehtävää. Minusta tuntuu kutakuinkin samalle kuin luultavasti vaikkapa ingenjööriksi hakevasta, jonka hakutehtäviin lukeutuisi, sanotaan esimerkiksi, taulun maalaaminen.
Miksi näin, voisiko joku selittää?
Kommentit (91)
Kurko kirjoitti:
persvakoäijä kirjoitti:
Matematiikka on monen asian taustalla. Tekniikan lisäksi vaikka taloustieteessä, lääketieteessä tai ihmistieteissä on asioita jotka eivät selviäisi ilman tilastomatikkaa, esimerkiksi.
Kaikki eivät sitä tarvitse, jotkut eivät opi. Hyvin pärjätään jos spesialistit tarvittaessa hoitavat homman. Mutta, eikö ole aika kiva ymmärtää miksi jotkut jutut ovat niin kuin ovat. Vaikka kultainen leikkaus tai muut suhteet kuvataiteessa tai harmonia musiikissa.
En siis ymmärrä miksi pitäisi jonkin asian osaamista tai tarpeellisuutta yrittää lytätä. Eikö olisi fiksun ja sivistyneisyyteen pyrkivän ihmisen merkki hyväksyä omat rajoituksensa, tehdä parhaansa ymmärtääkseen ja arvostaa lahjakkaampia/ahkerampia/intohimoisesti asiaan suhtautuvia.Matikkahommat voi jättää spesialisteille. Jos tarvitaan spesialistia, otetaan semmoinen laatikosta. Ihan turha sitä on koulussa siis opettaa.
Jos matematiikkaa ei opeteta peruskoulusta lähtien((jätettäisiin pk-matikka vaikka yhteen-kertolasku-jakolasku-tasolle), ei olisi sitä ainesta, joka voisi tarvittaessa opiskella spoesialistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä peruskoulussa sanotaan matematiikaksi, on laskentoa ja matemaattista hahmottamista. Lukiossa tulee sitten varsinaisen matematiikan alkeita, kuten derivaatan ja integraalin periaate.
Matematiikan opetusta ei missään tapauksessa saa vähentää peruskoulusta, koska siinä vaiheessa ei vielä tiedetä, kuka tulee missäkin laajuudessa sitä tarvitsemaan. Ja matemaattinen ajattelu ja matematiikan perusjutut pitää opetella nuorena, kun aivot vielä kehittyvät. Niitä on vanhempana todella paljon vaikeampi enää sisäistää.
Peruskoulussa on jo vähennetty matematiikan opetusta, kun aikoinaan tasokursseista luovuttiin. Nykyinen peruskoulun mstematiikka on todella helppoa ja siinä edetään kovin hitaasti.
Nykyään toisen asteen yhtälöt tulevat jo ysin syksyllä, itselleni (kasarin lopussa) ne tulivat vasta lukion pitkän ensimmäisessä kurssissa.
Ei kai? Kyllä nuo tytön matikan läksyistä vaikeimmat olivat 1. asteen yhtälöitä.
Assburger kirjoitti:
Kurko kirjoitti:
persvakoäijä kirjoitti:
Matematiikka on monen asian taustalla. Tekniikan lisäksi vaikka taloustieteessä, lääketieteessä tai ihmistieteissä on asioita jotka eivät selviäisi ilman tilastomatikkaa, esimerkiksi.
Kaikki eivät sitä tarvitse, jotkut eivät opi. Hyvin pärjätään jos spesialistit tarvittaessa hoitavat homman. Mutta, eikö ole aika kiva ymmärtää miksi jotkut jutut ovat niin kuin ovat. Vaikka kultainen leikkaus tai muut suhteet kuvataiteessa tai harmonia musiikissa.
En siis ymmärrä miksi pitäisi jonkin asian osaamista tai tarpeellisuutta yrittää lytätä. Eikö olisi fiksun ja sivistyneisyyteen pyrkivän ihmisen merkki hyväksyä omat rajoituksensa, tehdä parhaansa ymmärtääkseen ja arvostaa lahjakkaampia/ahkerampia/intohimoisesti asiaan suhtautuvia.Matikkahommat voi jättää spesialisteille. Jos tarvitaan spesialistia, otetaan semmoinen laatikosta. Ihan turha sitä on koulussa siis opettaa.
Jos matematiikkaa ei opeteta peruskoulusta lähtien((jätettäisiin pk-matikka vaikka yhteen-kertolasku-jakolasku-tasolle), ei olisi sitä ainesta, joka voisi tarvittaessa opiskella spoesialistiksi.
Aa... jäi Kurkon sarkasmi minulla kai huomaamatta ensin...
Prosentit ja pinta-alat, vähän kertotaulua kun on osannut laskea ei juuri muuta ole tarvinnut 50 vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä peruskoulussa sanotaan matematiikaksi, on laskentoa ja matemaattista hahmottamista. Lukiossa tulee sitten varsinaisen matematiikan alkeita, kuten derivaatan ja integraalin periaate.
Matematiikan opetusta ei missään tapauksessa saa vähentää peruskoulusta, koska siinä vaiheessa ei vielä tiedetä, kuka tulee missäkin laajuudessa sitä tarvitsemaan. Ja matemaattinen ajattelu ja matematiikan perusjutut pitää opetella nuorena, kun aivot vielä kehittyvät. Niitä on vanhempana todella paljon vaikeampi enää sisäistää.
