Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomenlapinkoira? Keskikokoinen, seurallinen ja tasapainoinen koko perheen koira, sopii myös pikkulapsiperheeseen. Alkukantainen, terveehkö rotu. Toki pystykorvana haukkuu ehkä, mutta säntillisellä koulutuksella haukun saa kytkettyä pois. 

Toisena ehdotuksena hollantilainen Keeshond. 

Ap hakee puhtaasti seurakoiraa. Kessu saattaa sopia, mutta lapinkoira on työkoira ja sellaisena sen tulee myös pysyä. Nuoria lapinkoiria etsii jatkuvasti uutta kotia, kun niiden kanssa ei pärjätä. Niiden haukkuherkkyyttä tosin liioitellaan. Siinä on vaihtelua, ja omistajalla on hyvin paljon vaikutusta asiaan.

Lappalainen sopii kyllä perhekoiraksi hyvin, se yleensä tykkää lapsista. Mutta se on yllättävän vahva, niin fyysisesti kuin luonteeltaankin. Sille pitää olla tekemistä eikä se ole mitenkään supertottelevainen. Sillä on enemmänkin omat ajatukset joka asiasta. Se on älykäs ja melko itsepäinen ja itsenäinen, mikä voi olla yhdistelmänä melko haastava.

Joku ehdotti myös belggaria. Nekään ei ole mitään seurakoiria.

Siis mmmitä? Tämä kuvaus ei päde yhteenkään niistä paimensukuisista lapinkoirista, joita minulla ja lähipiirissä on ollut. Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran rotuesittelykin kertoo ihan muuta. Toki jokainen yksilö on erilainen, mutta lapparia rotuna ei voi kyllä mitenkään luonnehtia itsepäiseksi, tottelemattomaksi saati fyysisesti vahvaksi. Yksi tuon rodun tyypillisimmistä ominaispiirteistä on nimen omaan nöyryys ja miellyttämishalu omia ihmisiä kohtaan.

Tai no, riippuu tietysti mihin verrataan. Villakoiraan verrattuna kuvauksesi voi ehkä pitää paikkaansa (en tunne villakoiria), mutta moneen muuhun alkukantaiseen pystykorvarotuun verrattuna lappari on naurettavan helppo rotu. Kokeile vaikka sammaria, sitten tiedät mitä tarkoittaa itsepäinen ja fyysisesti vahva :D

Suosittelen Tanskalaisruotsalaistapihakoiraa. Se on hyvä perhe koira, ja elää noin 15-vuotiaaksi. Tykkää leikkiä lasten, ja aikuisten kanssa. Ei väsy hirveän nopeasti, mutta tarvittaessä rauhoittuu.

Villakoira, älykäs ja kiltti koira. Sopivan kokoisia taajamaan, eivätkä räksytäkään.

Fieldspanieli, shiba tms flätti

Meillä on 8 v. chihu-yorkki-juhlasekoitus. Pieni koko mutta iso ego. Kiltti ja kaikille ystävällinen eikä räksytä.

Vanhemmillani on cavalier, ja se on kyllä suloisin ja ihmisrakkain seurakoira minkä tiedä. Ottaisin samanlaisen itselleni silmänräpäyksessä, jos voisin luottaa siihen että se on terve 😭 On ollut korvatulehduksia, silmätulehduksia, kuuroutumista ja pahimpana kaikesta sydänvika, eli pikkuisemme ei enää elä kauaa. Kaikki kyseisen rodun edustajat mitä olen tavannut ovat olleet todella kilttejä ja ihmisten huomiosta nauttivia.

Collie ehdottomasti! Itselläni oli collie-tyttö, eli 13-vuotiaaksi.  Rauhallinen, uskollinen eikä turhan räkyttäjä.

Vaikka on paimenkoira, niin soveltuu seurakoiraksi tosi hyvin.  On tottelevainen ja mukava ulkoilukaveri.

Me asuimme maalla, joten colliemme sai olla aina irti pihalla, eikä koskaan karannut kylille.

Voi miten tulikin ikävä tuota tyttöämme, ihan kyynel vierähtää tätä kirjoitellessa.

Vierailija kirjoitti:

Kultsu tai staffi. Kannattaa lukea tuon staffin luonteesta, tiedän että rodun nimi saa jotkut kavahtamaan. :)

Lempeä luonne mutta kauheat puruvoimat jos kilahtaa. Muutenkin vaatii huolellista koulutusta. En ostaisi lapsiperheeseen vaikka pidänkin. Koirarotua ei ole jalostettu alunperin perheen lasten lemmikiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani on cavalier, ja se on kyllä suloisin ja ihmisrakkain seurakoira minkä tiedä. Ottaisin samanlaisen itselleni silmänräpäyksessä, jos voisin luottaa siihen että se on terve 😭 On ollut korvatulehduksia, silmätulehduksia, kuuroutumista ja pahimpana kaikesta sydänvika, eli pikkuisemme ei enää elä kauaa. Kaikki kyseisen rodun edustajat mitä olen tavannut ovat olleet todella kilttejä ja ihmisten huomiosta nauttivia.

Ei ole terve eikä suositeltava rotu nykytiedon valossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.

Springersspanielit ovat tietääkseni terveempiä rotuja. Spanieleissa on monia vaihtoehtoja. Boykinin spanieli olisi aika ihana, pienehkö ja kiltti.

Meillä walesinspringeri, aivan ihana ihmisrakas höseltäjä. Energinen koira, vaati tekemistä ja liikuntaa mutta osaa myös rauhoittua ja rakastaa ihmisiä. Ei hauku turhaan. Ei iso eikä pieni. Turkki teettää kyllä vähän töitä. Nyt 2,5-vuotias, kertaakaan ei ole osoittanut aggressiivisuutta ihmisiä tai toisia koiria kohtaan.

