Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?

Etsin tyttärelle sekarotuisia pientä koiraa. Ei löydy mistään. Tietääkö joku? Ei ole missään nytkään myytävänä. Moni on laittanut ilmoituksia nettiin että haluaa ostaa sekarotuiset pienen koiran.

Maksan kyllä hyvän hinnan. En halua rotukoiraa.

Sekarotuisilla on suurempi kysyntä kuin tarjonta. Moni haluaa sellaisen mixin. Niitä ei saa enää mistään. Ehkä Virosta?

Vierailija kirjoitti:

Cotton de Tulear. Aivan ihana seurakoira. Meillä on 7v. Cotton tyttö. Jaksaa pitkiä lenkkejä, pysyy irti pihassa, kiintyy perheeseensä, helppo kouluttaa, nopea oppimaan ja on todellinen seurakoira. Tykkää olla sylissä ja silitettävänä. On myös leikkisä.

Terve rotu.

Varmaan, mutta valkoinen pitkäkarvakoira jonnekin metsälenkille... tosi epäkäytännöllinen. Olisi tassut, maha ja valkoinen turkki ihan hiekassa ja ravassa.

Miten jotkut ottaa pienen pitkäkarvaisen valkoisen koiran? Onhan sen puhtaana pitäminen lähes mahdottomuus. Ei kai koiraa ole tarkoitus ulkoiluttaa vain jalkakäytävällä, vaan vaikka missä maastossa, joka säällä.

Vierailija kirjoitti:

Kannatan villakoiraa. Neljä kokoa ja monta väriä mistä valita :D Luonne on aivan ihana! Aktiivinen ja ihmisrakas koira. Varsinkin pienet elää yleensä 13-15v eli pitkään. Terveysongelmina erityisesti huonot hampaat monella.

Plussaa on myös, että ei lähde karva.

Koiraa voi käyttää trimmajaalla tai jos ei ole tarkka ulkonäöstä, niin voi trimmata itse. Muutamalla kympillä saa jo kelpo leikkurin. Turkista voi taiteilla mitä vaan, mutta kotikoiralla sen voi pitää ihan lyhyenä.

Meillä oli kiukkuinen villakoira. Haukkui lenkillä, jos muut koirat lähestyivät. Yritettiin pienestä pitäen siedättämistä muihin koiriin, mutta ei tottunut ikinä. Nyt on meidän kadulla ihan samannäköinen villakoira, joka myös on kiukkuinen. Omistaja ei anna lasten silittää, kun voi näykätä. Eikä se tule muiden koirien kanssa toimeen, tuntee oman reviirinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rotua on nyt tullut esille. Onko vielä muita ehdotuksia?

Entä borderterrieri?

Ap

Terrierit on ihania, mutta itsepäisiä ja kovapäisiä, eli iso koira, mutta pienessä paketissa. Vaatii määrätietoista kasvatusta ja rajoja ja liikuntaa paljon. Myös useimpien Turkki vaatii säännöllistä trimmaamista.

Tuo on totta, mutta noista Isommista terriereistä (airendal, irlannin ja vehnä) suurin osa johon olen törmänneet ovat kuitenkin olleet luonteeltaan kilttejä ja tilannetaju lähes pettämätön esim. pitkä pinna lasten kanssa, rauhallinen käytös vanhusten ja liikuntaesteisten kanssa jne. Toki jos kaipaa 100% nöyrää palvelijaa terrieri ei ole se rotu ainakaan helposti.

Airedalenterrieri on ystävällinen, mutta erittäin vaativa koulutettava, ja koulutus on aloitettava jo pienenää, muutoin siitä tulee pitelemätön. Oma airikseni kuoli vuosi sitten. Minulla oli muutama vuosi sitten yksi nuori airis koulutettavana, koska perhe oli antanut sille vallan. Eivät halunneet luopua siitä, muttei oma kokemus heillä riittänyt kouluttamaan. Kävelin sen kanssa joka päivä 8-10 km lenkkejä. Joka kerta kun alkoi vetää ja riuhtoa tai rähjäsi vastaantulijoille, pysähdyin määrätietoisesti ja käännyin pois päin. Hyvästä käytöksestä palkitsin. Kyllä se oppi hihnassa kulkemaan riuhtomatta ja hyökkäilemään vastaan tulevia kohti. Tiettyjä häiritseviä piirteitä siltä en saanut pois. En suosittelisi airista kenellekään, jolla ei ole kokemusta vahvatahtoisesta terrieristä tai halua kouluttaa sitä aktiivisesti.

Eihän villakoirat ole mitään iloisia, lauhkeita perhekoiria, jota ap etsii, vaan itsetietoisia, vaikeitakin ja kääppänät ainakin haukkujia.

Irlanninsusikoira.

Norwichinterrieri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi rotua on nyt tullut esille. Onko vielä muita ehdotuksia?

Entä borderterrieri?

