Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?

Collie. Kaksi tavannut ja kumpaakin olen ollut ihan lääpällään ja juuri se luonne.

Rauhallinen ja viisas koira.En tykkää sähläävistä ja vilkkaista koirista.

Ollaan myös rauhallisia ja ikääkin jo on.

Vierailija kirjoitti:

Collie ehdottomasti! Itselläni oli collie-tyttö, eli 13-vuotiaaksi.  Rauhallinen, uskollinen eikä turhan räkyttäjä.

Vaikka on paimenkoira, niin soveltuu seurakoiraksi tosi hyvin.  On tottelevainen ja mukava ulkoilukaveri.

Me asuimme maalla, joten colliemme sai olla aina irti pihalla, eikä koskaan karannut kylille.

Voi miten tulikin ikävä tuota tyttöämme, ihan kyynel vierähtää tätä kirjoitellessa.

Joka ikiseen olen rakastunut koska luonne juuri sellainen mistä pidän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.

Ainakin älyttömän kiltti koirarotu.

Mä ainakin lähden liikkeelle siitä, että koiran aivojen pitää mahtua sen kallon sisään. Ei siis kingcharlesinspanielia missään nimessä. =(

Yleisenä kommenttina sanon, että terrierit ovat turhaan hankalan koiran maineessa. Etenkin nykypäivänä monen terrierirodun "kasvatusvaade" on mennyt enemmän yhteiskuntakelpoiseen suuntaan mutta toki niin,että terrierimäisyys säilyy. Toki on ärhäköitä yksilöitä, mutta tämä vain yleisenä huomiona.

Pointtaan tätä, sillä moni hylkää terrierin heti ilman tutustumista stereotypian pohjalta.

Terrierirodut voivat olla mitä mukavimpia seuralaisia; kasvatukseen ja koulutukseen täytyy vain panostaa "terrierin verran". Mutta eivät ainakaan ole liian herkkiä eivätkä arkoja/väistäviä, mikä helpottaa yleistä sosiaalista elämää aivan todella paljon. Kotona lököttelevät rauhassa ja ulkona innokkuutta riittää. Vähästä eivät hätkähdä.

Ja terriereistä löytyy myös pitkäjalkaisia, jos matalajalkaisuus ei kiinnosta. Moni on kompaktin kokoinen, mutta kuitenkin ns. kunnon koira. :) 

Minun kokemukseni tästä rodusta on, että on arka. Kolme eri yksilöä olen tavannut. En ottaisi: pidän arkaa rotua aika haastavana arjen eri tilanteissa sekä jos elämäntilanne muuttu vaikka sairauden tms myötä.

Koirasusi on lempeä.

Eivätkös kingcharlesinspanieli ja cavalier kingcharlesinspanieli ole maailman sairaimpia rotuja? Samoin sheltti, kaikki lyttykuonot ja jättirodut. En missään nimessä hankkisi kyseisiä rotuja.

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemukseni tästä rodusta on, että on arka. Kolme eri yksilöä olen tavannut. En ottaisi: pidän arkaa rotua aika haastavana arjen eri tilanteissa sekä jos elämäntilanne muuttu vaikka sairauden tms myötä.

¨'

Siis tarkoitin Shibaa ylläolevassa. Muuten oikein viehkeä koira.

Miten ihmeessä täällä niin moni ehdottaa shelttejä? Haukkuherkkä työkoira, joka kärjistetysti tulee olemaan pelkkänä seurakoirana katastrofi. Lisäksi turkki vaatii säännöllistä hoitoa ja trimmausta, eli ei vastaa ap:n kuvausta ollenkaan..

Vierailija kirjoitti:

Nöffi eli Newfoundlandinkoira. Ovat lutuisia.

Kiva luonne, mutta tarvitsee oman pihan. Huonolla tuurilla saat yksilön, joka kuolaa niin, että asuntosi on jatkuvasti liman peitossa. En ikinä ottaisi itselleni nöffiä.

Bichon frise. Meillä nyt toyvillakoira joka ihana seurakoira mutta miinuksena aika ärhäkkä aika ajoin.

Mittelspitz.

Tuo kaunis, ihana pölvästi, joka tekee aina niin kuin itse haluaa, mutta saa aina kaiken anteeksi, kun vain ryntää vähän omistajaansa hyväilemään...."Enksmä ookin ihana?" No olet...