Peruskoulussa on jo vähennetty matematiikan opetusta, kun aikoinaan tasokursseista luovuttiin. Nykyinen peruskoulun mstematiikka on todella helppoa ja siinä edetään kovin hitaasti.
Nykyään toisen asteen yhtälöt tulevat jo ysin syksyllä, itselleni (kasarin lopussa) ne tulivat vasta lukion pitkän ensimmäisessä kurssissa.
Nyt muistat väärin. Kävin koulun samaan aikaan ja kyllä toisen asteen yhtälöt tulivat silloin jo ysillä. Lukion ensimmäinen matikan kurssi (ainakin pitkässä matikassa) oli lukiossa kertauskurssi joten siinäkin sitten käytiin sama asia uudestaan.
Muistan vielä miten matikan opettajamme tuolla kertauskurssilla kauhisteli miten huonosti oppilaat osasivat ysin asioita (juuri yhtälönratkaisua) vaikka siis kaikki olimme käyneet yläasteen laajan matikan. Joten ei se osaaminen silloinkaan aina niin kummoista ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niille tuleville narkkareille pitää ylipäätään mitään edes yrittää opettaa?
Pistetään vapaaehtoiseksi koko koulu, saavat ne käydä jota kiinnostaa.
Laskukone osaa laskea ja googlesta löytyy kaikki tarvittava tieto.
En ole ylioppilas, mutta lukion matematiikkaa olen jossakin elämänvaiheessa opiskellut. En nyt rohkene väittää että viime vuosisadalla keskikoulun viimeisinä vuosina olisi ollut toisen asteen yhtälöt jo nykyistä peruskoulun 8. ja 9. luokkaa vastaavilla luokilla, mutta on niitä minullakin ollut. Muistelisin, että jo keskikoulua vastaavilla peruskoululuokilla, mutta ehkä sittenkin myöhemmin.
Derivaatasta ja monesta muusta käsitteestä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, kun sitä en ole kouluaikojen jälkeen koskaan tarvinnut. Meni muutama vuosikymmen, ennen kuin oivalsin joukko-opin hyödyt yliopiston tilastotieteen kurssilla. Joukko-opista muista unionin ja leikkauksen, mutta suplementti ja komplementti ovat jääneet pelkiksi sanoiksi kuten derivaatta. Neliöjuuri on jäänyt mieleen, mutta sitäkään en ole tainnut tarvita koskaan.
Trigonometrisiä funktioita ja yhtälön ratkaisua olen kyllä tarvinnut melko usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän differentiaalilaskentaa, esim derivointia voi tarvita arkielämässäkin, esimerkiksi jos on koira, jolle haluaa rakentaa talon seinälle aitauksen tiettyä aitamäärää käyttäen ja haluaa tietää, miten aitauksesta saa pinta-alaltaan mahdollisimman suuren tai vaikka miten kukka-astiasta saa tietyllä materiaali määrällä mahdollisimman tilavan. Nuo on vielä jopa helppo ja nopea laskea.
Olenko matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas, kun nimenomaan nuo ovat niitä arkielämän esimerkkejä, joissa peruskoulun matematiikalla pärjää? Noiden "laskeminen" sujuu minulla yhtä luonnostaan kuin musikaalisella ihmisellä jonkun kappaleen soittaminen korvakuulolta. Arjessa tarvitsemme harvoin niin pilkuntarkkoja tietoja, että pitäisi oikeasti laskea. Tavallisesti pitää tietää esim. riittääkö tietty määrä aitaa 3 koiran häkkiin, jonka pinta-ala on x neliötä tai riittääkö maatalouskaupan varastossa + kotona oleva oleva apulantamäärä lannoitettaville peltohehtaareille vai pitääkö tilata lisää.
Koron ja murto-osien laskeminen on monille yllättävän vaikeaa, mutta pitäisi niistä ainakin perusasiat tietää ja osata. Tuosta juolahtikin mieleen, että diskonttaus olisi hyvä osata myös.
Tasokursseista luopuminen niin kielissä kuin matematiikassa on yksi peruskoulun pahimmista virheistä. Kun jo 2. luokalla oppilaitten erot laskutaidossa ovat huikeat, mitä ne sitten ovat 9. luokalla? Tasokurssit olisi helppo tapa korjata tukiopetuksen vähyyttä. Itse asiassa riittäisi edes yksi viikkotunti eri tasoille olisi iso apu, jotta lahjakkaimmilla olisi tilaisuus saada opetusta kykyjensä mukaan ja heikoimmilla edes perusopit.
Monella on se virheellinen ajatus kommenttien taustalla, että kaikki opittu tulee hyödyntää raakatietona nimenomaan matematiikassa. Peruskoulutus erityisesti tarjoaa pääasiassa peruspalikat oppimiseen eli matematiikan tehtävien tarkoitus ei ole opettaa pelkästään sitä käytettävää teoriaa vaan opettaa soveltamaan teorioita ja käyttämään omia aivojaan. Samalla tavalla turhaa tietoa opetetaan kaikissa aineissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt, kaikki kommentoijat se mitä puhutte matematiikkana on laskentaa (+,-,*,/ etc.).
Jos käsityksenne on että tuo on matematiikkaa on sama kuin aakkoset on äidinkieli.
Jotenkin harmittaa että ne jotka eivät ole ymmärtäneet asiasta mitään julistavat sen tarpeettomaksi.
Nykyään toisen asteen yhtälöt tulevat jo ysin syksyllä, itselleni (kasarin lopussa) ne tulivat vasta lukion pitkän ensimmäisessä kurssissa.