Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?
Meillä on ollut ennen chihuahua ja yorkshiren terrierin ja chihuahuan risteytys, kumpikin eli yli 15-vuotisiksi. Nyt niistä on aika jättänyt ja haluaisimme uuden koiran, mutta enää emme halua minikoiraa, vaan ihan "kunnon koiran". Liian usein räksyttävästä pikkudiivasta väsähtäneinä haluaisimme kiinnittää erityisesti huomiota sen luonteeseen eli hakusessa olisi lempeä ja kiltti, asioihin rauhallisemmin suhtautuva rotu. Asumme pikkukaupungin laitamilla, ulkoilumahdollisuudet on hyvät ja ihan kivasti aikaa ja energiaa koiran kanssa touhuamiseen, muttei kiinnostusta mihinkään ihmisten kanssa tehtävään aktiviteetteihin kuten agilityyn. Suositelkaa rotua. Kertokaa mielellään k.o. rodusta hieman.
Kommentit (655)
Irlannin susikoira, kaverilla on, iso rauhallinen ja kiltti koira, ei uskoisi että voi tappaa sudenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli Lagotto tyttö ja oli ihana, tosin itsepäinen. Todella kiltti, ei myöskään koskaan rähiköinyt muille koirille. Villakoira myös ollut ja oli ihana sekin, tosi fiksu. Sitten on näitä cockadoodle ja muita uusia rotuja. Pirteitä tapauksia. Myös rescue koirat voivat olla ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rescuetoiminta on suurta huijausta. Koiria varastetaan ja pentutehtaillaan. Taudit leviävät. Älkää tukeko!
Shetlanninlammaskoira. Meillä ollut 3, sopii täydellisesti kuvaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa AP:n vaatimukset täyttävä rotu: https://eurasierkerho.fi/
Tuntuu aivan ihanalta koiralta!
Itselläni on ollut kolme koiraa, kaikki corgeja. Ensimmäinen oli cardigan, kaksi seuraavaa ovat olleet pembrokeja. Tai siis tuo kolmas on tietysti edelleen pembroke. Ei varmaan ole vaikeaa arvata, mitä koiraa itse suosittelisin hyväluonteiseksi seurakoiraksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Villakoira alkoi kiinnostaa. Onko eri kokoiset luonteeltaan samantapaisia vai onko eroja, esim. että pienet ovat hermostuneempia ja isoin rauhallisin? Opettelisin itse trimmaamaan ja pitäisin turkin kauttaaltaan lyhyenä. Onko sisäsiisteyskasvatuksessa haasteita? Chihulla se oli aika hermojaraastavaa hommaa....
Muuta villakoirasta, kertokaa :)
Ap
Aika pitkään kesti pikkuvillalla oppia täysin sisäsiistiksi. Melkein vuoden ikään teki vahinkoja sisälle vaikka tajusi kyllä, että jutun juoni olisi tehdä tarpeet ulos. Kuulemma yleistä kääpiökoirilla. Tosin tuotoksetkin on onneksi pieniä :D
Vierailija kirjoitti:
Shetlanninlammaskoira. Meillä ollut 3, sopii täydellisesti kuvaukseen.
EI sovi. Ei todellakaan sovi. Hermorakenne näillä ihan olematon. Pelkäävät kaikkea ja kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomenlapinkoira? Keskikokoinen, seurallinen ja tasapainoinen koko perheen koira, sopii myös pikkulapsiperheeseen. Alkukantainen, terveehkö rotu. Toki pystykorvana haukkuu ehkä, mutta säntillisellä koulutuksella haukun saa kytkettyä pois.
Toisena ehdotuksena hollantilainen Keeshond.
Ap hakee puhtaasti seurakoiraa. Kessu saattaa sopia, mutta lapinkoira on työkoira ja sellaisena sen tulee myös pysyä. Nuoria lapinkoiria etsii jatkuvasti uutta kotia, kun niiden kanssa ei pärjätä. Niiden haukkuherkkyyttä tosin liioitellaan. Siinä on vaihtelua, ja omistajalla on hyvin paljon vaikutusta asiaan.
Lappalainen sopii kyllä perhekoiraksi hyvin, se yleensä tykkää lapsista. Mutta se on yllättävän vahva, niin fyysisesti kuin luonteeltaankin. Sille pitää olla tekemistä eikä se ole mitenkään supertottelevainen. Sillä on enemmänkin omat ajatukset joka asiasta. Se on älykäs ja melko itsepäinen ja itsenäinen, mikä voi olla yhdistelmänä melko haastava.
Joku ehdotti myös belggaria. Nekään ei ole mitään seurakoiria.