Ehkä kannattaisi miettiä myös sitä, mitä on koiran kanssa valmis tekemään jotta koira voi hyvin ja saa rodulleen sopivan määrän energianpurkua. Ts.jos ei ole ulkoilu/lenkkeilyihmisiä, niin ei ehkä kannata ottaa koiraa joka sitä liikuntaa vaatii vaan ennemmin rauhallisempi rotu.

Täällä on kohta listattu kaikki koirarodut.

Suosittelen kyllä tutustumaan esim. hankikoira.fi -sivustoon. Tämän keskustelun varaan ei kannata tehdä päätöstä.

Laitan kuitenkin oman ehdotukseni; buhund

Labradoodle on seurallinen, kiltti, reipas lenkkikaveri.

Turkki trimmataan n. 4 kertaa vuodessa. Ei tuoksu koiralle vaan puhtaalle villalle, ei lähde karvaa.

Rodussa yhdistyy Labradori ja villakoira, eli kaksi hyvin älykästä rotua

Meillä on maailman lupsakoin nuori belkkari. Tosi seurallinen ja kiltti. On epäileväinen vieraita ihmisiä kohtaan aluksi, mutta ei ikinä heitäkään kohtaan agressiivinen. Rakastaa rapsutuksia ja huomiota, mutta pärjää myös yksinkin. Vaatiin kyllä aika paljon aktiviteettia ja liikuntaa. Tulee myös erinomaisesti toimeen muiden eläinten/lemmiekkien/lasten kanssa. Belkkari on vahtikoira, mutta en pitäisi ainakaan meidän koiraa kovin haukkuherkkänä. Ilmoittaa vierailijoista, mutta ei räyhää. Muutama haukahdus riittää. Minusta siis maailman täydellisin koira. :)<3

Labradorinoutaja on takuuvarma kunnon koira jolla on hyvä luonne.koira isolla K:lla.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkös kingcharlesinspanieli ja cavalier kingcharlesinspanieli ole maailman sairaimpia rotuja? Samoin sheltti, kaikki lyttykuonot ja jättirodut. En missään nimessä hankkisi kyseisiä rotuja.

On. Joku tuolla aikaisemmin kirjoittikin asiasta, eli kingcharlesinspanielit on niin ylijalostettuja, että joillakin yksilöillä ei kasvavat aivot enää mahdu liian pieneksi jalostettuun kalloon. Näin kerran videon tällaisesta koirasta joka kirkui lattialla kivusta, ja ihan totta, näin vammaista rotua ei pitäisi olla enää olemassakaan.

Omien kokemusteni mukaan karkeakarvainen saksanseisoja on ollut aina vakaa, älykäs ja "kunnon koira". Helppo koulutettava, tykkää totella, on helppo turkkinsa puolesta ja lasten kanssa ideaali. Liikuntaa tarvitsee, postilaatikkopissittäminen ei riitä. 

Basenji. Keskikokoineinen, kaunis ja terve rotu. Ei osaa haukkua. Jaksaa lenkkeillä, mutta sadepäivinä jaksaa muutaman päivän ilman mitään kummempia lenkityksiä makoilla sohvalla kyljessä rapsuteltana. Rotumäärityksessä sanotaan, että haluaa olla omassa rauhassa, mutta kymmeniä basenjeja nähneenä tämä ei pidä paikkaansa ollenkaan, haluavat olla koko ajan mahdollisimman lähellä ja seuraavat perheenjäseniään kaikkialle ja haluavat olla kaikessa mukana. Ei miellyttämishalua, tämä on joko huono tai hyvä asia, riippuu vähän asiasta ja ihmisestä. Huono asia kun haluaisi kouluttaa perusasioita, se vaatii toistoa, toistoa ja toistoa niin että asiasta tulee osa arkea. Itse koen hyvänä asiana, että ei vaadi koko ajan aivojumppaa ja kouluttamista vaan saa vain nauttia koiran seurasta. 

Huonona puolena metsästysvietti, ei voi pitää irti. Eivät yleensä siedä muita koiria, mutta esimerkiksi minun leikattu uros sietää ja tykkää kaikista koirista.