Ap

Terrierit on ihania, mutta itsepäisiä ja kovapäisiä, eli iso koira, mutta pienessä paketissa. Vaatii määrätietoista kasvatusta ja rajoja ja liikuntaa paljon. Myös useimpien Turkki vaatii säännöllistä trimmaamista.

Tuo on totta, mutta noista Isommista terriereistä (airendal, irlannin ja vehnä) suurin osa johon olen törmänneet ovat kuitenkin olleet luonteeltaan kilttejä ja tilannetaju lähes pettämätön esim. pitkä pinna lasten kanssa, rauhallinen käytös vanhusten ja liikuntaesteisten kanssa jne. Toki jos kaipaa 100% nöyrää palvelijaa terrieri ei ole se rotu ainakaan helposti.

Airedalenterrieri on ystävällinen, mutta erittäin vaativa koulutettava, ja koulutus on aloitettava jo pienenää, muutoin siitä tulee pitelemätön. Oma airikseni kuoli vuosi sitten. Minulla oli muutama vuosi sitten yksi nuori airis koulutettavana, koska perhe oli antanut sille vallan. Eivät halunneet luopua siitä, muttei oma kokemus heillä riittänyt kouluttamaan. Kävelin sen kanssa joka päivä 8-10 km lenkkejä. Joka kerta kun alkoi vetää ja riuhtoa tai rähjäsi vastaantulijoille, pysähdyin määrätietoisesti ja käännyin pois päin. Hyvästä käytöksestä palkitsin. Kyllä se oppi hihnassa kulkemaan riuhtomatta ja hyökkäilemään vastaan tulevia kohti. Tiettyjä häiritseviä piirteitä siltä en saanut pois. En suosittelisi airista kenellekään, jolla ei ole kokemusta vahvatahtoisesta terrieristä tai halua kouluttaa sitä aktiivisesti.

Suurkiitos tästä. Olen airelandenterrierin ihailija, mutten tiennyt niiden olevan noin vaativia koulutettavia.

Onko rotuja, joiden koulutuksesta selviäisi vähän vähemmilläkin taidoilla?

Koira saisi olla korkeudeltaan 15-75 cm, kunhan muut kriteerit täyttyisivät: rauhallinen, mukava kaveri, jota voisi ottaa mukaan mihin vaan, sellainen olisi etsinnässä. Voisin ottaa koiran mukaan työhönkin.

Vehnäterrieri

Jämtlannin pystykorva on reipas ja älykäs ja kokemuksen mukaan lempeä ja ihmisrakas.

Vanhaenglanninlammaskoira. Lempeä ja kiltti.

Paimensukuinen lapinkoira. Rauhallinen perhekoira, eri värejä ja on kivankokoinen. Miinuspuolia taitaa olla haukkuherkkyys, mutta sekin yksilökohtaista. Jos itse en asuisi keskellä Helsinkiä, ottaisin tämmöisen, mutta omasta mielestä ei sovi ihan kaupungin keskustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.

Ainakin älyttömän kiltti koirarotu.

Kiltti mutta jotenkin liian flegmaattinen

Kokemukset gorgeista kiinnostaisi, entä mäyräkoirat? Haukkuminen, seurallisuus, palvelualttius, saako niitä noutamaan mitään, uimaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.

Springersspanielit ovat tietääkseni terveempiä rotuja. Spanieleissa on monia vaihtoehtoja. Boykinin spanieli olisi aika ihana, pienehkö ja kiltti.

Meillä walesinspringeri, aivan ihana ihmisrakas höseltäjä. Energinen koira, vaati tekemistä ja liikuntaa mutta osaa myös rauhoittua ja rakastaa ihmisiä. Ei hauku turhaan. Ei iso eikä pieni. Turkki teettää kyllä vähän töitä. Nyt 2,5-vuotias, kertaakaan ei ole osoittanut aggressiivisuutta ihmisiä tai toisia koiria kohtaan.

Newfoubdlandinkoira on älyttömän hyvä rotu lapsiperheeseen. Lempeitä ja suojelevia, sekä aika laiskoja lössyköitä. Toki löytyy lonkkavikaa, kuten kaikilta isokokoisilta roduilta. Meillä lonkkavika iski onneksi vasta nöffin vanhoilla päivillä reilu 10-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.

Springersspanielit ovat tietääkseni terveempiä rotuja. Spanieleissa on monia vaihtoehtoja. Boykinin spanieli olisi aika ihana, pienehkö ja kiltti.

Meillä walesinspringeri, aivan ihana ihmisrakas höseltäjä. Energinen koira, vaati tekemistä ja liikuntaa mutta osaa myös rauhoittua ja rakastaa ihmisiä. Ei hauku turhaan. Ei iso eikä pieni. Turkki teettää kyllä vähän töitä. Nyt 2,5-vuotias, kertaakaan ei ole osoittanut aggressiivisuutta ihmisiä tai toisia koiria kohtaan.

Eikö springereillä about kaikilla meinaa pullahtaa silmät päästä, kun aivot ei meinaa mahtua kunnolla niin pieneen kalloon? Ainakin king charlesin spanieleilla se on yleinen vika.