Jos tykkää lapinkoiran yms. ulkonäöstä ja hakee seurakoiraa, niin kannattaa ilman muuta tutustua eurasieriin. Se on isompi, mutta se on seurakoiraksi sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut kolme koiraa, kaikki corgeja. Ensimmäinen oli cardigan, kaksi seuraavaa ovat olleet pembrokeja. Tai siis tuo kolmas on tietysti edelleen pembroke. Ei varmaan ole vaikeaa arvata, mitä koiraa itse suosittelisin hyväluonteiseksi seurakoiraksi...
Minullakin on corgi, välillä on liiankin aktiivinen, puuttuu joka asiaan. Mutta muuten on aivan ihana, seurallinen, aina paikalla. Kaiken lisäksi vahtii lapsia, varmistaa, ettei laumasta pääse kukaan karkuun.
Ovat tietenkin aina yksilöitä, mutta kyllä villakoira https://thepoodles.fi/ on yleisesti todella lempeä ja kiltti luonteinen rotu, helposti myös koulutettavissa. Turkki vaatii hiukan enemmän huomiota, mutta vastapainona ei irtoa karvaa :)
Vierailija kirjoitti:
Villakoira alkoi kiinnostaa. Onko eri kokoiset luonteeltaan samantapaisia vai onko eroja, esim. että pienet ovat hermostuneempia ja isoin rauhallisin? Opettelisin itse trimmaamaan ja pitäisin turkin kauttaaltaan lyhyenä. Onko sisäsiisteyskasvatuksessa haasteita? Chihulla se oli aika hermojaraastavaa hommaa....
Muuta villakoirasta, kertokaa :)
Ap
Meillä on ollut 2 villakoiraa. Toinen eli v. 2005-2012. Oli sairas pari vuotta ennen kuolemaansa, mm. sydänlääkkeet ja epilepsia. Muuttui myös sairauden myötä vihaiseksi, olisi varmasti purrut toisia koiria, jos olisi lähelle päässyt. Vieraita ihmisiäkin ei päästänyt lähelle parina viimeisenä elinvuonna.
Toinen villakoira otettiin surusta toipumiseen, ja se eli v. 2010-2019. Tuli meille parin vuoden ikäisenä omistajalta, joka ei pystynyt kerrostalossa pitämään, koska koira oli haukkuherkkä ja kärsi eroahdistuksesta. Meillä se omakotitalossa oli ihan ok, että koira haukkuu yksin ollessaan ja välillä kuullessaan ääniä ulkoa. Se oli äärimmäisen paukkuarka, esim. uusi vuosi raketteineen oli kauhistus, rauhoittavaa lääkettä jouduttiin antamaan. Onnellisimmillaan se oli pihalla aitauksessa (jossa tietenkin piti jonkun perheestä myös olla mukana, koska oli eroahdistus). Aika leikkisä tyyppi, joka parhaimmillaan keksi itsekin temppuja. Toisaalta välillä oli ärsyttävää, että koiran piti saada olla kaikessa mukana. Jos meni vaatekomeroon hakemaan vaatteita, se haukkui tasan niin kauan ulkopuolella, että päästi sen komeron sisälle. Muita sairauksia sillä ei ollut paitsi allerginen vehnälle ja kanalle. Kuoli sydänkohtaukseen, mikä on kai villakoirilla melko yleistä (siis erilaiset sydänviat).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.
Springersspanielit ovat tietääkseni terveempiä rotuja. Spanieleissa on monia vaihtoehtoja. Boykinin spanieli olisi aika ihana, pienehkö ja kiltti.
Meillä walesinspringeri, aivan ihana ihmisrakas höseltäjä. Energinen koira, vaati tekemistä ja liikuntaa mutta osaa myös rauhoittua ja rakastaa ihmisiä. Ei hauku turhaan. Ei iso eikä pieni. Turkki teettää kyllä vähän töitä. Nyt 2,5-vuotias, kertaakaan ei ole osoittanut aggressiivisuutta ihmisiä tai toisia koiria kohtaan.
Eikö springereillä about kaikilla meinaa pullahtaa silmät päästä, kun aivot ei meinaa mahtua kunnolla niin pieneen kalloon? Ainakin king charlesin spanieleilla se on yleinen vika.
Nyt kyllä taidat sekoittaa rotuja toisiinsa. Ainakin mopsilla, kiinanpalatsikoiralla ja tiibetinspanielilla silmät voivat pullahtaa, mutta se on silti harvinaista. Ja laitapa lähde tuohon, että king charleseilla silmien pullahtelu olisi yleistä.
Alue: Aihe vapaa
Bernhardinkoira. Ihmisrakas ja lapsiperheeseenkin sopiva. Meillä on ollu sellanen.