Lue keskustelun säännöt.
Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?
Meillä on ollut ennen chihuahua ja yorkshiren terrierin ja chihuahuan risteytys, kumpikin eli yli 15-vuotisiksi. Nyt niistä on aika jättänyt ja haluaisimme uuden koiran, mutta enää emme halua minikoiraa, vaan ihan "kunnon koiran". Liian usein räksyttävästä pikkudiivasta väsähtäneinä haluaisimme kiinnittää erityisesti huomiota sen luonteeseen eli hakusessa olisi lempeä ja kiltti, asioihin rauhallisemmin suhtautuva rotu. Asumme pikkukaupungin laitamilla, ulkoilumahdollisuudet on hyvät ja ihan kivasti aikaa ja energiaa koiran kanssa touhuamiseen, muttei kiinnostusta mihinkään ihmisten kanssa tehtävään aktiviteetteihin kuten agilityyn. Suositelkaa rotua. Kertokaa mielellään k.o. rodusta hieman.
Kommentit (655)
Coton de tulear. Älykäs, leikkisä, hyväksyy muut koirat ja ihmiset. Meidän cottonit ei ole olleet haukkuherkkiä. Turkinhoito vaatii vähän vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei staffia, mies ei halua kuulemma missään tapauksessa.
Kultainen noutaja mietityttää sen monien sairauksien takia nykyään.
Vielä ehdotuksia?
Entä joku vähän vähemmän suosittu rotu, jolla ei olisi niin paljon perinnöllisiä sairauksia?
Ap
Miksei mies missään nimessä halua staffia? Eikö tykkää ulkonäöstä?
Sekarotuinen tietysti kaikkein paras . Sekä luonteensa että terveytensä että älykkyytensä vuoksi. Mun ihana koira alunperin Virosta ja se on tehnyt täällä Suomessa jo 8 ihanaa pentuakin. Pennut hyvin haluttuja.
Kaikissa roduissa on perinnöllisiä sairauksia.
Sheltin lisäksi voisit tutustua Volpino Italianoon.
Welsh corgi cardigan. On rauhallisempi ja "viileämpi" kuin rodun suositumpi muunnos pembroke eikä niin haukkuherkkä. Silti mukava ja aktiivinen koko perheen kaveri. Lyhytturkkisena ei vaadi tolkutonta puleerausta ja trimmaamista. Terveystilanne käsittääkseni suht ok, vaikka corgien lyhyet jalat + pitkä selkä -yhdistelmä on tuottanut myös ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomenlapinkoira? Keskikokoinen, seurallinen ja tasapainoinen koko perheen koira, sopii myös pikkulapsiperheeseen. Alkukantainen, terveehkö rotu. Toki pystykorvana haukkuu ehkä, mutta säntillisellä koulutuksella haukun saa kytkettyä pois.
Toisena ehdotuksena hollantilainen Keeshond.
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Kooikerhondje. Helppoja peruskoiria.
Vierailija kirjoitti:
Onko ehdotuksia kivoista, vähemmän suosituista roduista? Kunhan on tunnetusti terve rotu, on tasapainoinen luonne, sellainen kiva seuralainen. Ulkonökö täysin sivuseikka, vähemmän söpö täysin ok.
Ap
Oletteko tehnyt koirarotutestejä? Googlaamalla löydät Kennelliiton testin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on belgianpaimenkoira. On todella läheinen ja älykäs koira. Suojelee kotia hyvin.
En ole törmännyt ainakaan haukkuherkkiin belgianpaimenkoiriin. Tulevat usein hyvin toimee muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sekarotuinen tietysti kaikkein paras . Sekä luonteensa että terveytensä että älykkyytensä vuoksi. Mun ihana koira alunperin Virosta ja se on tehnyt täällä Suomessa jo 8 ihanaa pentuakin. Pennut hyvin haluttuja.
Tietysti on. Siinä voi olla kaikken esivanhempien sairaudet ja muut huonot ominaisuudet. Metsästys-, paimen-, ja vahtikoiran sekoitus on ikävä yhdistelmä, kun ristiriitaiset ominaisuudet vievät koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noutajat ja spanielit. Esim. springerit. Noutajissa kuitenkin aika paljon lonkkavikaa, allergiaa ym. ongelmia liian suosion takia. Tollereissa myös paljon terveysongelmia (esim. autoimmuunisairauksia).