Eikö springereillä about kaikilla meinaa pullahtaa silmät päästä, kun aivot ei meinaa mahtua kunnolla niin pieneen kalloon? Ainakin king charlesin spanieleilla se on yleinen vika.

Ei ole tätä onglemaa springerillä. Korvat kyllä ongelmalliset kuten roikkukorvilla usein.

Corgi! Ne on ihania mussukoita, kätevän kokoisia mutta kuitenkin "oikeita koiria". Meidän Kooikerhondje on myös tosi ihana leppoisa halikoira, nämä on melko herkkiä ja "pehmeitä" koiria, mutta oikeanlaisella koulutuksella tosi mukavia perhekoiria. Ei turhia hötkyile, sisällä on aina rauhallinen, mutta lenkille on aina innokas lähtemään. Sheltit on tosi rasittavan sählääjiä tämän rinnalla ja aina hermostuneen oloisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.

Springersspanielit ovat tietääkseni terveempiä rotuja. Spanieleissa on monia vaihtoehtoja. Boykinin spanieli olisi aika ihana, pienehkö ja kiltti.

Meillä walesinspringeri, aivan ihana ihmisrakas höseltäjä. Energinen koira, vaati tekemistä ja liikuntaa mutta osaa myös rauhoittua ja rakastaa ihmisiä. Ei hauku turhaan. Ei iso eikä pieni. Turkki teettää kyllä vähän töitä. Nyt 2,5-vuotias, kertaakaan ei ole osoittanut aggressiivisuutta ihmisiä tai toisia koiria kohtaan.

Eikö springereillä about kaikilla meinaa pullahtaa silmät päästä, kun aivot ei meinaa mahtua kunnolla niin pieneen kalloon? Ainakin king charlesin spanieleilla se on yleinen vika.

Nyt kyllä taidat sekoittaa rotuja toisiinsa. Ainakin mopsilla, kiinanpalatsikoiralla ja tiibetinspanielilla silmät voivat pullahtaa, mutta se on silti harvinaista. Ja laitapa lähde tuohon, että king charleseilla silmien pullahtelu olisi yleistä.

King charlers spanielilla aivot eivät mahdu kallon sisään. Näiden kasvatus ollaan lopettamassa jossain välissä. 

Vierailija kirjoitti:

Mites villiksen turkki? Onko se kovin vaikeahoitoinen? Sellaiseksi oudoksi tupsujalaksi sitä ei tietty tarvitse trimmauttaa, mutta trimmata pitää varmaan säännöllisesti?

En edes tiedä, missä on trimmaamo, ei meidän kaupungissa ainakaan ole näkynyt.

Ap

No villiksestä en tiedä, mutta meillä on coton (de tulear) ja voin sanoa, ettei voisi ihanampaa luonnetta koiralla olla. Ja niiden rotumäärityksissäkin mainitaan ihanasta ja etenkin lapsirakkaasta luonteesta. Meidän koiruus on sellainen kaikkien kaveri, tulee juttuun kaikkien koirien ja kissojenkin kanssa. On kyllä oudosti myös "vahtikoira" eli osaa kyllä haukkuakin, jos on aihetta, mutta oppii nopeasti kieltojakin. Coton on mielestäni näppärän kokoinen, ei mikään todella pieni, muttei isokaan, niin on helppoa ottaa mukaan moneen tilanteeseen. Ja meidän koira myös rakastaa matkustelua ja autossa olemista/nukkumista. Ja turkista vielä, että saattaa olla kova takkuamaan, jos pidetään pitkänä, mutta jos ei aio koiraa käyttää näyttelyissä, niin mikäpä pakko sitä on pitkänä pitää. Olen nykyään trimmaillut itse meidän koiran turkin lyhyehköksi (etenkin kesäisin todella lyhyeksi), kun ei käytetä näyttelyissä, niin ei ole mitään ongelmaa. Meidän koira tykkää rymytä metsissä yms, mutta siihen sen lyhyempään turkkiin ei tule takkujakaan, vaikka harjaan vain muutaman kerran viikossa ja kylvetänkin vain kerran kk.

Ääni länsigöötanmaanpystykorvalle täältä. Seurallinen, iloinen, kiltti ja helposti koulutettava rotu. Valmis touhuamaan kaikenlaista, mutta pärjää myös ihan perhekoirana, kunhan saa osallistua. Ja osallistuminen on göötille jo sitä, että istuu ja katselee kun lapset vaikka tekee läksyjä.

Jonkin verran haukkuherkkyyttä kyllä, mutta kun on niin oppivainen niin oppii siitäkin pois. Pääosin terveitä ja kaikinpuolin helppohoitoisia tyyppejä.

Australianpaimenkoira. Iso mutta ihana. Seuraa vessaan, tupakalle, sänkyyn ja on hölmö mutta tottelee ja rakastaa paljon.

Jodlaava matikkakoira

Jäyhä Jököttäjä

Kultaiset noutajat ovat puremistilastojen kärjessä.

Kullanvärinen labbis on ihan ehdoton ykkönen. Lempeä, leikkisä, ystävällinen, eloisa, hömelö, mutta osaa myös varoittaa tuntemattomia jyrähtämällä kumeasti.

Corgi

Suomen pystykorva . Uskollinen luonne . Bernhardilainen , iso köntys kiltti . Kaikki koirat vaatii liikuntaa eläinlääkäriä matokuuria rokotteita turkin pesua kynsien leikkausta koirakoulua hampaan pesua . Ota kaksi niin eivät ole yksinäisiä .