Lue keskustelun säännöt.
Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?
Meillä on ollut ennen chihuahua ja yorkshiren terrierin ja chihuahuan risteytys, kumpikin eli yli 15-vuotisiksi. Nyt niistä on aika jättänyt ja haluaisimme uuden koiran, mutta enää emme halua minikoiraa, vaan ihan "kunnon koiran". Liian usein räksyttävästä pikkudiivasta väsähtäneinä haluaisimme kiinnittää erityisesti huomiota sen luonteeseen eli hakusessa olisi lempeä ja kiltti, asioihin rauhallisemmin suhtautuva rotu. Asumme pikkukaupungin laitamilla, ulkoilumahdollisuudet on hyvät ja ihan kivasti aikaa ja energiaa koiran kanssa touhuamiseen, muttei kiinnostusta mihinkään ihmisten kanssa tehtävään aktiviteetteihin kuten agilityyn. Suositelkaa rotua. Kertokaa mielellään k.o. rodusta hieman.
Kommentit (655)
Vierailija kirjoitti:
Villakoira alkoi kiinnostaa. Onko eri kokoiset luonteeltaan samantapaisia vai onko eroja, esim. että pienet ovat hermostuneempia ja isoin rauhallisin? Opettelisin itse trimmaamaan ja pitäisin turkin kauttaaltaan lyhyenä. Onko sisäsiisteyskasvatuksessa haasteita? Chihulla se oli aika hermojaraastavaa hommaa....
Muuta villakoirasta, kertokaa :)
Ap
Mitä pienempi villakoira, sitä enemmän räksyttää. Pienet villikset on myös keskimäärin vilkkaampia kuin isot. Siis huom toki nämä ovat yleistyksiä. Suosittelen siis kuitenkin keskikokoista tai isoa villakoiraa. Itsellä keskikokoinen ja on ihan paras rotu ikinä. Ei hauku paljon, on aina iloinen ja sosiaalinen ja reipas. Oppii uusia temppuja ihan tuosta vaan. Oppi myös helposti sisäsiistiksi 3 kk iässä. Ihanaa kun koirasta ei lähde karvaa; opettelin trimmaamaan itse eikä se ole mitään rakettitiedettä. Mutta parasta on tuo ihana luonne! Niin fiksu, hyväntuulinen ja ihmisrakas koira. Ja hyvin terve rotu. Aion ehdottomasti ottaa toisenkin tällaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän sekarotuinen todellakin perinyt kaikkien rotujen parhaat ominaisuudet ja ylivertainen ja ainutlaatuinen kaikissa suhteissa. Perinnölliset sairaudet eivät periydy kun vanhemmat eivät sukua keskenään
Ei pidä paikkaansa. Hyvässä tapauksessa sekarotuinen voi periä molempien tai kaikkien siinä olevien rotujen parhaat puolet, mutta huonossa tapauksessa sitten niiden huonot puolet. Sekarotuisilla on vähintään yhtä paljon luustovikoja, autoimmuunisairauksia, käytösongelmia ym. kuin rotukoirillakin. En ymmärrä miksi niin monella on harhaluulo siitä, että rotukoirat automaattisesti sairaita ja sekarotuiset terveitä. Kaverilla on mennyt moninkertaisesti rahaa sekarotuisensa lääkärikuluihin (mm. 2000 euroa hammasremonttiin) kuin minulla ikinä kolmen rotukoiran hoitokuluihin yhteensä. Kaksi tutkimatonta sekarotuista kun laitetaan yhteen niin lopputulos on ihan lottoamista.
Ja jos mietitään ihan vaikka ihmisiä, niin aika harvoin kenenkään vanhemmat on sukua keskenään ja silti perinnöllisiä sairauksia siunaantuu jälkikasvulle vaikka millä mitalla.
Niin joo ja talvella ja syksyllä villakoira tarvii kylmässä viimassa , räntäsateessa tai pakkasessa takin. Turkista puuttuu lämmittävä pohjavilla kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tällä hetkellä kolme villakoiraa, kaksi keskaria ja sitten isovilla. Keskarit on sisarukset, kuin yö ja päivä: toinen vilkas ja aktiivinen touhotin, reaktiivinen, saalisviettinen ja haukkuherkkä, mutta sosiaalinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva, tarvitsee vaan aikaa tutustuakseen. Siskonsa on kuin viilipytty, ei hauku, ei saalisviettiä, tykkää löhötä sohvalla rapsuteltavana. Isovilla näistä välimuoto, rauhallinen, sosiaalinen, mutta tykkää myös aktiviteeteista ja rakastaa uimista ja lenkkeilyä. Keskarit on uros 37cm ja 6,6kg, narttu 38cm ja 8kg, isovilla 46cm ja 12,5kg eli ei kovin iso tuokaan.
Mutta isovillakoira voi kuitenkin kasvaa jopa sinne 60cm asti ja painaa sen 25kg+. On se aika suuri jo.
Vierailija kirjoitti:
Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.
Ainakin älyttömän kiltti koirarotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valkoinen paimenkoira, koiran kokoinen, lapsirakas lempeä ja kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Cotton de tulear.
Tätä kannatan minäkin.
Kiltti ja kiva koira ja vielä söpökin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi villakoiraa, en vaan tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Valkoinen paimenkoira, koiran kokoinen, lapsirakas lempeä ja kiltti.
Aika paljon tuntuu näissä olevan heikkohermoisuutta eikä se ole mikään leikin asia kun se on yhdistettynä suureen kokoon. Soppa on helposti valmis ellei tiedä mitä on tekemässä.
Jos aloittaja tai joku muu täällä päätyy valkkariin niin tutkikaa suku tarkasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin kääpiövillakoira räksyttää kuin viimeistä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihan tosi paljon kaikille vastanneille! Teistä oli paljon apua ja tuo villakoirakin tuli sitten harkintaan rotuna.