Colliet on rauhallisia ja tyyniä. Turkki on paljon helpompi hoitaa, kuin miltä näyttää. Toki on myös lyhytkarvainen versio mutta se on vilkkaampi ja työkoiramaisempi.
Itse voisin ottaa myös greyhoundin, salukin tai whippetin, jos vaan olisi mahdollista järjestää esim. aidattu maastojuoksumahdollisuus ajoittain. Päivittäistä juoksemistahan ne eivät kaipaa, ovat varsin rauhallisia arkioloissa.
Meillä on aiemmin ollut kaksi shlettiä ja nyt keskarivillis, joka on kyllä sheltteihin verrattuna vähän vaikealuonteinen (hyvin herkkä reagoimaan kaikkeen, arka, varautunut, kuitenkin tosi ystävällinen ja sosiaalinen, kun ensin tutustuu). Fiksu ja nopeasti oppiva, kyllästyy äkkiä. Vaatii paljon huomiota omistajaltaan. Villakoira ei todellakaan palvele vaan odottaa, että sitä palvellaan...tekee kyllä juttuja, jos vain itse hyötyy niistä. On metsästyskoira taustoiltaan eli omaa kyllä metsästysviettejä, vaikka pidetään seurakoirana. Turkin voi opetella hoitamaan itse. Siihen vaaditaan trimmaussakset, trimmeri, karsta, kampa ja föönilaite (koirille tarkoitettu turbofööni kätevämpi kuin hiustenkuivaaja). Vie aikaa muutaman tunnin muutaman viikon välein, vaikka pitäisi ihan lyhyessä kotiturkissakin. Näyttelytyrkkia pitää hoitaa enemmän. Karvaa ei lähde, joten jos turkkia ei riittävästä leikata, se kasvaa muodottomaksi huopaantuneeksi takkukasaksi. Se on toki myös hyvä puoli, ettei karvaa todellakaan lähde yhtään; vaatteissa, huonekaluissa, lattioilla ei ole koirankarvaa ollenkaan. Villakoira ei myöskään haise koiralle. Tästä kyllä pointsit villakoiralle vs. vaikka kultainen noutaja, joiden omistajat saavat irrotella ja imuroida valtavaa vaaleaa karvamäärää päivittäin...
En suosittele mitään koiraa kun et näköjään ymmärrä että kaikilla koirilla on luonne ja omat tarpeensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP halusi isomman koiran. Siksi varmaan cottonit ja pikkuvillakoirat ehkä liian pieniä? Keskarivilliskin vain 35-40cm, cottoni vielä pienempi.
Siperian husky on lempeä ja hiljainen. Collie on myös lempeä ja ihmisrakas, mutta jotkut yksilöt aika herkkiä haukkumaan...
Villakoira alkoi kiinnostaa. Onko eri kokoiset luonteeltaan samantapaisia vai onko eroja, esim. että pienet ovat hermostuneempia ja isoin rauhallisin? Opettelisin itse trimmaamaan ja pitäisin turkin kauttaaltaan lyhyenä. Onko sisäsiisteyskasvatuksessa haasteita? Chihulla se oli aika hermojaraastavaa hommaa....
Muuta villakoirasta, kertokaa :)
Ap
Länsigöötanmaanpystykorva. Parempaa ystävää saa hakea.
Villakoiran etuna on vielä älykkyys (erittäin oppivainen rotu) ja se, ettei lähde karvaa...
Villakoira oppinut oman kokemuksen mukaan sisäsiistiksi huomattavasti nopeammin kuin mäyräkoira- ja chihuahuapennut. Kokovaihtoehtojen välisistä eroista en osaa sanoa. Villakoira on meidän perheen ykkösrotu 100% juuri koulutettavuuden takia, mutta myös siksi, ettei siitä irtoa juurikaan karvaa ja pesty turkki tuoksuu hyvältä.
Cotton de tulear.