Vielä yksi kysymys tuli mieleen. Onko joku ottanut aikuista koiraa itselleen?
Ap
Olessani parikymppinen tutun tuttuni kautta hankin aikuisen Eurasierin. Oli kylläkin vain vuoden vanha, eli melkein pentu vielä. Eurasierit ovat yleensä hyvin rauhallisia ja ihmisrakkaita. Minulla oli rodusta paljon kokemusta, enkä ole tavannut agressiivista koskaan aikaisemmin. Tätä koiraa oli ilmeisesti kuitenkin kohdeltu aika kaltoin entisen omistajan taholta ja se sai ihmeellisiä todella agressiivisia kohtauksia, kun esimerkiksi laitettiin talutushihnaan.
Kouluttamalla ja kärsivällisyydellä kuitenkin tästä koirasta kehittyi aivan ihana, rauhallinen ja ihmisrakas lemmikki.
Pointtini kuitenkin on, että on mahdollista, että aikuisesta koirasta luovutaan, koska sitä ei ole osattu käsitellä. Tämä saattaa sitten vaikuttaa koiran käytökseen.
Kannattaa siis tutustua aikuiseen koiraan kunnolla ja pyytää, että saa vaikka viedä kävelylle jne. Kannattaa myös selvittää tarkoin luovutuksen syyt. Esim. kertovatko hämärästi vain "pitovaikeuksien takia", eikä muuta tarkennusta.
Ei sillä, ettei aikuisen koiran ottaminen kannattaisi. Ajattelin vain, kun mainitsitte koiran luonteeksi "lempeän ja kiltin". Aikuisen koiran kanssa saattaa joskus joutua tekemään enemmän töitä, eivätkä kaikki ole valmiita tällaiseen projektiin. Joskus taas aikuinen koira on jo valmiiksi hyvin kulutettu ja helpompi ratkaisu kuin pentu. Täytyy vain tutustua koiraan ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi rotua on nyt tullut esille. Onko vielä muita ehdotuksia?
Entä borderterrieri?
ApTerrierit on ihania, mutta itsepäisiä ja kovapäisiä, eli iso koira, mutta pienessä paketissa. Vaatii määrätietoista kasvatusta ja rajoja ja liikuntaa paljon. Myös useimpien Turkki vaatii säännöllistä trimmaamista.
Tuo on totta, mutta noista Isommista terriereistä (airendal, irlannin ja vehnä) suurin osa johon olen törmänneet ovat kuitenkin olleet luonteeltaan kilttejä ja tilannetaju lähes pettämätön esim. pitkä pinna lasten kanssa, rauhallinen käytös vanhusten ja liikuntaesteisten kanssa jne. Toki jos kaipaa 100% nöyrää palvelijaa terrieri ei ole se rotu ainakaan helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kultainen noutaja ja labbis niin kuin aikaisemmat ovat ehdottaneet ovat hyväluonteisia. Jos haluat vielä muita ehdotuksia, niin Samojedi. Todella lempeitä koiria, mutta tarvitsevat liikuntaa toki paljon.
Jo ei halua haukluherkkää niin älä missään nimessä ota samojediä.
Voi tietysti olla yksilöistä kiinni, mutta omat samojedit eivät ole koskaan olleet haukkuherkkiä. Saattavat haukkua joskus jos näkevät esim. ketun juoksevan pihan poikki. Eivät koskaan hauku ihmisia/autoja/kissoja tms. Eivätkä myöskään koskaan hauku sisällä ollessaan. Silloin tietää, että jotain hieman erikoisempaa on tapahtunut, jos haukkuvat.
-- 30 vuotta samojediharrastusta takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.
Springersspanielit ovat tietääkseni terveempiä rotuja. Spanieleissa on monia vaihtoehtoja. Boykinin spanieli olisi aika ihana, pienehkö ja kiltti.
Tiibetinspanieli on myös ihana rotu.
Sekarotuinen on ilman muuta paras. Olen lukenut monta eläinlääkärin kirjoittamaa artikkelia niiden terveydestä ja rotukoirien sairauksista
Jos jollain koiralla on mennyt 2000 e hammasremonttiin niin se ei tietenkään johdu koiran rodusta vaan koiran huonosta ravinnosta ja hoidosta.
Hampaita minunkin koiralta on jouduttu poistamaan. Jos ravinto on pelkästään kaupan nappuloita niin hampaat kärsii oli rotu mikä tahansa.
Islanninlammaskoira. Keskikokoinen, helppo turkķi, terve rotu, ei kovin yleinen rotu suomessa. Seurallinen, iloinen, nopea oppimaan, voi olla haukkuherkkä. Usein ovat pitkäikäisiä.
Cotton de Tulear. Aivan ihana seurakoira. Meillä on 7v. Cotton tyttö. Jaksaa pitkiä lenkkejä, pysyy irti pihassa, kiintyy perheeseensä, helppo kouluttaa, nopea oppimaan ja on todellinen seurakoira. Tykkää olla sylissä ja silitettävänä. On myös leikkisä.
Terve rotu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.
Springersspanielit ovat tietääkseni terveempiä rotuja. Spanieleissa on monia vaihtoehtoja. Boykinin spanieli olisi aika ihana, pienehkö ja kiltti.
Springerspanieleja ei suositella pelkäksi seurakoiraksi. Niiden kanssa pitäisi harrastaa jotain, metsästystä, agilityä tms.
Aina käy näin kun täällä kysellään rotuvaihtoehtoja tietyin kriteerein niin suurin osa heittää pöytään aivan vääränlaisia rotuja.
Miksi?
Sheltti = haukkuherkkä eli ei sovi aplle.